Siinä rajoilla

[Kolumnisti]

Siinä rajoilla

Se ahdistuksen ja tyhjyyden määrä kun seksin harjoittaminen hyvävartaloisen ja miellyttävän näköisen ex-tyttöystävän kanssa ei antanut mitään. Olet laittanut illalla pureskellun purkan yöpöydälle, päätät aamulla kokeilla jos siinä olisi vielä jotain aromia. Ei, ei ole. Purukumi jää samalle pöydälle. Viikkoa myöhemmin olet unohtanut kuinka puisevalle se maistui. Jos yritetään vielä kerran...

Ok, analogiat ovat monesti kärjistäviä. Syy siihen, että seksi muuttuu tylsäksi yhden henkilön kanssa on monen tekijän summa. Monen truu-kinkyn näkökulmasta saatan itse olla juurikin "Vaniljaa kinkyllä kuorrutuksella" kategoriassa ja jos tarjolla vaniljaseksiä omiin mieltymyksiin soveltuvan naisihmisen kanssa niin reaktioni ei ole välttämättä yhtä tylsistynyt kuin mihin asiat johtivat exän kanssa.
Yksi tapa määritellä omaa pervoutta on, että täytyy olla jokin kielletyn hedelmän, rajojen rikkomisen ja vaaran elementti. Turvallisuus, sessiokumppanin henkinen tasapaino ja luotettavuus ovat varmaankin tärkeitä elementtejä useimmille meistä, mutta itse ajattelen näitä enemmän tai vähemmän itsestäänselvyyksinä. Kyseisten termien ylikorostus mm deitti-ilmossa on itselleni pientä miinusta, kun lähtökohtaisesti tavoitteena on tavoittaa jotain kiellettyä ja jännittävää.
Chättäilin yhden puolitutun kinkyn kanssa viehtymyksestä aseisiin ja yritin hahmottaa itselleni missä määrin tuliaseet ja teräaseet yhdistyvät kinkyihin mieltymyksiini. Pointti lienee, että aseet ovat vaarallisia ja tuovat tiettyä jännityksen elementtiä pelkällä läsnäolollaan. En itse välttämättä tarvitse gallonaa verta lattialle ennen kuin alkaa tuntua jännittävältä, Machete -elokuvan tyyliin hampaisiin asti aseistetun neidin riisuminen (myös)aseista nostaisi omaa pulssia riittämiin. Raskaasta konetuliaseesta kiinni pitävän naisen paneminen käväissyt myös mielessä, joskin kyseisesten laitteiden hankkiminen saattaa olla työlästä tai ainakin hintavaa.

Jännitystä voidaan tietysti saavuttaa monella muulla tavalla kuin pelkillä aseilla. Naisen uhraaminen tai vähintään hyväksikäyttäminen jonkin hämäräperäisen kultin alttarilla voisi olla myös kiintoisaa. Itse en kaipaisi mitään superlatiivisen autenttisia tai pitkälle vietyjä järjestelyitä, kuten ihmisten sovittua kaappaamista ja ajamista 100km päähän. Vaikka sessio olisi jollain tasolla kieli poskessa toteutettu, aiheeseen liittyvä rekvisiitta voisi jo itsessään tuoda tarvittavaa jännitystä.
Niin, entäs jos sessiositkin mielipuolen kanssa? Henkilön kanssa joka ei tunne rajoja, henkilö jolla viiraa päässä ihan oikeasti ja joka voi tehdä IHAN mitä vain....

Bdsm-baarin kirjoituksissa pääsääntöisesti ajatellaan, että me kinkyt olemme tasapainoisia ja selväjärkisiä ihmisiä, tämä ok. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että varsin suuri osa kinkyilyn muodoista on ok koska niitä toteutetaan kumppanin suostumuksella ja toiveesta, tai leikisti. Kun 24 vuotias nainen on puettu koulutytöksi ja "raiskataan" omasta toiveesta, se on kivaa, jos tyttö olisi 14v eikä olisi hänen omaa suostumusta, se ei olisi enään kivaa. Jos joku haluaa vuotaa vertaa ja tulla hakatuksi omasta toiveestaan, se on kivaa, jos hakataan ja viilletään lenkkipolulta randomina poimittua ihmistä niin ei ole enään yhtä kivaa, ainakaan molemminpuolisesti.

