Vallan aivokemiaa

[Lady Whip]

Kursivoidut alueet ovat lainaus artikkelissa mainitusta kirjasta. Muu osa on omaa mietintääni.
Oma tekstini edustaa vain ja ainoastaan omaa mielipidettäni. Saa olla eri mieltä ja se on jopa suotavaa.

Ihmisen aivotoiminta voi muuttua vallan seurauksena. Persoonallisuus voi muuttua sen seurauksena tunteeko onnistuneensa vallan käytössä. Olla hierarkiajärjestyksen huipulla käyttämässä valtaa ihmisiin, siellä ei ole tilaa masennuksesta kärsiville ihmisille, koska vallan käyttö todellakin muuttaa aivokemiaa. Sanoisin jopa, että jos ihminen kokee masennusta ja on Bdsm-toiminnassa mukana alisteisena - masennuksen paranemiseen voi olla selvä keino...etsiä tie Dominointiin, eli vaihtaa puolta.

Ote kirjasta Aki Turunen: Ettekö tiedä kuka minä olen - ylimielisyyden historiaa:

"Kun Aleksanteri Suuri ja Napoleon pääsivät valtaan, heidän aivojensa kemiallinen rakenne muuttui. Heidän aivoihnsa alkoi virrata välittäjäaineita: dopamiinia ja serotoniinia. Aivojen valtava säätelymekanismi, jossa on useiden reseptorien välisiä signaalin välitysverkostoja, aktivoitui uudella tavalla. Hermosolut alkoivat vapauttaa välittäjäaineita, jotka stimuloivat muita hermosoluja, jolloin impulssit levisivät kaikkialle Aleksanteri ja Napoleonin hermostoon. Heidän päässään humahti.

Serotoniini ja dopaniimi vaikuttavat mielialaamme. Niiden toimintaa hyödynnetään masennuslääkkeissä. Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Se myös liittyy kiinteästi käyttäytymismalleihin, joissa etsitään koko ajan palkintoja. Vähäinen serotoniinin ja serotoniinireseptorien määrä voi aiheuttaa jopa itsemurha-ajatuksia. Serotoniinitasot taas nousevat sellaisen henkilön aivoissa, jota kehutaan ja kunnioitetaan.

Evoluutiopsykologi Robert Wright havaitsi, että simpanssilauman johtajilla oli veressään enemmän serotoniinia kuin muilla lauman simpansseilla. Lauman johtavan uroksen serotoniinitasot nousivat aina kun muu lauma todisti tämän isottelua. Wright alkoi tutkia, onko hierarkioilla merkitystä serotoniinitasoihin myös ihmisillä. Hän havaitsi, että valtaa käyttävillä opiskelijoilla oli simpanssien tavoin enemmän serotoniinia kuin niillä, jotka eivät saaneet päättää muiden puolesta.

Serotoniini ja dopamiini yhdessä voivat luoda edellytykset itsevarmalle käytökselle. Kun hermostossa on paljon näitä aineita, estot muita ihmisiä kohtaan vähenevät, kuten myös pelontunteet, ahdistus ja masennus. Itsetietoisuus lisääntyy, ja ihmiselle tulee energinen, onnellinen ja hyvä olo.

Serotoniini- ja dopamiiniriippuvaisuus on yhteistä kaikille, jotka haluavat olla esillä tai vaikuttaa toisten elämään. Vallasta luopuminen on heille usein mahdotonta. Välittäjäainekoukussa olevat johtajat ovat juopuneet vallasta....Serotoniinin ja dopamiinin eritys lisää itsetyytyväisyyden tunnetta. Kaikki tuntuu onnistuvan. Saa käyttää valtaa."

Masennus, alisteisuus ja valta

Tämä teoria voidaan viedä bdsm:n ja D/s-suhteiden maailmaan, koska siellä on eri hierarkiajärjestykset olemassa.
Onko järkevää suositella masennusta potevalle subille puolen vaihtoa. Vai riittääkö yksinkertaisesti se, että Dom kiinnittää enemmän huomiota häneen myös kehuen, kiittäen, palkiten ja tällä tavalla vaikuttaa subin aivotoimintaan tuoden sinne lisää serotoniinia joka taas saa subin suhtautumaan positiivisemmin henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa.

