Miellyttämisen ja alistumisen erot?

[JustForMe]

Hyvä aloitus.

Itse näen niin, että alistuminen tapahtuu aina suhteessa valtaan, miellyttäminen on enemmän miellyttämishaluisessa itsessään sisäsyntyisesti syttyvää toimintaa. Itsessäni on miellyttämishaluisia puolia, joskus voi tehdä paljonkin ihan vain ilahduttaakseen jota kuta. Se on kuitenkin aina omaehtoista.

Tietty miellyttämishaluisuus kuuluu musta normaaleihin sosiaalisiin taitoihin. Sisäsyntyisenä se ei millään tavalla vähennä auktoriteettia, sillä ilahduttamisen taustalla on mun oma tarpeeni saada toinen ilahtumaan, eli luoda vaikutus toiseen ihmiseen ja ohjata hänen tunnettaan. Sen taustalla on kyllä ihan aitoja kiintymyksen tunteita, ei niinkään halua manipuloida. Ihmisten manipuloimisen ns. kauniin kainoin huomasin joskus kauan sitten jo niin helpoksi, että se ei ole edes kiinnostavaa. En myöskään leiki tietoisesti toisten tunteilla silloinkaan, kun tiedän tarkastikin, miten ne syttyvät ja sammuvat. Paitsi tietysti jos siihen on lupa.

En juuri koe miellyttämishalua ihmisiä kohtaan, jotka ovat arvoasteikossa ylempänä, esim. työpaikan roolijaossa. Sen sijaan ilahdutan mielelläni niitä, jotka ovat mulle jollain tavalla alisteisia. Se on myös vastuuntuntoa.

Alistuvuutta mussa ei ole yhtään. Jos koitetaan taivuttaa, taivutan takaisin tai katselen päältä, kun toinen tekee kaikki temppunsa. Se että taipuisin ihan vaan, koska joku keksii haluta jotain, olkoon kuka tahansa, on mulle täysin vieras ajatus. Se tuntuu väkivaltaiselle jo ajatuksenkin tasolla.

Niinpä en ole subi. Jos BDSM-genreä ajattelee, niin voisin kenties ajatella joskus kokeilevani bottom-roolia tilanteessa, jonka sisällöt oon itse käsikirjoittanut itselleni riittävällä tarkkuudella. Palvelus sekin. Sen sijaan mä tunnen aika herkästi negatiivisia tunteita kaikkia kohtaan, jotka koskaan missään käyttäytyy alistavasti. Toisaalta tajuan sen psykologian, joka tuo alistumiseen turvallisuuden tunteen, mutta se on täysin vastakohtaista sille, mitä itse kokisin alistamistilanteessa.

[scar]

Ihan koko ketjua ei tullut luettua sanasta sanaan..

On se aika erikoista,että ihminen tosiaan muuttuu aikojen saatossa ja kokemusten myötä.

Itse arvostan varsin tavallisia asioita, kuten ystävällisyyttä,huumoria,siinä hetkessä olemista,missä ollaan..En kestä että kukaan matelee,minä matelisin,nöyristelisin,joku imelästi yrittäisi miellyttää jonkun yhden panon takia,kertoilisi jotain satuja panetuksissaan.

Miellyttämisessä jää lopulta luu käteen,nöyristelyssä sua käytetään hyväksi vain. Parempi olla ihan normi itsensä,tasavertainen kaikkien ihmisten kanssa.

Jos tasavertaisuus ei miellytä, ei kyllä ole mielenkiintoa olla missään tekemisissä.

Deal with it.

[Sigmamies]

Vaikka oon dominoiva niin oon myös miellyttämisenhaluinen leluilleni 
Alistuvuutta ei löydy niin miellytän sillon kun siltä tuntuu ja kun lelu on sen ansainnut.

En omakseni ottais jos ei tutustumisen jälkeen haluais mua miellyttää 

[Anuna]

Kyllä kai valtaosa ihmisistä jokapäiväisessä elämässään haluaa miellyttää ja ilahduttaa läheisiään, voi kai sitä miellyttämishaluksikin kutsua. Subin näkövinkkelistä kinkyjutuissa miellyttämishaluun liittyy vahvasti se, että saan omat kicksini siitä kun miellyttämällä Domia saan hänet käymään kierroksilla. Tällöin miellyttäminen on kahden kauppa, eikä siihen liity alistumista sanan varsinaisessa merkityksessa. Se on olemista roolissa joka on etukäteen sovittu ja josta molemmat saavat nautinnon.
D/s-suhteessa alistuminen ei ole miellyttämishalua vaan oma fetissi. Sen eteen joutuu tekemään töitä, ei tule itsestään. Voisi ajatella niinkin että Dom tekee palveluksen subille alistamalla häntä, jos subilla on siihen fyysinen ja henkinen tarve ja kaipuu.

