Kaappikansa kauhun vallassa

[nerhall]

Minä haluan itse päättää, minkä mukaan minut määritellään. Seksuaalisuudesta tulee helposti hyvin määrittävä tekijä erityisesti työ- ja opiskelumaailmassa, jossa en halua itseäni määriteltävän seksuaalisen suuntaukseni tai tarpeideni mukaan. Siellä olen jotakin muuta kuin mitä olen tällä foorumilla tai toteuttaessani seksuaalisuuttani.

Sen sijaan vaikkapa bileissä se ei ole minulle mikään ongelma, siellä toivonkin, että seksuaalisuuteni määrittää sitä, kuka siellä olen ja miten toimin.

Kaapissa pysymisessä on siis omalla kohdallani kaiketi kysymys eniten kontrollifriikkeydestä?

[pikkusisko]

Minusta tämä "tartteeko sitä hieroa toisten naamaan" -diskurssi on kaikkinensa juuri sitä, että pyritään pitämään kaikkien muittenkin turvat kiinni kun ei itse ulos haluta tai uskalleta. Ei ilkeyttään ja tuskin tieten tahtoen, mutta yhtä kaikki. Avoimuus ja itsekunnioitus puhutaan röyhkeäksi ja riettaaksi omien likaisten yksityisasioitten survomiseksi toisten kurkusta alas, jotta kaapin hylkääminen alkaisi näyttää kerrassaan alhaiselta menettelyltä. Äly hoi nyt. Ei kai kukaan tosissaan kuvittele, että kenenkään mielessä siintäisi auvoisena ajat jolloin voisi kahvihuoneessa valtoimesti kollegoilleen kertoilla, miten vieläkin on mälliä tukassa ja pakarat paisuksissa kun viikonloppuna sai niin isännän kädestä?

Minä näen oman pervouteni homoseksuaalisuuden tapaan vähemmistöön jäävänä seksuaalisena suuntautumisena: elämäntapana ja osana maailmankatsomustani. Ei ole kovinkaan montaa vuotta siitä, kun homot koetettiin kytkeä kaappeihin (sekä yhteisön sisältä että ulkoa käsin) juuri noilla samansuuntaisilla argumenteilla. Kuinkas sitten on käynytkään, monenko kiusana on ollut homostelustaan jatkuvalla syötöllä jodlaavan työkaverin yksityiskohtaiset panokuvaukset kahvipausseilla..? Kun sillä tavalla vastenmielisesti on avoimiksi heittäydytty, eikä enää pidetä asiallisesti omana tietona.

Jos kinkyydestä vaikeneminen todella tarkoittaa vain sitä ettei kerro muille seksileikeistään, ymmärrän täysin ettei millekään muutokselle koeta tarvetta. On kuitenkin paljon niitä, joille vaikeneminen tarkoittaa sitä, ettei voi kertoa isosta osasta omaa arkeaan, omia intressejään ja arvojaan, edes niistä ihmisistä joita rakastaa. Kaikesta siitä mitä pitää elämässään tärkeänä. Minusta se on hirvittävän väärin, eikä se asia muutu miksikään jos me itse annamme sen vain olla niin. Mutta en minäkään ole vielä niin rohkea kuin haluaisin olla, siihen on vielä matkaa.

Mennään yhdessä, jooko?

[Kulkuri]

Kokisin olevani kaapissa, vain jos olisin suhteessa, jossa en voisi kertoa avoimesesti seksuaalisuudestani ja näistä tarpeistani. Parisuhteen ulkopuolisillehan ei mitenkään kuulu, mitä me mahdollisen kumpanini kanssa makuuhuoneessamme teemme. Ei minuakaan kiinosta kuulla, mitä he touhuavat omassa makuuhuoneessaan. Minulle kinkyys on rikkaus monipuolistavana tekijänä omassa seksielämässäni..Ei yhtään enempää, eikä vähempää. Luonnollinen osa seksiä siinä kuin se perinteinenkin lähetyssaarnaaja asentokin..

Se, ettei tätäpuolta itsestään voisi toteuttaa. Johtaisi taas epätyydyttävään seksielämään..ja se on taas eriasiaa jo.. 

[Draugo]

Tässä ehkä vähän sotketaan kaapissa olemista ja yksityisyyden halua. Tietysti kaapissa oloksi ja muiden rajoittamiseksi voi mieltää sen että ei halua muiden puhuvan avoimesti omista asioistaan mutta omasta mielestäni kyseessä on jokaisen oikeus yksityisyyteen.

