Miksi eroaminen on nykyään niin yleistä?

[Chmlnidae]

Koska ämmät pitää äijien pallit täynnä ja mahat tyhjinä eikä toisinpäin! 

 

+ 1 

Niin että kun se nainen useammin sen eropäätöksen tekee niin se johtuu siitä että se on niin empaattinen äijän kipeiden pallien ja vatsan kurninnan vuoksi, vai...Tai siit äijästä tulee niin kammottava kiukkukasa nälkäisenä pallit pingottuneina etteihän sellaista vaan voi nainen kestää 

Pitäisi siis varmaan järjestää - vaikkapa yhteiskunnan taholta, jonkinlaisia "näin täytät vatsasi" ja "näin tyhjennät pallisi"-kursseja sellaisista kärsiville miehille. Olisi meillä naisillakin sitten helpompaa. Kun kyllä sellaiset kireäpalliset ja tyhjävatsaiset miehet ihan yleisemminkin voivat olla ympäristöepäystävällisiä. Luulisin.

[poisongrrrll]

Joka tapauksessa lapsi on aina se eron suurin häviäjä.Tuttu koti on särkynyt,arki ja elämä on muuttunut pysyvästi.Mikäli lapsen elämä muuttuu sen vuoksi,että koti kärsii alkoholismista ja/tai perheväkivallasta eron tuoma elämänmuutos on vain hyväksi.

Taidat jakaa tässä mielipiteitä etkä kokemuksia?

[Misteli]

Jonkinlainen osa meistä ihmisotuksista myös viihtyy tosissaan paremmin yksineläjinä tai erillissuhteissa kuin perheellisinä - sitä ei vaan usein tajua vielä kovin nuorena, ja voi mennä suhde jos toinenkin ennen kuin alkaa tuntea itseään sen verran ettei lähde enää yrittämään kiivetä samaan puuhun uudestaan.

Sitä voi ehkä vain olla sisältään koodattu onnellisempaan itsekseenoloon kuin siihen hyväänkään suhteeseen. Puhutaan varmastikin pienestä vähemmistöstä, mutta lienee silläkin erotilastoihin jonkinlainen osansa, varsinkin nyt kun ajat ovat muuttuneet sellaisiksi että yksineläminen on sosiaalisesti hyväksytympää kuin koskaan aiemmin.

[Triss]

On myös pariskuntia,joilla ei enää keskenään peitto heilu,he tyydyttävät tarpeensa muualla,koska mikään ei sido niin hyvin yhteen kuin vekseli ja pelko ulkoisten puitteiden romahtamisesta.
Virallisesti yhdessä ollaan vain lasten takia.Ei sekään ole väärin,mikäli lapset eivät pääse hajulle asiasta....

Chimiä kompaten nyt ihan täysin siinä ettei lapsia voi huijata. Itselleen voi uskotella ettei lapset tajua mutta kyllä ne tajuaa. Lapsi ei ole tyhmä, ja monesti vuosikausia myöhemmin asiasta jutellessa osaavat kertoa hyvinkin tarkasti mitä siellä kotona on tapahtunut. Aikuisen pitää muistaa se vastuu myös parisuhdemallista lapsille - minkä mallin se lapselle parisuhteista antaa ettei vanhemmat keskustele keskenään ja yhdessä sinnitellään vaikka väkisin? Ei mitään hyvää, sen voi taata. Tästä löytyy ihan tutkimustuloksiakin jos jaksavainen viitsii etsiä.

Aiheeseen palaten, paljon on fiksuja asioita sanottu. Sosiaalinen stigma on matalampi, taloudellinen turva on varsinkin naisille parempi eikä yksineluu ole enää häpeä. Ihmiset arvostavat itseään enemmän eikä uhrata tätä ainokaista elämää suhteeseen jossa jompikumpi tai kummatkin voi huonosti. Uskalletaan hakea sitä täyttä onnea ja tyytyväisyyttä tähän elämään mikä on hyvä.

