Päättyneistä ihmissuhteista

[Chmlnidae]

Ei sen pakko ole olla niin....asioista voi keskustella jos ovat solmussa...pahastikin ,unohdus ja anteeksi anto eivät ole ylimainostettua nekään.

Niin. Se että saa korjattua suhteita vaatii kyvyn tuntea suhteellista syyllisyyttä. Kaikki me rikomme toisiamme vastaan. Yleensä seurauksena on sulkeutuminen suhteessa kohtaamiselta.

Minun kokemukseni ja näkemykseni toimivista ihmissuhteista on se että niihin kuuluu niin älyllinen, fyysinen kuin nämä kaksi yhdistävä sydänten välinen yhteys, joka on se oleellisin yhteys ihmisten välillä (kaikissa suhteissa). Ilman sydänten välistä yhteyttä kokonaisvaltainen kohtaaminen ei onnistu. Suhteista tulee käyttösuhteita, tarpeentyydytyssuhteita. Ja kun kokonaisvaltainen kohtaaminen ei onnistu sulkeudumme. Luovutamme. Ainakin minä luovutan.

Seksi yksistään ei riitä, pelkkä analyyttinen älyllinen keskustelu ei yksinään riitä. Sydänten yhteyden on toimittava, oltava auki, muuten estyy sen kolmannen kehittyminen (mitä minä ainakin pidän oleellisimpana asiana ihmissuhteissa). Mutta sydänten yhteys vaatii rehellisen ja toden kokonaisvaltaisesti ihmiseksi, sinäksi, suostumisen toiselle ihmiselle. Kaikki eivät pysty siihen, kaikki eivät sitä myöskään halua.
Mutta jos meillä on toimiva omatunto niin kykenemme tunnistamaan syyllisyytemme kun olemme rikkoneet toisia ihmisiä vastaan hylkäämällä tai pakenemalla (olemalla vajaasti läsnä suhteissamme). Ainoa vain että tuota rikkomista ei voi sovittaa millään muulla tavalla kuin juuri sen kyseiseen ihmisen kanssa. Sitten se unohtaminen ja anteeksiantoon voi olla mahdollinen. Muuten ei, sillä jumitamme ihmissuhdesyyllisyyksissämme, jotka estävät ihmisenä kasvumme.

[Underworld]

Skenen pienuuteen liittyen: pitää kyllä paikkansa, että on monia kinkyjä bdsm-baarin ja myös fetlifen ulkopuolella, kaikki eivät koe tarpeelliseksi olla aktiivisia virtuaalimaailmassa. Tietysti myös nämä henkilöt ovat osa skeneä ja ovat yleensä tekemisissä foorumeilla aktiivisten ihmisten kanssa.

[Pandemonia]

.

[Chmlnidae]

No kappas Pande oli poistanu viestinsä....ehdin lukee sen mut sit piti laittaa iltanotski ja sauna etc. ni en ehtiny kommentoimaan et kaikki suhteet vaikuttaa kaikkiin suhteisiin. Eli jokainen suhteemme muokkaa meitä. Tää on mun mielestä aika itsestään selvä juttu mut oon käytännössä huomannu et ei ehkä sittenkää oo.

[Pandemonia]

No kappas Pande oli poistanu viestinsä....ehdin lukee sen mut sit piti laittaa iltanotski ja sauna etc. ni en ehtiny kommentoimaan et kaikki suhteet vaikuttaa kaikkiin suhteisiin. Eli jokainen suhteemme muokkaa meitä. Tää on mun mielestä aika itsestään selvä juttu mut oon käytännössä huomannu et ei ehkä sittenkää oo.

Mä en vaan oikein ymmärrä, miksi ihmiset on niin kovasti kiinni niissä entisissään, että suhde pitää vaikka vängällä saada jotenkin "toimimaan uudelleen" -useimmiten ne ei kuitenkaan toimi enää, ja toisen hiillostaminen on ajanhukkaa molemmille.

Tottakai muokkaa mieltä, ihminen on kokemuksiensa summa. Mutta roikkuminen... on hirveää, turhaa, ja sitäpaitsi jumalattoman ahdistavaa.

