Masteriksi "kouluttautuminen".. Miten?

[Lady Whip]

oikein tai väärin? Ja missä kohtaa?

Se oli noin viisi minuuttia ennen session loppua kun sanoit "siksi" vaikka olisi pitänyt sanoa "miksi".
Hmmmmm *miettii* Kukahan sinut on kouluttanut? 

(en malttanut olla hiljaa, pyydänkö anteeksi etukäteen  )

[Snadistisadisti]

oikein tai väärin? Ja missä kohtaa?

Se oli noin viisi minuuttia ennen session loppua kun sanoit "siksi" vaikka olisi pitänyt sanoa "miksi".
Hmmmmm *miettii* Kukahan sinut on kouluttanut? 

(en malttanut olla hiljaa, pyydänkö anteeksi etukäteen  )

Ehkä minun on aika olla hiljaa. Ennen kuin menee ihan tyhjäksi päänpaukutukseksi. Ei minulla taida olla mitään järkevää lisättävää, joka oikeasti liittyisi aiheeseen.

[corsetlady]

Puhuin kuitenkin aivan eri asiasta.
Jos nainen painostetaan parisuhteessa vaikka anaaliseksiin vastoin tahtoaan, se on väärin ja mies on sika, mulkku ja kaikin puolin paska jätkä. Miten tämä eroaa siitä, jos mies painostetaan parisuhteessa vastoin tahtoaan satuttamaan toista seksin yhteydessä? Vastaus: Ei mitenkään.

 Vastoin tahtoaan, ei vieläkään. Jos mie haluaisin toista painostaa väkipakolla johonkin, tuskin olisin tullut teiltä täältä ystävällisiä neuvoja ja vinkkejänne pyytämään, hyvin nöyrästi ja kiitollisesti, jotta tästä voisi syntyä kumpaakin osapuolta tyydyttävää ratkaisu.
 

[Nick]

No kysy puoliskoltasi onko hän oikeasti halukas hommaan tai tutustumaan asiaan syvällisemmin. Nyt vähän tuntuu että sinä elät oman pääsi sisällä jotain tilannetta spekuloiden eri vaihtoehdoilla, teiltä puuttuu kommunikaatio *kuulostaen wäsyneeltä parisuhdeterapeutilta.

Jos hän vilpittömästi haluaa tunnustella maaperää, niin yllytä hänet rekkautumaan tänne. Olen ihan 100% varma että jokainen ketjuun tähän mennessä kommentoinut älyissään oleva vastaa jos hän yksityisviestillä joltain meiltä kysyy näkemyksiä, mielipiteitä, vinkkejä, ohjeita apua what so ever.

Väliajalla voit piiskata itse itseäsi.

[HPerWs]

Inhoan periaatteessa komppaamista... mutta Kyyberi sanoi niin hyvin etten muutakaan voi

Koska sun palleissa alkoi karvojen kasvu, mulla joskus 11 vuotiaana

[isabella]

Mistä ihmeestä tämä ainainen väittely akselilla truu kinky/makuuhuonekinky oikein kumpuaa? Pervoja ollaan kaikki, eikö voitaisi vaan antaa jokaisen toteuttaa sitä omalla tavallaan ilman arvolatauksia siitä mikä on oikeampi tapa

[Queena]

Inhoan periaatteessa komppaamista... mutta Kyyberi sanoi niin hyvin etten muutakaan voi

Koska sun palleissa alkoi karvojen kasvu, mulla joskus 11 vuotiaana

Jotkut jutut vaan kannattaisi jättää kirjoittamatta.

[Mr.Inathu]

Voi itku, jotkut keskustelut vaan kannattaisi jättää lukematta...

Nämä "synnynnäiset" Masterit ja "true subit" yms, pomppivat keskusteluissa ylös niin usein että kaipa se on jonkinasteinen fetishmin muoto sekin.

