Arvokkaampi pervo?

[Kolumnisti]

ARVOKKAAMPI PERVO?

Jouduin pari viikkoa sitten hiukan pulmalliseen tilanteeseen, joka jostain syystä myös herätti aikamoisia kiksejä. Juttelin erään puolituttuni kanssa kaupungilla, vaihdoimme kuulumisia ihan tavalliseen tapaan. Mainitsin, että hitsinpimpulat kun pitäisi saada pari kolumnia valmiiksi (tarkoitin siis tälle foorumille kirjoitettavia kolumnejani) ja aivot lyö tyhjää. Puolituttu alkoi tenttaamaan sitten, että minne kirjoitan ja mistä aiheista voisi mahdollisesti kirjoitella. Kiertelin ja kaartelin aikani siinä, kunnes päädyin valehtelemaan sujuvasti, että kyseessä on goottialakulttuuriin keskittyvä sivusto. Ensimmäistä kertaa tilanne aiheutti pientä kipinää kehossa, joutui niin tiukille.

Eräässä aikaisemmassa kolumnissa taivasteltiin sitä, kuinka me kaapissa olevat olemme niin kauhuissamme http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=14685.msg266597#msg266597). Minäkin kun olen joiltain osin hyvinkin tiukasti kaapissa, enkä aio ulos tulla ihan äkkiä, jos koskaan. Se on minun valintani, enkä ole kauhuissani. Toki, käyn bileissä ja miiteissä. Ja täällä päin ihmiset tuntevat minut kasvoilta, yhdistysläiset siis. Ystäväpiirini tietää (”kerro jotain uutta” taisi olla sanat, jotka moni minulle sanoi kun kerroin pervoudestani), mutta siihen se jää. Perheeni ei tiedä. En soisi tulevan työnantajankaan tietävän.

Perheelleni en halua kertoa, koska olen muutenkin ollut sukuni musta lammas jo pitkään. En haluaisi enää mustemmaksi muuttua heidän silmissään. Toki se varmasti on joidenkin mielestä raukkamaista, mutta minä koen sen enemmänkin niin, että suojelen perhettäni. En koe, että minun tulisi tiedottaa heille pervoudestani, jotta voisin olla täysin oma itseni heidän kanssaan. Pervous on osa minua, piilotetumpi osa. Olen paljon muutakin kuin pervo.

Tulevan työnantajan kohdalla sama juttu, pervous on yksityisasiani. Se ei tule vaikuttamaan työhöni millään tavalla. Miksi minun pitäisi tulla kaapista työnantajalle? Tuskin hän koskaan tulee näkemään piiskattua persettäni, tai geishakuulia sisälläni.

On sekin asia, joka kävi selväksi puolitutun tentatessa. Minä saan kiksejä siitä, että on tämä eräänlainen salaisuus. Saan kiksejä siitä, että olen voimakas nainen, joka välillä haluaa murtua täysin toisen vallan alla. Haluaa tulla käytetyksi ja nöyryytetyksi. Saan kiksejä siitä, että minussa on jotain piilotettua, jotain mikä on kaapissa. Että olen osa eräänlaista klaania, jonka jäsenet hyväksyvät itsestään sen piilotetumman puolensa.

Joskus tulee sellainen mielikuva, kun lukee kommentteja ja mielipiteitä tästä asiasta, että sellainen pervo, joka on avoimesti pervo, olisi jotenkin arvokkaampi. Arvostetumpi. Hienompi. Yhteisössä, jossa tasa-arvoa arvostetaan korkealle, on kuitenkin pinnan alla hyvin tiukka hierarkia. Se on jännää.

Lopulta, tärkeää on löytää se tila, jossa itse tuntee olonsa hyväksi. Minun puolestani saa vaikka Hesarin etusivulla julistaa pervouttaan, jos se tekee onnelliseksi. Ja toisaalta, saa myös olla kaapissa kovastikin syvällä, kunhan ei tee mitään epäreiluutta leikkitovereitaan kohtaan sillä.



Ms. M, yksi raaja kaapissa



Edit: lisätty linkki

[pikkusisko]

Hyvä kirjoitus toisesta tulokulmasta tärkeään aiheeseen, kiitos!