[Chmlnidae]

No kappas Pande oli poistanu viestinsä....ehdin lukee sen mut sit piti laittaa iltanotski ja sauna etc. ni en ehtiny kommentoimaan et kaikki suhteet vaikuttaa kaikkiin suhteisiin. Eli jokainen suhteemme muokkaa meitä. Tää on mun mielestä aika itsestään selvä juttu mut oon käytännössä huomannu et ei ehkä sittenkää oo.

Mä en vaan oikein ymmärrä, miksi ihmiset on niin kovasti kiinni niissä entisissään, että suhde pitää vaikka vängällä saada jotenkin "toimimaan uudelleen" -useimmiten ne ei kuitenkaan toimi enää, ja toisen hiillostaminen on ajanhukkaa molemmille.

Aah, joo. Mä en oo ni tota koskaan miettinyt.  Tai ees silt kantilta asiaa ajatellut. Oon jotenkin ollut ehkä turhanki helposti laskemassa irti. Sellanen Jeesuskompleksi "olen portti...".
Ite lähinnä tarkoitin sitä korjaamiselle et tulee hoitaa suhteensa niin et ei jää mitään omalle tunnolle.
Toki itelläki on kokemusta parista (toinen mies toinen nainen) ihmisestä joiden kanssa ei vain voinut olla mahdollista saada asioita ja välejä selviksi (ainakaan omat voimat ja konstit, ei ees ammattisrinkki toisen kohdalla, eivät riittäneet). Joskus ei oo muuta mahdollisuutta ku lähtee taakseen katsomatta (mut sit kyl asia palaa mieleen välillä myöhemmin, ei siksi ettei olisi laskenut irti, vaan siksi että siellä on jotakin mikä ei ole selvitettyä, ja sellainen aina vie energiaa).

[Pandemonia]

No kappas Pande oli poistanu viestinsä....ehdin lukee sen mut sit piti laittaa iltanotski ja sauna etc. ni en ehtiny kommentoimaan et kaikki suhteet vaikuttaa kaikkiin suhteisiin. Eli jokainen suhteemme muokkaa meitä. Tää on mun mielestä aika itsestään selvä juttu mut oon käytännössä huomannu et ei ehkä sittenkää oo.

Mä en vaan oikein ymmärrä, miksi ihmiset on niin kovasti kiinni niissä entisissään, että suhde pitää vaikka vängällä saada jotenkin "toimimaan uudelleen" -useimmiten ne ei kuitenkaan toimi enää, ja toisen hiillostaminen on ajanhukkaa molemmille.

Aah, joo. Mä en oo ni tota koskaan miettinyt.  Tai ees silt kantilta asiaa ajatellut. Oon jotenkin ollut ehkä turhanki helposti laskemassa irti. Sellanen Jeesuskompleksi "olen portti...".
Ite lähinnä tarkoitin sitä korjaamiselle et tulee hoitaa suhteensa niin et ei jää mitään omalle tunnolle.
Toki itelläki on kokemusta parista (toinen mies toinen nainen) ihmisestä joiden kanssa ei vain voinut olla mahdollista saada asioita ja välejä selviksi (ainakaan omat voimat ja konstit, ei ees ammattisrinkki toisen kohdalla, eivät riittäneet). Joskus ei oo muuta mahdollisuutta ku lähtee taakseen katsomatta (mut sit kyl asia palaa mieleen välillä myöhemmin, ei siksi ettei olisi laskenut irti, vaan siksi että siellä on jotakin mikä ei ole selvitettyä, ja sellainen aina vie energiaa).

Mulla on AINA kestäny eroprosessissa se noin vuosi... viimeisimmässä kolme vuotta. Se se vie energiaa jos joku o.O Kaikkein helpointa olis se, että päätös olis yhteinen, mutta yleensä siihen joutuu painostamaan; ensin kiltisti, sitten vähemmän kiltisti, lopulta on sota käynnissä, ja toleranssi tapissa. Parempi olis lähteä, eikä kysellä. Se voi tuntua joltain muulta kuin hyvältä, mutta ei loppumaton sotiminenkaan kivaa ole. Toki tää on mun mielipide. Tulen myös exien kanssa toimeen, pääsääntöisesti melko hyvin.