Omistä leikkikavereistäni ehkä neljä viidestä EI ole ollut synnynnäisiä kinkyjä, vain ihmisiä joita on kiinnostanut laajenta seuksuaalisuuttaan ja itsensä tuntemustaan ja tutkimusmatkailla omissa perversioissaan. Ei ihmisen tarvitse olla mystinen "kinky", voidakseen nauttia mielikuvituksellisesta seksistä, eikä ole olemassa mitään tiukkaa määritelmää siitä, mikä on "kinkyä".

Ja me harvinaisemmat syntymäkierot taas pystymme nauttimaan valtavasti ihan vaniljaistenkin leikkikavereiden seurasta, löytämällä ne kinkyvivahteet, joita jokaisessa ihmissä piileskelee ja nauttimalla niistä. Pakkoko se on aina yrittää siitä kumppanista tiristää, jotain mitä tämä ei ole vaikka kuinka itse juuri sitä haluaisi. Laajentamalla omaa horisonttiaan, pääsee nautiskelemaan huomattavasti enemmän ja laadukkaammilla lopputuloksilla. Trust me

Omasta mielestäni avain on rauhallinen eteneminen ja kumppanin perversioiden kartoittaminen. Eikä tätä voi tehdä ilman laajamittaista avointa kahdensuuntaista kommunikointia ja molemminpuolista luottamusta. Jos taustalla on jo hyvin toimiva luottamuksellinen kiintymyssuhde (ehkä pitkäaikainen ja vakiintunutkin) ei oleellista enää pitäisi olla nopeus tai absolutismi (tyyliin, mä haluun just nyt tätä yhtä ja tiettyä). Silloin on aikaa keskustella kumppanin kanssa asioista, jotka kutkuttavat mielikuvitusta ja (nyt tulee avainsana) KIIHOTTAVAT toista. Jokaisella ihmisellä on asioita, jotka kiihottavat. JOKAISELLA.

Kun löytää näitä asioita, jotka kiihottavat toista seksuaalisesti, on todetä vasta löytäneen langan pään. Tuota lankaa seuraamalla löytää hyvin todennäköisesti lisää asioita ja tapoja jotka kiihottavat. Osa pelottaa, osa saa häpeämään ja osaa voi olla hyvinkin vaikeaa tunnustaa toiselle. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joiden ympärille kinkyilyä voi alkaa turvallisesti rakentamaan.

Kun ihminen kiihottuu jostain, niin ainakin alkukankeuden jälkeen hän tyypillisesti haluaa lisää sitä sorttia (Jollei vahingossa onnistu alkukokeiluiden aikana sössimään koko hommaan ja pystyttämään entistä korkeampia muureja ko. perversion ympärille). Ja oli sitten kuinka vanilja ihminen hyvänsä, niin vähitellen siinä sivussa alkavat maistua vähän muutkin maut.

Mutta ei, kaikista ei tule kinkyjä, ei vaikka kuinka yrittäisi. Kaikista ihmisistä kuitenkin löytyy kinkyjä vivahteita. Toisista enemmän ja toisista vähemmän. Oleellista on vain löytää se langan pää(t). Ja mikäpä olisikaan hauskempaa kuin sen etsiminen

Niin, kuitenkaan kaikesta kirjoittamastani positiivisesta hopotuksesta huolimatta, kaikista ei ehkä sittenkään löydy riittävästi avoimuutta tai keskusteluhalukkuutta tai luottamusta tai ehkä vain riittävästi oikean suuntaisia vivahteita tyydyttämään toisen osapuolen tarpeita. Silloin kannattaa miettiä, olisiko mahdollista, että sitä omaa tavoitetilaa voisi hieman "räätälöidä".

Ei ole mitään oikeaa tapaa harrastaa kinkyilyä. Ei siinä aina tarvitse olla mukana latexia, kahleita ja piiskaa. Eikä kinkyilyn tarvitse edes olla BDSM:ää saatikaan kaikkia noita kirjaimia. Henkistä D/s-leikkiä voi harrastaa hyvin ilman kivun vivahteitakaan.