On kuitenkin todettava, että pitäisin arvossa totta tosiaan, jos näin pienessäkin valokeilassa noudatettaisiin julkisen kirjoittamisen kauniita tapoja. Minun makuuni on tekstieettisesti arveluttavaa viitata suoraan mutta lähdettä mainitsematta johonkin toiseen tekstiin, varsinkin jos tuon ko. kirjoituksen omassa kannanotossaan pukee niinkin ikävän asian ilmentymäksi kuin ihmisten arvottamisen syystä tai toisesta toista vähäpätöisemmäksi. Lukijalle on reilua osoittaa mahdollisuus käydä itse katsomassa ja muodostamassa mielipiteensä siitä, minkälaista asiaa alkuperäisessä tekstissä on oikeastaan toimitettu. Kun toimitaan tällä tavalla rehdisti, on kirjoittajankin helpompi seurata levollisin mielin millaista elämää se teksti omalta näytöltä lähdettyään elääkään, silloinkin kun olisi itse kuvitellut sille kovin toisenlaiset tiet.

[Ms. M]

Hyvä kirjoitus toisesta tulokulmasta tärkeään aiheeseen, kiitos!

On kuitenkin todettava, että pitäisin arvossa totta tosiaan, jos näin pienessäkin valokeilassa noudatettaisiin julkisen kirjoittamisen kauniita tapoja. Minun makuuni on tekstieettisesti arveluttavaa viitata suoraan mutta lähdettä mainitsematta johonkin toiseen tekstiin, varsinkin jos tuon ko. kirjoituksen omassa kannanotossaan pukee niinkin ikävän asian ilmentymäksi kuin ihmisten arvottamisen syystä tai toisesta toista vähäpätöisemmäksi. Lukijalle on reilua osoittaa mahdollisuus käydä itse katsomassa ja muodostamassa mielipiteensä siitä, minkälaista asiaa alkuperäisessä tekstissä on oikeastaan toimitettu. Kun toimitaan tällä tavalla rehdisti, on kirjoittajankin helpompi seurata levollisin mielin millaista elämää se teksti omalta näytöltä lähdettyään elääkään, silloinkin kun olisi itse kuvitellut sille kovin toisenlaiset tiet.

Olen pyytänyt muokkausta ko.asian tiimoilta tekstiini. Ja niin, ikäviä asioita tai ei, mutta jokainen lukija lukee tekstit omalla tavallaan. Sille ei kirjoittaja voi mitään.

[pikkusisko]

Olen pyytänyt muokkausta ko.asian tiimoilta tekstiini. Ja niin, ikäviä asioita tai ei, mutta jokainen lukija lukee tekstit omalla tavallaan. Sille ei kirjoittaja voi mitään.

Kiitos 

Näin nimenomaan ja suureksi onneksi. Juuri se tekee lukemisesta ja kirjoittamisesta niin mielenkiintoista ja ikuisesti elävää.

[Blondie77]

Miksi nähdä niin mustavalkoisesti, että avoimesti pervot haluaisivat avautua perheelle pervoudestaan enemmän kuin muut? Tai että haluaisi esitellä piiskattua takapuoltaan työnantajalle? Uskon ja toivon, että kaikilla on sen verran maalaisjärkeä ettei anna yhtään enempää informaatiota vastaanottajalle kun tilanne/ihminen on valmis vastaanottamaan.

Itse ainakin enemmän huomioinut , että siellä kaapissa olevat ovat enemmänkin olleet huolissaan julkipervojen avoimuudesta sitä avoimuutta juuri kauhistellen  .