Tämä keino voi toimia, mutta jos serotoniini ja oksitosiinivajeessa olevan subin aivot alkavat positivisoitumaan (keksin uuden sanan, joka tarkoittaa että ajatustoiminta muuttuu positiivisemmaksi) vain Domin kunnioituksen ja kehujen myötä, tämä on ehkä liian vähän. Tässä taas altistutaan liian suurelle riippuvaisuudelle yhdestä henkilöstä.
Pitäisikö sanoa, että jos subi on taipuvainen masennukseen, hänen kanssaan pitää välttää D/s-suhteen solmimista jos Dom ei ole täysin varma siitä, että pystyy aidosti tuomaan kunnioitusta ja hyviä asioita. Toisaalta eihän Domille saa tulla tunnetta, että aivan sama tunne kuin lasta hoitaisi. Kahden aikuisen välinen suhde on vastavuoroisuutta, antamista ja ottamista. Tähän pitää löytyä tasapaino.

Dominointi ja valta

Mitä enemmän valtaa käyttää, sitä enemmän pitää olla tervettä vastuuntuntoa. Valta ja korkea hierarkia-asema voivat sokeuttaa.
Siihen tulee piirteitä joissa on mahtailua, pröystäilyä, kyvyttömyyttä asettautua toisen ihmisen asemaan. Myös kyvyttömyyttä asettaa oma toiminta moraalisesti kyseenalaiseksi.
Vallasta nauttivat ihmiset voivat ajatella, että on oikeutettua rikkoa sääntöjä, koska he tietävät voivansa tehdä mitä vain.
Tässä kohtaa myös subit voivat tulla sokeiksi omalle kohtelulleen. He ajattelevat sisimmässään hiljaisesti hyväksyttyä sopimusta, jossa hallitseva alfauros, oma Dom voi kohdella miten huvittaa.

Vallan ottaminen väärällä tavalla tuo suhteeseen enemmän väkivaltaa mikä on oikeutettua. Se on nopea tapa luoda statusta joko yhden ihmisen oman subinsa edessä tai ryhmätilaisuuksissa muiden edessä.
"Asuuko meissä tosiaan peto, geeneissä oleva saalistaja, joka pakottaa meidät hyväksymään käsityksen, että toiset pitää aina voittaa?"(Turunen)
Miten tästä ajatusmallista pääsisi eroon D/s-suhteissa.

Lähinnä mieleeni tulee jatkuva ns. kilpailu Mastereiden (Alfaurosten) välillä. Hienoista narsistista ylimielisyyttä on ollut havaittavissa Domien välillä.
Tämä heijastuu toisinaan myös D/s-suhteen sisäpuolelle. Dominoivan asenne on voittajan asenne ja hierarkiassa alempana oleva alistetaan kaikilla keinoilla valtaa käyttämällä.
Vapaasta tahdosta tosin subit alistuvat, mutta tapa jolla se tehdään on toisinaan häikäilemätön ja raakakin. Pakottaminenhan on yksi metodi Bdsm:ssä. Joko henkinen tai fyysinen.

Nyt tulee ajatuksiin sellainen, että itseasiassa jos ihminen korostaa kunnioitusta ja haluaa kunnioittaa, hän taistelee alkukantaisia geenejä vastaan. Laumaeläiminä ihmiset ovat tottunut hierarkioihin. Ihminen tarvitsee johtajan joka jakaa tehtävät ja estää konfliktit ryhmän sisällä. Saavuttaakseen johtajuuden, siitä joutuu käymään taistelun. Eräällä tavalla myös Dom joutuu taistelun kautta ottamaan vallan subiinsa. Tämä taistelu käydään mm. henkisten arvojen tasolla. Luotettavuus, vahvuus, kykenevä toimimaan, kykenevä pitämään huolta, tarpeeksi vahva psyykkisesti...

Henkilön asema laumassa perustuu siihen, kuinka hyödyllinen hän on ollut. Tällaisia kuunnellaan. Alemmassa asemassa olevat puhuvat korkeammille kohteliaasti ja kunnioittavasti. Mutta heihin ei kiinnitetä juurikaan huomiota. Hän joka ottaa vallan, hänen tapansa kunnioittaa, sitä etsin. Onko se vain sana joka ei toteudu koska siinä joudutaan taistelemaan alkugenetiikan voimia vastaan. Vai onko Dominoivan mahdollista löytää ja näyttää kunnioitus subiaan kohtaan ja pitää asemansa. Vaikka näkee subin alempana itseään.