[Chmlnidae]

No kappas Pande oli poistanu viestinsä....ehdin lukee sen mut sit piti laittaa iltanotski ja sauna etc. ni en ehtiny kommentoimaan et kaikki suhteet vaikuttaa kaikkiin suhteisiin. Eli jokainen suhteemme muokkaa meitä. Tää on mun mielestä aika itsestään selvä juttu mut oon käytännössä huomannu et ei ehkä sittenkää oo.

Mä en vaan oikein ymmärrä, miksi ihmiset on niin kovasti kiinni niissä entisissään, että suhde pitää vaikka vängällä saada jotenkin "toimimaan uudelleen" -useimmiten ne ei kuitenkaan toimi enää, ja toisen hiillostaminen on ajanhukkaa molemmille.

Aah, joo. Mä en oo ni tota koskaan miettinyt.  Tai ees silt kantilta asiaa ajatellut. Oon jotenkin ollut ehkä turhanki helposti laskemassa irti. Sellanen Jeesuskompleksi "olen portti...".
Ite lähinnä tarkoitin sitä korjaamiselle et tulee hoitaa suhteensa niin et ei jää mitään omalle tunnolle.
Toki itelläki on kokemusta parista (toinen mies toinen nainen) ihmisestä joiden kanssa ei vain voinut olla mahdollista saada asioita ja välejä selviksi (ainakaan omat voimat ja konstit, ei ees ammattisrinkki toisen kohdalla, eivät riittäneet). Joskus ei oo muuta mahdollisuutta ku lähtee taakseen katsomatta (mut sit kyl asia palaa mieleen välillä myöhemmin, ei siksi ettei olisi laskenut irti, vaan siksi että siellä on jotakin mikä ei ole selvitettyä, ja sellainen aina vie energiaa).

Mulla on AINA kestäny eroprosessissa se noin vuosi... viimeisimmässä kolme vuotta. Se se vie energiaa jos joku o.O Kaikkein helpointa olis se, että päätös olis yhteinen, mutta yleensä siihen joutuu painostamaan; ensin kiltisti, sitten vähemmän kiltisti, lopulta on sota käynnissä, ja toleranssi tapissa. Parempi olis lähteä, eikä kysellä. Se voi tuntua joltain muulta kuin hyvältä, mutta ei loppumaton sotiminenkaan kivaa ole. Toki tää on mun mielipide. Tulen myös exien kanssa toimeen, pääsääntöisesti melko hyvin.

Niin. Toi vuosi on varmaan aika normi. Ja itellä avoero otti useamman vuoden (vuosi itellä ensin vielä yhdessä asuen, plus exällä kaks erilleen muuton jälkeen).
Jokainen aikuinen tekee päätöksen ihan itse. Pelkkä 'ei' riittää. Ei tarvita lupaa, ei perusteita. Mutta toki jos asiallisesti kyetään keskustelemaan niin voi enemmänkin selvittää. Itse en ole pahemmin neuvotellut. Mutta olen ns ollut tavattavissa ja keskustellut jos toinen on ollut kykenevä siihen (olen kyllä kuunnellut huutoakin jos olen katsonut sen tekevän toiselle hyvää, exälle teki oikein hyvää että oppi huutamaan  , oli sellainen piiloaggressiivinen aiemmin).

[DareDoll]

On olemassa ainakin kahdenlaisia päättyneitä suhteita: niitä jotka jatkuvat ystävyyden merkeissä ja niitä joiden täytyy päättyä niin että yhteyttä ei enää pidetä.
Olen iloinen kaikista ihmisistä jotka ovat jääneet ystäviksi suhteen päättymisen jälkeen. Olen helpottunut kaikista niistä ihmissuhteista joiden on pitänyt päättyä totaalisesti ja jotka on viimein saatu päätökseen. Eräs suhde vähemmän kivuttomasti toisen osapuolen jäädessä roikkumaan samoihin piireihin, vaikka ennen minua oli pyörinyt ihan totaalisen eri paikoissa.
Mut joku samantyyppinen kaava on ollut ettei suhteet ole paria poikkeusta lukuunottamatta päättyneet kuin seinään vaan on jääty jahkailemaan pitäisikö jatkaa eri suuntiin vai eikö pitäisi. Tämä on ehkä osittain minusta johtuva luonteenpiirre, ja ainahan suhteessa on kaksi osapuolta.
Toisaalta ystäviä olisi vähemmän jos tyylinä olisi polttaa kaikki sillat takanaan ja lähteä vaan kohti uusia pettymyksiä, mutta olisiko se sen helpompaa? Mene ja tiedä.