Itse luen itseni semi-avoimeksi pervoksi.. Käyn miiteissä, bileissä, lataan kuviani tänne ja fettiin, järkkään illanistujaisia kotonani, lähimmät ystäväni (about 10) ja muutama  työkaveri  tietää pervoudestani. Minulla on facessa iloisesti sekaisin sekä kinkyjä että "tavis"frendejä ja jos minuun törmää skenen ulkopuolella niin saa tulla moikkaamaan  .. eli kinkyys on osa minua 24/7. Osaan kuitenkin erottaa sen missä kontekstissa on korrektia sanoa/tehdä/näyttää mitäkin asioita. Jos joku kysyy lisää niin toki kerron 

Mulle on ihan sama jos joku on kaapissa tai joku toinen kailottaa turuilla ja toreilla kinkyyttään, kunhan on itse onnellinen "valintaansa". Eihän sen pitäisi olla keneltäkään muulta pois. Ja kyllä se arvostus lähtee ihan muista jutuista kun siitä kuka on avoimempi tai kuka on HC:eempi 

[Kettu vinossa]

"Elä niin kuin vanhempasi olisivat kuolleet" on eräs elämänohje joka monella on jäänyt pelkän haaveen tasolle. Moni varmaan unelmoi siitä, että voisi olla vapaa-ajallaan avoimesti kinky, tai julistaa avoimesti jotain muita tabu-elämäntapojaan (esimerkiksi kannabis-kulttuuria), mutta ei sitä voi tehdä koska pelkää että vanhemmat tai muu suku hylkäisi. Suvulle esitetään aina sitä tuttua ja turvallista roolia, sitä mihin he ovat tottuneet. Että ei nyt meidän kakara ainakaan tekisi mitään sopimatonta tai laitonta. Moni salaa jopa sairautensa ja riippuvuutensa sukulaisiltaan, koska ei halua tuottaa ylimääräistä vaivaa tai huolta. Että onneksi se meidän kakara nyt ei ainakaan ole koskaan alkoholiin ja tupakkaan koskenut ja elää tosi terveesti muutenkin.

Olisi toki kiintoisa tietää, miten avoimesti kinkyille on vanhempien ja suvun kanssa käynyt. Varmasti on heitä jotka tulivat kaapista ulos juuri siksi koska vanhemmat ovat kuolleet. On heitä, jotka vanhemmat hylkäsivät. Ja on heitä, joiden vanhemmille kaikki oli OK.

[chilinen]

Miksi nähdä niin mustavalkoisesti, että avoimesti pervot haluaisivat avautua perheelle pervoudestaan enemmän kuin muut? Tai että haluaisi esitellä piiskattua takapuoltaan työnantajalle? Uskon ja toivon, että kaikilla on sen verran maalaisjärkeä ettei anna yhtään enempää informaatiota vastaanottajalle kun tilanne/ihminen on valmis vastaanottamaan.

Itse ainakin enemmän huomioinut , että siellä kaapissa olevat ovat enemmänkin olleet huolissaan julkipervojen avoimuudesta sitä avoimuutta juuri kauhistellen  .

Itse luen itseni semi-avoimeksi pervoksi.. Käyn miiteissä, bileissä, lataan kuviani tänne ja fettiin, järkkään illanistujaisia kotonani, lähimmät ystäväni (about 10) ja muutama  työkaveri  tietää pervoudestani. Minulla on facessa iloisesti sekaisin sekä kinkyjä että "tavis"frendejä ja jos minuun törmää skenen ulkopuolella niin saa tulla moikkaamaan  .. eli kinkyys on osa minua 24/7. Osaan kuitenkin erottaa sen missä kontekstissa on korrektia sanoa/tehdä/näyttää mitäkin asioita. Jos joku kysyy lisää niin toki kerron 

Mulle on ihan sama jos joku on kaapissa tai joku toinen kailottaa turuilla ja toreilla kinkyyttään, kunhan on itse onnellinen "valintaansa". Eihän sen pitäisi olla keneltäkään muulta pois. Ja kyllä se arvostus lähtee ihan muista jutuista kun siitä kuka on avoimempi tai kuka on HC:eempi 

Olen tässä aika samoilla linjoilla. Ei mulla ole mitään tarvetta tuoda kinkiyttäni sen enempää esiin kuin mitään muutakaan yksityiselämään liittämääni asiaa. Töissä ei kävisi kuuloonkaan. Tämä on mun juttuni, ja ne tietää, joiden tarvitsee. Facessa on sekaisin kinkyt ja työkaverit, lapset ja muut tuttavat, mutta siellä pysyy hienosti ns. taviselämä ja muut jutut erillään. Iso osa tästä  on ollut myös se, että ne, joihin olen tämän skenen välityksellä tutustunut, ovat oikeasti hyviä tyyppejä, joiden kanssa haluan olla tekemisissä muutenkin kuin vain bdsm-aiheisilla foorumeilla tai tapahtumissa.

