Väliinputoajuus: ei kovin kinky, ei kovin vanilja

[thumos]

Moi, tässäpä eka viestini tänne.

Olen viime aikoina miettinyt omaa identiteettiäni kinkynä ja päätynyt siihen että olen jonkinlainen väliinputoaja: liian kinky vaniljaksi, liian vanilja kuuluakseni BDSM-yhteisöön. Lyhyt tausta: olen ollut bondage-fetisisti niin pitkään kuin muistan ja käynyt muutamissa bileissä ja harjoittanutkin jonkin verran bondagea. Viime aikoina kinky-jutut ovat olleet taka-alalla ja olen miettinyt niiden roolia mun elämässäni.

Kun olen käynyt bileissä tai ollut muuten tekemisissä BDSM-kulttuurin kanssa, niin mulle on tullut tunne, että heti hypätään johonkin paljon rajumpaan kuin mitä omat fantasiat ovat. Esim. mulla oli aikaa sitten yksi sessiokumppani, joka olisi halunnut tehdä kaikenlaista mutta itse halusin lähinnä olla sidottuna ja pientä kiusaamista ym. Tuli ehkä jopa vähän syyllinen olo, etten ole nyt täysillä mukana tässä. Sama juttu bileissä, kulttuuriin kuuluu paljon kaikkea mikä ei itseä innosta, nahka- ja ruoskakuvasto, lävistykset jne. Tavallaan paljon enemmän alakulttuurimeininkiä kuin missä minä suht kilttinä ihmisenä koen olevani kotonani. En missään nimessä tuomitse mutta itseä ei sytytä. Ymmärrän myös että jokaisella on omat juttunsa ja BDSM-kulttuuri on moninainen, eikä kaikkien tarvitse käydä bileissä.

Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia, kun olette tutustuneet BDSM-maailmaan? Mitä olette tästä aiheesta tuumineet? Varmaankin meitä "väliinputoajia" on aika paljon, mutta ehkä monella ei ole niin vahva kiinnostus että tutkisi BDSM-kulttuuria sen enempää. Koen että mulla on vahva kiinnostus mutta toisaalta kokeilunhalulla on aika selvät rajat.

[starling]

Moi, tässäpä mun eka viesti täällä 

Tässä foorumia lueskellessani olen hämmästellyt sitä, miten "jokainen voi olla juuri sellainen kuin haluaa, omat rajat ja omat kiinnostuksen kohteet..... MUTTA jos olet sub/dom/jotain-muuta-nimettyä ovat säännöt ja rajat nämä ja nämä.." Pointti kai kuitenkin on siinä OMASSA tavassa saada kiksit, sopivan kumppanin tai kumppanien kanssa. Pissaillaanko siinä kumipukuun vai saatetaanko takamus sinipunakirjavaksi, on ihan kyseisten ihmisten sopimuksenvarainen asia. Tavallaan se nimen antaminen omalle suuntaukselle vaikuttaa pahimmillaan määrittävän kaikkia ihmissuhteita ja tutustumista kanssakulkijoiden toimesta. -Ei aina, ja on myös hyviä juttuja täällä, ja on myös selkeästi tyyppejä jotka määrittävät itsensä ensisijaisesti jonkin muun asian kuin suuntauksen kautta. Ja varmasti väliinputoajia, kuten itsesi määritit, on muitakin - koska parhaimmillaanhan olemme juuri sillä tavalla kinkyä tai vaniljaa kuin itse koemme olevamme, ilman painetta enempään. Turvallista opastustahan saanee kun seuransa huolella valitsee 

[Sofie]

Minulla myös ollut samanlaisia ajatuksia. Välillä suorastaan ahdistaa kun tuntuu ettei oikein kuulu mihinkään, ja myös tavallaan harmittaa ettei olekaan niin kinky kuin mitä on ennen itsestään ajatellut. Varmasti oma paikka kuitenkin vielä löytyy kun vaan jaksaa tutustua uusiin juttuihin, kaikki me kuitenkin ollaan niin omanlaisia.

[DareDoll]

Olkaa hyvät ihmiset omia itseänne älkääkä antako jonkun pienen porukan tai varsinkaan yksittäisen ihmisen lokeroida teitä yhtään mihinkään 

[Underworld]

^+1 mainitaan taas yhdestä tuttavasta jota monet pitävät "truu veteraani kinkynä" (ei tiettävästi tällä tai muilla foorumeilla)
Sanonut monien vuosien bileiden jälkeen, ettei koe itseään varsinaisesti kinkyksi, tykkää vai pukeutua ja ihailla muiden asuja. Jokainen tyylillään, kuha on kivaa

[mauje]

Jokaisella on oma käsiala...oli kädessä sitten kynä, piiska tai joku muu härpäke. Olisi vähintäänkin kummallista tai jopa tylsää jos joka iikka oltaisiin samasta muotista. Tietenkin seuranhaku voi mutkistua jos joku on kinkympi ja joku vähemmän...tosin sitä yhtensopivuutta voi haitata ihan muutkin asiat kuin se minkäsävyinen perverssi sitä itse kukin olikaan.