Ja joo, kyllähän se romantikkoa ja perhekeskeistä ihmistä pelottaa. Pelottaa ihan helvetisti että miten sitä löytää jotain pysyvää ja turvallista tässä maailmassa, jossa arvomaailmat eroaa välillä aika paljonkin omasta. Mulle parisuhde on ideaalitilanteessa se turvasatama jossa tulee turvallinen olo ja jossa kannustetaan ja keksitään yhdessä keinot miten selvitään. Se ei tarkoita sitä että sinnitellään hinnalla millä hyvänsä, itsekin on tullut erottua, tapailtua ja käytyä treffeillä. Pitää vaan luottaa että hyvää parisuhdetta on vielä mahdollista löytää   

Pienenä sivuhuomiona sanottakoon että kovin kärkkäästi muiden syitä erota "liian hepposasti" ei kannata arvostella. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä mitä siellä perheen sisällä tapahtuu. Ulkopuolisille huippumukava ihminen voi kodin sisäpuolella harjoittaa henkistä väkivaltaa, ja ulkopuolisesti loistava vanhempi saattaa elää taloudellisesti täydessä epäsuhdassa ja itsekkäästi toteuttaa vain omia halujaan. Niistä ei välttämättä ulkopuolisille jutella edes eron tullessa, koska kunnioitetaan kumppania. Kunnioitetaan toisten kykyä tehdä omat valintansa  Eropäätös tuskin kenellekään on mikään helppo ja kevyt päätös jos on pitkään eletty elämää yhdessä ja yhteistä kotiakin löytyy.

[Kettu vinossa]

Jos menit vauva.net -foorumille tai johonkin muuhun "kotiäitipalstoille", niin sitä myötätuntoa harvemmin on, kun nuo on yleiset trollipalstat. Facebookissa harvemmin ketään syyllistetään tai ei uskalleta sanoa niin provosoivasta ääneen, koska a) nimi b) kasvot. Siitä ollaan tietoisia, että joku muukin lukee kirjoituksia, kuten esim. ystävä tai sukulainen.

Oli ihan tämä BDSM-baari. Mutta keskustelu ja se trolli ovat nykyään poistettuja. Facebookiin en kuulu, mutta sen verran olen kuullut ja lukenut muiden juttuja Facebook-kokemuksista, ettei oma naamakuva ja nimi ole mikään tae sille etteikö näppäimistöstä syntyisi muuta kuin idioottimaisuuksia.

[Brak]

Minusta avioliitto pitäisi solmia sen ajatuksen varassa, että suurin osa siinä vietetystä ajasta tulee olemaan onnetonta tai vähintään tylsää.

Nykyliitot kaatuvat siihen, että liitolta odotetaan onnea. Koska pysyvä onni toteutuu vain harvoissa liitoissa, monet eroavat.

Parien pitäisi jo lähtökohtaisesti ymmärtää, että liittoon voi luoda onnenhetkiä yhteisellä ponnistelulla, mutta että liitto itsessään ei tule olemaan pysyvästi onnellinen.

Jos on elämyshakuinen persoona, ollut liitossa 15 vuotta, tylsistynyt toiseen ja sitten sattuu ihastumaan intohimoisesti ulkopuoliseen, niin kuinka ihmeessä liitto kestäisi, jos sen perusoletuksena on se, että sen täytyy olla onnellinen?

[Guide-Master]

Koska ämmät pitää äijien pallit täynnä ja mahat tyhjinä eikä toisinpäin! 

 

+ 1 

Niin että kun se nainen useammin sen eropäätöksen tekee niin se johtuu siitä että se on niin empaattinen äijän kipeiden pallien ja vatsan kurninnan vuoksi, vai...Tai siit äijästä tulee niin kammottava kiukkukasa nälkäisenä pallit pingottuneina etteihän sellaista vaan voi nainen kestää 

Pitäisi siis varmaan järjestää - vaikkapa yhteiskunnan taholta, jonkinlaisia "näin täytät vatsasi" ja "näin tyhjennät pallisi"-kursseja sellaisista kärsiville miehille. Olisi meillä naisillakin sitten helpompaa. Kun kyllä sellaiset kireäpalliset ja tyhjävatsaiset miehet ihan yleisemminkin voivat olla ympäristöepäystävällisiä. Luulisin.

