Miksi eroaminen on nykyään niin yleistä?

[Raippa]

Täytyy myöntää että olen noista Maarian määritelmistä samaa mieltä.

Naiset on manipuloinnin mestareita. Hyviä ympäri puhumaan. Ja tekemään miehestä kykenemättömän sanomaan ei. Sillä voi olla evoluutiohistorian taakka harteillaan, mutta jos ymmärtää miksi, niin voi oppia ymmärtämään että miksei ole oikein nykyihmisille. Eli stereotypialla saattaa hyvinkin olla todellisuuspohjaa.

Tuo tykkäämisen tuntemuskin on totta. Se pätee oikeastaan kaikkialla missä ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Toisista tykkää ja toisista ei. Ainoa missä korostuu toimentulemisen taito on työelämä... tai miehillä pakollinen armeija. Ja armeijassa se, että asevelvollisuusaika on todellakin läpileikkauskoko yhteiskunnan miesten ikäluokasta, tekee sopeutumistaidosta vielä haastavamman kuin työpaikoilla, jonne hakeutuu kumminkin ammatillisesti ja omilta taidoiltaan samansuuntaisia ihmisiä. Parisuhteen rakentamisessakin on se näkö kulma että kun sä kohtaa ihmisen, et voi tietää kuka ja mikä hän on. Et ammattia. Et ajatuksia. Et mieltymyksiä. Ainoa mikä sua ohjaa on se miltä hän näyttää. Ehkä seuraava askel on se kun sinä rohkenet mennä testaamaan hänen tanssitaitojaa ja samalla mittaat omiasi. Vielä siinä vaiheessa ne ainoat sanat jotka on vaihdettu on "Saanko luvan" ja siihen saatu vastaus. Saattaa olla myös että ne jää ainoiksi pitkään aikaan ja se seuraava on kysymys siitä että saako partnerinsa saattaa kotia illan päättyessä. Voi olla että haettu partneri on pyytänyt kumppaninsa omaan pöytäänsä tai nurkkaukseensa ja kysellään hiukan arasti kuulumisia ja ehkä nimeä. Mutta siinä vaiheessa kun ollaan kahden ja "saatilla" tapahtuu se, jossa se ensimmäinen päätös tehdään suuntaan tai toiseen: päästäänkö testaamaan seksitaitoja. Jos tilanne on suotuisa, niin todennäköisesti ollaan siinä pisteessä että tutustumista kannattaa jatkaa. Prosessi jatkuu... ja jatkuu ja joillakin se jatkuu koko loppu elämän. Mutta se, että onko se ensivaikutelma ollut kantava, ottaa sen ensiaskeleen, jonka kantavuudesta on mahdollista ottaa lisää selvää. Näin on myös näissä kinkypiireissä. Mutta useimmiten valintoja vaikeuttaa se että suurin osa esim. bileitten osallistujista on jo entisestään tuttuja keskenään tai jo olemassa olevia pareja. Ja sitten on joitakin sääntöjä joita jokainen odottaa noudatettavan. Subit ei yritä pokata dommeja tai toisinpäin. Kumminkin se että pääsisi testaamaan, että onko tuo sellainen subi tai dom/domina jonka kanssa voisi olla kiinnostavaa olla jatkossakin, määrittää sen syntyykö parisuhdetta vai ei. Harvoin kumminkaan vastaan tule tilanteita joissa toteutetaan "Härmäläisten häjyjen" periaatetta "Jos ei piretä niin tapetahan". Mustasukkaisuus voi ehkä tuoda noita tilanteita, mutta silloin ollaankin jo enemmän mielen hallinnan ja mahdollisen mielisairauden ympärillä ja oman minuuden tuntemuksen tasoilla.

Jos tämän nyt kääntää siihen että miten parisuhde pysyy kasassa, niin olen sitä mieltä että jos kahden keskinen mielenkiito säily ja annetaan toisillemme riittävästi tilaa toimia ja olla ihmisiä omina itsenämme voimme oppia joka päivä jotain uutta. Se vaatii myös kunnioitusta, mutta vaatii myös rohkeutta olla avoin sitä kumppaniaan kohtaan. Silloin kun suhdetta rakennetaan nuorena ja samoista lähtökohdista on elämänkokemuksen karttuessa hyvä että se karttuu yhdessä. Ei ehkä samoita asioista, mutta että ne eriasiatkin on osattu jakaa. Seksi on vaikea asia ja sadomasokistinen seksi vielä vaikeampaa kun sieltä "kartalta" pitää löytää ne kohteet joissa myös omat intressit tule tyydytettyä. Ja sen, mistä ei itselle tunne olevan haittaa, voi avoimesti sallia sille toiselle ilman että tuntee jäävänsä jostain paitsi. Ja mikä sen estää että tutustuu myös siihen mikä ei ole sitä ominta. Sellaisesta ihmisestä on helppo tykätä joka ei katso sinua itseäsi ylen ja väheksy tekemisiäsi ja olemisiasi.

