Miksi eroaminen on nykyään niin yleistä?

[Perhonen89]

Jos avioliittoa miettii, niin se olisi toki hyvä ymmärtää, ettei se elo aina voi olla kivaa ja onnellista. Vastoinkäymisiä ja ongelmia mahtuu aina suhteisiin, ne pitää vain yrittää selvittää. Ehkä monet ajattelevatkin liian naiviisti, että suhteen pitäisi olla aina vain kivaa, mutta se ei vain niin mene. Pitkään parisuhteeseen mahtuu varmasti väkisinkin niitä vastoinkäymisiä. Se on sitä elämää, valitettavasti.

[Nuppuorja]

Better to have loved and lost than never to have loved at all

[Lady Whip]

Lasten syntymä muuttaa joitakin ihmisiä.
Nainen ei osaa tai pysty olemaan yhtä aikaa sekä vaimo miehelleen että äiti lapsilleen.
Useimmin valinta kohdistuu lasten suuntaan ja mies jätetään yksin. Ero on vaihtoehto.

[Chmlnidae]

Niin, uskon kyllä että uskossa olevat voivat olla onnellisempia. Mutta onko syy ulkopuolinen uskonyhteisön taholta tuleva paine, vai se että henkinen puoli on yksilöillä balanssissa? Tutkimuksia? Viitteitä?
Samoin naimisissa olevat kaiketi on tutkimusten (?) mukaan onnellisempia kuin avoliittolaiset ja sinkut. Vaan onko syy se että onnelliset avioituvat ja löytävät kumppanin helpommin vai että avio tekee onnelliseksi?
Niin, ja lapset tekee onnettomaksi, samoin työ, liiallisesti (eli siinä määrin kun on pakollista kun/jos kuuluvat omaan elämään) annosteltuina, eli enemmän kuin pari tuntia päivässä.

[Raippa]

Tässä on nyt mainittu se että avioero on merkki epäonnistumisesta. Olen samaa mieltä. Se on sitä myös silloin kun kyse ei ole avioliitosta. Seurustelusuhteetkin johtaa eroon usein ja jopa useammin kuin viralliset parisuhteet. Niitä vain ei tilastoida. Jos virallistamisen alussa jo on tunne että homma ei toimi ja silti suhde virallistetaan syystä taikka toisesta, on se silkkaa hulluutta. Se kaatuu kumminkin ennen pitkää. Vain täydellinen identiteetin muuttuminen voi pelastaa suhteen.

Mulle kävi juuri näin. Jo seurustelun aikana oli kumppanissa käyttäytymispiirteitä, joita en voinut sietää. Siitä huolimatta halusin antaa anteeksi ja uskoin parempaan huomiseen. Mutta suo senkun vaan vettyi enemmän ja enemmän, kunnes molemmat oli siihen hukkua. Ei ollut kyse siitä että eikö olisi ollut niitä hyviäkin hetkiä, vaan siitä että minun olisi pitänyt osata ymmärtää semmoisiakin asioita, joiden taustojakaan en tiennyt. Olin aina vaan mies joka ei tee koskaan oikein ja on aina väärässä paikassa tai ei ole koskaan silloin oikeassa paikassa kun pitäisi. Se alkaa ahdistamaan aika saatanasti kun aina pitää miettiä että teenkö näin vai näin että teen oikein. Minä supliikkimiehenä olin aina väärässä paikassa kun oli joku kylässä. Joskus oli jopa toiveita että lähtisin kesken perhejuhlien pois kotoa jotten vie hänen vieraitaan. Eräänkin vierailureissun jälkeen sain haukut, että mä taas pääsin esiintymään, kun talon isäntäväen  kanssa oli yhteistä puheen aihetta. Rupes vaan pelottamaan aina kun tuli puhetta että piti lähteä jonnekin kyläreissulle, että mitähän siellä tapahtuu... tai sen jälkeen.

Ehkä joissain asioissa voisin tänäkin päivänä katsoa peiliin. En ole minkään mittapuun mukaan mikään tahdikkuuden perikuva. Mutta sitä en ymmärrä että jos tanssikurssilla jotkin asiat ei mene putkeen niin siitäkin pitää ottaa itseensä. Eräs ko. reissukin päättyi hirveään riitaan kun huonon kelin takia myöhästyimme niin ettei puolisoni kehdannut sinne mennä. Se aika meni enemmän tai vähemmän rakentavan keskustelun käymiseen eräällä linja-autopysäkillä autossa. Siinä väki miten molempien intressit oli melkoisen kaukana.

Ei ollut kyse myöskään siitä etteikö olisi käytetty ammattiapua. Molemmat yksilöinä ja molemmat yhdessä. Yli viisi vuotta yritettiin (edes) selvittää mikä on vikana. Hänen mielestään minä olin idiootti kun en ymmärtänyt häntä.

Tätä juttua olisi vaikka kuinka paljon mutta en millään jaksa nyt kirjottaa. Mutta edelleenkin pidä sitä että joudutaan eroamaa, epäonnistumisena.

[D79Mies]

Miksi ihmiset eroavat nykyään niin paljon?

Koska nainen tarvitsee miestä tänä päivänä lähinnä sperman tuottamiseen. Ja kenties jossakin vaiheessa sen muksun kasvattamiseen sekä asuntovelassa jeesaamiseen.