Eli ei ole mielestäni OK laittaa toisen henkilön facebook-seinälle kommemttia "Tuutko fistaamaan mua taas viikonloppuna" sen enempää kuin "Oli kiva nähdä sua taas moskeijassa" jos kyseinen henkilö ei selkeästi ole avoin uskonnostaan tai seksuaalisuudestaan.

Kaikenkaikkiaan alkuperäinen kirjoitus antoi mielestäni vähän hataran ja epäselvän kuvan siitä mihin pyrittiin ja haiskahti tuolla aiemminkin mainitulta "Et oo truu kinky jos et tee näin" asenteelta.

[Dulcedepiña]

Aloitusteksti oli hyvä, mutta pikkusiskon myöhemmät kommentit tekevät tarkoitusperästä selkeämmän.
Jäin itsekin pitkään pohtimaan ja kyseenalaistamaan kantaani.

Työelämässä itselläni nyt on aina ollut, ja tulee olemaan, selkeä linjaus että siviilielämäni pysyy sen ulkopuolella.
Mutta sitten tulee ne ihmiset, ystävät ja muut siitä läheltä.
Olen joutunut usein tilanteisiin missä olisi ollut helppoa avata ovet, joku mekanismi saa sen kuitenkin pysymään lukossa.
Olen yleensä hyvinkin avoin. Joskus saattanut jopa ohimennen mainita jotain leluista tai kiinni sitomisista, sellaista kevyttä mitä ei tietenkään yhdistetä kuin makuuhuoneen piristämiseen, se hyväksytään.

Jos tuo keskittyisikin vain väliaikaisiin sessiointeihin en myöskään pitäisi siitä puhumista tärkeänä, mutta kun siitä tulee elämäntapa ja tärkeä osa minua ja arkeani, alkaa se kieltämättä täyttää samoja piirteitä "salailussa" kuin homoseksuaalisuudestaan kertominen. Nyt esim.
Aika paljon pitäisi maailmassa ehtiä tapahtua että saisi aikaan ymmärryksen eikä joutuisi ensin kertomaan aiheesta powerpointeilla ja myöhemmin perustella miksi juuri minusta tuli tällainen ja miten olen onnellinen näin...Tuollaiseenkaan en ole velvoitettu. Media on luonut ihmisille tästä liikaa vääränlaisia ajatuksia, BDSM-maailma esittäytyy aina vain outona ja pahana valtaväestölle.

En minä sitä kaappia ala kuitenkaan erityisen helläkätisesti varjelemaan, lukotkin ruostuu.

[Triss]

Omalta osaltaan voi tietysti myötävaikuttaa siihen että kinkyt ovat ihan normaalisakkia antamalla valistuneen mielipiteensä jos asia tulee puheeksi  Tulee mieleen tosielämästä tilanne jossa eräs kaveri taivasteli poikaystävänsä tavanneen sinkkuna tytön, joka kertoi tykkäävänsä kuristamisesta. Nössö kaappikinky vaikenisi tuossa tilanteessa tai mikä pahempi taivastelisi mukana, mutta vastuullinen kinky voisi valistaa että breath play on vain yksi tapa ilmentää seksuaalisuuttaan ja että vastuullista on siitä kertoa varsin varhaisessa vaiheessa toiselle.

[Nuppuorja]

Olen kouluttanut ja työnohjannut lastensuojelun ja lastenpsykiatrian työntekijöitä. Ajoittain asia on tullut puheeksi ja olen keskustellut ja puhunut kinkyydestä luontevasti, konkreettisesti ja normalisoivasti. Ei vain tulisi mieleenkään puhua omasta yksityiselämästäni ko. tilanteissa. Ei siksi että häpeäisin, vaan koska olen niin saatanan sisäänpäinkääntynyt introvertti. En ole facebookissa, twitterissä tai muissa omanelämänjakamisidiotismeissa koska en halua. En halua jakaa mitä söin, mitä harrastin tai mitä nain. Olen kinky 24/7, ulkopuoliselle se varmasti näkyy ja Isäntä on ystävilleen kertonut että olen orja. Mutta en aio keskustella asioistani tai varsinkaan levitellä pilluani tai sieluani jossakin tuntemattomille. Joskin olen aika varma että ei se niin kiinnostavaa edes olisi.

[Dulcedepiña]

En tiedä viittasitko Triss suoraan viestiini, mutta ilmeisesti jotain poimintaa? Taisin ainakin artikuloida hieman liian ajatuksenjuoksulla, jos päällimmäiseksi siitä jäi vain tuo osuus.