Hierarkiat luovat aina mahdollisuuden heikompien kiusaamiseen. Tässä kohtaa Domin sokaistuminen on aiheuttanut näitä sado/masokistien pahoinpitelysyytteitä jotka tulevat lehtien otsikoihin. Kärsineitä subeja jotka ovat henkisesti ja toisinaan myös fyysisesti raunioina ja heikoilla.
Ihminen on vallanhimoinen ja aggerssiivinen.
Kuinka paljon vallan käytössä on kysymys kasvojen säilyttämisestä ja kunniakysymyksistä. Sallitaanko Dominoivalle heikkouksia. Salliiko hän niitä itselleen.

Kognitiivinen dissonanssi

Psykologi Leon Festinger keksi tämän termin, jolla hän tarkoittaa, että ihmiset eivät vastaanota tietoa, joka sotii heidän maailmankuvaansa vastaan.
"Valitsemme tarkoitushakuisesti tietoa, koska positiivinen tieto saavutuksistamme ja kyvyistämme tuottaa meille mielihyvää ja päivastainen tuskaa. Samme usein vääristyneen kuvan suoristuskyvystämme. Yksi tapa suojella itseään on yksinkertaisesti tappaa kaikkki kritiikki ympäriltä." (Turunen)

Eli nähdäkseni yksi tapa terveeseen vallankäyttöön ja vastuun ottamiseen on hyväksyä kritiikki. Oppia näkemään, että oman maailmankuvan ulkopuolella on myös muuta elämää joka on yhtä oikeutettua ja hyvää kuin se mitä itse on omaksunut.
Oppia hyväksymään sellaisia tunteita jotka ovat ikäviä. Aina ei voi tuntea mielihyvää. On myös pettymyksiä ja ne pitää kestää tai opetella kestämään.
Oppia hyväksymään että on muitakin oikeita tapoja Dominoida kuin oma tapa. Erilaiset mielipiteet sallittuja ja toivottavia.

Jos sub kritisoi Domiaan, sitä pitäisi vähintäänkin kuunnella ja miettiä, kuinka paljon hän voi olla tuossa oikeassa.
Sama myös tietysti toisinpäin. Mutta enemmän Dominoiva tarvitsee nöyryyttä kuin alistuva, koska hänen sisäinen asemansa subiin nähden mielellään pyyhkäisee helposti kaiken ikävän arvostelun joka kohdistuu omaan kaikkivoipaisuuteen, Domin asemaan ja toimintaan.
Subin ja Domin nöyryys ovat erilaista laatua.

Kuunteleva ja välittävä sub on hyvä sub. Hänen peilinsä kautta heijastuu Domin suuruus tai pienuus, virheet ja onnistumiset.
Hänen kauttaan saa vastauksen kysymykseen: Miten ja miksi.
Jos pystyvät olemaan toisiaan tarpeeksi lähellä ja vilpittömiä. Myös Domin kautta sub voi löytää itsensä eri tavalla.
Pystyä vastaanottamaan, siinä yksi taito.

Hyvässä D/s-suhteessa kritiikin esittäminen ja sen oikea vastaanottaminen on tärkeä alue. Se on yksi alue, jossa voi kasvaa vallan kahvassakin ja hierarkiajärjestyksen huipulla oikeaan asenteeseen ja oikeaan nöyryyteen.

Lähdeluettelo:

- Aki Turunen: Ettekö tiedä kuka minä olen - ylimielisyyden historiaa 2010
- Psykologi Leon Festinger 1956

[Hermes]

Laitetaan vielä linkki

http://www.tuntematonmaa.net/tmphpbb3/viewtopic.php?f=22&t=6492

[peace]

Hankalia nämä pitkät tekstit. Nyt kuitenkin keskityin lukemaan. Etenkin loppupuoli oli sellaista johon yhdyn mielelläni. Kuunteleminen, kritiikki ja sen vastaanottaminen. Sopivaa ajateltavaa ihan kaikille.

[Lady Whip]

Muokkasin aavistuksen tekstiä, lisäsin jotain, poistin alusta jotain ja pienensin väliotsikoiden kokoa sopivaksi.