[Morgul]

Itse huomaan toistuvasti olevani paskadom, joka täyttää toiveita ja jopa kysyy niitä. 

[Wasabi]

Mitä enemmän yritän tätä miettiä, sitä enemmän pääni menee pyörälle.  Itselleni miellyttäminen on olennainen osa alistumistani. Jos Daddy käskee mua tekemään kupin kahvia, niin teen Daddylle kupin kahvia, ensinnäkin siksi että paikkani on totella, ja siinä tilanteessa Daddyn halu määrittää toimiani. Mutta pyrin myös tekemään hyvää kahvia, koska haluan miellyttää, jolloin oma haluni vaikuttaa toimintaani.

Hmm, tai ehkä miellyttäminen liittyy mulla tarkemmin palvelemiseen... näiden termien suhde toisiinsa on melko kontekstiriippuvainen. 

[D79Mies]

Miellyttämiseen liittyy oma agenda.

[Nuppu]

Miellytän alistuessani.

[kuunlilja74]

Mä olen hyvin miellyttämisenhaluinen, mutta ei se pelkkä miellyttämisenhalu loputtomiin riitä.
Tarvitsee jossain vaiheessa myös sitä keppiä tai porkkanaa, jonkun syyn alistua.
Että pääsee oman mukavuusalueen ulkopuolellekin , syvemmälle.
Ylittää itsensä, tekee jotain mistä ei niin pidä.

[Kaisla]

Tätä kysymystä olen pyöritellyt ahdistukseen saakka. Haluanko alistua koska saan siitä itse jotain itse alistumisen takia, vai haluanko miellyttää koska toisen nauttiessa saan iloa kun voin olla se kiltti tyttö joka saa kehuja hyvin tehdystä työstä.

Ehkä eniten närästää se että pitäisi olla niin omanarvontuntoinen ja itsevarma ettei tarvitse toisilta kiitosta tai kehuja. Toki jos koko identiteetti nojaa siihen mitä palautetta muut antaa, ollaan menossa metsään.

Kissa kiitoksella elää, olen osittain kissa.

[Klasu]

Rupesin tätä ketjua lueskelemaan ja jäin kanssa tätä vähän pohdiskelemaan (myönnän, ihan kaikkia viestejä en lukenut, eli sori jos toistoa). Jos vaikka vähän hämmentäisin tätä vielä lisää, lisätäänpä kolmas asia joka minusta on vähän niinkuin tuossa välissä, huomioiminen.

Jos mä yritän myös vähän availla mitä näistä ajattelen.

1. Miellyttäminen. Tätä voisi miettiä myös niin, että se on lähtökohtaisesti itsekästä. Ajattelen, että henkilö ei halua lähtökohtaisesti miellyttää toista ellei suorasti tai epäsuorasti halua tältä jotain tai vastaavasti saa siitä jotain mielihyvää itselleen. Näin joulun aikaan usein puhutaan antamisen ilosta. Tuleehan siitä hyvä mieli kun näkee lapsen naaman ja kuulee hihkaisut kun paketista paljastuu mieleinen lahja. Sen, että toinenkin saa asiasta jotain hyvää voi nähdä jopa vain sivutuotteena oman mielihyvän hakemisen johdosta kun oikein kärjistää ja kaivaa verta nenästään  Voiko olla edes olemassa täysin pyyteetöntä miellyttämistä? Oliko tarpeeksi provosoivasti ilmaistu? *vetää kypärän päähän syvemmälle* 