Usein nykyään etsitää suoraan sitä 24/7/365 "True BDSM-suhdetta" ja kaikki muu on vain "leikkiä"... Oma mielipiteeni on se, että kannattaisi ensin kokeilla vain sitä leikkiä... Ja oikeastaan mahdollisimman monenlaisia leikkejä, ihan vaan että tietäisi mistä kaikesta sitä oikeasti pitääkään ja onko se ehdoton kokopäiväinen kotikuri sittenkään sitä kaikkein "parasta".

Kokeileminen ja tutkimusmatkailu yhdessä luovuuden kanssa tuottaa monenlaisia keinoja maustaa parisuhdetta. Vaniljainenkin mies oppii nopeasti käyttämään valtaansa, jos se tarjoillaan sopivassa paketissa esim. opettamalla miehelle tietyn eleen (vaikka sopiva sormien napsauttaminen), jota käyttämällä sinä valahdat polvillesi ja "hoidat homman" välittömästi siinä, tilanteesta ja ajasta ja paikasta riipumatta. Harva mies jättää tälläisen vallan hyödytämättä (juu, tiedän että on niitäkin) ja hyvin usea todennäköisesti alkaa jopa vähitellen liittämään siihen sadistisia tai nöyryyttäviä piirteitäkin... Ja ihan luontaisesti

Mainitsit kolmannen osapuolen käytöstä. Joissain tapauksissa sekin voi olla toimiva tapa kumppanin opettamiseksi. Mutta koulutusluonteisena. Eikä sen tarvitse tarkoittaa sitä, että mentoroiva D harrastaa automaattisesti seksiä sinun kanssasi... Tai miehisikään

Mielikuvituksen ja luovuuden käytöstä se kaikki on kiinni. Niin ja siitä, että molemmilla on todellinen halua löytää yhteisiä säveliä. Mukavaa tutkimusmatkaa

-Mr.Inathu

[Queena]

Inathu kirjoitti todella hyvin, ja aika harvinaista että sanon toisten kirjoituksesta näin, mutta olen täysin samaa mieltä ihan kaikesta 

[HPerWs]

Inhoan periaatteessa komppaamista... mutta Kyyberi sanoi niin hyvin etten muutakaan voi

Koska sun palleissa alkoi karvojen kasvu, mulla joskus 11 vuotiaana

Jotkut jutut vaan kannattaisi jättää kirjoittamatta.

Yli kolmessa sadassa varmasti enemmän niitä kuin 34 kpl, vai mitä itse luulet?

[Nuppuorja]

Mietin alkuperäisen kysyjän kysymystä ja muistelin omaa kinkyyden puhkeamista. Olin ensimmäisen poikaystäväni ja seksikumppanini kanssa ja ikää oli huikeat 18 v. Minä olin aina fantasioissani ollut erilaisissa raiskaus- ja väkivaltateemoissa, joten oli helppoa heittäytyä leikkimään "nyt mä saan tehdä sulle puoli tuntia mitä haluan"- leikkiä. Alku oli haparoivaa ja varovaista, puolin ja toisin kokeiltiin. Oli muuten hyvä tilaisuus rauhassa tutustua miehen anatomiaan ja reaktioihin  Pikkuhiljaa poikaystäväni myös kokeili reaktioitani ja alkoi rohkeammaksi ja rajummaksi. Hänelle alkoi syntymään fantasioita jotka ovat hyvin kinkyä, vaikka ei me sitä silloin tajuttu. Ilman mitään valmiita malleja (ei ollut internettiä, pornoleffoja meidän saaatavilla tms.) löydettiin kynttilät, pyykkipojat ym. rekvisiittaa. Kun ei pienellä paikkakunnalla mitään pornokauppaa ollut, niin välineet muutenkin löytyivät keittiöstä ja harrastusvälineistä. Vieläkin kinkkuhaarukka aiheuttaa väristyksiä, oli ensimmäinen väline minkä poikakaveri löysi pikaisella etsinnällä anoppikokelaan keittiöstä. Tärkeintä oli antaa lupa toiselle vain tutkia ja testailla ilman paineita. Molempia miellyttävät systeemit löydettiin yhdessä.
Voisikohan miehesi rohkaistua vaikka jotain välinettä kokeilemaan leikissä jossa kumpikin saisi kokeilla sitä toiseen? Ja toinen on vaikka sidottuna sen ajan. Ettei tarvitse alkaa toteuttamaan mitään valmista mallia tarinoista tms.