Pukeutukaamme siis kumi vaatteisiin jos kumppanista se on miellyttävää, vaikkei itsellä olisikaan fetissiä, tai antautukaamme sidottavaksi jos se kiihottaa kumppania. Sitokaamme kumppani jos se sitä pyytää. Alistukaamme pukeutumaan siveysvyöhön jos kumppani niin haluaa. Kokemukset voi olla outoja kaikissa tapauksissa, mutta tähänkin pätee se vanha viisaus: mikä ei tapa, se vahvistaa. Omaa minuutta ja myös psyykettä sekä yhteenkuuluvuutta. Aina kun on jotain sitä mikä on "meidän juttu". Ollaan jo aika "kuivilla".

[Hra K]

Kulttuurimme on hajalla ja jatkuvat muutokset estävät sitä eheytymästä.
Meistä on tullut velliperseitä ja hosujia.

[Raippa]

Kulttuurimme on hajalla ja jatkuvat muutokset estävät sitä eheytymästä.
Meistä on tullut velliperseitä ja hosujia.

Kulttuurimme on muutoksessa pikemminkin ja me emme vaan pysy ajatuksinemme sen perässä.

[Lady Whip]

...annetaan toisillemme riittävästi tilaa toimia ja olla ihmisiä omina itsenämme...

Jos on D/s-suhde ja samalla seurustelusuhde, ylläoleva yhdistelmä on hyvin haastava.
Subihan pyrkii miellyttämään omistajaansa. Miellyttäminen tapahtuu sen varjolla missä kuunnellaan D:n toiveita työntäen omat halut sivuun. Ei pelkästään tekemisten suhteen vaan myös persoonan suhteen:"Minkälaiseksi haluaisit muokata minut."

Tällaisessa suhteessa sub ei ole omana itsenä koska katsoo subin velvollisuudeksi olla sellainen mitä hänen D:sä haluaa olevan.

Oikeastaan tätä olen aina ihmetellyt ja hyvin huonosti mennyt sisälle ko toimintamalliin koska itsemääräämisoikeus ja kukaan ei voi minkäänlaisen suhteen nimissä vaatia toista osapuolta muuttumaan jos sitä käskee tai pyytää tai odottaa.

Jos yrittää muuttaa itseään toisen takia, silloin hän ei ole enää oma itsensä. Vai onko?

[Raippa]

...annetaan toisillemme riittävästi tilaa toimia ja olla ihmisiä omina itsenämme...

Jos on D/s-suhde ja samalla seurustelusuhde, ylläoleva yhdistelmä on hyvin haastava.
Subihan pyrkii miellyttämään omistajaansa. Miellyttäminen tapahtuu sen varjolla missä kuunnellaan D:n toiveita työntäen omat halut sivuun. Ei pelkästään tekemisten suhteen vaan myös persoonan suhteen:"Minkälaiseksi haluaisit muokata minut."

Tällaisessa suhteessa sub ei ole omana itsenä koska katsoo subin velvollisuudeksi olla sellainen mitä hänen D:sä haluaa olevan.

Oikeastaan tätä olen aina ihmetellyt ja hyvin huonosti mennyt sisälle ko toimintamalliin koska itsemääräämisoikeus ja kukaan ei voi minkäänlaisen suhteen nimissä vaatia toista osapuolta muuttumaan jos sitä käskee tai pyytää tai odottaa.

Jos yrittää muuttaa itseään toisen takia, silloin hän ei ole enää oma itsensä. Vai onko?

Tuo nyt oli ns. erikoistapaus. Mutta pääsääntöisesti kaikki suhteet toimii kun ei ahdisteta sitä kumppania jonnekin nurkkaan ja mukaudutaan kumppanin tarpeisiin. Allekirjoitan kyllä sen että ihan kaikkiin tarpeisiin ei tarvitse suostua. Käyttöesineeksi ja leikkikaluksi ei tarvitse alkaa jos ei itse sitä oikeasti halua. Mutta jos haluaa niin on vain hyväksi että se toinen ymmärtää mihin on lähtemässä ja opettelee lukemaan sitä "käyttöesineen" tai "leikkikalun" tilaa.