Sinällään tuttu juttu että omimmat omituisuudet ovat tai tuntuvat olevan liian outo sekoitus eri asioita. Samanlaisia lienee useampi miljardi tällä pallolla. Ongelman ydinhän on pikemmin päänsisäinen...eikä siis edes välttämättä todellinen ongelma.
Teoriassa näin...käytännössä...

[Pandemonia]

Kyllä, kyllä koen Liian HC:ta on paljon, sellaista mistä ehkä voyeuristina saa jotakin irti, eli teoriassa kiihottaa kovin moni asia. Mutta kun itseään kuuntelee, niin... En kestäisi itselleni tehtävän, enkä toisaalta pystyisi jollekin muulle tekemään. Suuntaus hakusessa täällä, mutta vanilja on tylsää... Ehkäpä exhibbaus on ominta alaa. Mutta siinä en vuosien saatossa ole muuttunut "vaniljasta kinkyksi muuttuessa" yhtään mihinkään.

[Chmlnidae]

Juuri sopimattomuus sosiaaliseen ympäristöön tekee identifikaatiosta dynaamista ja mielenkiintoista. Se aiheuttaa sen liikkeen ja muutoksen mikä yhteisöissä tapahtuu. Se on voima.
Seksuaalisuus on aina myös, ihan kaikille, autoseksuaalisuutta. Sen intensiteetti ja laajuus vain vaihtelee elämän eri aikoina.
Yhteisöllisyys sitten taas, varsinkin seksuaaliseen alakulttuurin liittyvä yhteisesti määritelty sanallistettu seksuaalisuus, hiukan toinen asia (vaikka sinne identifikaatioon varmaan osittain kuuluvaa myös) ehkä vähän hassuakin, eri ihmisille eri vaiheissa, eri tavalla ja erilaisessa määrin, merkityksellistä.
Kannattaa kuitenkin muistaa että yhteisöllisyys, kaikesta positiivisesta kuulumisen tunteesta etc huolimatta, on aina yksilöä typistävää. Varmasti täällä, tässä skenessä, tai tällä nimenomaisella saitilla, on paljon, ellei enemmistö, ihmisiä joiden koko seksuaalisuus ei tule määritellyksi julkisesti. Ainakin itse tunnistan osia omastani joita en edes jaa kenenkään kanssa, saati täällä. Ja se on oikein hyvä niin. Painajainen olisi kuulua johonkin täysin. Vertautuisi vapauden riistoon omassa ajatusmaailmassani.
Seksuaalisuuden jana - mikä jo itsessään on aika typistävä ilmaus, vaikka ihmiselle kovin tyypillinen erojen tekemisen ja määrittelyn kannalta kielellisesti - laitettuna kahtaalle: vanilja - kinky, on puuduttavan tylsä. Varmasti silti tarpeellinen jako. Juuri tuon identifioinnin takia. Sille ei kuitenkaan pidä antaa liikaa huomiota. Identiteetti, se seksuaalinenkin, on jotain paljon monimutkaisempaa ja rikkaampaa.

[thumos]

Hyviä vastauksia ja kiva huomata, että muutkin ovat miettineet samanlaisia asioita. Tuntuu että siinä on tosiaan jännite, kun yhteisö on muodostunut niin intiimin ja yksilöllisen asian kuin seksuaalisuuden ympärille. Mulle ainakin yhteisön viehätys on siinä ajatuksessa, että on ihmisiä jotka ymmärtää ja jotka harjoittaa ja nauttii näistä asioista, en olekaan niin outo eikä ole pakko tukahduttaa itseään jne. Toisaalta ollaan kuitenkin kaikki erilaisia eikä kukaan "ymmärrä" täysin. Näinhän se kai on aina ihmissuhteissa muutenkin, eikä sen takia tietenkään tarvi luovuttaa.

Luulen että mun kokemukset johtuu osittain mun luonteesta. Olen aika introvertti ja tykkään tutkia ja tarkkailla ennen kuin syöksyn mihinkään mukaan. Eli ahdistaa jos mennään liian nopeasti syvään päähän

[Chmlnidae]

Mä oikein tajua mitä nää 'syvät' tai matalat 'päät' edes on.
Olennaista on kohdata toinen ihminen. Suhteet menee ja tulee mut kohtaamiset jää mielen ikuisuuteen. Ei sellaisia voi suunnitella tai muutenkaan päättää. Ja ne on kuitenkin se ainoa asia jolla lopulta mitään merkitystä todella on. Ymmärtäminen taas on sellaista psykomössöä.

[Perhonen89]

Samanlaisia ajatuksia oli itselläni silloin, kun tulin skeneen. Tuntui, että jotta olisi ihmisten mielestä oikea kinky, niin piti kestää paljon kipua ja pukeutua kumiin, nahkaan tai latexiin.

