Miksi eroaminen on nykyään niin yleistä?

[IceCherry]

Lähipiiriä ja muutenkin ihmisten parisuhde-elämiä seuranneena olen pistänyt merkille surullisen tosiasian eli avioerojen ja erojen lisääntymisen.

Mielestäni se on iloinen asia. On jaksettu miettiä omaa onnea. Toiselle puoliskolle se toki voi olla surullinen asia. Yleensä eroamista on mietitty enemmän kuin 1 päivä. Se on siellä takaraivoissa: "'Jos tämä jatkuu, niin mun on erottava. Tämä on niin turhaa mitä teen. En ole onnellinen". Eroamiselle ei koskaan ole oikeata hetkeä. Toisen mielen pahoittaa väkisin tapahtui se milloin tahansa paitsi, jos toinenkin on ilmaissut halunsa eroamiselle. Yhteisymmärryksellä eroaminen - harvinaista.

Olen mieluummin onnellisesti sinkku kuin huonossa parisuhteessa.

[nicolaus]

Eroaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää ja taloudellisesti mahdollista, nämä seikat mahdollistavat sen. Kun jokapäiväisen elannon kasaan raapiminen ei ole enää sellainen ongelma kuin vaikka 50-60 vuotta sitten, on tilalle kehitetty muita ongelmia. Enää ei riitä, että elämässä selviää kohtuudella päivästä ja vuodesta toiseen, tarttee kokea kaikenmoista.

[Kulkuri]

Lähipiiriä ja muutenkin ihmisten parisuhde-elämiä seuranneena olen pistänyt merkille surullisen tosiasian eli avioerojen ja erojen lisääntymisen.

Olen mieluummin onnellisesti sinkku kuin huonossa parisuhteessa.

Parempihan se on erota ja lähteä erisuuntiin jos ei yhteistäsäveltä enää löydy. Totta minustakin! Toisaalta, aika paljon on kyllä perää vanhassa mietinnässä tähän liittyen "Ennen, jos jotain meni rikki, se korjattiin" nykyisin se vaihdetaan uuteen, joskus ehkä liiankin kepeästi. Ainahan nämä kuitenkin on yksilöllisiä tapauksia ja jokainen ero/sovinto omanlaisensa. Huono siinä on sivullisen mennä sanomaan saatikka tuomitsemaan..Eroavat on kuitenkin ne, ketkä joutuvat sen päätöksensä kanssa elämään.

[Perhonen89]

Miksi eroamisen yleisyys on surullista?

Jonkinlaisena pervoromantikkona ja ikuisesta rakkaudestq sen yhden ja oikean kumppanin kanssa haaveilevana koen erot surulliksi silloin, jos mielestäni kyseinen pariskunta oli kuin luodut toisilleen ja vaikuttivat ainakin päällepuolisin onnellisilta. Toki mielestäni eroaminen on täysin hyväksyttävää, jos suhteessa/liitossa on ollut väkivaltaa, pettämistä, alkoholismia, liiallista mustasukkaisuutta jne ja ainahan parempi on olla yksin kuin huonossa suhteessa, mutta kun on tällainen romantikko niin kuin minä, niin yleistyneet avioerot saavat vain murehtimaan, että onko sellaista ikuista rakkautta enää ja pysyykö enää kukaan yhdessä sen yhden ihmisen kanssa jopa kuolemaan saakka ja on edelleen onnellinen toisen kanssa - vaikka yhteisiä vuosia olisi takana jopa 50 vuotta.

Mutta onneksi saa aina haaveilla.

[stoge]

Koska ämmät pitää äijien pallit täynnä ja mahat tyhjinä eikä toisinpäin! 

 

[Retsam]

Kun mikään ei riitä....

Ero on aina epäonnistuminen...

Lapsettomien ero on aina helppo, siittä vaan lusikat jakoon,kantapäät yhteen ja eri suuntiin.Se kumpi ennemmin katsoo taakseen ei ollutkaan valmis eroamaan vaan on se todellinen hannari.

Eroon kaatuneen suhteen eteen ei oltu valmiita tekemään riittävästi töitä.
Eroaminen syystä tai seitsemännestä on ällistyttävän helppoa,koska Tinder ja kaikki internetin ihmemaan seuranhakupalstat ja mobiililaiteapplikaatiot senssipalveluineen on pullollaan toinen toisistaan parempia vaihtoehtoja.
Asiaintilan selvittelyä ei edesauta naamakirjan sekä muiden sovellutusten 24/7 online-ystävät hehän jakavat armollista vertaistukea ja neuvoja miksi ero on se ainoa vaihtoehto liki loppumattomana tulvana.
Moni suhde olisi ollut  varmaankin pelastettavissa,mikäli näiden online-ystävien muodostaman erotukiverkoston suhteeseen kohdentama paine ei olisi läsnä ja eroa suunnittelevat keskittyisivät ensisijaisesti sen oman parisuhteen ongelmien sisäisen käsittelyyn varaten siihen riittävästi aikaa.