Naiset ovat koko ajan koulutetuimpia ja seisovat taloudellisesti omilla jaloillaan.


Sitten se arki. Kaksi ihmistä pitää toisiaan itsestäänselvyyksinä, kun taas ikkunan takana on kaikki paremmin. Miksi nähdä vaivaa suhteen ylläpidossa, kun vaihtamalla paranee?


Tai sitten ei.    Toivottavasti ei, sillä pohjimmiltani olen parisuhdeihminen. Tuomiopäivä, mene pois! 

[Yksinäinen]

Amen 

[Brak]

Ei ollut kyse myöskään siitä etteikö olisi käytetty ammattiapua. Molemmat yksilöinä ja molemmat yhdessä. Yli viisi vuotta yritettiin (edes) selvittää mikä on vikana. Hänen mielestään minä olin idiootti kun en ymmärtänyt häntä.

Nettikeskusteluja seuratessa tulee toisinaan mieleen, ettei ole olemassa enää kuin meitä ja muita. Ihmiset valitsevat subjektiivisesti puolensa eivätkä enää edes yritä kuunnella muita näkökulmia.

Ehkä tällainen käytös on rantautunut parisuhteisiinkin. Jos vakaasti uskoo, ettei itsessä ole mitään vikaa tai että kumppani on omien tarpeiden palvelija, niin aika vaikea siinä on kumppanin toimia.

Kannattaa valita sellainen kumppani, joka puhuu kauniisti eksistään ja ihmisistä yleensä. Sellainen ihminen todennäköisesti ymmärtää omatkin vajavaisuutensa.

[Lllaura]

Minulla oli kulissit kuosissa. 2 lasta, pitkä parisuhde, talo arkkitehdin suunnittelema ja itse rakennettu, oli farmarivolvo ja iso asuntolaina. Seinien sisällä mun ohi kävellään eikä edes huomata. Alkoi tuntumaan etten ole edes olemassa. Riita saatiin aikaan vaikka perunasta.
Olen todella tyytyväinen ollut päätökseen muuttaa pois. Lapset nyt joutuvat kahden kodin väliä kulkemaan, mutta ne ovat reippaita poikia ja asutaan kuitenkin samalla kylällä lasten isän kanssa. Pahin painajainen olisi selvittää jossain parisuhdeterapiassa mikä meni pieleen.

Pahinta eroamisessa taisi olla toisten ihmisten analyysit miksi eroamme ja kaikilla tuntui olevan mielipide onko tämä ero hyvä vai huono asia.

Pitääkö olla huolissaan? Siis toisten eroista ja lasten hyvinvoinnista.. Ei pidä.

[Kore]

Aloin jo avautumaan mutta katuisin kuitenkin, joten totean lyhyesti, että koskaan et tiedä minkälainen helvetti siellä onnellisen avioliiton ja perhe-elämän takana voi olla. Kyllä eroaminen vaan on niin perkeleellistä, että ei se todellakaan ole se "helppo ratkaisu", siihen varmasti syynsä jokaisella, vaikka se ei muille näkyisikään. Eikä sitä eronnutta tai lapsiaan ainakaan auta yhtään päivittely siitä, miksi ei ole tehty töitä liiton eteen.

[D79Mies]

Pahin painajainen olisi selvittää jossain parisuhdeterapiassa mikä meni pieleen.

Onko näin?  Jokaisella on historiansa, mutta itseäni harmitti, etten saanut parisuhdeterapiaan edes mahdollisuutta.

Eihän se terapia mikään ihmelaastari ole. Kun tapahtumahorisontti on ylitetty, niin se on menoa. Kannattanee harrastaa ennaltaehkäisevästi...

Joku on kertonut, että ihminen on parempi auttamaan toista kuin itseään. Eikä niitä omia piirteitä tai käytöstä välttämättä havaitsekaan. Siksi joskus on hyväksi, että pysähtyy kuulemaan ulkopuolista. 

[Sikamakee]

Viihteellisessä nyky-yhteiskunassamme on jo kauan aikaa ollut eräänlaisena ykkös ihanteena ihmisyksilön oman onnen tavoittelu. 
Jos siis oma onnellisuus on elämän ainoa varsinainen päämäärä, eipä ole mikään ihme että eroamisia tapahtuu ihmissuhteissa niin paljon.

[Chmlnidae]

Öööö, mun mielestä oman onnen tavoittelun tuleekin olla ihan ykkösprioriteetti elämässä. Jokaisen elämässä. Mutta ei se silti tarkoita itsekkyyttä tai muiden polkemista. Joskus se oma onni on parhaiten saavutettavissa jopa toisia palvellen (ei, en tarkoita edes aihealueeseen liittyvää palvelemista).

[Sikamakee]

Tuo on tietysti sen saman "onnellisuuskolikon" toinen puoli. 

[hell_is_other_people]

Joskus vain on myös niin, että ei ole edes kysymys onnellisuuden etsinnästä vaan pelkän saatanallisen pahan olon jättämisestä taakse. Sitten kun on rampattu terapiassa vuosia yhdessä ja erikseen on ihmisellä jonain hetkenä ihan oikeasti oikeus päättää oman loppuelämänsä suunta ja lopettaa hyvän ajan haaskaaminen menetetyn ajan "pelastamiseksi".