Tietenkin ymmärrys vaatii puhetta ja noiden väärien mielikuvien rikontaa, mutta ainakin omassa tapauksessani se tuntuu näillä näytöillä vielä hieman rankalta selittää vaikkapa äidilleni suhteeni todellisen luonteen ja mitä se 24/7 d/s pitää sisällään, ja miksi kutsun puolisoani myös isäksi.
Pyrin kyllä omalla käytökselläni jakamaan suvaitsevaisuutta ja normalisoida mahdollisia epäluuloja niiden suomissa rajoissa missä itse olen valmis, tietenkin! Se ei kuitenkaan poissulje sitä että en itse olisi vielä varpaat kaapissa vaikka asiasta keskustelisinkin. Noniin. Jokainen tavallaan.

[Triss]

Dulcedepina, en missään nimessä viitannut! Ihan samoilla linjoilla olen että henk.koht. asiani pysyy visusti työelämän ulkopuolella ja samoin toimin kinkyyden suhteen.

[Dulcedepiña]

Dulcedepina, en missään nimessä viitannut!

My bad tulipas analysoitua!

[isabella]

Olen kouluttanut ja työnohjannut lastensuojelun ja lastenpsykiatrian työntekijöitä. Ajoittain asia on tullut puheeksi ja olen keskustellut ja puhunut kinkyydestä luontevasti, konkreettisesti ja normalisoivasti.

Tämä on kovasti kiinnostavaa! Onko näillä ihmisillä ollut entuudestaan mitään tietoa kinkyydestä? Miten he ovat suhtautuneet informaatioon? Jäikö sinulle sellainen vaikutelma etteivät ole esim. ihan ensimmäisenä suosittelemassa pervojen jälkikasvun huostaanottoa jos sellaisiin törmäävät?

[Nuppuorja]

isabella: Mielestäni ihmiset ovat suhtautuneet hyvin ja asiallisesti. Tietysti joukkoon mahtuu aina se kukkahattutätikin, mutta niitähän on täällä baarissakin paheksumassa muiden kanssakinkyjen elämää. Yleisellä tasolla porukka on ottanut informaatiota vastaan ja olen myös pyrkinyt jakamaan asiaa osiin: jollakin tavalla pervo ei tarkoita yleisesti ottaen että haluaa samalla myös sekaantua lapsiin, eläimiin ja kaikkeen mikä liikkuu. Ja kaikki ihmiset touhuavat jotain kivaa makuuhuoneissaan, myös ne lastensuojelun tädit ja sedät. Kyllä ne ymmärtää.

[anniebunny]

itsehän olen sen verran introvertti ja huono avautumaan itsestäni, että koen kasvotusten tarpeelliseksi keskustella omista mieltymyksistäni enimmäkseen vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa niitä toteutan tai olen aikeissa toteuttaa. oma työni on toki sellainen, että epäilen ketään kiinnostavan mitä touhuan makuuhuoneessa. en silti väitä, etteikö tieto saattaisi lisätä kiusallisia tilanteita, mutta todennäköisesti sama kiusaantuneisuus tulisi vaikka puhe olisi ihan tavallisesta seksistäkin, sen toteutustavalla tuskin on enää siinä tilanteessa kovinkaan suurta merkitystä. mieluusti pitäisin ne asiat ihan minun ja sen toisen henkilön välisinä.

samaten näen vähän heikonlaisena uhkakuvana, miten tieto jonkun puolitutun mieltymyksistä olisi hallussani kovinkaan suuri ase, ihan toki muutamia ammatteja lukuunottamatta (esim juuri lasten kanssa työskentely tms).

[Raduni]

Se makuuhuone ei ole mikään muusta maailmasta erillinen tyhjiö. Jossakin ideaaliavaruudessa varmasti olisi kiva, jos jokainen kieroutuneinkin meistä voisi anonyymisti nappia painamalla hankkia sellaisen kumppanin kuin haluaa, tehdä tämän kanssa mitä haluaa eikä siitä koituisi enää mitään seurauksia sinne makuuhuonetyhjiön ulkopuolelle. Oikea maailma olisi täysin ilmatiiviin rajapinnan takana, eikä sen puolella tarvitsisi hieroa mitään omia kauheuksiaan kenenkään naamaan. Jossain kohti kuitenkin ainakin itse jouduin tekemään ihan sellaisen tietoisen valinnan, että jos minä ikinä haluan lähellekään tyydyttävän parisuhde-elämän, niin vaihtoehtoni ovat joko pommittaa nimettömänä jonkun foorumin oletusavatarin takaa yksityisviestejä tyhjyyteen toivoen parasta tai sitten alkaa jossain määrin tuomaan omia mieltymyksiä esille myös siellä makuuhuoneen ulkopuolella ja katsoa löytyisikö sieltä ketään. Kutsuttakoon tätä nyt vaikka sitten kaapista tulemiseksi.