Jos joku muu haluaa olla julkisempi, niin sekin on ok, enkä silti dissaa kaveripiiristäni minnekään, kunhan ei odoteta, että kaikkien suhtautuminen kinkiyteensä on samanlaista ja osaa kunnioittaa sitä päätöstä.

[kissa]

Miksi nähdä niin mustavalkoisesti, että avoimesti pervot haluaisivat avautua perheelle pervoudestaan enemmän kuin muut? Tai että haluaisi esitellä piiskattua takapuoltaan työnantajalle? Uskon ja toivon, että kaikilla on sen verran maalaisjärkeä ettei anna yhtään enempää informaatiota vastaanottajalle kun tilanne/ihminen on valmis vastaanottamaan.

Itse ainakin enemmän huomioinut , että siellä kaapissa olevat ovat enemmänkin olleet huolissaan julkipervojen avoimuudesta sitä avoimuutta juuri kauhistellen  .

Itse luen itseni semi-avoimeksi pervoksi.. Käyn miiteissä, bileissä, lataan kuviani tänne ja fettiin, järkkään illanistujaisia kotonani, lähimmät ystäväni (about 10) ja muutama  työkaveri  tietää pervoudestani. Minulla on facessa iloisesti sekaisin sekä kinkyjä että "tavis"frendejä ja jos minuun törmää skenen ulkopuolella niin saa tulla moikkaamaan  .. eli kinkyys on osa minua 24/7. Osaan kuitenkin erottaa sen missä kontekstissa on korrektia sanoa/tehdä/näyttää mitäkin asioita. Jos joku kysyy lisää niin toki kerron 

Mulle on ihan sama jos joku on kaapissa tai joku toinen kailottaa turuilla ja toreilla kinkyyttään, kunhan on itse onnellinen "valintaansa". Eihän sen pitäisi olla keneltäkään muulta pois. Ja kyllä se arvostus lähtee ihan muista jutuista kun siitä kuka on avoimempi tai kuka on HC:eempi 

Olen tässä aika samoilla linjoilla. Ei mulla ole mitään tarvetta tuoda kinkiyttäni sen enempää esiin kuin mitään muutakaan yksityiselämään liittämääni asiaa. Töissä ei kävisi kuuloonkaan. Tämä on mun juttuni, ja ne tietää, joiden tarvitsee. Facessa on sekaisin kinkyt ja työkaverit, lapset ja muut tuttavat, mutta siellä pysyy hienosti ns. taviselämä ja muut jutut erillään. Iso osa tästä  on ollut myös se, että ne, joihin olen tämän skenen välityksellä tutustunut, ovat oikeasti hyviä tyyppejä, joiden kanssa haluan olla tekemisissä muutenkin kuin vain bdsm-aiheisilla foorumeilla tai tapahtumissa.

Jos joku muu haluaa olla julkisempi, niin sekin on ok, enkä silti dissaa kaveripiiristäni minnekään, kunhan ei odoteta, että kaikkien suhtautuminen kinkiyteensä on samanlaista ja osaa kunnioittaa sitä päätöstä.

Komppailen näitä fiksuja!

Toivoisin kovasti, että jokainen uskaltaisi luottaa siihen, että itse tietää mikä on ja mikä itselle on hyväksi. Ja että kenenkään ei tarvitsisi verrata itseään toisiin, vaan jokainen tajuaisi olevansa arvokas sellaisenaan, oli sitten visusti kaapissa tai ei. Tai jotain siltä väliltä, niinkuin varmaan itseasiassa suurin osa ihmisistä onkin! 

[Feird]

En mä tiedä mistä tällänen mielikuva joillekin on tullu et kaappipervot olis jotenkin vähäpätösempiä kun julkikinkyt. Suurin osahan on muutenkin kaapissa enemmän tai vähemmän.

