Onko ja miten kinky identetiitisi muuttunut matkasi varrella?

[katzku]

Löysin seksuaalisuuteni jo hyvin varhaisessessa iässä. Ennen jo kun menin kouluun. En ole koskaan kokenut, että olisin kiinnostunut jotenkin oudoista tai perversseistä asioista vaikka ne monille sitä onkin. Mulle ne vaan ovat osa normaalia elämä. Samasta syystä en myöskään ole koskaan pitänyt itseäni pervona tai ns löytänyt tätä osa itsestäni ollessani valilja. En luokittele itseäni. Olen tälläinen kun olen ja tämä on mulle ihan normaalia. Asioita mistä tykkään on valtavan paljon. Ja toivonkin, että vuosien saatossa ne kaikki tule myös kokeiltu.

Eli, ei identiteettini ole mihinkään muuttunut. Tämä kaikki on mussa ollut aina.

[DareDoll]

En koe omaavani erillistä kinky-identiteettiä, vaan erilaisia asioita on seksuaalisuuden saralla tullut kokeiltua, joista useimmat liittyy kyllä nimenomaan tähän genreen. Olen aina ollut hyvin kokeilunhaluinen seksin suhteen, en ole halunnut jämähtää mihinkään tiettyyn lokeroon. En todennäköisesti kykenisi sellaiseen parisuhteeseen, jossa voisin toteuttaa seksuaalisuuttani vaan jonkun tietyn yhden roolin kautta. Elämä on tehty erilaisia elämyksiä varten 

[UW]

Itse niin myöhäisherännyt. Alkuun oli sellaista karkkikauppaa ja kokeillaan sitä ja tätä.
Selvisi suhteellisen nopsaan, että minua ei kukaan komentele ja käskytä, makuuhuoneessa ainakaan. Saatana! 
Identiteetti monipiippuinen termi jos pilkkua viilataan. Kai tässä suunta suht selvillä. Montaa juttua kokeiltu ja montaa kokeilematta, kahtotaan mitä tapahtuu 
Itselle kinkyily on yksi tapa toteuttaa tiettyä rajojen etsimistä ja ylitystä, kiintoisa ja tärkeä osa. Ei toisaalta jotain minkä on pakko olla koko ajan saatavilla

[subitar89]

Oma matkani on vielä niin alussa, etten ole ihan varma olenko "pätevä" tähän edes vastaamaan. Aktiivista kinkyilyä takana vasta 1,5 vuotta. Ja koko tämän ajan olen ollut parisuhteessa Omistajani kanssa. Kuitenkin kiinnostus näihin asioihin on ollut aina olemassa.

Mutta muutoksia on jo tapahtunut. Liekö osin johtuu elämän muista asioista, vai onko kyseessä oikea mieltymysten eläminen. Aika näyttää.
Alkuun olin vahvasti alistuva, kiltti subi. Kipuun totuin hiljalleen. Halu miellyttää oli vahva. Halusin alistua kaikessa ja kotiorjana olo tuntui hyvältä. Määrittelin itseni subiksi ja orjaksi.
Nyttemmin orjapuoli on väistynyt. Olen yhä täysin subi, mutta enemmän brätti sellainen. Olen myös löytänyt oman pikkuispuoleni ja määrittelen itseni eniten subiksi ja pikkuiseksi.
Itsetunto on vahvistunut ja sanon helpommin vastaan. Usein liikaakin. Tosin tässä on ollut nyt muun elämän osalta asioita, mitkä varmasti ovat vaikuttaneet myös kinkyyn minään.
Silti näen, että haluan kinkyilyltä tietynlaista pehmeyttä, mitä en alkuun niin kaivannut. Ja leikkisyys on tullut myös pikkuispuolen mukana. Kotikuri kiehtoo edelleen omalla tavallaan sääntöjen ja rangaistusten muodossa. Joskin ehkä enemmän pikkuispuolen kautta pehmeämmin. "Pikkuinen on kiukutellut ja joutuu Ison syliin saamaan pepulle vyötä". Ennen se olisi ollut enemmän "ruoskitaan narttu kunnolla, että oppii".
 Tästä muutoksesta huolimatta omistettuna olo, subin "rooli", alistuminen (tai alistetuksi joutuminen), kohtuullinen kipu (piiskattavana) ja köydet/kahleet on omia juttuja.
Myös miiteissä ja bileissä tykkään käydä. Ne kiinnostavat oikeastaan koko ajan enemmän ja muutenkin kiinnostus kaikkeen uuteen on koko ajan vain kasvanut.
Saa nähdä, mitä sitä on taas vaikka vuoden päästä.