Oma lukunsa on ne ulkoisiin avuihinsa luottavat ns. someprinsessat,joiden elämä pyöri vain somessa ja ns. valmiin pöydän etsiskelyssä.Ensimmäisen ongelman vastaantullessa ryhdytään aktiivisesti metsästämään uutta suhdetta-tietysti somekavereiden muodostaman verkoston tuella.
Onhan se messevää ottaa selfietä uudesta poikaystävästä ja hänen tarjoamien taloudellisten resurssien avaamista uusista elämysmahdollisuuksista.
Ihan oma lukunsa ovat sitten nämä sen seitsemänpäivää silaribimbot ja heidän plagioiansa hehän eivät edes kykene kunnolliseen työntekoon,ammattiminikkeet pyörivät liki poikkeuksetta biletyksen ja ulkonäon muodostamissa ns.palveluammateissa.

Huomioitavaa on miten suurimalla osalla näistä on jo oma elämänhallinta myös taloudenhoidon osalta totaalisesti pettänyt liiallisen biletyksen ja somemaailmassa tuikitärkeän ulkoiseen laittautumiseen myötä.  Näitä bikinifitness tapauksia on salit täynnänsä leikkimässä laitteilla täydessä meikissä ja selfiekuvia napsimassa.... jätän lukijan oman ymmärryksen varaan mitä edellisellä kuvauksella tarkoitan,mutta vanha sanonta moni kaakku päältä kaunis,mut niin suurta silkkoa sisältä...

Kun erossa on mukana lapsia...

Ruotimatta sen syvällisemmin eron syitä, voi tulla elämänmuutoksia ja ylitsepääsemättömiä taloudellisia vaikeuksia,mutta muutoin eroon johtaa vain yksi tekijä-toisen aliarvostaminen ja  huomioitta jättäminen.

Surullista kyllä löytyy myös näitä alkoholismista kärsiviä perheitä ja myös vielä surullisempia tapauksia eli ns. munattomia miehiä,eli naisenhakkaajia. Alkoholismi ja perheväkivalta on siittä huono ettei se lopu. Juoppo juo ja kerran lyänyt LYö aina  uudelleen..
On toki myös näitä elämän katkeroittamia kun oma elämä ei ole saippuasarjaa siis tosielämän pirttihirmuja,jotka käyvät miehen päälle milloin mistäkin systä.Ja nyt en puhu puupääelokuvien Justiinasta..


Joka tapauksessa lapsi on aina se eron suurin häviäjä.Tuttu koti on särkynyt,arki ja elämä on muuttunut pysyvästi.Mikäli lapsen elämä muuttuu sen vuoksi,että koti kärsii alkoholismista ja/tai perheväkivallasta eron tuoma elämänmuutos on vain hyväksi.


Jokainen ero on omanlaisensa. Olkoot suhde lyhyt tahi pitkä aina ne jättää jälkensä ja haavansa.Elämänmuutoksen myötä yllättävän moni kantaa sitä edellisen epäonnistuneen ja eroon päättyneen suhteen luomaa mätäpaisetta mukanansa ja tuo sen uuteen suhteeseen,joka alkaa myös hetimiten oireilla ja mätiä.
Silloin pitää pystyä katsomaan peiliin ja kysymään itseltään enkö olekkaan vielä valmis?

Tutustuminen uuteen kumppaniin ja elämään hänen kanssaan vie pitkän aikaa varsinkin kun mukana on lapsia puolin tai toisin. Lapsia pitää ajatella ja siksi ei  kannata tehdä hätiköityä ratkaisua.
Vaikka kuinka panettaisi ja nuha tulee yksin nukkuessa niin aikuisen ihmisen täytyy kantaa vastuunsa tekemisistään ja lapsistaan.

Aiheesta voisi kirjoittaa vakka loputtomiin,mutta eroaminen ei ole koskaan helppoa ja kahta samanlaista eroa ei ole....

[Alexios]

Kettu vinossa tuossa sanoikin jo kaiken, mitä itse ajattelin postata. Nykyään erotaan enemmän, koska ihmiset eivät enää tunne velvollisuutta elää pahaatekevässä suhteessa.

Ero on aina epäonnistuminen...

Ei. Ero voi olla hyvikin suuri onnistuminen. Nimim. tunnen ihmisiä, jotka vihdoin onnistuivat eroamaan vuosia jatkuneista henkisesti tuhoisista suhteista.

[Chmlnidae]

....siis mää todellakin olen aikeissa vastata tähän...


Eiköhän olisi jo aika jättää taakse myytti siitä kuinka ne lapset kärsii erosta ja kahdesta kodista. Paskat. Lapset kärsii typeristä vanhemmista jotka ei osaa ottaa vastuuta itsestään ja elämästään.
En nyt sitten enempää taida jaksaa.
Paitsi.

