Väliinputoajuus: ei kovin kinky, ei kovin vanilja

[Chmlnidae]

Mä oikein tajua mitä nää 'syvät' tai matalat 'päät' edes on.
Olennaista on kohdata toinen ihminen. Suhteet menee ja tulee mut kohtaamiset jää mielen ikuisuuteen. Ei sellaisia voi suunnitella tai muutenkaan päättää. Ja ne on kuitenkin se ainoa asia jolla lopulta mitään merkitystä todella on. Ymmärtäminen taas on sellaista psykomössöä.

Myönnetään että tuohon tuli vähän psykohöpinäsävy. Ymmärtämisellä tarkoitin lähinnä sitä, että on samanlaisia kokemuksia esim. siitä, että on esiteininä sitonut itseään salaa tai että muistaa ulkoa missä leffoissa on hyviä bondage-kohtauksia. Tällaisia juttuja, joita joku voisi pitää ihan outoina tai pelkästään koomisina. Ehkä tällaisten  nopeiden "vau, nyt mua ymmärretään" -kokemusten hakeminen onkin vähän lapsellista, kun jokaisella on omat juttunsa ja ihmisiin kunnolla tutustuminen on kuitenkin hidasta.

Tää skeneen kuuluminen, kuulumattomuus tai reunoilta seurailu ei ole mulle niin akuutti juttu, kun nuoruuden pahimmat etsiskelyvuodet on takana. Kuitenkin  aina toisinaan mietin mitä menetän, kun en toteuta tätä puolta itsestäni, joka on ollut jollain lailla osa mua melkein niin pitkään kuin muistan.

Noh, sanat on vain sanoja. Eri termit sisältävät eri konnotaatioita eri ihmisille. Siksi emme voi koskaan täysin ymmärtää toisiamme, sanalliseen kertomiseen liittyy aina tulkinta. Eli osa kerrotusta joko tajutaan toisin tai vain vajaasti. Toki sitten osaamme lukea, tai ehkä tulisi käyttää enemminkin termiä peilata, toisiamme ja toistemme tunteita. Silti vain oma kokemus on se joka antaa meille täyden ymmärryksen jostakin asiasta (siksi kuitenkin sen sanallistaminen on juuri niin tärkeätä, tajuta että vajaaksi jää mutta on kuitenkin enemmän kuin ei mitään, vaikka virhetulkinnan riski on myös).
Mutta siksi ehkä mieluummin käytän termiä 'kohdata'. Se on jotakin joka ei ole niin kovin itsestään selvää. Siihen liittyy aina se ettemme koskaan kohtaa 100 prossaa kokoaika. Se on jotakin joka tapahtuu aina silloin tällöin. Siihen liittyy (mun mielestä) paljon enemmän toisen kunnioittamista erillisenä, ja erilaisena, olentona. Mutta se on jotakin mitä ei voi tapahtua kuin kasvokkain. Netissä käyttäisin ennemmin termiä saada kontakti. Se on kokemuksellisesti taas kapeampaa.
Toisin sanoen yksinkertaisemmin:  sinun 'vau, nyt mua ymmärretään'-kokemuksesi ehkä on juuri tuo minun 'kohtaamiseni'.

[D79Mies]

Olen viime aikoina miettinyt omaa identiteettiäni kinkynä ja päätynyt siihen että olen jonkinlainen väliinputoaja: liian kinky vaniljaksi, liian vanilja kuuluakseni BDSM-yhteisöön.

Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia, kun olette tutustuneet BDSM-maailmaan? Mitä olette tästä aiheesta tuumineet? Varmaankin meitä "väliinputoajia" on aika paljon...

Tuo viesti taisi olla se syy, miksi lopulta päädyin tälle foorumille. Vapauttavaa.  Ehdin kirjoittaa jo muualle jotakin vastaavasta, väliinputoamisen fiiliksestä. http://keskustelu.suomi24.fi/t/14454774/onko-ei-masokistisia-naissubeja-olemassakaan

Ihmisen seksuaalisuus on kyllä ihmeellistä. Vanhemmiten oppii sellaisia asioita, joita ei aiemmin osannut yhdistää samaan pakettiin. Kohdallani se on tuo empatian ja dominoinnin pari. Siksi en juurikaan koe kivun tuottamista omakseni.