[Sikamakee]

BDSM on aikuisten keskinäistä seksuaalista roolileikkiä, joka tapahtuu tietyissä molemmille osapuolille sopivissa, yhteisesti sovituissa intiimeissä rajoissa.
Leikki leikkinä, mutta entäpä jos leikistä tuleekin totta?  Yhdessä elävien kinkypariskuntien ongelmana saattaa olla tämä leikin ja toden erottaminen toisistaan.
Kun leikki-ikäiset pikkulapset menevät yhdessä ulos hiekkalaatikolle leikkimään, he keksivät vilkkaalla lapsen mielikuvituksellaan yhteisen hiekkaroolileikin,
jota sitten alkavat samantien leikkiä. Kun leikki on lopussa, lapset lähtevät pois hiekkalaatikko ympäristöstä jonnekin muualle, yleensä takaisin sisätiloihin.
He siis vain muuttavat maisemaa, eikä kenellekään tulisi pieneen mieleenkään ottaa suurta yhteistä taloyhtiön hiekkalaatikkoa mukaan omaan kotiinsa.
Kinkypariskunnilla on kuitenkin oma "pervohiekkalaatikko" kotonaan, joka on useimmiten myös kaikkine kummallisine leluineen naapureilta täysin salattu.
Heillä menevätkin melko helposti "vellit ja puurot sekaisin", koska arkielämässä täytyisi olla samanaikaisesti tavallaan kahdessa paikassa ja roolissa yhtaikaa.
Siksi onkin huomattavasti helpompaa käydä toteuttamassa omaa kinkypuoltaan kodin ulkopuollella jossain aivan muualla toisenlaisessa ympäristössä,
josta sitten taas palata takaisin kotiin, siihen tuttuun ja turvalliseen paikkaan, jossa voi olla jälleen aivan oma itsensä ilman mitään roolinaamioita.
Kotonahan jokainen aikuinen saa tehdä mitä itse haluaa, vai saako sittenkään? Emmekös olekin joka paikassa aina monenmoisten sääntöjen sitomia?

[Raippa]

^No tässäkö on se pointti, kun hommat ei toimikaan kotona, mutta vieraassa paikassa kyllä? Ollaanko silloin kotona ollenkaan jos ei saa olla kuin kotonaan? Tuskin tässä on syy eroamisen yleisyyteen.

[D79Mies]

Täytyy myöntää että olen noista Maarian määritelmistä samaa mieltä.


Naiset on manipuloinnin mestareita. Hyviä ympäri puhumaan. Ja tekemään miehestä kykenemättömän sanomaan ei. Sillä voi olla evoluutiohistorian taakka harteillaan, mutta jos ymmärtää miksi, niin voi oppia ymmärtämään että miksei ole oikein nykyihmisille. Eli stereotypialla saattaa hyvinkin olla todellisuuspohjaa.

Raipan lainatun kappaleen ensimmäinen ja viimeinen lause väittävät eri asioita. Siinä, missä ensimmäinen lausee antaa ymmärtää kaikkien naisten olevan manipuloinnin mestareita, viimeisessä lauseessa kerrotaankin stereotypiasta.


Yleistäminen on manipuloinnin yksittäisiä instrumentteja, minkä vuoksi keskustelussa juuri tästä aiheesta pitäisi olla tarkka. Ellei halua lietsoa mielikuvaa, jonka mukaan kaikki naiset olisivat jotenkin poikkeuksellisen manipuloivia.


Toinen syy yleistämiseen tarttumiseen on varsin henkilökohtanen. Olen keskivertoa empaattisempi, tunteellisempi sekä tykkään mm. sisustamisesta ja kukkien kasvattamisesta. Ja vaalin harmoniaa. Siinä on paljon piirteitä, jotka liitetään juuri naisiin. Siksi yleistykset siitä, että naiset ovat "tuollaisia" ja miehet "tällaisiä" saavat karvani pystyyn. Ei arvioltani kolmannes naisista tai miehistä riitä yleistykseen siitä, että kaikki olisivat tietynlaisia. Olisiko siis oikeellisempi väittää, että "arvioni mukaan suurempi osa naisista on manipuloivia"?


Piruttuani lainaan tähän otteen Pauli Knuutin kirjasta Toivon johtaminen.
(Työyhteisöissä) pahuus tavanomaisillaan kätkeytyy rationalisoituun ja yleistettyyn puheeseen.
Rationalisoiva puhe ilmenee yleistyksinä, joita esitetään kuin ne olisivat ikuisia totuuksia.
Yleistyvän ja rationalisoivan puheen sijaan meidän olisi opeteltava puhumaan toisillemme havaintojamme tarkasti kuvaillen. Meidän tulisi puhua tietyistä tilanteista ja tietyistä ajankohdista.