Toinen myytti joka voitaisiin jättää taakse on tuo prinsessasatujen ja hollybollyvuudien ikuisen rakkauden "onnellisina elämänsä loppuun asti"-myytti.
En sano tai väitä etteikö ihmiset eroa liian helposti tai liian vaikeasti, varmaan molempia monista syistä johtuen. Mutta sen sanon että ei-totuudellisuudessa eläminen on lapsillekin huonoin vaihtis. Vain totuudesta kasvaa luottamus, ja lasten kohdalla on kyse niin isosta asiasta kuin itseluottamuksesta joka muotoutuu ympäristön peilauksen kautta. Vanha sanonta että vanhempien suhde on lapsen koti on oikeasti pätevä, mutta siinä ei sanota että vanhempien parisuhde. (Tai voidaan sanoakin joissakin/joidenkin versioissa, mutta ei kuuluisi sanoa, eli sekin myytti voidaan jättää taakse.)

[Retsam]

Minä en ole kyllä kuullut yhdestäkään täydellisesti onnistuneesta erosta ettei olisi jäänyt jotakin hampaankoloon..
On siis hyvä tietää,että taloudellisten seikkojen ja muistojen puolittamisen lisäksi erota voi myös henkisesti täydellisesti,kun keskenään on niin kokonaisvaltaisesti paha olla.

Tunnen toki monia perheitä joiden lapset seilaavat vuoroviikoin tai muutoin isän ja äidin välillä.Osa onnistuu paremmin,osa huonommin..

Se miksi erosin on täysin yksityisasiani,enkä ala sitä tässä ruotimaan.

[Feird]

Eiköhän jokainen järjestä asiansa niin kuin parhaaksi katsoo. Kerran täällä muutenkin vaan eletään ja sitä rataa...

[Lemmetty]

Koska me voimme erota. Aiemmin eroaminen tarkoitti paitsi häpeän leimaa, myös kapeampaa leipää; tai kovempaa työtä, hieman sukupuolesta riippuen. Minusta on hassua vetää yhtäläisyysmerkit onnen ja pitkän parisuhteen välille. Ennen ovat suhteet kestäneet, mutta ennen on myös otettu sujuvasti turpaan siltä kumppanilta, ja yhdessä on pysytty. Minusta on helvetin hyvä, että meillä on vaihtoehtoja, myös se yhdessä pysyminen.

Mielestäni parisuhteelle asetetaan nykyään myös ihan liikaa paineita median taholta ja elämme kohtuullisen luonnottomassa kulttuurissa parisuhdenormien ja elämäntavoitteiden kanssa. Kaiken pitäisi olla täydellistä: ei vain parisuhteen, ja tämä saattaa helposti rasittaa suhdetta kuin suhdetta.

Tuo romanttinen ajatelma ikuisesta rakkaudesta on tosi kaunis, mutta ehkä juuri enemmänkin sitä median ja satujen luomaa harhaa, ja sinällään ehkä juuri se eroihin johtava ajatusmalli.

[Luuseri]

Koska se on niin helppoa.

[Nick]

Kysymys pitäisi ehkä asettaa toisinpäin, miksi mennä naimisiin?

Mielikuvissa se on varmasti osalle prinsessahäät tai jonkinasteinen sitoutumisen osoitus. Käytännössä kyse on kuitenkin taloudellisesta sopimuksesta.

Valitettavasti yli puolessa tapauksista liitto ei onnistu ja valitettavasti erotilanteessa sukupuolet ovat yleensä erittäin epätasa-arvoisessa asemassa, erityisesti mikäli on yhteisiä lapsia. Toki sopuisia erojakin on.

[ice_cube]

Koska ämmät pitää äijien pallit täynnä ja mahat tyhjinä eikä toisinpäin! 

 

+ 1 

[kissa]

Kysymys pitäisi ehkä asettaa toisinpäin, miksi mennä naimisiin?

Mielikuvissa se on varmasti osalle prinsessahäät tai jonkinasteinen sitoutumisen osoitus. Käytännössä kyse on kuitenkin taloudellisesta sopimuksesta.

Valitettavasti yli puolessa tapauksista liitto ei onnistu ja valitettavasti erotilanteessa sukupuolet ovat yleensä erittäin epätasa-arvoisessa asemassa, erityisesti mikäli on yhteisiä lapsia. Toki sopuisia erojakin on.

Tätä komppaan.

Itselleni yhteinen lapsi on suurempi sitoutuminen kuin se papin aamen. Avioliitto päättyi eroon, mutta lapsen isä on aina osa minun elämääni.

Tuo sukupuolten välinen epätasa-arvo on suuri ongelma. Tärkeintä pitäisi olla lapsen etu, ei jonkun petetyksi itsensä kokeneen kosto tai muu kiusanteko. Ja sen ymmärtäminen, ettei ole yhtä ainoaa tapaa kasvattaa lasta, kunhan päämäärä on kaikilla kasvatukseen osallistuvilla yhteinen, eli onnellisen ja tasapainoisen lapsuuden elänyt onnellinen ja tasapainoinen aikuinen.

Joku viisas joskus sanoi jossain, että siinä vaiheessa, kun pariskunta ilmoittaa olevansa yhdessä lasten takia, lapset pitäisi kiireellä ottaa huostaan. Onnellinen vanhempi on parempi kuin onneton!

Eli IMO: jokainen ero on loppujen lopuksi hyvä asia ja eroja pitäisi itseasiassa olla enemmän!