[Horisontintörmäyttäjä]

Tämä onkin ensimmäinen viestini tälle foorumille, joten hei vaan kaikille! Aivokemia on kiintoisa aihe. Kun puhutaan aivojen välittäjäaineista, olisi syytä huomata, että riippuu näkökulmasta (psykologia vs. psykiatria) pidetäänkö esimerkiksi alhaista serotoniinitasoa syynä vai seurauksena. Turunen sanoo: "Vähäinen serotoniinin määrä voi aiheuttaa jopa itsemurha-ajatuksia" Vai onko niin, että serotoniinit ovat matalalla johtuen esimerkiksi masennuksesta?

Ei tuo ajatus masentuneen subin hoitamisesta tutustuttamalla tämä mahdolliseen dominoivaan puoleensa mahdottomalta tunnu, sillä serotoniinitasoilla tosiaan on yhteys vallankäyttöön. Seksuaalielämä ja arkielämä pitää erottaa toisistaan: voihan sub olla arkielämässään merkittävä vallankäyttäjä. Serotoniinitasoon voi yrittää vaikuttaa myös tietynlaisella ruokavaliolla ja olemalla aktiivinen (ja tietenkin lääkkeillä). Serotoniinitasoja ei tosin tuosta vain mekanistisesti säädellä. On huomattava, että varsinainen masennuksen aiheuttaja eli ongelma ei välttämättä poistu pelkästään välittäjäainetasoihin vaikuttamalla.

Puheesta, jonka mukaan ihminen on vallanhimoinen ja aggressiivinen ja taistelee geenejään vastaan olemalla esim. kunnioittava, sanoisin, että sitä on hankala sanoa, että mikä ihminen "luonnostaan" on, sillä sellaista luonnontilaa ei ole koskaan vallinnut, jossa ihminen pidäkkeettömästi toteuttaisi viettejään. Ihminen on kulttuurinen olento ja kulttuuri paitsi ohjaa käyttäytymistä niin myös tuottaa taipumuksia (ja Freudin mukaan tuottaa ahdistusta patoamalla viettien toteuttamista). Turunen antaa itse kirjassaan (olen itsekin sen lukenut) esimerkin papualaisheimoista, joille kilvoittelun ja voittamisen ajatus on vieras (joka näkyy esim. siinä että kun heille esitellään jalkapallo, he pelaavat tarkoituksella pelit tasan). Meidän nykykulttuurimme puolestaan on hyvin kilpailuhenkinen ja ihmisille, jotka sen piirissä kasvavat, muodostuu helposti vaikutelma siitä, että hypoteettisessa luonnontilassa meininki olisi vielä raaempaa. Vaikka samanaikaisesti "luonnollisemmissa oloissa" (tarkoittaen oloja, joihin ihminen on sopeutunut evoluution myötä) ihminen voi elää paljon vähemmällä kilvoittelulla.

Jos ajatellaan, että masentunutta subia voitaisiin hoitaa esittelemällä hänelle dominoiva puolensa, niin eikös ylimielistä ja pröystäilevää Domia (serotoniinit liian korkealla) voisi vastaavasti hoitaa pistämällä hänet alistumaan? 

[Lucrezia]

Valta-asemalla on huumaava vaikutus. Minulla on hyvässä muistissa vielä ne Dommeilun alkutaipaleen ajat...se, miten paljon energiaa sain subien osoittamasta ihailusta ja palveluhalusta. Session jälkeen meni monta päivää vähän kuin pienessä pöllyssä ja oli nii-iin voittajaolo 

Kokemuksen  myötä tuo "humahdus päässä" on vähän laantunut, nykyään tarvitaan kaikilta osin yhteensopiva sessiokumppani, jotta tunnen tuollaista voittajaoloa.

Mitä tuohon ylimielisyyden historiaan tulee, niin väitän että me kaikki dominoivat persoonat olemme enemmän tai vähemmän narsisteja. Miksi muuten haluaisimme ihailua, palvelua ja sitä, että joku tottelee meitä?

Mielenkiintoinen aihe kyllä.

[John]

Erittäin mielenkiintoinen aihe ja aiemmat pohdinnat ovat kyllä kovin osuvia.