Tärkeintä on just se, että on sitä mitä on, eikä lähde muuttamaan itseään vain siksi, että muut ihmiset sitä mahdollisesti vaatii. Kinkyjä me kaikki ollaan ja se, että on kinky, ei tarkoita ensinnäkään sitä, että pitäisi kestää kovaa kipua, olla kiinnostunut hardcorejutuista tai että pitäisi aina pukeutua nahkaan, kumiin ja latexiin. Helppoa ei välttämättä ole hyväksyä itseään sellaisena kuin on, koska pieni yhteisö asettaa yllättävän helposti paineita sille, että pitäisi olla tietynalainen. Mutta kun ymmärtää, että jokainen on arvokas sellaisena kinkynä kuin on, niin se auttaa paljon.

[Guide-Master]

Itsellä se että nicolaus sisältää Master sanan on virhe, sillä vanhetessa vain huomaa kiinnostuksen täysin muodostuvan siitä mitä toinen herättää,  eli itse en katso minkäänlaista pakotettu mihinkään, eikä tällöin ole tarve myöskään tehdä mitään mikä ei toimi toiseen.

Se että osaa keskustella asioista, josta varsinkin seksuaalisuuden monet eri vivahteet tuovat väriä keskusteluun, voi myös toisessa herättää kiinnostuksen asiaan, jolloin asiaa voi kokeilla, jolloin toinen itse päätä pitääkö vai ei pidä. Tämä toimintamalli vain monesta tuntuu hyvin dominoivaltakaan,  sillä jos on tottunut siihen että koiran kuola valuen haluaa omia fantasioita toteuttaa,  niin omien fantasioita käsittely voi monesti olla haastavaa keskustelun pohjaa, jossa joutuu alttiiksi myös sille että asioihin voi tulla tietoa joka muuttaa niitä joko negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan.

[nicolaus]

Älkäämme sortuko ameriikkalaiseen tyyliin: yksi oikea ja miljoona väärää tapaa olla kinky. Sillä ei ole mitään oikeaa tapaa olla kinky, ei ole mitään selvää rajaa vaniljan ja kinkyn välillä.

Jos minun olisi pakko määritellä kinky, määrittelisin sen näin: omaan seksuaalisuuteensa vapaamielisesti suhtautuva ja halujaan toteuttava henkilö, joka ei tuomitse omaa eikä toisten erilaisuutta.

[Brak]

Älkäämme sortuko ameriikkalaiseen tyyliin: yksi oikea ja miljoona väärää tapaa olla kinky. Sillä ei ole mitään oikeaa tapaa olla kinky, ei ole mitään selvää rajaa vaniljan ja kinkyn välillä.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että seksuaalivähemmistöt saattavat olla varsin torjuvia väliinputoajien suhteen. Bi-curious tai ehkä bi tai edes bi ei välttämättä nauti suurta suosiota homo- ja lesbopiireissä.

Pahoin pelkään, että kinkypiireissäkin selväidentiteettiset kokevat esimerkiksi seuranhaun paljon helpommaksi kuin hapuilevat ja etsivät. Jos ei itsekään tiedä, mitä kaipaa, tahtoo ja on, niin itsensä markkinointi käy vaikeaksi.

Naisille kärsivällisiä opettajia vielä riittää, mutta luulen, että miesten tapaus on hankalampi.

[thumos]

Mä oikein tajua mitä nää 'syvät' tai matalat 'päät' edes on.
Olennaista on kohdata toinen ihminen. Suhteet menee ja tulee mut kohtaamiset jää mielen ikuisuuteen. Ei sellaisia voi suunnitella tai muutenkaan päättää. Ja ne on kuitenkin se ainoa asia jolla lopulta mitään merkitystä todella on. Ymmärtäminen taas on sellaista psykomössöä.

Myönnetään että tuohon tuli vähän psykohöpinäsävy. Ymmärtämisellä tarkoitin lähinnä sitä, että on samanlaisia kokemuksia esim. siitä, että on esiteininä sitonut itseään salaa tai että muistaa ulkoa missä leffoissa on hyviä bondage-kohtauksia. Tällaisia juttuja, joita joku voisi pitää ihan outoina tai pelkästään koomisina. Ehkä tällaisten  nopeiden "vau, nyt mua ymmärretään" -kokemusten hakeminen onkin vähän lapsellista, kun jokaisella on omat juttunsa ja ihmisiin kunnolla tutustuminen on kuitenkin hidasta.

Tää skeneen kuuluminen, kuulumattomuus tai reunoilta seurailu ei ole mulle niin akuutti juttu, kun nuoruuden pahimmat etsiskelyvuodet on takana. Kuitenkin  aina toisinaan mietin mitä menetän, kun en toteuta tätä puolta itsestäni, joka on ollut jollain lailla osa mua melkein niin pitkään kuin muistan.