2. Huomioiminen. Tämä on oikeastaan minusta tasapainoilua omien ja toisen tarpeiden sekä mieltymysten välillä. Sanoisin, että ainakin jonkinlainen toisen huomioiminen on oikeastaan miltei minkä tahansa kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen edellytys. Ainakaan yhtään pidemmässä juoksussa. Täydellisellä huomioimattomuudella tarkoitan jopa perustarpeiden laiminlyömistä, ei ruokaa, juomaa, vessaa, jne. täydellinen huomioimattomuus on mielestäni alistamisen rankin muoto. Tällaista henkilöä ei kiinnosta edes se, onko toisella pulssi vai ei. Väitän, että tällainen suhtautuminen äärimuodossaan on ERITTÄIN harvinainen ja yleensä jonkun perustavaa laatua olevan mielenterveyshäiriön aiheuttamaa. Sadistisinkin D on yleensä kiinnostunut ainakin toiminnan jatkuvuuden edellytyksistä ja potentiaalisista muista negatiivisista seurauksista (esim. oikeudelliset seuraamukset).
Fiksusti tehtynä puolin ja toisin taas näkisin, että juuri tämä toisen tarpeiden ja halujen huomioiminen, niin että myös omat toiveet ja halut tyydyttävällä tavalla toteutuvat ovat monessa mielessä "avain onneen". Molemmille osapuolille. Win - Win tilanne.

3. Alistuminen. Tämä taas voi syntyä kahdella tavalla. Joko henkilö haluaa jotain ja näkee alistumisen keinona saavuttaa se, tai sitten pelosta/pakosta. Hoidetaan nämä kaksi jälkimmäistä ensin pois tässä ajatusleikissä, että päästään sitten itse asiaan. Pelon tai pakon aiheuttama alistuminen ei sisällä mielestäni ainakaan alistujan kannalta minkäänlaista mielihyvää, ainakaan tapahtumana itsenään. Pelon aiheuttama alistuminen on sinänsä jännä juttu, kun henkilö kokee, että häntä uhkaava tilanne ylittää hänen resurssinsa (tai tarkkaan ottaen hänen käsityksensä resursseistaan selvitä siitä) selvitä siitä syntyy pelkoa joka monesti johtaa lamaantumisen ja luovuttamiseen. Alistuminen uhan edessä nähdään tilanteessa pienimpänä pahana monesti lukuisista huonoista vaihtoehdoista.  Mutta ei missään nimessä alistujan kannalta hyvänä vaihtoehtona, esim. ryöstö, raiskaus, muu vahingoittaminen.

Pakko alistua taas syntyy tilanteessa jossa henkilö ei kykene vastustamaan toista, mistä tämä sitten johtuukin. Näkisin kuitenkin, että tähän pakkoon liittyy olennaisesti nimenomaan vaihtoehtoisten mallien fyysinen mahdottomuus. Vastustaja on täysin ylivoimainen ja aggressiivinen, henkilön liikkuminen on rajoittunut esim. kahleilla, tilanteesta poistuminen ei onnistu ja taistelu on hyödytöntä. Sanoisin, että pakkoon ei liity alistujaa miellyttäviä tekijöitä ainakaan sellaisenaan. Alistuja ei ole tilanteessa vapaaehtoisesti ja hänellä ei ole keinoa paeta tai taistella jolla pääsisi haluamaansa lopputulokseen. Alistuminen nähdään pienimpänä pahana.

Sitten mennään sille vaikeammalle alueelle, alistumiseen keinona saavuttaa jotakin jota alistuja haluaa. Yksinkertaisimmillaan se voi olla minusta jopa sitä miellyttämisenhalua. Nautin kun toinen nauttii. Mulle on jäänyt kuva, että asia on kuitenkaan harvoin näin yksinkertainen. Minusta ehkä olennaisin ero miellyttämisenhalun ja alistumisen välillä on se, että alistumisessa on mukana elementtejä joista alistuja ei nauti, jopa henkisesti tai fyysisesti hyvinkin rankkoja elementtejä, mutta hän silti näihin alistuu. Miellyttämisenhalussa yleensä raja jossa miellyttäminen muuttuu epämiellyttäväksi voisi olla yksi rajaviiva jonka jälkeen se muuttuu alistumiseksi.
Toisaalta, olen subeilta kuullut ajatuksia myös siitä, että he saavat itseasiassa kaikkein voimakkaimmat mielihyvän kokemukset vasta session jälkeen. Tuon jos ottaa huomioon niin asia meneekin jo tosi vaikeaksi.