Pointtini on, että vaikka pervot toimivat (yleensä) terveen järjen rajoissa, leikimme joko suoraan tai vähintään alitajuntaisesti elementeillä jotka ovat ihan syystä kiellettyjä ja tuomittuja. Pervo, perverssi, eli kieroutunut. Henkilö joka poikkeaa siitä mikä on normaalia.

Saatan puhua itsestäänselvyyksiä, mutta oma näkemykseni on, että selväjärkisyyden ja hulluuden rajapinnoilla tasapainoileminen on yksi keskeinen asia mikä tekee kinkyilystä jännittävää. Joku saa riittävästi kiksejä kun panemisen aikana läpsäistään peppuun avokämmennellä, toista pitää ehkä lyödä 100 kertaa rottingilla, viiltää puukolla ja vuotaa se puolikas gallona verta. Sama prinsippii on kuitenkin takana: olet tekemisissä henkilön kanssa jolla on pervoja toiveita, etkä ole IHAN varma mitä tulee tapahtumaan. Kaikki, tai vähintään valtaosa kinkyistä haluaa sessioida luotettavan kumppanin kanssa, mutta uskallan väittää, että jos ei olisi pientäkään elementtiä pelosta, edes alitajuntaista, että kumppanin kielletyt toiveet ottavat ylivallan ja jotain pahaa, jotain rajan ylittävää tapahtuu, sessioissa ei olisi tarvittavaa jännitystä.

Pieni pelon elementti on varmaankin ensisijaisesti läsnä alistuvan suhteessa alistajaan, masokistin suhteessa sadistiin, mutta ainakin itselläni on tietty fantasia alistaa vaarallista naista. Soturi, salamurhaaja, muuten potentiaalisen vaarallinen tai hullu narkkari tai kultisti jota joko saan alistaa tai alistan koska VOIN ja pystyn. Sessio sujuu ja on nautinollista, mutta ilmassa on pieni elementti, että asiat saattavat lähteä lapasesta tavalla tai toisella.

Toivotan jatkamaan tasapainoista ja turvallista pervoilua, samalla muistaen, että olemme kaikki kuorrutettuja myös pienellä annoksella hulluutta.



UW

Ps. Kiitokset oikolukupalvelu DareDoll sekä anonyymi kinkyneiti kommenteista

[Lady Whip]

" Kaikki, tai vähintään valtaosa kinkyistä haluaa sessioida luotettavan kumppanin kanssa, mutta uskallan väittää, että jos ei olisi pientäkään elementtiä pelosta, edes alitajuntaista, että kumppanin kielletyt toiveet ottavat ylivallan ja jotain pahaa, jotain rajan ylittävää tapahtuu, sessioissa ei olisi tarvittavaa jännitystä."

Mielenkiintoinen näkökulma ja jollekin saattaa olla totta. Vaihtoehtoja on yhtä monta kuin on motivaatioitakin.
Sanoisin vielä - aikansa kutakin.
Tänään saattaa olla tarve sessiolle jossa etsitään lepoa, turvaa, seesteisyyttä.
Huomenna aika kokeiluille, luovuutta, leikkiä.
Seuraavassa sessiossa puretaan jännitteitä pois, kenties heittäydytään sen "hulluuden" vietäväksi.
Ja yksi alue, palveleminen. Tai yhdistettynä fetisseihin. Niille etsitään toteutusta.

