Baarin kannatusmaksut
Sessiointiin taas pystyn huomattavasti vähemmillä tunteilla kuin vanilijaan. Itselleni valta kumppania kohtaan antaa sen verran paljon kiksejä, että pelkkä sessiointi sujuu vallan mainiosti vaikka kumppania kohtaan ei olisikaan hirveän suuria tunteita.
Jotta tähän voisi vastata, pitää pilkkoa sitä vaniljaseksiä ensin osiin:- Suutelu ja hiplailu - Sängyssä kieriskeleminen ja kouriminen kauttaaltaan - Vartalon nuoleminen ja näykkiminen - Suuseksi puolin ja toisin eri asennoissa - Kiinni sidottuna oleminen, naisen ollessa päällä läpsäyttelemässä avareita, samalla kertoen, miten häntä kiihottaa pelkkä ajatus punaiseksi piiskatusta pepustani niin paljon, ettei osaa päättää, ryhtyykö seuraavaksi ratsastamaan vai hakeeko kaapista sydän-raipan Eiku nyt se vaniljaseksi taisi loppua jossain kohtaa -----Eli suuri osa niin vaniljaa kuin vähemmän vaniljaa on kivaa jos molemmat ovat aktiivisia ja nainen on silleen ihanan päällekäyvä.Sen sijaan sellainen vaniljan muoto, joka on kovasti penetraatiokeskeistä ja pyörii vielä just lähetyssaarnaamisen ympärillä -->ei aivan minun palani kakkua.
Siitä on yli vuosikymmen kun olen viimeksi harrastanut seksiä, jonka voidaan määritellä vaniljaksi. Hellää rakastelua ilman lisävarusteita toki, mutta olen suhteellisen varma että jos suuseksin aikana pissaa toisen suuhun niin seksi ei taida olla vaniljaa... Jotenkin ajatus hellästä ja tunteikkaasta rakastelusta ilman mitään pervouksia tuntuu oudolta. Elokuvien rakastelusessiotkin herättää lähinnä hämmennystä.
Olen monesti miettinyt, onko nää elokuvien hellät rakastelukohtaukset puhtaasti fiktiota, joka ei perustu mihinkään todelliseen. Että oikeastiko joku harrastaa sellaista seksiä. En tiedä. Ei ole kohdannut mun todellisuuttani.