Onko ja miten kinky identetiitisi muuttunut matkasi varrella?

[helle]

Totta kai on muuttunut. Ehkä tullut enemmän "sävyjä", ei tarvitse enää mennä äärimmäisyyksiin. Suurin muutos on kuitenkin se, että koko ajan tulee enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä mitä on. Ja luottaa siihen, että nimenomaan ne omat ajatukset ja halut on ne oikeat. Uskaltaa kuunnella itseään, eikä lähde kaikkeen mukaan. Varmuutta!

Tuo boldattu.
Eli olisi(ko?) oikeammin sanottu ettei niinkään muutu, kunhan vain oppii tuntemaan, ehkä hyväksymäänkin, paremmin ja ennen kaikkea enemmän itseään. Eli on sama mutta enemmän ja tietoisemmin ja tarkemmin sitä kaikkea.
Että onko se sitten löytämistä vai muuttumista vain vain oikeasti näkemistä. Jokainen käyttäköön itselleen sopivaa verbiä.

Näin on minullekin käynyt. Kinky-puoli jäi moneksi vuodeksi vähän unholaan mm. seuran etsimisen vaikeuden vuoksi (sen sanotaan olevan helppoa nuorille naisille, mutta pyh pah, sanon minä). Päädyin osittain siihenkin, että esim. tarve alistua johtui mm. huonosta itsetunnosta ja erikoisuudentavoittelusta. Nyt olen ollut vuosia pitkässä parisuhteessa ja jostain tuli nyt joitain viikkoja sitten sysäys molemmille lähteä tutustumaan tähän puoleen. Olen kyllä siis ollut aiemminkin avoin tästä puolesta minussa, mutta sitomiset yms. ovat vain jostain syystä jääneet puheen asteelle.

[Siniparta]

Toki se muuttuu koko ajan. Pienten uusien asioiden kokeilua ja testaamista tekee nykyään lähes kuukausittain tai jopa viikottain. Osa jää osaksi persoonaa ja omaa kiinnostusta, osa ei. Jos kuitenkin keskityn niihin isompiin käänteen tekeviin muutoksiin, niin tässäkin kirjoituksessa on jotakin järkeä.

Uskon, että olen ollut aina melko yliseksuaalinen. Kaikki outo on aina kiinnostanut ja kiihottanut. Varhaisessa vaiheessa opin peittämään osan persoonallisuudestani. Huomasin, että innostuin seksistä ja siihen liittyvistä outouksista enemmän kuin kukaan muu ympärilläni.
Alunperin se näkymys omasta suuntauksestani yritti kuitenkin jotenkin väkisin muotoutua mainstreamin mukaan ja kaikkia mikä meni sen ulkopuolelle oli hyvin hämmentävää ja hävettävää.

Isoin muutos oli varmasti se, kun lähdin käymään miiteissä ja sain kuin vahingossa ison kinky-kaveriporukan. Sen jälkeen sitä, jotenkin muiden kautta, hyväksyi itsensä ja vinksahteneen pervopersoonallisuutensa. Huomasin kai siis etten olekkaan niin omituinen, kun olin ajatellut. Se tieto ruokki identiteetin muutosta eteenpäin hyvin nopeasti. Suurin kiitos itseni ulostamisesta kuuluu Macylle, joka vei minut tapaamisiin puoliväkisin.
Tuon pienen kaapista tulon takia niistä lukoista, jotka ovat rajoittaneet omaa käyttäytymistä, on päässyt isolta osin eroon. Suurimpana ehkä se, että kipua voi huoletta (tervejäkisesti) tuottaa toiselle lähes ilman rajoja.

Samoin olen hyväksynyt parisuhteessa polyamorian, joka ei todellakaan tullut automaationa minulle. Onneksi tervejärki ja se kinkyinen kaveripiiri auttoi. Nyt se on osa elämääni. Kiitos taas elänkumppanilleni, joka sai senkin muutoksen aikaa minussa.
Tämä kaikki on taas edesauttanut sitä, että olen tuore Daddy. Sekin uusi ja upea muutos kinky-identiteetissäni, sellainen asia joka taas tulee ihan uutena ja silti luonnollisena asiana.