Valitettavan usein näkee valtaa käytettävän holtittomasti, mielipuolisesti. Osittain johtuu varmaan juuri tuosta huumaantumisesta, voittamattomuuden tunteesta. Käytetäänkö noissa tilanteissa valtaa vain keinona saavuttaa tuo huumaantuminen? Jolloin vallankäyttö itsessään on tärkeämpi kuin asia mihin sitä käytetään.

[chilinen]

Kognitiivista dissonanssia tuntuu olevan aika paljon ilmassa.  Siis ei tässä keskustelussa vaan ylipäätään.  Subjektiivisuus tuntuu monilla ottavan vallan objektiivisuudelta; helppoahan se on kun ei tarvitse asettaa ajatuksiaan, asenteitaan tai tekojaan kyseenalaisiksi.  (Ehkä meni vähän off-topic, mutta pitipähän päästä sanomaan )

[swan]

Tässä on kyllä paljon mietittävää, eikä voi ratkaista asioita parilla lauseella, vaikka se olisi aika mukavaa ja välillä ihan toivoo, että edes joku asia olisi helposti ratkaistavissa ja selvitetävissä.

Sekin, että tuntuu hieman yksitotiselta sellainen, että BDSM olisi pohjimmiltaan vain kemiaa ja eristettävissä vaikkapa putkiloon ja mikroskoopin alle. Mehän voisimme periaateessa tulla onnellisiksi pelkästään käyttämällä pillereitä, jotka sisältävät vaikkapa tuota serotiniinia tai dopamiinia.Joskus kyllä ollut puhetta, että monet kinkyt ovat rippasen lääkekielteisiä, heh.

Tästä tuli mieleen yksi ajatus tälle illalle:

Toisaalta eihän Domille saa tulla tunnetta, että aivan sama tunne kuin lasta hoitaisi. Kahden aikuisen välinen suhde on vastavuoroisuutta, antamista ja ottamista. Tähän pitää löytyä tasapaino.

Voisko olla niin, että alistuva saattaa joskus joutua ajatuksissaan ja kallonsa sisällä tilaan, jossa liikuskellaan mielen ja psyyken alueella asioissa, jotka ovat alkeellisia tai lapsuuteen liittyviä. Ikään kuin taantuu esimerkiksi jostain syystä hetkellisesti tai sitten jokin trauma tai vastaava nousee esiin hyvin varhaisilta vuosilta?

Itsestäni on pitkään tuntunut siltä, kuin olisin jotenkin taantunut tai ainakin on paljastunut se, mikä todellisuudessa olen, kun keinotekoinen identiteetti esim. seksuaalisuuden alueella on pudonnut pois. Voin muutoin esittää itsevarmaa aikuista, mutta kun ihan rehellisesti katselee itseään, onkin aika ujo,epävarma, herkkä ja hauras. Ainakin kaikkea muuta kuin hallitseva ja itsevarma.

Kunpa nyt ei enempää tästä kuitenkaan "taantuisi", tai muuten taitaa chaannsit olla menetetyt 

[Dominaattori]

Pannaan tähän soppaan nyt vielä NLP jonta tajusin käyttäneeni ikäni ennenkuin edes luin siitä ensimmäisen kerran. Termin sisällä tietysti paljon HUUHAAtakin, mutta kyllä noiden aivokemioiden säätely onnistuu ihan kotikonsteinkin ja terve nöyryys elämää kohtaan tulee taas omien näkemysteni mukaan enemminkin kantapään kautta kuin kultalusikkalla syötettynä.

[Subitar80]

Pannaan tähän soppaan nyt vielä NLP jonta tajusin käyttäneeni ikäni ennenkuin edes luin siitä ensimmäisen kerran. Termin sisällä tietysti paljon HUUHAAtakin, mutta kyllä noiden aivokemioiden säätely onnistuu ihan kotikonsteinkin ja terve nöyryys elämää kohtaan tulee taas omien näkemysteni mukaan enemminkin kantapään kautta kuin kultalusikkalla syötettynä.

Varmaan menee taas täysin OT, mutta pakko kommentoida kun NLP tuli puheeksi. Olen saanut siitä paljon apua esim. droppien hallintaan, jotka aikaisemmin olivat helvetillisiä. Nyt hetken NLP-tekniikkaa käyttäneenä ovat jo siedettävällä tasolla. Suosittelen!