Mutta jokaiselle jotakin. Ehkä kissojen koulutus on sitten enemmän minun juttujani, hahaa!

[pulseproto]

... Eikös täällä ollut myös tuore "itsetuntoketju"..  Onneks en ymmärrä ketjun pointtia -siitäsyystä 

ps. Dollylle pojot -ainoasta oikeasta katsannosta <3

[little_kitty]

Uskon olevani tälläinen medium-kinky, sillä vaniljaseksi ei onnistu eikä bdsm-kiinnostus ole loppujen lopuksi kovinkaan laaja. Kipukynnyskään ei ole kummoinen, vaikka jonkin asteinen masokisti olenkin. Luulen, että tässä vaikuttaa se, että ääri-ilmiöt saavat helposti eniten huomiota. Hienoin kumipuku, komeimmat mustelmat jne saavat helposti huomiota ja paljon tykkäyksiä&katselukertoja&arvosteluita&kommentteja. Itse olen huomannut, että esimerkiksi täällä foorumillakin käyminen on vähentynyt huomattavasti, välillä jopa kokonaan jäänyt pois sen takia, ettei oma kiinnostus riitä päivittäiseen asian pohtimiseen. Ihan niinkuin seksiäkään ei tee mieli joka päivä, ei joka päivä tee mieli tulla hakatuksi saati ajatella sitä.

Tälläisiä "vau, mua ymmärretään"-kokemuksia löytynee yhteen asiaan erikoistuneista porukoista, esim vaikka bondage-tapaamisista. Itse olen ainakin löytänyt paljon iloa subi-naisten sekä pikkuisten tapaamisista, vaikka tällainen semi-kinky olenkin. Tosin tuntuu, että nämä tietynlaisten porukoiden tapaamiset tuntuvat kasaantuvat pääkaupunkiseudulle, mutta mikään ei estä kokeilemasta foorumin kautta löytyisikö omalta alueelta kiinnostuneita. Miittiä vaan järkkäämään (Ei se vaikeeta saati vaivalloista ole; "Nähtäiskö alueen X asiasta X kiinnostuneet vaikka baarissa X päivänä X kellonaikaan X" ja ilmestyt vain itse paikalle )

[DareDoll]

... Eikös täällä ollut myös tuore "itsetuntoketju"..  Onneks en ymmärrä ketjun pointtia -siitäsyystä 

ps. Dollylle pojot -ainoasta oikeasta katsannosta <3

Oi kiitos ja ihanat ootte te 

[heinrich]

Oooh...

True-Kinkyilyä 

Mä siis niin Loveen tätä topikkii hei... 

[Kettu vinossa]

Myös fetisistien joukossa on ollut paljon ihmisiä, jotka pelkäävät olevansa liian pehmoja kuuluakseen porukkaan. Monelle varmaan riittämättömyyden tunteita aiheuttaa pornosta tulleet mielikuvat, varsinkin kun fetissipornossakin matkitaan usein BDSM-maailmasta tuttuja rooleja joissa toinen alistaa ja toinen alistuu. Eivät kaikki tahdo sessioissaan minkäänlaisia valtaleikkejä, vaan pelkkää yhteistä nauttimista. Semmoista pornoa onkin vaikea löytää.

JOs BDSM-maailma tuntuu liian hurjalta, kannattaa pohtia, onko sittenkin fetisisti. Ei se mikään häpeä ole. Useimmista BDSM-maailman jutuista voi nauttia myös ilman minkäänlaista alistumiskuviota.

[Pandemonia]

Jos nyt vaikka sovittais, että voidaan edes jossakin olla omia itsejämme? Oliskohan se sitten täällä? Mikä kukaan meistä on sanomaan kenen tapa tehdä mitäkin on oikea?

"Oletko sinäkin aina kinkyillyt väärin?"

