Baarin kannatusmaksut
Mielenterveysongelmat yhdistettynä kinkysessiointiin ovat kieltämättä aina hankala aihe. Kinkyyteen kun kuuluu että kaikki sessiossa tehdään molemminpuoleisesti hyväksyttynä. Mielenterveysongelmaisella on se riski, että sessio ei pysykään session rajoissa, että tulee hetken mielijohteesta tehtyä asioita jota itse tai toinen ei oikeasti halua. Se sitten harmittaa jälkeenpäin ja voi pahimmillaan tehdä kammon koko kinkysessiointia kohtaan. Samoin myös päihteiden käyttö sessiossa voi saada ihmiset ylittämään turvallisen sessioinnin rajat, joka sitten selvin päin voi alkaa kaduttamaan.Erilaiset mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat kuitenkin melko yleisiä, ja niinpä myös kinkyjenkin joukosta löytyy monenlaisten ongelmien kanssa painiskelevia ihmisiä. Kinkyillä on suuri vastuu sekä itsestään että sessiokumppaninsa hyvinvoinnista session aikana.Kaikki rajat ylittävä hulluus tai päihtymys on kyllä hieno fantasia, mutta käytännössä se olisi oikeasti pelottava kokemus. Fantasiassa kun kontrolloimattomassakin tilanteessa on oikeasti kontrolli. Todellisuudessa kontrollia ei olisi ja toinen käyttäytyisi täysin ennalta arvaamattomasti.
Kaikki, tai vähintään valtaosa kinkyistä haluaa sessioida luotettavan kumppanin kanssa, mutta uskallan väittää, että jos ei olisi pientäkään elementtiä pelosta, edes alitajuntaista, että kumppanin kielletyt toiveet ottavat ylivallan ja jotain pahaa, jotain rajan ylittävää tapahtuu, sessioissa ei olisi tarvittavaa jännitystä.
Tarkennan vielä hiukan tuota tuntemisen ja luottamisen kulmaa.Jos ei tunne ja luota toiseen niin, ainakin minulla, menee ihan turha energiaa täysin hukkaan. Eli sen miettimiseen mitä toinen oikeasti on. Ja silloin koen kyllä että suhde ei ole todellinen eikä edes suhde siinä mielessä että sillä olisi mahdollisuus kokonaisvaltaisesti (body, mind & spirit) kehittää itseä. Ja en oikein näe mieltä intiimitasolla suhteissa jotka eivät kasvata molempia (merkityksessä oppia tulemaan enemmän omaksi itsekseen). Eli minulle olemme täällä toistemme oppaita ja oppilaita ja vain kohtaamalla kasvamme. Toki voimme kasvaa muiden ihmisten kautta vaikkemme kohtaisikaan mutta suhdetasolla minusta sellainen ei ole toivottavaa. Silloin kyse on joko toisen käyttämisestä omiin intresseihin epäeettisesti ja epäkunnioittavasti (= rakkaudettomasti) tai vain siksi ettei pystytä, joko pelkuruudesta tai muusta kyvyttömyydestä johtuen kohtaamaan aidosti.