[John]

Pannaan tähän soppaan nyt vielä NLP jonta tajusin käyttäneeni ikäni ennenkuin edes luin siitä ensimmäisen kerran. Termin sisällä tietysti paljon HUUHAAtakin, mutta kyllä noiden aivokemioiden säätely onnistuu ihan kotikonsteinkin ja terve nöyryys elämää kohtaan tulee taas omien näkemysteni mukaan enemminkin kantapään kautta kuin kultalusikkalla syötettynä.

Varmasti NLP:n liitettään paljon huuhaatakin, mutta olen samaa mieltä tekniikoiden toimivuudesta. Ja kuten Dominaattori sanoi, kyse arkipäivän asioista ja keinoista, moni käyttää noita keinoja jopa tietämättään. Kysehän on vaikuttamisesta itseensä ja muihin, normaalista kanssakäymisestä.
Minusta on mielenkiintoista ja hyvin outoa, että moni psykologi/lääkäri pyrkii kiistämään asian ja leimaamaan sen huuhaaksi, vaaralliseksi manipuloinniksi. Eiköhän mitä vaan asiaa voi joku käyttää väärin hyväkseen, niin myös NLP:tä.
Mutta oikein käytettynä vain positiivinen asia ja ainakin itselläni toimii.

[kide]

Kaivoin tämän keskustelun esiin, vaikkei tämä linkin asia ihan suoraan edellisiin liitykään.

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288492605083.html

Mielenkiintoisia enivei nämä aivokemiajutut 

[Chmlnidae]

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Minulla ei ole nyt aikaa pureutua paremmin, vaikka tiedän, ja olen lukenut, asiasta todella paljon.
Tässä ketjussa on nyt myös sitten jo vanhentunuttakin tietoa johtamisesta ja myös aivokemioista.

Voisin suositella sellaista kirjaa kuin The New Psyhology of Leadership (Idnentity, Influence and Power).

Ja emme ole synnynnäisesti agressiivisia. Tätä e ole voitu todistaa. Päinvastoin. Ehkä olemme enemmän gibbonien kuin simpanssien kaltaisia luonnoltamme.

Ja kirjoittajat tuolle kirjalle: S.Alexander Haslam, Stephen D.Reicher and Michael J.Platow. Psychology Press. (piti kaivaa kirjahyllyä).

[Chmlnidae]

Okei jatkan hieman...

Lainailuja Lady Whipin aloituksesta, ja hieman kommentointia:

"Tämä keino voi toimia, mutta jos serotoniini ja oksitosiinivajeessa olevan subin aivot alkavat positivisoitumaan (keksin uuden sanan, joka tarkoittaa että ajatustoiminta muuttuu positiivisemmaksi) vain Domin kunnioituksen ja kehujen myötä, tämä on ehkä liian vähän. Tässä taas altistutaan liian suurelle riippuvaisuudelle yhdestä henkilöstä."

Eli siis kuten jo oli todettu kemiallisesti voi vaikuttaa ihan ulkoatuoduilla keinoilla, siis kemialla. Serotoniini (SSRI-lääkkeet), dopamiinilääkkeet, esim. Mutta näissä on aina myös ei-toivottuja sivuvaikutuksia.
Olen kokeillut molemmat. SSRI vaikuttaa seksuaalisuuteen myös, estäen jopa orgasmin saamisen kokonaan, ei kiihottumista. Ja siksi suosittelisin ennemminkin sitten tuota dopamiiniboostausta, jos pää kestää. Sillä on todellakin mahdollista lisätä sekä suorituskykyä (auttaa oikein hyvin vähän vaikeammankin tekstin sekä sisäistämisessä että tuottamisessa) että itsevarmuutta. Kokeiltu on. Omakohtaisesti voin sanoa että eron huomaa. Ikävänä puolena että jos/kun pää ei kestä sitä pitkään, niin pakko dropata sitten ihan omaksi tyhmäksi ja hitaaksi itsekseen jossain vaiheessa kun sivuvaikutukset käy ylivoimaisiksi, blääh.

Mutta en usko että kukaan ulkopuolinen ihminen kykenee buustaamaan kenenkään aivotoimintaa pysyvästi ellei jo pohjalla ole jonkinlaista kapasiteettia boostattavassa. Eli uinuvat voidaan herättää, mutta kuollut koni ei enää nouse laukkaan. Eli kyse on sitten siitä että kaivetaan jotain jo olemassa olevaa esiin. Ja kun jotakin on kaivettu esiin niin se saattaa lähteä elämään ihan itsekseen jonkin ajan kuluttua. Eli en usko mahdollisuuteen että toisesta ihmisestä voi tulla "liian" riippuvaiseksi. Eli tässäkin pätee äitini vanha opetus: kannettu vesi ei kaivossa pysy.