Niin, naiset pitävät itseään aina viehättäviä,  eikä heissä ole koskaan parisuhteessa vikaa. Kummallista on se että nainen joka on kelvannut mies markkinoilla vielä 25 vuotiaan,  niin 15 vuotta lisää ikää ja tilanne on toinen. Sillä oma ikäiset miehet katsovat nuorempia,  jolloin se mitä jää jäljelle on sellaista mitä naiset eivät viitsi katsella pitkään. Eli vaikka Lasanen kuinka olisi väärässä markkinavoimista parisuhdemarkkinoilla, niin kumman moni täälläkin olijoista, jotka on olleet ennen pelkästään subeja ovat statuksen muuttaneet kytkimeksi, taitaa tunnetuin tälläinen olla yksi pissaliisana tunnettu, joka profiilissaan vielä mainostaa mieluummin olevansa subi.

[Pandemonia]

Koska ämmät pitää äijien pallit täynnä ja mahat tyhjinä eikä toisinpäin! 

 

+ 1 

Niin että kun se nainen useammin sen eropäätöksen tekee niin se johtuu siitä että se on niin empaattinen äijän kipeiden pallien ja vatsan kurninnan vuoksi, vai...Tai siit äijästä tulee niin kammottava kiukkukasa nälkäisenä pallit pingottuneina etteihän sellaista vaan voi nainen kestää 

Pitäisi siis varmaan järjestää - vaikkapa yhteiskunnan taholta, jonkinlaisia "näin täytät vatsasi" ja "näin tyhjennät pallisi"-kursseja sellaisista kärsiville miehille. Olisi meillä naisillakin sitten helpompaa. Kun kyllä sellaiset kireäpalliset ja tyhjävatsaiset miehet ihan yleisemminkin voivat olla ympäristöepäystävällisiä. Luulisin.

+1 

[Maaria]

Jäin miettimään, mitä tarkoitetaan "niin moni eroaa nykyään". Erojen määrä kun ei ole kovinkaan paljon heilahdellut puoleen tai toiseen noin 20 vuoteen. Väestöliiton sivuilta kävin tsekkaamassa, etten nyt jotenkin sano omaa mutuilua. Noin puolet avioliitoista päätyy eroon ja tämä ei ole mikään nykytendenssi vaan erojen määrä on 90-luvun alusta pysynyt aika samana.

Mielenkiintoisempaa minusta on pettämisen väheneminen suhteissa. Ei kai mitenkään olennaisesti, mutta jonkin verran. Samanaikaisesti suhteiden pituus on lyhentynyt. Ihmiset siis ovat uskollisempia toisilleen, mutta lyhyemmän aikaa kerrallaan.

Minä en näe eroa epäonnistumisena. Miksi pitkä avioliitto/suhde nähdään jonain itseisarvona ja tienä onnellisuuteen? Miksi meidän pitäisi lähtökohtaisesti pyrkiä yhteen pitkään liittoon? Että pitäisi elää epämiellyttävän ihmisen kanssa välttävässä liitossa töitä tehden suhteen eteen niska limassa ja hampaat irvessä niin että 40 avioliittovuoden 7 viimeistä vanhuuden vuotta voit sanoa olevasi suht tyytyväinen ja iloinen siitä, että "saimme vanheta yhdessä ja elää pitkän liiton".

