Onko ja miten kinky identetiitisi muuttunut matkasi varrella?

[Kulkuri]

Näin aamutuimaan juutuin miettimään omaa seksuaalisuutani ja kinkyminääni. Mistä se alkoi, miten se muokaantunut alkuaikojen hapuilusta ja itsensä etsimisestä nykypäivään. Paljolti jo on itsensä löytänyt, mutta ilokseni saan myös huomata. Vielä löytyy myös uusia kiinostuksen kohteita, joita ehkä haluaisi kokea. Tutustua lisää itseensä ja nähdä, kuinka syvällä ne kiinnostukset/taipumukset itsessäni oikeasti on. On asioita, joista olen tiennyt jo kauan, että ne on syvällä identetiitissäni. Eivätkä sieltä luultavasti koskaan tule poistumaan (vannomatta tietysti paras) On asioita joihin on mielenkiintoni herännyt matkani varrella. Sen kuitenkin olen oppinut. Löytäessäni uuden jutun joka alkaa kiinnostaa, en laita yhtään vastaan. Suhtaudun siihen mieliavoinna ja lähden kokeilemaan jos tilaisuus tulee. Sana perverssi ei enää kuulu sanavarastooni.

Tiedän, etten ole ainoa jolla nämä mieltymykset, taipumukset ym. ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan. Uskoisin meistä valtaosalla olevan samantyypinen historia, tuon itsensä löytämisen kanssa, matkalla omaan itseemme. Kuinka on sinulla? Miten seksuaalisuutesi ja kinky sinä, on muokaantunut ajansaatossa?

Oma matkani kohti kinkymaailmaa alkoi n.40v. Ollen ensi alkuun hyvin vahvasti subi, pakottavinen piiskansaanti tarpeineen. Myöhemmin sain kokeilla myöskin Dominoivan osaa. Kumpikaan rooli ei tuntunut huonolta. Enemmänkin jopa kivalta. Subi oli kuitenkin se joka oli vahvempi osa minua. Paljonkin vahvempi..

Muutamavuosi takaperin löysin itsestäni myöskin vahvan jalkafettarin. Se löyty tuli täysin "puuntakaa" myös itselleni. Elämyksen aiheutti yksi ainoa valokuva punaisista varpaista, jotka nousivat esiin kylpyvaahdon keskeltä. Kokemus oli hyvin väkevä.

Nykyään olenkin jo löytänyt itsestäni kiinostuksen kipuun, olemiseen masokistin roolissa. Toisaalta taas on löytynyt vahva halu myös piiskanheilutteluun sekä tarve joskus myös dominoida. Ajatus kivun tuottamisesta muutenkin kiehtoo. Luulenpa kuitenkin, tuo alkuperäinen tarve olla subi, on itsessäni kuitenkin se kaikkein vahvin osa itseäni. D/s kiehtoo siinä kuin s/m :kin. Tulevaisuudessa..tuli mitä tuli, löysinpä itsestäni mitä puolia hyvänsä omasta seksuaalisuudestani. Mikäli se ei ole rikollista, eikä toisia vahingoittavaa..Otan sen riemumielin vastaan!

[Perhonen89]

Kyllä muutoksia on tapahtunut ajan myötä..

1. Mieltymykseni ovat laajentuneet

Kun skeneen tulin, olin kiinnostunut lähinnä sidottuna olemisesta. Nyt noh.. Mieltymykseni ovat laajentuneet huomattavasti.

2. Henkinen alistaminen ja henkinen puoli noussut tärkeämmäksi kuin fyysinen alistaminen

Alkuaikoina sain nautintoni lähinnä fyysisestä alistumisesta eli lähinnä siitä, että olen sidottuna ja toisen armoilla. Nyt henkinen alistaminen eli käskytys, palveleminen, nöyryyttäminen, nimittely jne on noussut jopa fyysisen alistamisen ohi. Tykkään kyllä edelleen sidottuna olemisesta, mikäs sen mukavampaa kuin olla sidottuna ja panoleluna toiselle.