[Brak]

JOs BDSM-maailma tuntuu liian hurjalta, kannattaa pohtia, onko sittenkin fetisisti.

Mistä BDSM-maailma alkaa?

[Maaria]

Liian vanilja suhteessa kehen tai mihin. Tai vähemmän kinky verrattuna kehen tai mihin? Tunnistan aloittajan tuntemuksen ja pohdinnat.

Aihe sai hymyn huulille. Skenessä ollaan sitä ja tätä. Skenessä on pienet piirit. Skenen sisällä tietyt roolit ja olettamukset ovat sitä tai tuota.

Buaaaah. Tämä foorumi tai bileisiin osallistujat eivät ole skene. Tai kyllähän keskustelupalstalla ihmiset tai bileissä kävijät saavat pitää itseänsä skenenä ja varmasti tällaiset aktiivit ovat hyvin näkyvä osa skeneä. Mutta bdsm tai kinkyys on paljon enemmän ja paljon laajempaa kuin keskustelupalstalla käyty sanaharkka d/s rooleista tai piiskauksen merkityksestä tai valokuva galleriassa.

Annetaan skenessä olevien skenettää skenessänsä ja annetaan tosikinkyjen olla riittävän kinkyjä toisilleen. Tämän ns. Skenen laitamilla on paljon ihmisiä, jotka nauttivat pervoilusta ihan omilla säännöillään eikä heitä kiinnosta edes määritellä, mikä on vaniljaa tai mikä kinkyä. On vain kiva harrastaa seksiä omalla tavallaan oli se kumppani sitten lammas tai oma vaimo.

[thumos]

Yleinen kommentti lankaan: En halua siis missään nimessä käynnistää riitaa määritelmistä. Olen täysin samaa mieltä, että on oltava sellainen kuin on ja jos sen hahmottamisessa lokerot ja määritelmät auttavat niin hienoa, mutta ei niihin tarvitse yrittää mukautua.

Tämä tarttui silmiin:

JOs BDSM-maailma tuntuu liian hurjalta, kannattaa pohtia, onko sittenkin fetisisti. Ei se mikään häpeä ole.

Näin olen suurin piirtein ajatellutkin, eli bondage-fetisismi ilman kovin pitkälle meneviä valta-asetelmia on mun juttuni. Mun tausta on siis se, että olen onnellisessa vaniljasuhteessa mutta visusti kaapissa mun fetisismin kanssa. Ehkä just se kun koen että perusasiat on hyvin mahdollistaa sen, että pohdin näitäkin asioita. Eli kaikki on sinänsä hyvin, mutta voisiko kuitenkin saada näitäkin fantasioita toteutettua vai onko se jo liikaa vaadittu universumilta?

Näistä jutuista on hankala puhua, koska niin kuin joku vihjasikin, standardit on ihan erilaiset täällä kuin vaniljamaailmassa. Pelko pervoksi leimautumisesta läheisten silmissä ei ole ainakaam mulle ihan pieni asia.

[kissa]

Jopas Maaria onkin viisas nanen! 

Olen saanut seurata jopa kummelimaisiin sfääreihin kohoavia skenekuningattarien ja -kuninkaitten luentoja oikeasta tavasta olla kinky. Miten niitä piiskoja ojennellaan edestakasin ettei varmaan ehditä edes seksiä harrastamaan kun aika menee miettiessä että kuka ojentaa ja kenelle ja miten päin. Ja miten ne turvasanat on pelkästään vaniljajuttuja, ei Oikeat Pervot sellaisia käytä. Ja kuinka Truumaster ohjailee Oikeaa Subia kulmakarvojen kohotuksella heti ekasta tapaamisesta asti. Kun se homma on Oikeilla Pervoilla selkäytimessä, keskustelut ja ajatusten vaihtaminen on niitä naurettavia vaniljajuttuja.