"Laumaeläiminä ihmiset ovat tottunut hierarkioihin. Ihminen tarvitsee johtajan joka jakaa tehtävät ja estää konfliktit ryhmän sisällä. Saavuttaakseen johtajuuden, siitä joutuu käymään taistelun. Eräällä tavalla myös Dom joutuu taistelun kautta ottamaan vallan subiinsa. Tämä taistelu käydään mm. henkisten arvojen tasolla. Luotettavuus, vahvuus, kykenevä toimimaan, kykenevä pitämään huolta, tarpeeksi vahva psyykkisesti..."

Jep. Olemme sosiaalisia mutta laumaeläimiksi en menisi nimittelemään. Ihminen on usein/toivottavasti kykenevä vaikuttamaan sosiaaliseen ympäristöönsä ja vo tehdä valintoja sen suhteen. Kannattaa valita sellaiset ympyrät joissa saa osakseen sekä kunnioitusta että arvostusta. Niillä on oleellinen vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Taistelun? En olisi aivan valmis allekirjoittamaan. Ehkä jonkin asteisen kilvoittelun mutta en miellä näitä synonyymeiksi. Kilvoittelu voidaan käydä positiivisessa hengessä, rehellisin keinoin. Silloin todellakin on kyse kyvyistä. Eli mitataan parhaat arvot käytännössä. Tähän tulisi aidon (voihan fuck mikä sana, en keksi nyt parempaa...?) johtajuuden perustua. Eli ryhmästä, vaikka sitten vain kahden ihmisen muodostamasta, se jolla on paremmat edellytykset johtaa tekee sen; lopullinen päätös on yhteinen ja testattu (ja sitä voidaan testata vastakin). Tällöin johdettavat "antavat" kunnioittaen vallan johtajalle, perustellusti. Tietäen että se palvelee kaikkien etua. Eli toimitaan me-hengessä, niin että kaikkien kyvyt saadaan parhaiten toimimaan kokonaisuuden hyväksi.

"Eli nähdäkseni yksi tapa terveeseen vallankäyttöön ja vastuun ottamiseen on hyväksyä kritiikki. Oppia näkemään, että oman maailmankuvan ulkopuolella on myös muuta elämää joka on yhtä oikeutettua ja hyvää kuin se mitä itse on omaksunut."

Hmmm. Kritiikki on olennainen osa kaikkea sosiaalista toimintaa jokaisella elämän alueella. Niin työssä kuin yksityisissä ihmissuhteissa. Ehkä on turhaa ajatella että se kohdistuu henkilökohtaisesti juuri aina yksilöön. Toki kohdistuu mutta jos kritiikkiä vähän kääntelee ja miettii mikä on sen intentio. Jos tarkoitus on saada jotakin toimivampaa tilalle muuttamalla jotakin yksilöön liittyvää, tai yhteisöön, asiaa tai toimintatapaa, niin silloin voidaan nähdä kritiikin positiivisuus. Ilman tätä näkökulmaa mikää kritiikki ei oikein kanna. Ja eihän korjaustoimenpiteidenkään tarvitse olla valmiina annettuja, vaan niitä voidaan hakea, uh siis miettiä, yhdessä. Ja päätäntävalta on sitten siellä minne se on luovutettu. En ymmärrä kuuntelemattomuutta minkäänlasissa muissa sosiaalisissa tilanteissa kuin hätätilanteissa. Siis silloin kun jonkun on pakko tehdä nopea päätös eikä ole aikaa minkäänlaiselle neuvottelulle. Mutta näissä kohdin sitten vastuukin on rankin (ja työelämässä yleensä, ei aina, maksetaan enemmän).

Tuo "maailmankuva" on kyllä sellainen käsite että tekisi mieli hieman avata sitä.
Aloitan siitä kun katti tuolla "piireihin kuulumis-äänestyksessä" totesi ettei tiedä kumpi on  oleellisempaa yksilöllisyys vai yhteisöllisyys (en muista tarkkaa lainausta).