[RuoskaMikko]

Mun matka on tavallaan alussa, aikamoista soolo-ilua on ollut lähinnä tähän asti. Mutta tietoinen olen ollut kinkypuolestani päälle vuosikymmenen, ja toteuttanutkin sitä aina satunnaisesti siitä asti.

Ja onhan se muuttunut. En voinut kuvitellakaan olevani D tai Sadisti millään tavalla vielä 10v sitten. Nyt on vähän eri mielellä, Sadisti-hommat kiinnostaa ja aito D:ni on herännyt, vaikka se on vasta "vauva". Subini on hiipunut, ei kokonaan eikä varmaan koskaan tulekaan kokonaan hiipumaan, mutta se oli aina Switch, ei Sub, tai ehkä switchahtava sub. Mutta D:tä kohti on menty.

Ehkä se tuli kun aloin käymään salilla, se toi voiman tunnetta mitä halusi kanavoida jotenkin, ja vaikka on kivaa näyttää hymyssä suin miten hyvin kestää kidutusta ym, niin ei se riitä. D:ni estyi ehkä kaikkein eniten itseluottamisen puutteen takia ja koska pelkäsin etten osaa kantaa vastuuta asiasta. Mutta luettuani baaria ja keskusteltuani ihmisten kanssa täällä yv:illä ja muutenkin, ja prosessoituani niitä asioita, tajusin että en mä niin paha D olisi. Enemmän mua huolettaa että voin antaa aidontuntuisen session, kuin jälkihoidon ja turvatekijöiden laatu, tällä hetkellä. Ennen olin täysi sub.

Ja olen opiskellut terveys-ja hyvinvointialaa vähän intensiivisemmin viimeisen vuoden ajan, se on mun nykyinen kutsumusala, ja olen sisäistäny hoiva-D:n ja hoiva-sadistin roolin asenteen puolesta. Ja omaan kokemukseen perustuva tieto siitä miten ihmisen psyyke ja keho toimii on tuonut varmuutta siitä etten tee vääriä asioita niin herkästi, ja että pystyn tunnistamaan oikeat asiat paremmin.

Matka on vasta alussa mulla, mutta olen tyytyväinen.

[momoi36]

Onhan se kehittynyt siinä missä minäkin oon kehittyny ihmisenä. Viis vuotta sitten olin vannoutunut spanko, kotikuria eikä mitää seksihommia hyi. Noh, jokin asia kun kiihottaa niin väistämättäkin siihen yhtäkkiä tuleekin seksi mukaan..
Siitä sitten tutkimaan lisää masokismin ulottuvuuksia tutkien mikä kaikki kipu saa moottorin käyntiin, ja oi mikä maailma sieltä paljastuikaan. Samalla piti tutkia omaa alistuvaa puolta, kokeilla ja huomata ettei se ole oma juttu kuin tietyissä raameissa.
Monenmoista lokeroa mistä valita yksi, vai tarviko sitä valita? Jos sitä vain tekee mistä nauttii, oli se milloin selkäsauna sedän kädestä ja toisena päivänä oma käsi toisen sisuksissa ilman se kummempaa miettimistä ”voinko mä nauttia tästä näin kun olen tätä ja tuota?” Totta vitussa voin, koska se tuntuu hyvältä. Yksi asia mikä yhdistää kaikkia viiden vuoden aikaisia kinkykokemuksia on minun oma nautinto, siksi identifioidun hedonistiksi. 