Ja kuulkaa, herrasiunaa, pahin juttu! Jos olet jotenkin innostunut valtasuhteista, et voi kannattaa sukupuolten tasa-arvoa missään muodossa. Koska Oikeilla Pervoilla ei ole rooleja, Oikea Pervo on dominoiva tai alistuva ja on sitä kaikessa. Paitsi jos on kasvanut seksuaalisesti alistuvasta switchiksi, jolloin on päässyt seuraavalle levelille skenen kunniataulukossa.

Tähän skeneen kannattaa suhtautua huumorilla. Vähän niinkuin koko elämään. Ei tämä niin vakavaa ole. Olla sellainen pervo, kuin itse kokee parhaaksi. Ei kannata vertailla tai suorittaa jonkun skenen tai naistenlehtien tai pornoteollisuuden määräämää oikeaa tapaa olla seksuaalinen ihminen. Kuha on.

(Hemmetti että saittekin mut provosoitumaan! )

[Perhonen89]

Jopas Maaria onkin viisas nanen! 

Olen saanut seurata jopa kummelimaisiin sfääreihin kohoavia skenekuningattarien ja -kuninkaitten luentoja oikeasta tavasta olla kinky. Miten niitä piiskoja ojennellaan edestakasin ettei varmaan ehditä edes seksiä harrastamaan kun aika menee miettiessä että kuka ojentaa ja kenelle ja miten päin. Ja miten ne turvasanat on pelkästään vaniljajuttuja, ei Oikeat Pervot sellaisia käytä. Ja kuinka Truumaster ohjailee Oikeaa Subia kulmakarvojen kohotuksella heti ekasta tapaamisesta asti. Kun se homma on Oikeilla Pervoilla selkäytimessä, keskustelut ja ajatusten vaihtaminen on niitä naurettavia vaniljajuttuja.

Ja kuulkaa, herrasiunaa, pahin juttu! Jos olet jotenkin innostunut valtasuhteista, et voi kannattaa sukupuolten tasa-arvoa missään muodossa. Koska Oikeilla Pervoilla ei ole rooleja, Oikea Pervo on dominoiva tai alistuva ja on sitä kaikessa. Paitsi jos on kasvanut seksuaalisesti alistuvasta switchiksi, jolloin on päässyt seuraavalle levelille skenen kunniataulukossa.

Tähän skeneen kannattaa suhtautua huumorilla. Vähän niinkuin koko elämään. Ei tämä niin vakavaa ole. Olla sellainen pervo, kuin itse kokee parhaaksi. Ei kannata vertailla tai suorittaa jonkun skenen tai naistenlehtien tai pornoteollisuuden määräämää oikeaa tapaa olla seksuaalinen ihminen. Kuha on.

(Hemmetti että saittekin mut provosoitumaan! )

Hyvin sanottu. Tää ''kuka on oikea kinky''-meininki on jotain niin naurettavaa. Niin kauan, kun ketään ihmistä ei oikeasti vahingoiteta ja niin kauan kuin toiminta on laillista, niin jokainen kinkyilköön niin kuin haluaa. Ei ole mitään yhtä ja oikeaa syytä olla kinky.

[Juuttisetä]

Jopas Maaria onkin viisas nanen! 

Olen saanut seurata jopa kummelimaisiin sfääreihin kohoavia skenekuningattarien ja -kuninkaitten luentoja oikeasta tavasta olla kinky. Miten niitä piiskoja ojennellaan edestakasin ettei varmaan ehditä edes seksiä harrastamaan kun aika menee miettiessä että kuka ojentaa ja kenelle ja miten päin. Ja miten ne turvasanat on pelkästään vaniljajuttuja, ei Oikeat Pervot sellaisia käytä. Ja kuinka Truumaster ohjailee Oikeaa Subia kulmakarvojen kohotuksella heti ekasta tapaamisesta asti. Kun se homma on Oikeilla Pervoilla selkäytimessä, keskustelut ja ajatusten vaihtaminen on niitä naurettavia vaniljajuttuja.