[heinrich]

Eh...
Liekkö epäkorrektia mutta esitän kuitenkin.

Loppuuko ihmis-suhde oikeasti koskaan?
Mieli / muistot ei resetoidu

[submit]

Eh...
Liekkö epäkorrektia mutta esitän kuitenkin.

Loppuuko ihmis-suhde oikeasti koskaan?
Mieli / muistot ei resetoidu

No eihän tuossa mitään epäkorrektia ole.

Veikkaan, että on hyvin paljon luonteesta ja ajatusmaailmasta kiinni, miten paljon antaa ajatuksissaan tilaa menneiden vuosien ihmisille, mutta siellähän ne kulkee ainakin itsellä enemmän tai vähemmän mukana. Olisi melko vaikea kuvitella elämää, jossa YKSIKÄÄN  ajatus ei liittyisi taakse jääneisiin  ihmisiin tai kokemuksiin. Pitäisi olla jo muistinmenetyksen jälkeistä aikaa. Yleensähän ihmisen elämä koostuu myös kohtaamisista ihmisiin ja yhteisistä tekemisistä. Tiedä sitten, jos olisi täydellinen erakko, vaikuttaisiko esim. kirjallisuus vahvemmin muistoihin.

Ja jos ihan parisuhteita ajatellaan, jokainen eletty suhde vaikuttaa. Hyvässä ja pahassa. Suhteen päättyessä et ole ihan sama kuin ennen sitä.

[Chmlnidae]

Eh...
Liekkö epäkorrektia mutta esitän kuitenkin.

Loppuuko ihmis-suhde oikeasti koskaan?
Mieli / muistot ei resetoidu

No eihän tuossa mitään epäkorrektia ole.

Veikkaan, että on hyvin paljon luonteesta ja ajatusmaailmasta kiinni, miten paljon antaa ajatuksissaan tilaa menneiden vuosien ihmisille, mutta siellähän ne kulkee ainakin itsellä enemmän tai vähemmän mukana. Olisi melko vaikea kuvitella elämää, jossa YKSIKÄÄN  ajatus ei liittyisi taakse jääneisiin  ihmisiin tai kokemuksiin. Pitäisi olla jo muistinmenetyksen jälkeistä aikaa. Yleensähän ihmisen elämä koostuu myös kohtaamisista ihmisiin ja yhteisistä tekemisistä. Tiedä sitten, jos olisi täydellinen erakko, vaikuttaisiko esim. kirjallisuus vahvemmin muistoihin.

Ja jos ihan parisuhteita ajatellaan, jokainen eletty suhde vaikuttaa. Hyvässä ja pahassa. Suhteen päättyessä et ole ihan sama kuin ennen sitä.

Niin, se ei taida olla mikään joko tai tuon sanallisen ja kokemuksellisen elämän suhteen. Ihmisinä meillä on kyky sekä imitoida että myös sanoin oppia (olentoina ainutlaatuisesti kertomuksien kautta - mitä tosin vaikea uskoa kun kuitenkin ihmisen tekemisiä on sanallistettu aika pitkään mutta niistä tarinoista oppiminen sitten...).
Ja aina on sitten se että niin matkien kuin sanoja ymmärtäen oppi jää vajaaksi, ja ainoa kokonaisvaltainen tie on oman kokemuksen kautta käyvä.
Lisäksi kaikki se mikä meihin on vaikuttanut ei ole edes tietoista. Tämän voi huomat esim jos on seurueessa (mieluiten pienemmässä) vaikka sessioiden. On helppo huomata kuka seuraa kenenkin halua, ja myös se ettei kyseinen ihminen edes välttämättä tiedosta itse omaa mimetoimistaan.