[Armand]

Juu totta kai se on muuttunut. Jo hyvin varhain löydetty taipumus joka ensin ilmeni ihailuna voimakkaita naisia kohtaan. Sitä myöten sit tuli ajatus että voisiko sellaiselta saada selkään ja kun näin ekaa kertaa sen suuntaista pornoa joko vhs-nauhoilta tai lehdistä, luultavasti kummistakin löytyi oikein kunnolla toisenlainen kiihottumisen maailma. Sit meni pitkään vähän sillee et toi juttu pysyi vain oman pään sisäisessä maailmassa ja ensimmäiset tyttöystävät olivat siitä tavallisesta pitäviä. Sit pienten sattumusten kautta löysin, tai paremminkni hän löysi minut ja koimme yhdessä aika kovan luokan huuman sekä rakkaudessa että seksuaalisessa maailmassa. Oli piiskaa, kuria, roolituksia ja väliin myös vaihdoimme osia ja siinä sivussa aloin lipsumaan pelkästä subista myös dominoivampaankin suuntaan ja sitä myöten sitten otin käyttöön switch-termin itsestäni vaikka enempi sub olen edelleen. No se oli seksuaalisen maailmani huippukausi joka sitten aikanaan päättyi. Nyt olen taantunut taas pelkäksi runkkariksi ja haaveksijaksi ja koko bdsm taitaa olla lähinnä vain uinuva peto tämän hetken elämässäni. Ylipäänsä minkään saaminen on ollut hyvinkin haasteellista näin vanhoilla päivillä ja sit aikani yritettyä olen täysin luovuttanut ja antanut sellaisten asioiden olla tyyliin kerta ketään ei kiinnosta niin ei minuakaan kukaan kiinnosta. On kumminkin niin paljon muutakin elämässä kuin tämä juttu ja ilmankin pärjää

[Routalempi]

Siinä mielessä ainakin että aluksi koin itseni hyvinkin selkeärajaisesti nimenomaan subiksi, mutta viime aikoina olen alkanut enemmän ja enemmän kallistua switchin puolelle kun myös dom-hommat on alkanu enenevissä määrin kiinnostaa.

[Punapää]

Onhan se muuttunut. On asioita, jotka eivät ole muuttuneet: oon edelleen sub, viihdyn edelleen yhden miehen kanssa, rakastan väkisin ottamisleikkejä, haaveilen useammasta miehestä sessiossa, pidän aisteilla leikkimisestä, sitomisesta ja penetraatiosta. Varmaan muitakin löytyy, mutta sitten on moni asia muuttunut. Alkuun olin tajuttoman ujo näissä asioissa! En voinut sanoa edes "anaali" sanaa toisen seurassa ilman, että ujostutti tai hävetti. Olin hyvin kiltti ja tottelevainen, en uskaltanut olla oma itseni. Kestin kaiken koska halusin olla mukana tässä kummallisessa maailmassa, tein ja siedin asioita, joista en pitänyt. Pikku hiljaa olen tullut sinuiksi asioiden kanssa, uskalsin ruveta käymään keskusteluja näistä. Näiden asioiden äärellä oleminen on poistanut häpeää ja tabu -stigmaa. Uskallan olla nykyään jo täysin oma itseni. Edelleen jotkut asiat ujostuttavat, mutta se on kaiketi vain söpöä. Useat nauravat mun "siveyden sipuli" -jutuille, mutta ennen olen ollut sujut vain seksin kanssa, en BDSM -juttujen. BDSM -maailmaan tutustuminen on avannut mulle niiiin monia ovia, ettei niitä kyllä enää kiinni saa :Peppuseksikin on suht uusi juttu vielä mun seksinharrastusmäärään nähden, samoin pornon katsominen ja kaikkien välineiden käyttö.