3. Switchimäisiä piirteitä tullut esille

Määrittelen itseni vielä subiksi, mutta jotain switchimäisiä piirteitä on tullut esille. Olen huomannut tykkääväni esimerkiksi toisen piiskaamisesta. Katsoo miten ajan myötä käy, tuleeko musta täysiverinen switch.

[TEGAMi]

Kaapista tultuani luulin ettei ole oikein muuta kuin orja ja masteri/herra. Noh, sen jälkeenpä alkoi ilmaantua häntäplugi, joka kyllä toi kisun esiin. Koska tykkään tutkia ja lukea paljon, niin täällä selailtuani ja uusiin ihaniin ystäviini tutustuessani tajusin, että on kiva olla pikkuinen. Noin vuosi sitten olin siis pikkuinen kisu, joka kyllä palveli mielellään herraansa.

Sitten tulikin mukaan ajatus, että jos pääsisi avioliiton ulkopuolelle leikkimään tytön kanssa. Voisin hoivata sellaista, olla kiltti hyväksikäyttävä isosisko. Eli switchin piirteet alkoi kehittyä. Tästä syystä lähdin gradupiiskuriksikin keväällä.

Nyt, itsetutkiskelun jälkeen, olen huomannut että olen oikea sekasikiö. D saa minusta esiin mitä tahtoo, jos auktoriteetti on oikeaa. Mutta olen kyllä 12v bratkisu, joka suojelee omia pikkuisystäviään (tyttöjä ja poikia). Tytöt voin ottaa kaikkuun ja olla se isosisko.

03/2015: orja.
09/2016: alistuva bratkisu, mutta voin alistaa pikku tyttöjä.

[Hallatar]

Ehdin taivaltaa vaniljaista vaellustani valtaosan elämästäni täysin tietämättömänä mistään nyrjähtäneistä piirteistä, joita minussa piili pinnan alla. Syvälle hautautuneet kinkyviehtymykset pamahtivat kuta kuinkin kertalaakista pintaan, kun kohdalle sattui se joku, joka jotenkin kai vain aisti, että jotain synkkää muhi mieleni pimeissä sopukoissa. Uusi tuntematon maailma avautui.

En niinkään sanoisi, että lähdin sitä varovasti etäältä tutkailemaan, vaan imin kaiken, mitä annettiin, ja hamusin lisää. "Ruoki minua", vaadin. Neitseellinen mieleni, pornoa vieroksuneet haaveeni ja kokemuksenkaipuinen kehoni heräsivät kuin pitkästä unesta. En ollut ollut tyytymätön, mutta eräänlainen levottomuus ja aavistus jostain toistaiseksi tavoittamattomasta olivat kutkutelleet kuvitelmieni laitamilla, hiiviskelleet näkymättömissä, vaanineet varjoissa.

Kaapissa en ehtinyt edes pyörähtää, rietas ja rivo minä halusi heti päästä toteuttamaan sitä kaikkea kivaa. Luontainen domina, kuulemma. Kuin olisi aina ollut. Innosta pakahtuneena avauduin lähimmille ystäville, jotka vain vinojen hymyjen takaa kiusoittelivat, että oliko tuo nyt sitten jotain uutta. Häijy hymy ja haastava katse, komentaminen viettelyn kaapuun verhottuna. Tehosi. Haltioituneena halusin lisää. Miten pitkälle voin mennä. Miten pitkälle voisikaan mennä. Kevyestä kivuntuottamisesta kestokyvyn äärirajoille. Huumaavaa.

Matkani on vasta aluillaan. Piletit ja paikat on varattu, mutta saattavat toki etappien välillä vielä muuttua. Kovin olen kotonani sadistisen dominan roolissa -- jos siitä edes roolina voi puhua. Nälkä kasvaa syödessä, ja vaikka ilo on välipaloina muitakin rooleja maistella, ei se taida se minun menuni enää radikaalisti tuosta muuttua.

[Edit. ajatuskatko oikaistu.]