Eli jos nyt jätetään nuo ylimääräiset diibadaabat pois ja keskitytään foorumin kannalta olennaisimpaan tiivistykseen niin, onko siis näin, että alistuja alistuu koska hänen alistumisensa miellyttää alistajaa ja siten aiheuttaa hänelle miellyttämisen aiheuttamaa mielihyvää.  Tämä tosin voi tulla vasta jälkeenpäin hänen alistumisensa aiheuttaman miellyttämisen aiheuttamana miellyttämisenhalun täyttymyksenä vaikkei itse tilanteessa kokisikaan mielihyvää?

Ei hitto, mä olen nyt jo erimieltä itsenikin kanssa... ei pysty, ei kykene enempään nyt. Lähden syömään. Ehkä ajatus kirkastuu. 

Jatkakaa joku tästä ja avatkaa tää mullekin. Mielellään ihan vaan parilla virkkeellä jossa olisi vielä tavuviivat. alan kallistua siihen mitä tuosta alusta luin. Mitä väliä, kunhan toivottu tapahtuu 

[PurrrPurrr]

Ketjun alussa varmaan minun mietteisiini sopivimpia vastauksia. Monessa asiassa ihmisten motivaation ymmärtäminen ja sen arvostelu herkästi menee ohi itse tarkoituksesta. Jos asiat tulee tehdyksi oikein ja molemmat siitä nauttivat niin silloin on asiat hyvin.

Toiseen aiheeseen liittyvällä esimerkillä: olin tutkiskelemassa CO2 päästöjen offset sijoitus juttuja (koska ilmastonmuutos on tärkeetä ja muita syitä). Kun luin keskustelua ja arvioita erillaisista tällaisista palveluista tuli vastaan erityisesti kommenteissa ajatus, että on jotenkin vastenmielistä, kun ihmiset hyötyy ilmastonmuutoksesta. Tämä huvitti kovasti, kun ihmiset ajattelee, ettei saisi palkkaa saada samalla, kun yrittää maailmaa pelastaa .

Enpä usko että kovin moni alistuu tai miellyttää, ilman että siitä jotain itsekkin saa. Itselle ainakin on täysin outo ajatusmalli, että jos joku minua haluaisi miellyttää tai minulle alistua niin kokisin negatiivisena, että he siitä jotain myös haluaisivat. Minä kyllä haluaisinkin että he saavat siitä jotain irti.

En ole koko ketjua lukenut läpi, mutta myös miellyttämisestä, ettei se ole millään tavalla vain alistuvien tekemä asia. Kyllä olen muilta kuullut ja itseni kohdalla varmaksi tiedän (kun olen D:nä ollut), että D saattaa myös haluta subiaan miellyttää, eikä se minusta ole huono asia.

Ihmisten motivaation ymmärtäminen on tärkeää ja auttaa kehittämään suhteita. Mutta olisin varovainen tuon motivaation arvostelemisesta. Niin kauan kun molemmat on onnellisia ja saa tarvitsemansa asiat niin eikö silloin ole kaikki hyvin?

Myöskin voisiko kyseessä olla Suomen kielessä oleva negatiivinen konnotaatio sanaan "miellyttää". Kun ajattelen asiaa Englanniksi niin se tuntuu kovin erillaiselta.
Suomi: Haluatko subisi miellyttävän sinua vai alistuvan sinulle?
Englanti: Do you want your sub to please you or to submit to you?
Tässä esimerkissä minusta tuntuu, että "miellyttää" on suomeksi negatiivisempi sana, mutta englannissa taas tuo submit... Mutta tuntemukset voi erota ihmisten välillä, mutta ainakin minulle on paljon väliä sillä miten ja millä sanoin asiat ilmaisee.

Itselle sekä toisen miellyttäminen, että toiselle alistuminen on tärkeä asia

[remmittä]

En jaksa ankkuroida mielipidettäni sen enempää lukemalla edellisiä kommentteja. Toisen ihmisen miellyttämisen tulkitsen persoonallisuuden piirteeksi (luonteenpiirre) välttää konfliktien syntymistä. Esim. kun en uhkaa omalla toiminnallani toisen etuja, niin vältän tulevan konfliktin, mikä muuten seuraisi, jos vaikka esittäisin eriävän mielipiteeni keskustelussa tai kieltäytyisin antamasta palvelusta toisen pyynnöstä "voisitko hakea mullekin kahvikupposen, kiitos". Kärjistän vielä: Näin konfliktin välttämisen taipumus ajaa tällaisen luonteenpiirteen vahvasti omaavan ihmisen helposti tilanteisiin, missä hän altruistisesti jopa uhraa omaa hyvinvointiaan muiden hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja näkee tällaisen toiminnan hyveellisenä sekä on luonut ihmiskäsityksen, että kaikki haluavat vain toistensa hyvinvointia ja esim. kaikki kiusaaminen on moraalisesti hyväksymätöntä toimintaa. Flegmaatikko voi tulla hatarana esimerkkinä myös mieleen tästä kuvailusta.