Isoimmat jutut mun kinkyidentiteetissä ovat nykyään omistettu, sub, brät (ja ehk vähä vaa pikkuinen) niii ja tykkään myös itse sitoa! Kuitenkin tekemisissä paras juttu on edelleen penetraatioseksin ympärille kietoutunut raiskausleikki, jossa mukana fyysisiä rajuja otteita, kipua, nöyryytystä ja nautintoa. Näistä nöyryytys tullut uusimpana ja on nykyään hyvinkin vahvasti mukana leikeissä. Pidän myös muutamista hyvin pienen marginaalin asioista kuten pysyvistä jäljistä, verestä, päiviä kestävistä sessioista ja 24/7 TPE- jutuista. Mutta masokistina en ole kehittynyt, oon edelleen surkea kivun kestäjä. Toisaalta mentaliteettini on edelleen sama "Kuka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön". Oon myös oppinut: ELÄMÄ EI OLE REILUA. Omistaja päättää ja hyvä näin.

[Bilquis]

Kaikenlaista on tullut elämän aikana käytyä läpi.
Nuorena minulla oli ympärillä paljon ihania ihmisiä joiden ansiosta sain toteuttaa itseäni suuremmin ajattelematta olevani erityisen kinky. Tämä muuttui muutettuani toiselle paikkakunnalle. Yritin sopeutua vaniljaelämään, mutta aina tuntui siltä kuin sielustani puutuisi pala. Ihmettelin vuosia mikä minussa on vikana ja yritin tunkea "pahimmat" mieltymykseni jonnekin syvälle tunnelukkojen taakse.

Siinä sivussa luin aina erittäin innokkaasti eroottisia novelleja ja tarinoita. Mitä rajumpia sen parempi. Ongelmana oli ja on edelleen, että lähes kaikki tällaiset tarinat on kirjoitettu alistuvan näkökulmasta. Tämä sai aikaan sen, että jossain vaiheessa ajattelin itsekin olevani alistuva.

Kaikki muuttui sinä kauniina päivänä, kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa miittiin. Hyvin nopeasti sain tietää enemmän skenestä ja minulle esiteltiin Baari. Sen jälkeen kinkyidentiteettini muuttui lyhyessä ajassa moneen otteeseen ja muovautuu edelleen sitä mukaa kun tietämystä tulee lisää. Ensin lokeroin itseäni tiukasti, koska se toi turvallisuuden tunnetta siihen hetkeen. Nyt, kun alan olemaan enemmän sinut "uuden" kinkyitseni kanssa, olen voinut heittää suurimmat lokeroinnit pois. Muutama on vielä jäljellä ja kotoisin niistä on SM-top 

[Perhonen89]

Kun alan miettiä omaa kinky-identiteettiäni, se on pysynyt yllttävän samana. Matkan varrella on ollut toki erilaisia kokeiluja, kuten löytyisikö musta switchiä ja ylipäätänsä uusien asioiden kokeiluja on ollut paljon, mutta aika tylsänä ja samana identiteettini on pysynyt. Olen sub, en kovin brätti enkä kovin pikkuinenkaan.

Mutta tällä hetkellä tiedän varmaan parhaiten koskaan mitä haluan, mistä asioista tykkään ja mistä en.

[raafael-k]

Lähinnä on tullut uusia kiinnostuksen aiheita. Jotkut asiat jotka kiinnostivat tämän elämäntavan alussa ovat jääneet pois elämästä. Esim sidotuksi tuleminen ja kivun vastaanottaminen. Niitä tuli kokeiltua mutta kun juuri oikeanlaista seuraa ei tullut vastaan, niin jäivät pois. Mitä sitä itseään kiusaamaan puolikivalla. Anaalijutut dildolla olivat kivoja mutta kun pääsin oikean munan makuun niin ei se dildoilu ollut niin kivaa. Ja oikeakin muna on jäänyt viime vuosina väliin itsesuojelun ja suhteessa olon takia.

Olin emetofoobikko sataprosenttisesti aikoinaan, mutta se väistyi osittain kun seksin yhteydessä laattahommat ovat aika hemmetin kivoja. Tosin sooloilut on jääneet pois. Mieluummin laitan toisen kakomaan kuin itse teen moista. Varsinkin kun ei se dildolle ja sormille kakominen ole yhtä kivaa kuin oikea muna kurkussa.