[Underworld]

Aijjaa

Voi helvata

Ollakko sitä vai tätä

No anyways

Noin tiivistettynä

[Feird]

Ehkä jollakin tavalla joo. Vanhoja kumikuvia kun katsoo niin voisi kuvitella kyseessä olevan ihan toinen henkilö, mutta oikeastaan vaan painopiste tekemisessä ja fetisseissä on muuttunut. Tavallaan mitään uutta ei ole löytynyt mutta joitain asioita en ole vain pystynyt aikaisemmin toteuttamaan. Toisaalta myös oma mielenkiintoni oli niin vahvasti kumifetississä niin muut asiat vähitellen painuivat taka-alalle.

Jossain vaiheessa siihen tuli kyllästyminen ja ihmettelin kun ei oikeastaan enää mistään saanut mitään kiksejä. Hävisin bileistä ja hiljenin foorumeilla kun tuntui ettei siellä ole enää mitään nähtävää. Oli tiettyjä juttuja joista pidin mutta muuten kaikki tuntui ihan yhtä tylsältä kuin pimeässä peiton alla saunan jälkeen vaikka olinkin kumit päällä keskellä kirkasta päivää...yhden ihmisen kanssa myös helposti kangistuu samoihin kaavoihin ja sellainen alun intohimo latistuu pois. Varmaan aika monellekin käynyt noin. Asiaan piti saada muutos joten sovimme sitten että etsin muuta seuraa sellaisiin juttuihin mitä en oman mieheni kanssa voi harrastaa.

Oli oikeasti virkistävää huomata että voin tehdä muutakin ja toteuttaa sellaisiakin mielihaluja jotka on joutunut unohtamaan kun toinen ei niistä innostu. Esimerkiksi sadistinen puoleni on päässyt kunnolla valloilleen vasta tänä vuonna vaikka kiinnostusta siihen on ollut aina. Vaihdoin lateksit ss-uniformuun jonka hankkimisesta olin haaveillut jo ennen kuin ensimmäistä kertaa edes löysin kinkyfoorumeille. Silloin alkuun sellaisen hankkimiseen ei vaan köyhänä opiskelijana ollut rahaa ja sitten tuli kumi-innostus joka vei mukanaan. Varmaan jossain vaiheessa taas teen kumista itsellenikin jotain, kyllä tuossa ns. heavy rubberissa on ainakin jotain mikä edelleen kiinnostaa mutta sen aika on sitten jossain myöhemmin. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen näin. Olen tavannut paljon kaikenlaisia ihmisiä ja päässyt switchinä toteuttamaan myös alistuvaa puoltani mikä on hyvää vaihtelua sadistina toimimiseen. Kotonakin on oman miehen kanssa kinkyily muuttunut mielenkiintoisemmaksi kun on vähän vaihtelua. Itse asiassa olen viimeiset puoli vuotta ollut aika hyperaktiivinen joka suuntaan, luulen että jossain vaiheessa tämä vähän rauhoittuu....tai sitten ei 

[Kettu vinossa]

Jatkuvastihan tässä löytää uusia piirteitä itsestään ja vanhat mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet jäävät taka-alalle (tai eivät enää edes harmita, jos niitä ei edes pääse koskaan kokeilemaan). Kyllähän harmittaa lukea jotain vanhoja kirjoituksia kun ne eivät kaikki enää nykyään pidä yhtään paikkaansa. Mutta tarkempia esimerkkejä en  viitsi kertoa kun en jaksa kysyä sessiokumppaneilta mitä saa kertoa julkisesti ja mitä ei.

Sadistipuolta olisi kyllä hauska päästä joskus testaamaan, mutta silläkään ei ole mikään kiire.

[poisongrrrll]

Musta on kivaa ja kehittävää reflektoida omia kokemuksia suht tuoreena pervoilijana. Masentavaa ajatella miten paljon itselleen teki hallaa kaappi/itsensähyväksymättömyysvuosinaan, mutta täällähän ollaan elinikäisen oppimisen hengessä. Mulla on kinky ja queer vahvasti sidoksissa toisiinsa. Nautin siitä, et seksuaali- ja sukupuoli-identiteetit on liikkuvia ja muotoutuvia.