Jännityksen tarpeen määrä on jokaisella erilainen. Jokaisella jossain kolo hulluudelle. Isompi tai pienempi mutta se on. Onko sitä sitten tarvetta tuoda esille. Ei aina.
Suurin ylitettävä kynnys pervoudessa on ajatuksen ja käytännön välinen raja. Kun lähtee etsimään toteutusta niille mielikuville mitä on ehkä vuosikymmeniä miettinyt itsekseen.
Onko tuossa pervouden raja? Pelkkä ajattelu ei tee meistä poikkeavia?
Tai ehkä onkin niin, että jokaisessa on poikkeavat kieroutuneet alueet, pervoja yhtä kaikki omalla tavallaan. Kaikissa se ei vain näy ulospäin.

[Kettu vinossa]

Mielenterveysongelmat yhdistettynä kinkysessiointiin ovat kieltämättä aina hankala aihe. Kinkyyteen kun kuuluu että kaikki sessiossa tehdään molemminpuoleisesti hyväksyttynä. Mielenterveysongelmaisella on se riski, että sessio ei pysykään session rajoissa, että tulee hetken mielijohteesta tehtyä asioita jota itse tai toinen ei oikeasti halua. Se sitten harmittaa jälkeenpäin ja voi pahimmillaan tehdä kammon koko kinkysessiointia kohtaan. Samoin myös päihteiden käyttö sessiossa voi saada ihmiset ylittämään turvallisen sessioinnin rajat, joka sitten selvin päin voi alkaa kaduttamaan.

Erilaiset mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat kuitenkin melko yleisiä, ja niinpä myös kinkyjenkin joukosta löytyy monenlaisten ongelmien kanssa painiskelevia ihmisiä. Kinkyillä on suuri vastuu sekä itsestään että sessiokumppaninsa hyvinvoinnista session aikana.

Kaikki rajat ylittävä hulluus tai päihtymys on kyllä hieno fantasia, mutta käytännössä se olisi oikeasti pelottava kokemus. Fantasiassa kun kontrolloimattomassakin tilanteessa on oikeasti kontrolli. Todellisuudessa kontrollia ei olisi ja toinen käyttäytyisi täysin ennalta arvaamattomasti.

[Pandemonia]

Mielenterveysongelmat yhdistettynä kinkysessiointiin ovat kieltämättä aina hankala aihe. Kinkyyteen kun kuuluu että kaikki sessiossa tehdään molemminpuoleisesti hyväksyttynä. Mielenterveysongelmaisella on se riski, että sessio ei pysykään session rajoissa, että tulee hetken mielijohteesta tehtyä asioita jota itse tai toinen ei oikeasti halua. Se sitten harmittaa jälkeenpäin ja voi pahimmillaan tehdä kammon koko kinkysessiointia kohtaan. Samoin myös päihteiden käyttö sessiossa voi saada ihmiset ylittämään turvallisen sessioinnin rajat, joka sitten selvin päin voi alkaa kaduttamaan.

Erilaiset mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat kuitenkin melko yleisiä, ja niinpä myös kinkyjenkin joukosta löytyy monenlaisten ongelmien kanssa painiskelevia ihmisiä. Kinkyillä on suuri vastuu sekä itsestään että sessiokumppaninsa hyvinvoinnista session aikana.

Kaikki rajat ylittävä hulluus tai päihtymys on kyllä hieno fantasia, mutta käytännössä se olisi oikeasti pelottava kokemus. Fantasiassa kun kontrolloimattomassakin tilanteessa on oikeasti kontrolli. Todellisuudessa kontrollia ei olisi ja toinen käyttäytyisi täysin ennalta arvaamattomasti.