Vajaassa parissa vuodessa on tapahtunut isoja asioita ja uskon että isoimmat muutokset ovat vasta tulossa. Eli jos jotain olen oppinut ja jotakin haluaisin antaa uusille neuvoksi niin se olisi: Puhukaa kotona asioista, älkää hävetkö tarpeitanne, älkää antako periksi ja menkää miittiin tai järjestäkää niitä.

[chilinen]

Paljon. Nykyään olen entistä vahvempi itsenikin kanssa, tarvetta miellyttää ketään ei ole. Ja silti, yllätys, olen se kamala makuuhuonesubbari, joka sanelee, miten systeemien kuuluisi mennä. Tai en siis sanele, vaan oletan, että toinen ne tietää. Jos ei, valtasuhde menee toisin päin, eikä se ole mun juttu, paitsi arjessa

[-mark]

Olen aina tiennyt olevani alistuva.

Noin 12 vuotiaana luin tarinan naisen alistamasta miehestä - aloin ymmärtämään mistä on kyse ja että haluan elämän, joka perustuu tälle ajatukselle.

20 - 30 v.  eriasteisia kinkykokemuksia ja pidempi D/s suhde. Muokkasi alistumiseni tapoja ja myös traumatisoi jälkikäteen ajatellen.

30 - 40 v. Kaksi vakavampaa D/s suhdetta. Tärkein opetus molemmista on oma epäkypsyys ja ymmärtämättömyys elämästä.

40, entistä vahvempi tiedostaminen omista haluista elämässä ja varsinkin siitä, mistä on valmis luopumaan saavuttaakseen haluamansa.

[Isrika]

Onhan se vähäsen muuttunut. Luulin olevani subi, ennenkuin tuli henkilö vastaan, joka kaivoi mun todellisen luonteen esille. Vahvisti mua itseäni. Nyt mä sitte oonkin veitsi- ja verifettari ja sadisti. Että ehkä pientä muutosta havaittavissa.

[piNaNas]

En tiedä onko kinkyyteni muuttunut, kasvanut ainakin, fokus tuntuu myös ajoittain siirtyilevän. Ja kun ymmärrys kasvaa niin käsitykseni erilaisista pervouden nyansseista laajenevat.

Itsellä matka kinkyyteen lähti varmaan sellaisesta seksuaalisuuden vieraudesta ylipäätään ja erilaisista pelkokertoimista. Bondage ja kontrollin tunne on varmaan olleet niitä ensimmäisiä sytyttäviä asioita.
Parissa vuodessa oonkin uponnut köysiskeneen lähes hartioita myöten.
Sadomasokismi on tullut kuvioihin myös jäädäkseen. Olen pelännyt fyysistä kipua aina ja tulen varmaan jatkossakin pelkäämään; mutta siihen itsensä voittamisen tunteeseen olen jäänyt koukkuun. Ja endorfiineihin. Suhteeni kipuun on saanut monia uusia kasvoja.

Myös sosiaaliset ympyrät ovat siirtyneet kanssapervojen pariin. Iso muutos sinänsä, vaikka koko homma on sattunut vähän vahingossa. Vapaa-aikaani vietän nykyään vähemmän alkoholin ja enemmän kinkyleikkien parissa. Krapulan sijasta dagen efter on usein mustelmainen.
Ja parasta tässä ehkä on silti ollut upeat ihmiset joita pervous on elämääni tuonut; konsensuaalinen avoin yhteisö ja ystävät joiden kanssa kinkyyttä saa jakaa.
Melko odottamattomaan suuntaan on tämäkin harraste minut vienyt.