[Kettu vinossa]

En mä tiedä mistä tällänen mielikuva joillekin on tullu et kaappipervot olis jotenkin vähäpätösempiä kun julkikinkyt. Suurin osahan on muutenkin kaapissa enemmän tai vähemmän.

Jep. Samoin myös tuntuu että julkikinkyt (kuten muutkin julkkikset) eivät ole kovin arvostettuja. Enemmänkin heitä arvostellaan ja haukutaan. Jos nyt vaikkapa joku julkikinky käy telkkarissa kertomassa BDSM- tai fetissitouhuista, niin eiköhän heti kritisoida nettifoorumeilla, chateissa ja miiteissä että hänen näkemyksensä oli ihan liian yksipuolinen ja muutenkin päin helvettiä, ja antoi ihan väärän kuvan koko skenestä. Että hänen olisi pitänyt pitää sen 15 minuutin puheenvuoron sijasta vähintään viisituntinen esitelmä kinkyydestä, ja senkin yhteydessä olisi pitänyt korostaa että se oli vain kevyt pintaraapaisu aiheeseen.

Samoin myös fetissipornotähtiä haukutaan runsaasti selän takana, varsinkin FetLifessä. Valokuvat ja videot ovat täysin OK tapa toteuttaa seksuaalisuuttasi jos olet tavis, mutta jos tienaat rahasi fetissitouhuilla, niin kuvien ja videoiden julkaisu on vain omahyväistä feikkiä itserakasta poseeraamista jota tehdään vain rahan takia, eikä aidosta kiinnostuksesta asiaa kohtaan.

[Ms. M]

En minäkään näe tätä asiaa kovin mustavalkoisena, vaikka ehkä joillekin piirtyy kolumnistani sellainen kuva. Halusin vain kommentoida omalla kirjoituksellani linkattua pikkusiskon tekstiä. Minusta se kun oli kovinkin mustavalkoinen ja hiukan arvottavakin. Ja olen kyllä keskusteluissa törmännyt siihen, että jos joku on ns.täysin kaapissa, eli tekee oikeastaan kaikilta muilta, paitsi pervoilukumppaneiltaan, salaa pervoilujaan niin häntä on siitä arvosteltu, kovinkin sanoin.

Minusta on jokaisen oma päätös, miten pitkälle kaapistaan uskaltautuu. Kunhan vain koettaa olla loukkaamatta kumppaneitaan kaapissa olemisellaan tai olemattomuudellaan.

[chilinen]

Minusta on jokaisen oma päätös, miten pitkälle kaapistaan uskaltautuu. Kunhan vain koettaa olla loukkaamatta kumppaneitaan kaapissa olemisellaan tai olemattomuudellaan.

Juuri näin

[maasterix]

Hieno kirjoitus kolumnistilta!

Samaa mieltä, mutta eri kaapissa.

M

[pikkusisko]

Minäkään en ole koskaan omin silmin havainnut moista ilmiötä, että kaapissa olijoita jollain lailla nokkavartta pitkin katseltaisiin. Ainoat tapaukset ovat minun nähdäkseni tosiaan nuo julkiset lynkkaukset, joissa joku vaniljakumppaniaan kinkyjen kanssa pettävä sakinhivutetaan (joissa niissäkin on minun mielestäni kyse enemmän pettämisen kuin kaappikinkyilyn tuomitsemisesta). Sellaiset palstakäräjät ovatkin loistava esimerkki siitä, etteivät ne ihmisten "omat asiat" aivan niin yksinomaan omia olekaan. Kukin saa tehdä omat valintansa, mutta aina ne vaikuttavat tavalla tai toisella muihin ihmisiin. Aina jossain on myös piste, jossa ne alkavat vaikuttaa yhteisöön, usein silloin kun riittävän moni tekee samansuuntaisen valinnan. Silloin ne, jotka eivät halua yhteisönsä muokkautuvan kyseisten valintojen siivittämään suuntaan, luonnollisestikin älähtävät.