...toisaalta TÄYSIN näytelty tilanne nyt ei vaan ole mielenkiintoinen, eikä niin suurta valhetta, ettei totta toinen puoli... Loppujen lopuksi jokainen meistä on hieman ennalta-arvaamaton, ja jokainen "paha" on täysin looginen, ja sitäkautta täysin ymmärrettävä teoissaan. Monet hakee bdsm:n kautta anteeksiantoa, tai haluavat itse valita tilanteen (esim. raiskaus/pahoinpitely) -jota eivät ole saaneet aiemmin valita, jonka kohteeksi ovat joutuneet. Tehden aiemmasta tilanteesta jollain tapaa omassa mielessään itselleen siedettävämmän. Kukapa haluaisi olla uhri? Toisaalta hamstereissa on varmaankin paljon Laasasen tavoin naisiin pettyneitä ja munillepotkittuja, kostonhimoisia. Samoin dommeissa miesten määräilyyn tympiintyneitä, mahdollisesti itse aiemmassa elämässään pahoinpideltyjä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta antaa samalla mitalla takaisin... Kaikki me ollaan loogisia. Kunhan muistettaisiin olla kostamatta syyttömille aiemmin tapahtuneita vääryyksiä, ainakin siinä määrin kuin se ei ole toivottua.

[IceCherry]

Jonkin aikaa sitten ajattelin samaa eli sitä missä menee hullun ja pervon raja. Luulenpa siltikin, että hulluus toisessa tulee esiin vasta, kun toinen tekee asioita joista ei ole yhteisesti  sovittu. Kaikki mikä on yhteisymmärryksessä tehtyjä voi laittaa pervouden piikkiin ja jos siitä yhteisymmärryksessä poiketaan, niin toinen on yksinkertaisesti vain hullu.

" Kaikki, tai vähintään valtaosa kinkyistä haluaa sessioida luotettavan kumppanin kanssa, mutta uskallan väittää, että jos ei olisi pientäkään elementtiä pelosta, edes alitajuntaista, että kumppanin kielletyt toiveet ottavat ylivallan ja jotain pahaa, jotain rajan ylittävää tapahtuu, sessioissa ei olisi tarvittavaa jännitystä."

Ehkäpä. Se saattaa olla siinä taustalla.

[Alistavaherra]

Kaikki, tai vähintään valtaosa kinkyistä haluaa sessioida luotettavan kumppanin kanssa, mutta uskallan väittää, että jos ei olisi pientäkään elementtiä pelosta, edes alitajuntaista, että kumppanin kielletyt toiveet ottavat ylivallan ja jotain pahaa, jotain rajan ylittävää tapahtuu, sessioissa ei olisi tarvittavaa jännitystä.

Kävin viikonloppuna mielenkiintoisen keskustelun (kiitos vielä keskustelijalle!) konsensuaalisesta ja konsensuaalisesta ei-konsensuaalisesta suhteesta liittyen tuohon jännitykseen. Useasti unohdetaan, että suhteessa arvo sinällään on palveleminen ja tuon konsensuaalisuuden löytyminen. Alistuva ymmärtää alistajan eleet, mietteet ja toisaalta alistuvan sitoutuminen palvelemaan kaikella tapaa edistääkseen konsensusta. Tylsää, eikö? 

Onko sitten jännitys ainut tekijä, joka tekee seksistä tavoiteltavan? Mielestäni ei, sillä se toimii varmasti jonkin aikaa ja suhteen alussa jo luonnollisesti asemaan liittyen, mutta että pidempiaikaisena ratkaisuna... Pervouden raja, ajatuksen ja käytännön välissä, on kanssa mielenkiintoinen ajatus. Onko alistaja vielä sadatta kertaa breath playtä tai neuloittaessaan ihoa "jännittävä" vai ennalta-arvattava? Vai pitääkö vetää rajaa lähemmäs pervouden rajaan asti löytääkseen taas jonkun uuden "jännityksen" vai laitetaanko kumppani kiertoon, kun tylsistytään?

Mutta kuten LW kirjoitti, jännityksen kanssa on muitakin puolia suhteessa, jos uskaltaa haastaa itsensä niin kuin sen toisen. Sama toimii konsensuaalisessakin suhteessa. Siinä vasta jännittävä ajatus! 

[Chmlnidae]

Mulle on vähän jännä ajatus et pitäis olla jännitystä jotakin tuntematonta ja mahdollisesti hullua kohtaan. Siis suhteessa, muuten kyllä on kun portin avaa ulkomaailmaan...Ehkä olen tylsä.
Saatan tosin olla hiukan samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa vaikken aivan päässyt selville mitä se on...