[pulseproto]

Olen aina ollut "gameleontti".. Intressit,halut ja tarpeet ovat muokkautuneet "subin"/ naisystävän mukaan..
Perusprinsiipit (vaateet) eivät ole kuitenkaan muuttuneet 3-vuosikymmeneen:

-naisellisuus: asusteet ja ehostus
-dollification,bimbofication,hutsu attitude
-esineellistäminen: high(ballet)heels,korcetry-ultrafemme look
-exhipparius,turhamaisuus,brat
-device bondage,liikunnan rajoittaminen
-sex+submission+debrivation
-mental mastering

D/s -jutuissa on tuo "psykkakin" pysynyt samoissa uomissa.. Oisko sit jotain erityistä matkanvarrella oppinut..?  Öö, en muista.. lol 
No, ehkä tervettä itsetuntoa, vaativuutta ja ankaruutta on viimein tullut lisää.. (liika kiltteys ja s ymmärtäminen ehkä hieman karissut molempien osapuolten ainoastaan hyväksi :!

Identiteetti on ollut selkeä D, aina

[Kulkuri]

Mistähän nyt tuulee ja pukkaa näitä uusia, ehkä,  tulevia mielenkiinnon kohteita?

Koskaan en aiemmin ole tuntenut mielenkiintoa pukea naistenasusteita ylleni. Viimeaikoina tuokin juttu on noussut toistuvasti mieleeni. Ei niinkään erillisenä juttuna. Enemminkin subin roolissa ja osana nöyrytystä. Omanpaikan ja aseman näyttämistä, dominoivan suunnalta subille.

Tuli, mistä tuli! Taatusti kokeilen jos joskus niin käsketään. Vaikka nolottaisikin kuinka. Kiva vain kun vielä löytyy uutta itsestäni

[Matsina]

Kinky-identiteetin muutos on vähän hankala, mutta kyllähän M/s-suhteessa eläminen on muokannut minua ihmisenä. Ei muuttanut toiseksi ihmiseksi, mutta olen kasvanut ihmisenä. Se on pakottanut olemaan vähän vanhempi ihminen ja hyväksymään itsestä ikäviä puolia. No ehkä se on muuttunut, että joskus ajattelin pystyväni service-toppingiin, mutta kun Master ilmoitti joku aika sitten ettei alistuminen enää kiinnostakaan häntä (ei johdu minusta vaan yleisesti) niin ne halut ovat jotenkin kuolleet pois. Yllätyin miten helppoa siitä oli luopua, joten ehkä se puoli kuitenkin oli vain että yritin miellyttää. En usko, että saan sitä takaisin.

[Switchy]

Siniparran viesti oli kiva

[SirianSub]

Jos nyt koitetaan lokeroida niin oon kovasti tässä parin vuoden aikana koittanut miettiä omaa lokeroani.

Profiilissani olen laittanut olevani switch, mutta epäilen sitäkin. Ei mulla ole mikään tarve alkaa komentamaan ja käskyttämään. Mulla on lapsi sitä varten, en mä jaksa aikuista ihmistä enää sen jälkeen komennella. Mutta olen huomannut, kuinka tilaisuuden tullen olen päässyt sadistista puoltani toteuttamaan, on olo ollut todella hyvä. Ei mitään silittelyjä ja hipsutteluja tai komennuksia, ei jälkihoivausta. Kovaa ja napakasti. Toinen sanoo kiitos ja se on siinä. Mua naurattaa ja paineet on purettu.
Toisaalta petplaytä olisi hauska kokeilla. Kissa- ja koiramaskit kiehtoo ja mitäs minä itsekin lemmikinomistajana tekisin muuta, kuin rapsuttelisin ja leikkisin näidenkin kanssa.

En tiedä lukeudunko fettariksikaan, vaikka kasvottoman, kypäräpäisen, muukalaisen oloisen tyypin kuvaa katsellessa onkin housut märkänä. Haluaisin pukeutua sellaiseksi myös itse ja näin tulee joskus tulevaisuudessa tapahtumaan. Asu, jota on olen suunnitellut, tulee vaatimaan PALJON rahaa. Se asu on ehkä jonkunnäköinen alter-ego ja se päälläni alistan. ...Tai muuten vaan chillailen ja ihailen itseäni peilistä. 

Luonnostani haluan olla mieliksi, mutta en käskemällä. Paljon enemmän musta saa irti, kun kehuu ja pitää hyvänä.
 