[Mr.Inathu]

Inathu kirjoitti todella hyvin, ja aika harvinaista että sanon toisten kirjoituksesta näin, mutta olen täysin samaa mieltä ihan kaikesta 

Hehheh
Q:lta loppuivat sanat, jotain hauskaa tässäkin ketjussa... Piirtää rastin seinään... X 

-Mr.Inathu

[Lady Whip]

Dommeksi kouluttautuminen..sopiiko myös näin. 

Nuppuorja kertoi omaa kasvuaan kinkyksi yhdessä poikaystävänsä kanssa. Olen tunnistavani saman tyyppistä omaa kokemusta joskus reippaasti yli kaksikymmentä vuotta sitten. Miten koulutin itseni Dommeksi.
Alkuasetelmassa oli kolme tekijää, hän, minä sekä mielikuvat.
Oli se alussa yhtä räpeltämistä. Ei tiennyt miten päin toisesta ottaisi kiinni. Miten koskisi.

Käsitteetkin olivat hukassa. Tiesi vain ja ainoastaan sen, että tietyistä jutuista olin fantasioinut hyvin nuoresta asti ja nyt oli mahdollisuus päästä kokeilemaan oliko tämä sitä, mitä oli ajatellut.

Sekin oli epävarmaa olenko alistuva vai Dominoiva. Kasvu tähän jälkimmäiseen piti aloittaa ihan järjen kautta. Tiesin, että hän odotti minulta samaa, mitä teki minulle.

Niinpä sitten erään kerran ujona naisena jolle kosketus oli vieras asia, uskalsin.
Tartuin kiinni ja jäljittelin samaa mitä itse olin saanut.
En muista siitä mitään muuta kuin että oli hämmentävä tilanne.

Siitä eteenpäin kasvaminen Dominoivaksi on ollut hyvin paljon käsi kädessä kulkevaa kasvua ihmisenä. Löytää itsevarmuus, vahvistaa omaa identiteettiä, kaivaa esille tilannetajuisuus, rohkeus olla, sanoa ja tehdä.

Samalla kun ujous alkoi väistymään ja ominta itseäni paljastui kuorien alta, huomasin olevani aikamoinen NaarasPeto. Joskus pelottavaakin kun katselin itseäni kaukaa ja mietin, että miten kukaan voi tuon ihmisen kanssa asua ja olla. 

Sisäinen pervo löytyi kaikkien kerrosten alta kiihkeänä ja elämän nälkäisenä. Se on aina ollut siellä ja piti houkutella esille.

Ehkä siksi puhun usein sisäisestä palosta olla kinky ja Dominoiva koska itselläni ainakin tuntuu, että Dommeksi kasvaminen on mennyt juuri yhdessä oman ihmisenä kasvun vieressä. Ei ole irrallinen osa vaan kiinni tässä kehossa jossa on minuus.

Ellen olisi kasvanut ihmisenä tiettyyn mittaan, en voisi olla Dominoiva.
Ikäänkuin ihmisenä oleminen on pitkä jana ja jossain kohtaa on raja missä on valmis siihen jossa voi antaa luvan sisäiselle Dominalle astua esiin ihmisen vierelle. Tämä raja on todennäköisesti se kohta jossa tajuaa vastuun ja suostuu ottamaan sen.