Minun mielestäni hyvä valinta on sellainen, joka kestää kyseenalaistamisen. Se syntyy kun punnitaan harkiten omista lähtökohdista merkitsevät muuttujat ja huomioidaan mahdollisimman hyvin nekin seikat, jotka puhuvat valintaa vastaan. Todetaan, että voidaan silti seistä valinnan takana. Tällä tavalla tehtyjä valintoja minä arvostan, vaikka itse valitsisinkin toisin. On kuitenkin olemassa vaikuttimia, jotka helposti pyyhkäisevät laudalta koko tuon rationaalisen prosessin. Sellaisia ovat muun muassa pelko ja mukavuudenhalu.

En tiedä kuinka monen mielestä oikeasti olisi huono idea, että jokainen saisi olla sellainen kuin on tulematta sen tähden tuomituksi. Jokaisen tulisi saada olla vapaa. Vaikka siihen maaliin valitettavasti tuskin koskaan päästään, jokainen valinta joka vie sitä kohti, on minun mielestäni äärettömän arvokas. Vastaavasti jokainen valinta siitä poispäin on asia, jota minä en tahtoisi tehtävän. Minä hyväksyn sen silti, jos niitä valintoja tehdään harkitusti. Ymmärrän, että sellaisia valintoja tehdään myös pelosta, ja olen siitä todella pahoillani. Mutta se minua yksinkertaisesti suututtaa, kun ihmiset tekevät moisia valintoja silkkaa mukavuudenhaluaan, pistäen piut paut asioille joita minä pidän niin tärkeänä. Sellaiset pikkuseikat kuin ihmisoikeudet eivät käy mielessäkään kun pyritään vain laput silmillä eliminoimaan kaikki riskit joutua itse millään lailla hankaliin tai vaivaannuttaviin tilanteisiin. Se on vastoin minun henkilökohtaisia arvojani.

Minulla ei missään tapauksessa ole mitään kaappikinkyjä vastaan. Siellä samassa kaapissahan olen itsekin monilta osin vielä, joten parempi se on sopia olemaan Ovatpa ihmiset siellä siksi että ovat vilpittömästi katsoneet sen parhaaksi ratkaisuksi, siksi että pelkäävät tulla ulos, taikka sitten siksi etteivät vain viitsi mitään muuta, minä varmasti kohtelen kaikkia samalla kunnioituksella jos joskus tekemisiin tullaan. Itse asiasta olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että yleisesti ottaen kaapissa oleminen on perin juurin huono juttu, sikäli jos koetaan ettei piilottelemaan joudu pelkkiä petipuuhiaan vaan osaa koko omasta olemisestaan. Toivon sydämestäni että vielä koittaa aika, jolloin kenenkään ei tarvitse sellaista valintaa vallitsevien olosuhteiden vuoksi, vastoin omaa tahtoansa tehdä.

[Lady Whip]

Kun aikoinaan olin kiinnostunut kinkystä mutta ei kokemuksia. Etsin tietoa kirjoista ja haaveilin.
Jos silloin olisin nähnyt esim livenä jonkun kaapista tulleen pervoparin leikkivän niitä leikkejä jotka eivät kuuluneet haavemaailmaani, varmaankin saanut shokkireaktion, negatiivisen sellaisen.
Paras tapa oli löytää yksi ihminen jonka kanssa lähteä kokeilemaan rauhassa sitä omaa juttua.

Kaapista tulevat pervot voivat aiheuttaa joko ihastusta ja kysymyksiä tai inhoa ja pelkoa.

Nykyisin ihmetystäni herättää ne, ketkä exhippariuden nimissä tekevät ja näyttävät kaikkea sellaista niiden silmille jotka sitä eivät välttämättä halua nähdä.
Hieman harkintaa missä, koska ja kenelle haluaa näyttää tai kertoa. Jos ylipäätään haluaa. Sitä ei ole vielä kinkyFinlexiin kirjoitettu että näin pitäisi toimia.

Se on arvokkaampi pervo (mielestäni) jonka pervous tai fetissi ei halullaan syrjäytä terveen järjen käyttöä. Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa.