Piiskajaisten välineetJos joku seksuaalisesti kivusta tykkää, niin täältähän sitä saa, BDSM-maailmasta. Ei ole merkitystä, että onko antajana vai vastaanottajana. Joku tykkää ihan pienesti kivusta, sillä tavalla mukavan hellästi, jotta vähän kihelmöi ja takamus punoittaa. Ei kuitenkaan niin, että huomenna harrastuksen parissa, uimahallin pukuhuoneessa tarvitsee kuljeskellä takamus kiinni seinässä ja varoa kanssauimareiden hämmentyneitä katseita ja mahdollisia uteliaita kommentteja. Joku taas tykkää kivusta sillä tavalla, että pois alta heikommat ja heiveröisimmät. Kun piiskataan ja satutetaan, niin sitten mennään kovaa ja korkealta. Keho on sinisenkirjavana ja sitten kellertävänä pitkään. Sitä väriloistoa ja sen muutosta hiljalleen haaleammaksi tarkkaillaan kiinnnostuneena ja uutta tilataan heti kun keho kestää ja mieluummin vähän aikaisemminkin. Tässä välissä on monenlaista kipua, pienempää ja suurempaa, sen antajan ja vastaanottajan yhteisen sopimuksen mukaan.
Välineitä on monenlaisia. Joku ostaa kaupasta uutta tai kinkykaverilta käytettyä tai tilaa netistä kaukomailta sen kymmenen sortin työkalua, lelua, härpäkettä. Rakkailla lapsilla on monia nimiä. Vain mielikuvitus on rajana välineiden hankinnassa ja niiden käytössä. Jokaisen kotonakin on jo valmiina kaikki tarvittava. Siivouskomerossa mattopiiska, kukkapurkissa se keppi, joka pitää urheaa kukkaparkaa pystyssä. Puolen litran tyhjällä limonadipullolla voi menestyksekkäästi takoa toisen takamusta, reisiä tai tissejä ja ihan kokemuksesta sanon, että se tekee pirun kipeää. Pulloon voi myös lisätä vaikkapa metallikuulilla hiukan painoa. Selänpesuharja, se sellainen puinen, pitkävartinen, on vallan oiva kivuntekoväline. Paistinlastalla saa kipeät jäljet ja sukkapuikko kutittelee kipupisteitä terhakkaasti. Auton antenni takamuksella, käsivarsilla, jaloilla toimii tehokkaasti ja ääntä tulee piiskattavasta tuolloin herkästi enemmän kuin antennin varsinaisessa käytössä radion kuuntelussa. Sekin on koettu. Lista on loputon ja rajaton ja oma koti on tässä suhteessa aarreaitta. Olen myös kuullut kerrottavan sellaisista kotoa löytyvistä välineistä, että hetken olen kuulemaani sulatellut ja sitten todennut, että kyllä ihan varmasti se tuokin toimii.
Sitten on myös niitä onnekkaita, myös täällä Baarissa, jotka osaavat itse valmistaa monenlaista lyömävälinettä ja se on kerrassaan hienoa. Käsityötaitoa parhaimmillaan ja varmasti saa sitten sitä, mitä itse haluaa. Ei tarvitse pohtia välineiden painopisteitä, kahvojen paksuuksia, riittävätkö hapsut ja remmit ja kuminpalaset. Kun tekee itselleen, niin takuulla saa sitä mitä tilaa ja mihin tarvitsee.
Monilla lienee lempivälineensä. Ne, joilla toivoo itseään piiskattavan ja satutettavan ja ne, joita haluaa käyttää sen tärkeän ihmisen piiskamiseen. Itselläni on yksi lempiväline historian saatossa kotiini kulkeutunut ja se on isoisäni kävelykeppi. Ei sellainen paksu, jolla oikeasti tukea maasta kävelessään saisi vaan sellainen kevyt, hiukan keikarimainen, ohuehko keppi. Mitä lienee bambua. Osuu varmasti aina kohteeseensa, minun takamukseeni ja jäykkänä keppinä se hommansa kyllä hoitaa. Kun täällä Baarissa noita valokuvia katselee, niin aina miettii, että millaisia välineitä sitä on tuossakin piiskaamisessa käytetty. Että millaisia lempivälineitä täällä ihmisillä on ja missä mennään ja kolkutellaan hienosti niitä mielikuvituksen ovia ja ikkkunoita.
Ei myöskään sovi unohtaa niitä yksiä välineitä. Ne, jotka kulkevat aina mukana ja joita ei tarvitse sulloa kassiin, laukkuun tai povitaskuun. Ne, joihin kukaan ei kiinnitä mitään huomiota ja ne, jotka myös kaikilla vaniljoillakin mukanaan on. Ne sellaiset, joita voi vapaasti julkisella paikalla näyttää ja heilutella eikä saa minkäänlaisia paheksuvia katseita osakseen. Ne ovat tietenkin kädet. Jokainen, jota on käsillä vaikkapa takamukselle kovaa lyöty, niin tietää kyllä sen, että sekin sattuu ja tuntuu. Kaikki arvo siis käsille monenlaisen materian keskellä.
Normandie, joka toivottaa kaikille kivusta nauttiville mukavia ja turvallisia piiskajaisia ja niille, jotka eivät kivusta tykkää, niin yhtälailla antoisia hetkiä kumppaneittensa kanssa.