Kamala ajatus. Mieluummin useampi ihan kiva suhde kuin yksi noin suurinpiirtein kelvollinen

[Kulkuri]

Minusta huomionarvoista ennenkaikea on tuo...Puolet avioliitoista ei johda eroon! Vaikka itsekin olen eronnut, väkisin tulee mieleeni ajatus. Moni (ei suinkaan kaikki) nykyään avioliiton enempi tai vähempi "tuomitseva" tekee sen vain omaa katkeruuttaan purkaakseen. Omasta avioerostaan syntynyttä katkeruutta. Asioiden käsittely on jäänyt puolitiehen..ehkä!

Itse voin suoraan sanoa. Kyllä..olisin vielä valmis yrittämään uudestaan myös avioliittoa. Mennyt on mennyttä ja taaksejäänyttä...Miksi antaisin tilaa katkeruudelle. Olihan siinä menneessä liitossa myös omat hyvät aikansa. Kuten varmasti jokaisessa solmitussa liitossa on ollut..vaikka ne ehkä päätyivätkin eroon.

[isabella]

Minusta avioliitto pitäisi solmia sen ajatuksen varassa, että suurin osa siinä vietetystä ajasta tulee olemaan onnetonta tai vähintään tylsää.

Nykyliitot kaatuvat siihen, että liitolta odotetaan onnea. Koska pysyvä onni toteutuu vain harvoissa liitoissa, monet eroavat.

Parien pitäisi jo lähtökohtaisesti ymmärtää, että liittoon voi luoda onnenhetkiä yhteisellä ponnistelulla, mutta että liitto itsessään ei tule olemaan pysyvästi onnellinen.

Jos on elämyshakuinen persoona, ollut liitossa 15 vuotta, tylsistynyt toiseen ja sitten sattuu ihastumaan intohimoisesti ulkopuoliseen, niin kuinka ihmeessä liitto kestäisi, jos sen perusoletuksena on se, että sen täytyy olla onnellinen?

Oho, onpas kyyninen ajatus. Itse taas näen asian niin että miksi olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole onnellinen. Ei tietenkään kaikki ole pelkkää autuutta mutta kyllä onnellisuus on ihan saavutettavissa oleva asia. Oman puolisoni kanssa olen ollut yhdessä 16 vuotta ja voin ihan rehellisesti sanoa että jokaisena päivänä olen ollut onnellinen siitä että olen saanut viettää sen hänen kanssaan. Ja lähipiirissäni on monia muitakin liittoja, jotka ovat kestäneet vuosia tai vuosikymmeniä ja vaikuttavat silti erittäin onnellisilta.

[Viridian]

Lähipiiriä ja muutenkin ihmisten parisuhde-elämiä seuranneena olen pistänyt merkille surullisen tosiasian eli avioerojen ja erojen lisääntymisen. Avioliitoistahan puolet päätyvät nykyään eroihin ja vaikka aina puhutaan nimenomaan avioeroista, niin uskon myös avoeroja tapahtuvan paljon, ne eivät vain välttämättä saa samalla tavalla huomiota kuin avioliitosta eroaminen.

Miksi ihmiset eroavat nykyään niin paljon? Onko eroaminen vain niin helppoa, kun tietää, että uuden kumppanin voi löytää vaikka eroa seuraavana päivänä tinderistä? Vai ajattelemmeko, että kaiken - myös parisuhteen ja avioliiton pitäisi olla vain kivaa koko ajan, emmekä pysty hyväksymään ja käsittelemään vastoinkäymisiä? Vai onko se arki ja arjen kiireet, jotka vaikuttavat suhteisiin negatiivisesti?

Avioeroa en ole kokenut, olen Hidekin kanssa se tilastopoikkeus, aloin seurustella hänen kanssaan lukioaikana, ja soveliaiden vuosien kuluttua kihloihin ja naimisiin ja tässä sitä nyt ollaan sitten oltu jo reilusti yli puolet tähän astisesta elämästä saman peiton alla. Mutta voi olla, että helpottavana tekijänä yhtälössä on ollut se, että tietyt asiat olivat selvillä jo aloittaessa, ja esimerkiksi molemmilla ollut mahdollisuus toteuttaa halujaan myös muualla.