2015 kun BDSM:ään tutustuin, mulla oli vauhti päällä. Vielä silloin ei ollut diagnosoitu bipolaarihäiriötä (vasta tuolloin loppuvuonna, oli oireillut monta vuotta). Olin valmis silloin tekeen mitä tahansa, panemaan ketä tahansa, olla mielinkielin ja alistua orjaksi saakka. Teinkin niin. Lopulta, tapahtumien summana, manian hälvetessä, alkoi oksettaa. Tuntui, että kaikki skenessä mukana olevat panivat vaan ristiin, kaikkien pildet ja pyldet ja kyrvät esillä ja polyamoria tuntui kukoistavan. Kukaan ei enää soveltunut mun suunnitelmiin ja haluihin. Näin musta tuntui (ja tuntuu vähän edelleen, siksi kai vaikea myöskään hakea seuraa). Tältä foorumilta jäi ainoastaan kaksi nimeä positiivisena mieleen, heidän käsittelyyn suostuisin edelleen (Isrika, Kahlittu). ^_^

Joten... ketjun aloituskysymykseen kai vastaten; on se muuttunut, mutta en osaa kyllä laittaa itseäni mihinkään valmiiseen lokeroon. Se kai vaikeuttaa myös seuranhakua. :/

[LehA]

Tällä hetkellä sanoisin, että identiteettini pohja ei ole kovinkaan paljon muuttunut, mutta jotain painotusmuutoksia on ajan mittaan tullut kun tietoni eri suuntauksista on lisääntynyt.

Ensimmäiset muistikuvani kinkyhaaveista ovat jostain kansakouluajoilta. Tarkkoja muistikuvia noista unista ei enää ole, mutta päällimmäiseksi on jäänyt mielikuva että olisin ollut kahlitsemassa muutamaa kulmakunnan tyttöä. Ensisijaisesti kai siis sadisti/rigger, mutta mukana oli varmaan jossain määrin myös henkinen dominointipuolikin - emme olleet sidottavien kanssa ylimpiä ystäviä. Myös masokistipuoleni muistan huomanneeni pian tuon jälkeen, mm. jotain joka nykyään tunnetaan termillä CBT.

Päättyneessä parisuhteessa mulla oli arjessa pyrkimys liialliseenkin dominointiin, josta pystyin kovalla työllä pääsemään eroon. Puoliso oli myös varsin määrätietoinen, eikä puolestaan suostunut vuoteessa alistuvaksi osapuoleksi. Tosin mulle sopi hyvin sekin, että nainen vie ja mä vikisen. Jossakin vaiheessa mielsin itseni tuon perusteella subiksikin, mutta mitä enemmän suhteen valta-asetelmia käsittelimme, sitä enemmän tajusin että hain tuolla enemmän tuntoaistin kuin henkisen puolen kutittelua. Se sama vanha masokisti on siis yhä edelleen voimissaan. Subin kiusaamisketjussa ollut subin käyttö wandina on pitkään ollut myös mun haaveenani, mutta tuo jäi toteuttamatta kun puolisolla ei ollut mieltymystä sidontaan myöskään sitojana. 
Eroprosessia läpi käydessäni tajusin myös, että sadistipuolikin on nostamassa taas päätään. Se oli vain uinunut liiton ajan kun sillä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa itseään.

Nykyinen painotusjärjestys menee siis masokisti, rope bunny, sadisti. Bondage kiinnostaisi myös sitojana, mutta sopivan kumppanin puuttuessa tuo on vielä jäänyt kokematta.

[Raippa]

Sanotaanko näin, että käsitys omasta tiestä on vaan vahvistunut iän myötä. Suunta on siis oikea, mutta maali ei vielä ole lähelläkään.

[mauje]

Tiedän tarkemmin mistä pidän ja mistä en. Ja kaikelle on selvempi balanssi kuin siinä vaiheessa kun kaikki oli uutta ja piti kokeilla kaikkea paitsi "kansantanhuja ja pikkusiskoo".

[heinrich]

Puuta ovat miehet ja laivat ovat rautaa.

Hii O Hoi