Haluaisin aloittaa, heh ja aloitan, sanomalla että: yksilöllisyys on harha. Minän ja Sinän rajat ovat liikkuvia ja hämäriä. Jep. Tämä tekee elämästä niin mielenkiintoista (ja tämän takia on oltava tarkka millaisille vaikutuksille altistuu ja missä hengaa).

Mutta Kati. Ei se ole joko tai, vaan sekä että. Olemme sekä yksilöitä että yhteisöllisiä. Jo kaksi ihmistä muodostaa sosiaalisen vuorovaikutteisen yksikön.
Ja mielestäni emme oikein koskaan voi olla täysin yksin, sillä kannamme koko kokemusmaailmaamme itsessämme. Kaikkia elämämme ihmisiä joiden kanssa olemme jakaneet jotakin.
Tiedän että olen "huono" puhumaan tästä, sillä minä ystävystyn vaikka lähikaupan kassan kanssa, olen ollut tällainen aina, tai siitä lähtien kun täytin yksi ja opin kävelemään ja puhumaan (tosin yksi iso musta mies oli ihan pirun hankala kesytettävä tuossa lähikaupassa, lapsetkin jo sanoivat että onpas se aina töykeä ja viskoo ostokset, ja olikin tosi yrmeä ja toooosiiii pitkään; nykyään aina hymyilee ja vaihtaa muutaman sanan). Töissäkin usein käyn kahvilla itselleni aiemmin tuntemattomien kanssa enkä niiden tuttujen kolleegojen (no okei, työpaikkani on niin iso ja siellä on paljon hyvin erilaisia ihmisiä).
Ihmisiin tutustuminen on helppoa; ei tarvitse kuin olla kiinnostunut ja ruveta juttelemaan. Se on kuin hengittämistä, antaa itsestään ja ottaa vastaan toisesta. Harvoin on tullut vastaan sellaista ihmistä joka kieltäytyisi. Kyllä niitäkin toki on mutta sitten pitää jatkaa matkaa; väkisin ei kannata jos toisella on huono päivä tai mieliala, ja kyllä sen aistii kaivataanko seuraa vai ei.
Itseasiassa luulen että kun ihminen osaa olla sovussa itsensä kanssa niin hän viihtyy sekä yksin että seurassa, ja myös hänen seurassaan viihdytään.

Olen sitä mieltä että millään muulla taidolla ei lopulta edes ole niin merkitystä kuin sillä että on kyky olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Kaikki muu on toisarvoista.
Voisin hyvin kuvitella menettäväni kaiken, siis kaiken. Jopa kaikki läheiset ihmiseni ja joutuvani jonnekin kauas kauas pois. Ainoa asia millä silloin olisi merkitystä olisi se, että voisin kävellä jonkun toisen ihmisen luo ja ruveta juttelemaan. Millään muulla ei lopulta ole niin väliä.

Mutta siihen vaaditaan yksi ominaisuus (siis sen jo synnynnäisen kommunikointivalmiuden lisäksi) ja se on se että osaa, pystyy ja haluaa unohtaa itsensä hetkeksi, kyky olla empaattinen, siksi hetkeksi kun tutkii toista ihmistä. Ja itsensä unohtaminen voi olla vaikeata jos ei ole sujut itsensä ja elämänsä kanssa, tai jos on huolia ja murheita, jotka vievät kaiken huomion ja energian, eikä vain jaksa. Huolet ja murheet pitää hoitaa pois, ja siinä taas voi hyvä juttuseura olla arvokasta.

Ja lopuksi nöyryydestä: en usko kuin yhdenlaiseen nöyryyteen; se on nöyryyttä elämän edessä, sen että emme voi koskaan hallita kaikkea, elämä selättää meistä jokaisen. Oikeassa ja väärässä olemisista en ole kovin kiinnostunut. Siitä olen miten ihmiset voivat mahdollisimman hyvin, ja niistä keinoista miten elämisen tasoa voidaan lisätä.

No joo, lopetan tämän tajunnanvirran tähän. Heh, ja koska Mylene nyt vaan on nyt pinnassa niin hieman sanoista ja niiden vaikutuksesta: http://www.youtube.com/watch?v=FspTcSh00NM&feature=autoplay&list=AL94UKMTqg-9Ad0_imh5gXSo4WNSsvaGzo&playnext=11