Mutta siihen surulliseen asiaan olen jo päässyt tutustumaan, että kinkysuhteet eivät ole aina ikuisia.

Osan ei ole tarkoituskaan kestää vuosikymmeniä, leikitään sen hetkisessä tilanteessa sopivia juttuja, ja kun tilanne muuttuu tai olosuhteet, ei enää leikitä ja se siitä. Jäädään ehkä ystäviksi, tai sitten ei enää nähdä, niin tai näin, elämä on ja muistot jää hymyiltäviksi.

Mutta osa voi sitten sisältää mahdollisuuden vaikka kuinka pitkään ikuisuuteen, ja silti ne loppuvat. Tai muuttuvat sellaisiksi, että ainut järkevä teko on päättää yhdessä, että on aika muuttaa suhteen olemusta toisenlaiseksi, vaikkei se varsinaisesti päättyisikään. Se on tuskallista. Siksi, että muistaa sen hyvän, mikä olisi voinut jatkua, ja sen huonon, joka sai jatkua liiankin pitkään. Yleisyys on suhteellista, mutta näppituntuma mulla on, että kinkysessiosuhteen keskimääräinen elinikä jää leikki-ikäisen tasolle, harva suhde pääsee edes koululaisen ikään, saati aikuiseksi.

Ja miksi? Koska kinkysuhteet, oli ne sitten sessiosuhteita, D/S -suhteita, parisuhteita tai vaikka palvelussuhteita, ovat yhtä inhimillisiä kuin osallisensa. Heikkoja, mustasukkaisia, vaikeita, ärsyttäviä, fetisseihinsä takertuvia, ymmärtämättömiä, kohtuuttomia, julmia, jne. Suurempi ihme, että täällä yleensä kukaan saa aikaiseksi mitään edes useita vuosia kestävää näillä korteilla. Ja yleensä, jos syyllisiä haetaan, niitä on parisuhteissa kaksi, ja polysuhteissa jopa enemmän...

Mutta jos suhteen jälkeen voi olla iloinen siitä, että se aika kuitenkin oli ja sen sai kokea, niin kai se on parempi, kuin että olisi jättänyt tekemättä siitä pelosta, että mitä jos se loppuu?

Vir

[Brak]

Oho, onpas kyyninen ajatus.

Voi olla. Minä vain uskon, että todellinen yritys sekä parinvalinnassa että liitossa pysymisessä alkaa siitä, kun ei suo itselleen mahdollisuutta eroon.

Onnellisuutta tutkinut psykologian professori Markku Ojanen on useampaan kertaan maininnut, että uskovaiset parit ovat tyytyväisempiä sekä parisuhteeseensa että seksielämäänsä kuin ei-uskovat parit.

Pidän tätä mahdollisena. Jos yhteisö kieltää eroamisen ja paheksuu sitä sosiaalisesti, niin yritys liiton onnen kasvattamiseksi saattaa olla vahvempaa ja todellisempaa kuin sellaisissa liitoissa, joissa ero nähdään ratkaisuvaihtoehtona.

Mahtuuhan niitä kylmiä vuosia liittoon, mutta jos niistä sinnikkyydellä ja sosiaalisen paineen vuoksi selvitään, niin loppujen lopuksi ne saattavat myöhemmin kääntyä suhteen voimavaraksi.

[Alexios]

Minusta avioliitto pitäisi solmia sen ajatuksen varassa, että suurin osa siinä vietetystä ajasta tulee olemaan onnetonta tai vähintään tylsää.

Sitä avioliittoa ei silloin pitäisi solmia ollenkaan. Se ei ole mikään itseisarvo.

[Nick]

Avioliitto on juridinen sopimus koskien talousasioita. EI fiiliistelyä siitä onko kimpassa kivaa vai ei. Toki se on myös merkitsee vahvaa isyysolettamaa riippumatta mahdollisten tulevien lasten geeniperimästä.