Joskus olen miettinyt että olisi kiva kokeilla sitomista ja jonkun piiskaamista. Mutta sopivan kumppanin puutteen takia on jäänyt dominoivan puolen tutkiminen tekemättä.

Yksi iso juttu mihin kiinnostus vuosien varrella on kasvanut on ollut jonkinlainen sekoitus ageplay/rapeplay/incestplay-osastosta. Sen kanssa on ollut isoin vääntäminen henkisesti. Miten voin olla kiinnostunut moisesta? Mutta se on jäänyt fantasiaksi. Ja tulee luultavasti jäämäänkin. Jotenkin omien tutkimusten ja pohdintojen perusteella olen tullut siihen päätelmään että minulta taitaa puuttua päästä jokin palikka minkä moisiin leikkeihin vaaditaan naisten puolelta. Ehkä minusta ei vain ole sen sortin daddyksi. C'est la vie ja silleen.

Mutta loppupäätelmä on että melko samanlainen olen kuin urani alussa haluiltani. Olosuhteet vain muuttuvat ja joitakin haluja painaa pois ajattelusta käytännön syistä. Kokemuksen myötä tosin kerron rohkeammin haluistani potentiaalisille kumppaneille.

[Raduni]

Jos puhutaan mielenkiinnon kohteista ja niiden toteuttamistavoista, niin ne eivät kyllä ole paljoakaan muuttuneet kuluvalla vuosituhannella. Ehkä suurin ero on se, että ylipäätään kutsun itseäni "kinkyksi" ja olen jollain tasolla ainakin vähän lähentynyt kinky-yhteisöä josta pysyttelin aiemmin tietoisesti erossa.

[Violation]

On muuttunut. Nuorempana olin alistuva muuallakin, kuin makuuhuoneessa. Nykyään en. Olen nykyään ensisijaisesti masokisti. Rakastan vapauttani ja tykkään leikkiä alistuvaa mutta minua ei voi käskytellä eikä määrätä muutoin, kuin sessioon kuuluvan roolin alla.

[Irwikissa]

Laajentuneet intressit.
Oma matka on vielä todella lyhyt, ja on paljon mitä en tiedä koska kokemus puuttuu enkä näin ollen voi sanoa mielipidettä.
Alkuasetelmalta olin tiukasti brat sub. Nykyään myönnän että mussa on switchin vikaa, koska itsessä on sadistinen ja top-henkinen puoli, joka narkkailee myös toisen mielihyvästä saatavilla kikseillä ja nauttii ylipäätään erilaisista reaktioista. Sitä ulkoilutan harvoin, mutta se on olemassa. En tunnistanut itsessäni olevan baby girliä, koska en harjoita ageplayta lainkaan. Sekin oli ahtaan lokeron tuijottelua johon en sopinut, mutta sittenpä näki että nekin reunat saa taivutettua alas. Masokistiksi en edelleenkään osaa itseäni luontevasti kutsua, vaikka nautin tietynlaisesta kivusta ja arvostan jälkien estetiikka. Nykyään myönnän senkin, että itsessä on hedonistin vikaa, todella vaikeaa motivoida asioihin mistä en saisi minkäänlaista mielihyvää itse.

Olen huomannut että valtaosin ahaa-elämyksiä olen saanut sessioidessa toisen ihmisen kanssa. Siinä huomaa mikä kolahtaa, mikä ei toimi, ja miten eri ihmiset tuovat itsestä eri puolia esiin. Yhdelle voi näyttäytyä fyysisenä ja aggressiivisempana primal-henkisenä brattina, toisen kanssa olla pideltävä ja vapaasta tahdosta alistuva baby girl, joku taas saa sen mun top-puolen kytkeytyyn päälle ja isken kynnet ihoon ja nautin voihkeesta.

Joten kyllä, jatkuvan muutoksen alla kun itsekin kasvaa ja kokee jatkuvasti, eikä seksuaalisuus ole staattinen tila.