Minulle suhde alkaa vasta kun se alkujännitys ja noh, vaiva ja rasittavuuskin, on selvitetty. Ihmisestä tulee, myös itsestä itselleen 'jännä' kun luotetaan ja ruvetaan menemään sellaisille alueille joihin yksin ei oikein pääse. Eli esittely- ja koketeerauskuviot on menty läpi ja päästy sille tasolle että toinen on aito ja luotettava lähimmäinen josta noin niinkuin ylipäänsä tykkäilee aikalailla. Muuten homma jää helposti tosi tylsäksi ja yhäti toistuviksi samoiksi piiskanheilutteluiksi ja neulottamisiksi tai miksi nyt kenellekin, bdsm-lenkkeilyksi. Ja juuri siksi, osittain, myös alistavat valtaulottuvuudet seksuaalisuudessa pohjaavat  konsensuaaliselle demokratialle ja tasa-arvolle (minulla). Tai suhde itsessään, ihmiset siinä, ovat tasa-arvoisia. Muuten juttu on hyväksikäytön ja kuljettamisen puolella ja sellainen on sekä tympäisevää että vastenmielistä että ällöttävää sekä per...stä. Vasta tuossa pisteessä ruvetaan minusta pääsemään sinne jännään, mielen alueille jotka eivät ehkä olekaan niin tunnettuja tai ainakaan toisille paljastettuja. Ja siellä, tosiaan, varmaan lähes kaikilla onkin kaikenlaista pientä hirviötä hillumassa. Ja niitten hirviöiden kanssa tanssiminen on jännää, tai niitten tanssittaminen. Ja kyllä siinä puuhassa ne omatkin möröt tulevat piiriin. Ja se on tosiaan aika jännää.

Tarkennan vielä hiukan tuota tuntemisen ja luottamisen kulmaa.
Jos ei tunne ja luota toiseen niin, ainakin minulla, menee ihan turha energiaa täysin hukkaan. Eli sen miettimiseen mitä toinen oikeasti on. Ja silloin koen kyllä että suhde ei ole todellinen eikä edes suhde siinä mielessä että sillä olisi mahdollisuus kokonaisvaltaisesti (body, mind & spirit) kehittää itseä. Ja en oikein näe mieltä intiimitasolla suhteissa jotka eivät kasvata molempia (merkityksessä oppia tulemaan enemmän omaksi itsekseen).
Eli minulle olemme täällä toistemme oppaita ja oppilaita ja vain kohtaamalla kasvamme. Toki voimme kasvaa muiden ihmisten kautta vaikkemme kohtaisikaan mutta suhdetasolla minusta sellainen ei ole toivottavaa. Silloin kyse on joko toisen käyttämisestä omiin intresseihin epäeettisesti ja epäkunnioittavasti (= rakkaudettomasti) tai vain siksi ettei pystytä, joko pelkuruudesta tai muusta kyvyttömyydestä johtuen kohtaamaan aidosti.

[Alistavaherra]

Tarkennan vielä hiukan tuota tuntemisen ja luottamisen kulmaa.
Jos ei tunne ja luota toiseen niin, ainakin minulla, menee ihan turha energiaa täysin hukkaan. Eli sen miettimiseen mitä toinen oikeasti on. Ja silloin koen kyllä että suhde ei ole todellinen eikä edes suhde siinä mielessä että sillä olisi mahdollisuus kokonaisvaltaisesti (body, mind & spirit) kehittää itseä. Ja en oikein näe mieltä intiimitasolla suhteissa jotka eivät kasvata molempia (merkityksessä oppia tulemaan enemmän omaksi itsekseen).
Eli minulle olemme täällä toistemme oppaita ja oppilaita ja vain kohtaamalla kasvamme. Toki voimme kasvaa muiden ihmisten kautta vaikkemme kohtaisikaan mutta suhdetasolla minusta sellainen ei ole toivottavaa. Silloin kyse on joko toisen käyttämisestä omiin intresseihin epäeettisesti ja epäkunnioittavasti (= rakkaudettomasti) tai vain siksi ettei pystytä, joko pelkuruudesta tai muusta kyvyttömyydestä johtuen kohtaamaan aidosti.