Mikä tulee aikaisempaan Maarian kommenttiin mielikuvasta naisten harrastamasta manipuloinnista, niin se kieltämättä mukailee omaani. Uskon, että naisista suurempi osa on sosiaalisesti lahjakkaampia verrattuna miehiin. Tämän lisäksi edellisillä vuosisadoilla mies on ollut perheen pää, joka teki päätöksiä. Manipulointi on ns. pehmeä ase, jota käyttämällä on voinut päästä naista miellyttävämpään lopputulokseen.


Hieman Perhosen alkuperäisestä aiheesta karanneen keskustelun voisi sovittaa alku-uomiin käsittelemällä manipuloinnin vaikutusta eroon. Omien kokemusteni mukaan toista voi manipuloimalla pitää kauemmin parisuhteessa, mutta mitään ikuista autuutta se ei tuo. Jätän nyt moralisoimatta.


Ei minulla muuta.

[Raippa]

Täytyy myöntää että olen noista Maarian määritelmistä samaa mieltä.


Naiset on manipuloinnin mestareita. Hyviä ympäri puhumaan. Ja tekemään miehestä kykenemättömän sanomaan ei. Sillä voi olla evoluutiohistorian taakka harteillaan, mutta jos ymmärtää miksi, niin voi oppia ymmärtämään että miksei ole oikein nykyihmisille. Eli stereotypialla saattaa hyvinkin olla todellisuuspohjaa.

Raipan lainatun kappaleen ensimmäinen ja viimeinen lause väittävät eri asioita. Siinä, missä ensimmäinen lausee antaa ymmärtää kaikkien naisten olevan manipuloinnin mestareita, viimeisessä lauseessa kerrotaankin stereotypiasta.

En ole ehkä kaikista paras luomaa tekstiä joka olisi täysin yhteneväistä. Nuo irrotetut lauseet oli tarkoitettu samaan asiaan. Eli olen samaan mieltä Maarian kanssa siitä että naiset on miesten mielestä taitavia manipuloijia. En esittänyt asiaa lähihistorian näkökulmasta vaan evoluutiohistorian, joka on opettanut naiset selviämään ja pysymään hengissä laumassa jossa on ollut tarvetta saada miehistä suojelua. Se on vaatinut manipulointitaitoja jolla on saatu se paras mahdollinen suojelija itselle ja jälkeläisille.

Lähihistoriaa tarkasteltaessa minäkin olisin silloin suuri poikkeus, koska siivoan, pesen pyykit ja tiskaan. Vaihdan vauvojen vipat ja kylvetän vauvat. Kasvatan myös kukkia. Minä teen myös ne kaikki miehiset hommat joita myös naiset tekee. Pilkon puita, korjaan koneita ja ajan autoja ja traktoreita.

Nämä jälkimmäiset liittyy stereotypioihin yhtä paljon kuin nuo manipulointikäsitykset. Jos mies on taitava manipuloija häntä kutsutaan narsistiksi. Naista ei ollenkaan... tai harvemmin.

Käsitykset murtuu, mutta sille ei voida mitään että niin kauan kuin on semmoisia sukupolvia hengissä jotka niitä käsityksiä viljelee, stereotyyppiset käsitykset sukupuolista elävät.

[D79Mies]

Täytyy myöntää että olen noista Maarian määritelmistä samaa mieltä.


Naiset on manipuloinnin mestareita. Hyviä ympäri puhumaan. Ja tekemään miehestä kykenemättömän sanomaan ei. Sillä voi olla evoluutiohistorian taakka harteillaan, mutta jos ymmärtää miksi, niin voi oppia ymmärtämään että miksei ole oikein nykyihmisille. Eli stereotypialla saattaa hyvinkin olla todellisuuspohjaa.

Raipan lainatun kappaleen ensimmäinen ja viimeinen lause väittävät eri asioita. Siinä, missä ensimmäinen lausee antaa ymmärtää kaikkien naisten olevan manipuloinnin mestareita, viimeisessä lauseessa kerrotaankin stereotypiasta.

En ole ehkä kaikista paras luomaa tekstiä joka olisi täysin yhteneväistä. Nuo irrotetut lauseet oli tarkoitettu samaan asiaan. Eli olen samaan mieltä Maarian kanssa siitä että naiset on miesten mielestä taitavia manipuloijia. [...]

Selvä homma!