Ehkä alkutaipaleen epämääräinen halu hallita ja satuttaa on kokeilujen perusteella hienostunut ja hioutunut. Fyysisestä aktista alkaa löytyä henkisiä ja hengellisiä vivahteita, jos niille antaa aikaa ja tilaa. Hauskanpito ja leikki tulevat helpommiksi, kun ei tarvitse jännittää omaa "suoritusta" ja vastuuta tilanteessa.

On löytynyt sellaistakin, mikä on omilla rajoilla liian synkkää ja ilkeää. Eihän sitä tiedä ellei siellä pimeässä paikassa käy. Onneksi on ollut turvallista seuraa saattamassa takaisin.

[Guide-Master]

Dominoini vastuun painon takia muuttunut sadismin puolelle, eli tykkää pitää asiat mieluummin yksinkertaisena, sillä yleisesti dominoinnissa joutuu liian monta asiaa yrittää ymmärtää hyvin monimutkaista ympäristöstä.

[DareDoll]

no muuttuuhan se koko ajan...päivä ja hetki kerrallansa 

[Kore]

Onhan se muuttunut. Ja muuttunee koko ajan uusien kokemusten myötä. Rajat on venyneet ja hämärtyneet, asiat, joita olisin vielä vaikkapa kaksi vuotta sitten paennut lujaa taakse katsomatta saavat nyt syttymään. Alkuunsa viehätyin lähinnä sellaisesta dd/lg-jutusta, vain astetta kovemmista otteista ja läpsyttelystä, enää ei sellainen juuri nappaa. Nykyään tuntuu, että tietynlainen pelko ja murtumisrajoilla käyminen ja sen ylittäminen kivun ja pakottamisen kautta on se juttu, yhdistettynä vastapuolen lempeyteen sopivassa kohdassa, vaikka silityksellä tai kauniilla sanoilla samalla, kun sattuu niin saatanasti tai pelottaa niin, että meinaa taju lähteä. Kumppanin löytymistä tämä kyllä vaikeuttaa tehokkaasti, tarvitaan ehdotonta luottamusta mutta olen huono luottamaan uusiin ihmisiin. Tai niihin vanhoihinkaan. Planeettojen tulee olla oikeassa kulmassa toisiinsa nähden, että päästään edes sille asteelle, että tulee uskallus tutustua mutta jos näin käy, se on menoa sitten.

[kissa]

Totta kai on muuttunut. Ehkä tullut enemmän "sävyjä", ei tarvitse enää mennä äärimmäisyyksiin. Suurin muutos on kuitenkin se, että koko ajan tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä mitä on. Ja luottaa siihen, että nimenomaan ne omat ajatukset ja halut on ne oikeat. Uskaltaa kuunnella itseään, eikä lähde kaikkeen mukaan. Varmuutta!

[IKRM]

Ei ole muuttunut.

Kun on kerran itsensä löytänyt, ei ole tarvetta jatkaa etsintää.

IKRM

[Nuppuorja]

On toki muuttunut. Kun vuosien aikana on sukeltanut syvemmälle ja päästänyt irti normatiivisista ajatuksista naisen roolista, olen voinut suhteissani olla enemmän sitä mitä olen. Jokainen kumppani on sysännyt muutosta johonkin. Nykyään en juuri ajattele olevani kinky. Olen vain mitä olen ja mitä Isäntä haluaa.

[Chmlnidae]

Totta kai on muuttunut. Ehkä tullut enemmän "sävyjä", ei tarvitse enää mennä äärimmäisyyksiin. Suurin muutos on kuitenkin se, että koko ajan tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä mitä on. Ja luottaa siihen, että nimenomaan ne omat ajatukset ja halut on ne oikeat. Uskaltaa kuunnella itseään, eikä lähde kaikkeen mukaan. Varmuutta!

Tuo boldattu.
Eli olisi(ko?) oikeammin sanottu ettei niinkään muutu, kunhan vain oppii tuntemaan, ehkä hyväksymäänkin, paremmin ja ennen kaikkea enemmän itseään. Eli on sama mutta enemmän ja tietoisemmin ja tarkemmin sitä kaikkea.
Että onko se sitten löytämistä vai muuttumista vain vain oikeasti näkemistä. Jokainen käyttäköön itselleen sopivaa verbiä.