Vahvasti koen kanssa tuntemisen ja luottamisen elementteinä, jotka luovat edellytykset kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja sitä myöten molemminpuoliseen kehittämiseen. Unohtamatta tahdon merkitystä siinä, että haluaa oikeasti kehittyä. Omien intressien kautta itsensä toteuttaminen ilman sitä toisen kohtaamista antaa kyllä kokemuksen asiasta, mutta kasvattaako se ihmisenä? Jos sanoisin olevani kiinnostunut vaikka tunkemaan toisen ahtaaseen säkkiin, heittämään veteen ja katsomaan miten käy - löytäisinkin vielä jonkun joka tähän säkkiin ahtautuu (nyt ei puhuta noitavainoista), niin ymmärtäisin alistajana enemmän toisesta sieltä vedestä nostettetuna yhteyden kanssa kuin ilman. Yhteys toiseen antaa selvyyttä syistä, tavoitteista, seuraamuksista yms sen lisäksi, että saisi saman nautinnon kuin sadisti voisi saada toisen pyristelystä ilman yhteyttä.

[Chmlnidae]

Niin, tuo tahtominen oli hyvin tärkeä asia suhteessa, niin itseen kuin toiseen. Jos ei halua niin ei halua, sekin on ok, mutta sitten jos vain leikkii haluavansa niin siirtyy epäeettiselle puolelle (minusta). Maailma on pullollaan ihmisiä jotka vain haluavat viettää elämäänsä ilman sen kummempaa tarvetta ja halua kulkea eteenpäin ja hakea asioita ja ihmisiä jotka auttavat kasvamaan. That's fine, kunhan eivät tule minulle leikkimään 'aitoja' oppilaita ja opettajia. He eivät siis suhdemielessä kiinnosta (minua).
Mutta voi käydä, usein käykin, ihmissuhteissa niin ettei kohtaa vaikka haluaisikin, ja silloin ei ehkä opi toisesta muuta kuin sen ettei synkannut, mutta itsestään saattoi oppia jotakin, tai jokin ominaisuus kirkastui, tai toinen sammui. Itsetuntemus tarkentui. Ja ehkä tiet opettajan kanssa erkanivat ja kulman takana on joku sellainen jonka kanssa on synkassa kyseisessä asiassa.
Mutta kyllä minä olen kohdannut, tai siis tavannut, sellaisia ihmisiä jotka tykkäävät ihan vain lenkkeillä tutuilla ja turvallisilla poluilla valaistuissa olosuhteissa. Ja ainoa tuntematon polku kulkee siellä omien korvien välissä privasti (juu, aivot on se suurin ja oleellisin seksielin). Minusta se on ihan ok, itseä ei vain juuri sytytä. Ja sitten polku kulkee suhdetasolla eettisesti pimeään jos toinen ei ole rehellinen omista intresseistään ja halustaan heitellä löylyjä vain omassa privasaunassaan niin että minä olen välineenä tai löylyvetenä ilman että oma hiki kohoaa iholleni. Parhaassa tapauksessa sekoittuu toisen hikeen, tietty (kuvainnollisestikin siis).

Ja taas lisäys...
Minä siis olen valon lapsi. Olen kiinnostunut ihmisistä jotka hakevat valaistua polkua, haluavat tuoda itsensä yhä enemmän valoon, eivät pimeyteen. Luulen että on olemassa myös heitä jotka kulkevat, jopa tahtoen, pimeään. Se ei kiinnosta minua. Minulle pimeys on meissä kaikissa mutta se on siksi että se voidaan tuoda valoon ja näin kasvaa ihmisinä (voisin nyt käyttää termiä kehittyä evolutiivisesti henkisesti, se kun meille ihmisille on poikkeuksellisesti eläinkunnan jäseninä mahdollista jos vai tahdomme).