Käytännössä olen sillä tasolla ulkona kaapista, että jos joku tuttu olisi riittävän motivoitunut nähdäkseen vaivaa selvittääkseen minkälaisista asioista pidän, niin hän luultavasti pystyisi näin tavalla tai toisella tekemään. Luulen, että toistaiseksi kukaan ei ole ollut. Joillekin ystävilleni olen jopa itse hieronut asian väkisin naamaan, vaikka he ovat itku kurkussa anelleet minua lopettamaan. Sen sijaan esimerkiksi median haastattelupyynnöistä olen järjestelmällisesti kieltäytynyt.

[balthazar]

Muiden pitäisi olla avoimemmin keitä ovat, että itse voisin olla kuka olen? En mä nyt kyllä tavoita tätä yhtään. Jokainen meistä toteuttaa itseään omalla tavallaan, kusessa olet jos tavoittelet hyväksyntää keneltä tahansa muulta kuin itseltäsi. Jotkut joutuvat puolustamaan itseään enemmän ja julkisemmin, mutta ei ketään varmaan kiinnosta alkaa toisten puolesta liputtamaan suuntaan tai toiseen. No ehkä joitain nimeltämainitsemattomia kotimaisia kestopoliitikkoja, mutta siihen se melkeinpä jää. Ainakin arvojensa puolesta puhuvat poliitikot saavat paasauksestaan kohtuullisen korvauksen.

Korvauksesta päästään seuraavaan asiaan, joka minulla kirjoituksessa kummastuttaa. Jos tavoite on jotenkin tehdä kinkymaailmaa enemmän yleisölle tunnetuksi, niin hitsin vitsi jos olisi vaikka jotain yhdistyksiä joihin maksaa jäsenmaksu ja joka sitten osaltaan levittäisi tietoa vinoilusta kotona ja puutarhassa, silleen asiallisesti, edes niihin ei-kinkyihin stereotypioihin sortumatta. Melkein voisi kuvitella että kinky-yhdistyksillä olisi joku kokonaan toinen agenda kuin tiedon ja hyväksynnän lisääminen, kun ajattelee miten huolellisesti varsinaiset kinky-yhdistykset suurelta yleisöltä piiloutuvat, en ainakaan itse äkkiseltään hoksaa kuin SETA:n, jonka toiminta näkyy jotenkin muutenkin kuin bileiden järjestämisen osalta. Mutta hei, saahan kinky-yhdistyksen jäsenyydellä liput halvemmalla, jei! Sekä tietenkin tapaa runsaasti uusia tyyppejä, jotka ovat jotenkin rantautuneet saarelle nimeltä kinky.

Seuraavaksi nousee mieleen ne bileet, joissa kaikilla oli niin mukavaa. Siitäkin huolimatta että hyväksyvä ja avoimuuteen kannustava ilmapiiri luodaan sillä, että pakotetaan kaikki pukeutumaan silleen OIKEALLA tavalla kinkysti, ettei niillä jotka on pukeutuneet perversseiksi tulisi niin hassu olo. Ai niin joo...

En kuitenkaan väitä, että bilekulttuuria pitäisi johonkin päin muuttaa. Enhän edes käy bileissä, koska minulle niillä en uskoisi olevan suuremmin annettavaa, tai minulla niille. Olisi mielenkiintoista nähdä millaiset olisivat sellaiset bileet, joihin kaikki olisivat tervetulleita, ja joissa hurmoksen ja hedonismin lisäksi olisi tarjolla myös tietoa niille jotka ovat syystä tai toisesta vain eksyneet paikalle. Voihan olla, että siellä nykyiselläänkin jo istuu tyypit kojullaan esitteet kädessä, mutta epäilen kyllä.

Siinä pikkusisko on aivan asian ytimessä, että itsensä puolesta taisteleminen kannattaa ja että vaatii rohkeutta seistä puolustamassa omaa vinouttaan, kirjoitus minusta antaakin toivoa ja voimaa niille jotka kamppailevat asian kanssa. Niin tekevät myös ketjussa esiinnousseet, itsensä puolesta taistelleet esimerkit; jos se on mahdollista, se on mahdollista myös sinulle.

Mutta mitä tulee jotenkin kinkyyden kollektiiviseen hyväksymiseen ja ymmärrykseen siitä että valtaosalle kinkyjä olennainen osa seksuaalisuutta on se konsensuaalisuus ja turvallisuus, no se on vähän kuin ottaisi imodiumin ja ehkäisypillerin; siitähän ei tule lasta eikä paskaa.