Ja kun perusta on luotu, eli myöntynyt siihen että olen (syntymä?)pervo omalla tavallani. Sitten vain kokeilemaan kaikkea mahdollista oman mielenkiinnon ja rohkeuden puitteissa. Tämä on osa luonnollista elämän uteliaisuutta. Sen vain haluaa kohdistaa kinkyyn.

[Queena]

Inathu kirjoitti todella hyvin, ja aika harvinaista että sanon toisten kirjoituksesta näin, mutta olen täysin samaa mieltä ihan kaikesta 

Hehheh
Q:lta loppuivat sanat, jotain hauskaa tässäkin ketjussa... Piirtää rastin seinään... X 

-Mr.Inathu

Joo, mahtava sulka hattuun lisättäväksi, elämän saavutuksia symboloimaan

[hiukan]

Pari päivää olen yrittänyt osallistua keskusteluun, mutta en ole kyennyt päättämään olisinko puolesta vai vastaan. Nyt lopulta olen päätynyt tulokseen ehkä, ehkä ei, sekä että ja eihän sitä koskaan tiedä.

Jos puhutaan yleensä kinkyydestä, täytyy olla samaa mieltä mm. Nuppuorjan ja Mr. Inathun kanssa: Ihmisistä löytyy seksuaalisesti (ja muutenkin) puolia, jotka eivät välttämättä itsestään tule esiin, mutta sopivasti houkuteltuna voivat tulla esiin ja vahvistua sekä monipuolistua.

Itse olen kokenut, kun minusta on houkuteltu, suorastaan kaivettu esiin omia kinkyjä ja alistuvia piirteitäni. Meni pitkään ennen kuin edes tunnistin niitä kunnolla, sitten aloin tunnistamaan, mutta vuosia jaksoin uskotella itselleni, että niitä ei ole. Tai ehkä on hiukan, ehkä. Ja sitten hiukan enemmän. Itsekontrollini ja kuva itsestä ”tavallisena” jaksoi kannatella kulisseja todella pitkään. Onnistuin huijaamaan paljon kauemmin itseäni kuin kumppaniani. Mutta toisaalta, kun minäkuva vihdoin repesi riittävästi, en enää pystynyt huijaamaan itseäni ja alta paljastuva kuva minusta alkoi kiinnostamaan niin, että sitä piti nopeasti saada tutkittua ja avattua itselleen entistä enemmän.  Ja sieltä löytyikin paljon kinkympi minä, kuin arvasin tai ennen kaikkea uskalsin ajatella. Ja eri asioita kuin houkuttelija suunnitteli edes saavansa esiin.

Toisaalta toisesta ihmisestä en ole yhtä hyvällä menestyksellä onnistunut houkuttelemaan toivomiani piirteitä. Jotain kyllä, mutta en ihan sitä, mitä ajattelin. Tätä kautta on puolestaan löytynyt asioita, joita en olisi muuten tullut edes kokeilleeksi.

Oma johtopäätökseni on, että jos molempia kiinnostaa, kinkyyttä voi ja kannattaa opetella ja houkutella toisesta. Mutta eri asia on, mitä sieltä tulee esiin.  Ehkei aina sitä mitä suunnitteli, mutta sitä kautta voi taas löytää itsestään jotain uutta.

Itsekään tuskin olen löytänyt kuin pienen osan omasta seksuaalisesta minästäni, paljon lienee odottamassa sopivaa tilaisuutta. En enää ajattele seksuaalisuuttani jonain, josta edes koskaan varmasti pääsen kokonaan selville. Ja vaikka siinä on paljon vahvoja minulle luontaisia elementtejä, ei se taida olla edes  pysyvä, vaan koko ajan muuttuva ja kokemusten kautta muokkautuva.

Hyvää tutkimusmatkaa