Näin ollen, jos ihminen on kallistuvainen miellyttämään muita, niin se siis tulee konfliktin välttämisen tarpeesta ja suostuvaisuudesta toteuttaa muiden tahtoa oman tahdon sijasta. Tällä tavoin mielestäni ihminen kykenee omalla tavallaan luomaan turvallisen ympäristön itselleen ja miellyttäminen tuntuu... miellyttävältä. Meissä jokaisessa on jonkin verran taipumusta tämän piirteen toteuttamisessa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Niillä, joilla on vähemmän taipumusta, niin muiden miellyttäminen voi tuntua jopa epämiellyttävältä vaihtoehdolta, jolloin mielummin turvaudutaan sanomaan mielummin "ei" ja ajautumaan konflikteihinkin asti oman edun nimissä. Päätyykö tämä oman edun tavoittelu tyrannimaisuuteen vaiko neuvottelevaan kompromissin hakemiseen, niin riippuu sitten muista asioista, mutta se olisi jo aasinsilta

On sitten erikseen olemassa toisen miellyttäminen ihan miellyttämistarkoituksessa itsessään. Esimerkiksi kun voit miellyttää rakastasi, oli se sitten kumppani, lapsi, ystävä, vanhempasi jne. antamalla vaikka joululahjan. Silloin "teen meidät molemmat onnelliseksi tekemällä sinut onnelliseksi" kuvastaa hyvää ja onnistunutta vastavuoroista suhdetta. Toisinpäin, kun suhde ei toimi vastavuoroisesti, niin kaikki varmaan tietävät ne klassisset esimerkit, missä toisen miellyttäminen on jäänyt välilliseksi arvoksi vain keinona manipuloida: "annan lahjan sinulle vain, koska odotan sinun tekevän minulle jotain, mitä haluan sinulta". Tällöin kyse ei ole enää miellyttämisestä, vaan sen ontosta kuoresta ja julkisivusta, mikä vain näyttää miellyttämiseltä sitä kuitenkaan olematta.

Näkisin alistumisen subina liittyvän näihin edellämainittuihin puoliin ihan luonnollisestikin. Alistuvainen kokee mielihyvää siitä, että hänen puolesta päätetään (jonkinlaista turvallisuuden tuntemusta kenties vastakohtana omaa sisäistä kaaoottisuutta vastaan, mikä tarvitsee D:stä sen kesyttäjän, hallitsijan ja/tai huolehtijan) ja tietenkin se tarkoittaa myös vastuun siirtämistä D:lle, mikä helpottaa subia tekemästä itse vaikeita päätöksiä, vaikka se tarkoittaisikin omasta autonomiasta luopumista. Ja yllätys yllätys, tällöin melkeinpä ultimaattisimmin subi voi välttää konflikteja ja joillain subeillahan tämä luonteenpiirre voi tulla esiin jopa fantasiana, että "voi kuinka jos kaikki vain olisivat yhtä Dominoivia esim. utopistinen mielikuva siitä, että kaikki miehet jopa työpaikoillaan dominoisivat naisia tai naiset dominoisivat miehiä jne. jne. jne.)

Alistuva kokee mielihyvää myös siitä, että voi olla "lahja" D:lleen, ja hakee siksi D:n tulkintaa hänestä sopiakseen D:lle miellyttävään malliin. Ja siis vastavuoroisesti toisinpäin D pyrkii tulkitsemaan subinsa toiveita, millaisen D:n tämä haluaisi itselleen. Vastavuoroisesti silloin luodaan se kompromissi D/s suhteissa, mikä loppupeleissä (ja toivon mukaan) ylittäisi kokonaisuudessaan sen, mitä D tai subi olisivat yksinään. Vaikka kompromissi aina tarkoittaakin, että "minä luovun tästä mahdollisuudestani, jos sinä luovut omastasi", niin sillä on siis toisinsanottuna mahdollisuus luoda positiivisemman kokonaisuuden yhdessä.