Ja kuulkaa, herrasiunaa, pahin juttu! Jos olet jotenkin innostunut valtasuhteista, et voi kannattaa sukupuolten tasa-arvoa missään muodossa. Koska Oikeilla Pervoilla ei ole rooleja, Oikea Pervo on dominoiva tai alistuva ja on sitä kaikessa. Paitsi jos on kasvanut seksuaalisesti alistuvasta switchiksi, jolloin on päässyt seuraavalle levelille skenen kunniataulukossa.

Tähän skeneen kannattaa suhtautua huumorilla. Vähän niinkuin koko elämään. Ei tämä niin vakavaa ole. Olla sellainen pervo, kuin itse kokee parhaaksi. Ei kannata vertailla tai suorittaa jonkun skenen tai naistenlehtien tai pornoteollisuuden määräämää oikeaa tapaa olla seksuaalinen ihminen. Kuha on.

(Hemmetti että saittekin mut provosoitumaan! )

Hyvin sanottu. Tää ''kuka on oikea kinky''-meininki on jotain niin naurettavaa. Niin kauan, kun ketään ihmistä ei oikeasti vahingoiteta ja niin kauan kuin toiminta on laillista, niin jokainen kinkyilköön niin kuin haluaa. Ei ole mitään yhtä ja oikeaa syytä olla kinky.

Mutta on kuitenkin jokin mikä tekee vaniljasta kinkyn?
Sehän tarvii kuitenkin jonkun sitten kertoa, mikä on vaniljaa ja mikä kinkyä? Onko se enemmän kuin 3 läpsyä perseelle kun takaa ottaa? Vai saako hiuksista vetää kovemmin ja pidempään? Anaali se vasta kinkyä onkin joissakin piireissä...
Puhutaanko me samoista asioista jos sun kinky on täyttä vaniljaa mulle taikka jollekkin muulle?
Seksuaalisuus ja ihmisen persoona nyt vaan on, tarviiko niitä jakaa edes vaniljaan ja kinkyyn? Mitäs jos on vain erilaisia ihmisiä erilaisilla preferensseillä? Ainiin, onko se nyt edes mies ja nainen, voihan se toinen olla vaikka kissa taikka koira joskus...

[Maaria]

Sukulaissedällä ja tädille on hirmuinen repertuaari välineistöä ja vaatetusta teemaan liittyen. Vahingossa löytyi varasto. Mutta isäntä ei kyllä edes käytä sähköpostia, joten vahvasti epäilen hänen olevan rekkautuneena esim tänne tai lukeneensa yhtään blogikirjoitusta. Veikkaan, että hänelle vaniljan merkitys on sama kuin kanelin tai chilin. Ihan käypiä mausteita ruuanlaitossa.

Jos selittäisin omia mieltymyksiä naapuri Sirpalle, niin kuulostaisin ihan edesvastuuttomalta pervolta, siis tosi kinkylta, vaikka kuinka yrittäisin kuvailla seksielämääni mahdollisimman tavallisesti ja laimeasti. Vaikka en siis ole oikeasti yhtään kinky. En koe itseäni sellaiseksi eikä mun repertuaari ole kuin millimetrin pituinen bdsm mittaristolla. Mutta koska mä tiedän Sirpan punastelevan, jos kerron varaston seinässä olevista käsilenkeistä tai sänkyyn kiinnitetyistä koukuista, niin tunnen hänen seurassaan itseni tosi pervoksi. Jos taas osallistuisin johonkin tapaamiseen, niin todennäköisesti mua pidettäisiin kristillisdemokraattina, joka on tullut vahtimaan yleisiämoraalisäädöksiä. Mun mies on ihan täyspervo, mutta häntä ei ikuna saisi mihinkään bileisiin, puhumaan pervoista asioista jotenkin yleisessä seurassa, osallistumaan johonkin keskustelufoorumiin tai johonkin bondagekurssille.

Siis että suhteessa sinne tai tänne ihminen on joko kinky tai ei kinky. Ja jos jonkun mielestä en ole kinky enough niin se on ihan hyvä niin. Tämä ihminen kokee itsensä verrattuna minuun ja muihin itsensä kinkyksi tai kinkymmaksi kuin minä. Ja tämä kokemus on ihan tosi hänelle.