Ja... unohtamatta vastavuoroisuuden poissaoloa, niin oman esilletuominen joko subina tai D:nä miellyttämismielessä voi tulla ilmi manipulaationakin. Se ei välttämättä ole tahdonalaista pahaa, vaan voi helposti olla ihmisillä enemmänkin hyvin yksinkertaistettu vaihtoehto epävarmassa tilanteessa. Ehkä johdan tämän ajatuksen väkisin heuristiikasta (ja saatan osua harhaankin). Lähdetään liikkeelle ensin, millaista tuo manipulaatio voisi olla sanan negatiivisesta konnotaatiosta huolimatta D/s suhteessa. Epävarmalla tilanteella tarkoitan sitä, että kun subi ja D kohtaavat ensimmäisen kerran, niin molemmille on vielä hyvin epäselvää, mitä kumpikin hakevat toisiltaan suhteen luomiseksi - onhan päämäärä jo selvillä muttei keinoa sen saavuttamiseksi.

Ymmärrettävästi on olemassa erilaisia keinoja manipuloida ihmisiä esimerkiksi luulemaan itsestään yhtä ja toista, jotta saisi kumppanin itselleen, mitä voidaan nähdä esimerkiksi seuranhakupalveluissa, missä kuvaa onkin fotoshopattu jne. Mutta tätä manipulaatiota en kuitenkaan tarkoita, mikä liittyisi miellyttämiseen. Sen sijaan, mainitsemassani epävarmassa tilanteessa, missä suhdetta pyritään vasta luomaan, niin jokaisella meistä saattaa olla taipumusta jopa vahingossa vääristää omaa esille tuomistaan, mikä kuitenkin miellyttäisi toista. Tällöin voi tulla niitä lipsahduksia ja itselleen epärehellisiä kommentteja, mitä ehkä klassisimmin voidaan nähdä aloittelevissa subeissa: "Turvasana on nössöjä varten", "Suostun ihan mihin vain" jne. Näistähän on varoiteltukin aloittelevia subeja, mutta esimerkit toimivat hyvin kuvaamaan sitä miellyttämistä, mitä subi saattaa tehdä. Tai D:kin omalla tavallaan. Miksi näin tapahtuu, niin voisin väittää sen perustuvan tahdolle löytää helppo oikoreitti vaikean päätöksen edessä, missä sitä omaa esilletuomistaan pitäisi pystyä tuomaan rehellisesti esille. Ja koska rehellisyys vaatii voimia, niin pyristelylle löytyy usein oikoreittejä (siksi tämä jossain mielessä kuvaa myös heuristiikkaakin). Oikoreitti on näin ollen epärehellinen versio/kuvaus itsestään, millä voidaan miellyttää toista, keinona auttaa luomaan D/s suhde. Mutta, kuten mainitsin, niin tämä ei ole niinkään tahallista manipulaatiota, vaan tällaisia virheitä voi tahtomattaankin ajautua tekemään.

Itse koen, jos alistun tai mut saadaan alistumaan, niin miellyttävänä asiana, kun voin esimerkiksi "pyöriä toisen jaloissa". Hyvässä suhteessa molemmat vastavuoroisesti miellyttävät toisiaan tuoden vastapainon omalla roolillaan toiselle. Alistuva tykkää alistajasta ja alistaja tykkää alistuvasta

[Nuppu]

Miellyttäminen ei mielestäni ole luonteenpiirre vaan toiminta. Itse en konflikteja välttele, mutta on ihminen jota miellytän omasta tahdostani. Silloin alistun tekemään asioita vaikka ei huvittaisi tai itseä kiinnosta. Mutta se on miellyttämistä.

[vila]

Miellyttäminen ei mielestäni ole luonteenpiirre vaan toiminta. Itse en konflikteja välttele, mutta on ihminen jota miellytän omasta tahdostani. Silloin alistun tekemään asioita vaikka ei huvittaisi tai itseä kiinnosta. Mutta se on miellyttämistä.

Sama. En miellytä konfliktien vuoksi vaan siksi, että haluan että itselleni tärkeällä ihmisellä on hyvä olla. Joskus se menee yli, ja on väärin kaikkia osapuolia kohtaan. Alistuminen on sen sijaan sitä, että alistun tekemään asioita joista en pidä. Alistuminen tapahtuu vain tietyllä ihmiselle, miellyttää voin kaikkia joista pidän.