Baarin kannatusmaksut
Minun käsitykseni on että juuri ihmiset joilla on tarve miellyttää toisia liikaa epäonnistuvat tässä.
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 19.07.2016, 08:44Minun käsitykseni on että juuri ihmiset joilla on tarve miellyttää toisia liikaa epäonnistuvat tässä. Hyvin usein erittäin miellyttämisenhaluisilla suurimmaksi ongelmaksi tulee ketä miellyttää ja ketä ei, jos kumartaa toiselle pyllistää toiselle toteutuu tässäkin asiassa.Lopputuloksena onkin tilanne, jossa ei miellytä ketään, koska ne jotka nauttii miellytetyiksi tulemisesta on poikkeuksetta itsekkäitä ja haluaa kaiken itselleen.IKRM
En viitsi lähteä tekemään yleistyksiä muiden ihmisten ajatuksista, joten näin mietin asiaa omalta kohdaltani:Olen hyvin miellyttämisenhaluinen ihminen ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Mietin todella paljon miten vaikutan muihin ihmisiin. Jos sanon rumasti, minulle jää siitä paha mieli viikoiksi (vaikka olisi ollut aihettakin sanoa rumasti). Omaltani kohdaltani tässä ei ole kyse heikosta itsetunnosta eikä siitä että hakisin hyväksyntää miellyttämällä muita, vaan olen yksinkertaisesti kiltti ja tykkään ihmisistä. Jos teen pienen palveluksen tai saan toisen ihmisen elämän pienellä vaivalla vähän helpommaksi niin miksi ihmeessä en tekisi sitä? Välillä olen saanut ihmisiltä varsin raivoisia reaktioitani "pyllynnuolennasta" tai siitä että kuulemma annan ihmisten hyväksikäyttää itseäni. Vaan enpä voi luonteelleni mitään. Ja kun on parisuhteessa "en miellytä ketään"-miehen kanssa niin parisuhteemme dynamiikka voi näyttää ulkopuolisille vähintäänkin erikoiselta. Olen aivan liian mimosa kyetäkseni osallistumaan koko kinkyskeneen, koska minun luonteellani kinkyskenessä selviäminen vaatisi "panssarin kehittämistä" ja se on uuvuttavaa. Chmlnidae käytti käsitettä "näkymätön ihminen". Voisin käyttää sitä kai itsestänikin, koska monet ihmiset näkevät minusta vain sen miellyttämispuolen eivätkä oikein muuta. Itseäni se siis ei pätkääkään haittaa, mutta välillä loukkaa kun ensin tulee kohdelluksi kynnysmattona ja sitten yhtäkkiä ääni muuttuukin kun selviää että minussa on muitakin puolia. Kyllä ihmisen "kaikki" puolet näkee kun vaivautuu keskustelemaan ihmisten kanssa eikä vain elä omien ennakkoluulojensa varassa. Jossain vaiheessa suhdettamme miellyttämisenhaluni oli kinkyseksin suhteen varsin iso ongelma, koska en ole naimisissa persoonallisuushäiriöisen kanssa. Koska tietenkin mies näki, että miellyttelen ihmisiä muutenkin niin häntä häiritsi suunnattomasti se, että minulla ei ollut "omia juttuja". Noihin aikoihin omat fetissini eivät olleet vielä tulleet täysin omaan tietoisuuteeni. Ajattelin vain "harrastavani" natseja. Hän koki hyväksikäyttävänsä minua, etenkin koska hänen kinkysuhteensa ennen minua olivat olleet erilaisia. Seksuaalinen alistuminen taas on eri juttu. Koska olen muutenkin niin miellyttämisenhaluinen, minun täytyy "muussa elämässä" olla äärimmäisen varovainen sen suhteen, etten joudu hyväksikäytetyksi. Se on todella uuvuttavaa ja ärsyttävää. Aina välillä tulee vastaan ihmisiä, jotka tahallaan tai tahattomasti yrittävät hyväksikäyttää kilttejä ihmisiä. Ihan vaikka lähtien esimiehestä, joka kokeili saisiko työruuhkaa valittelemalla sairaan ihmisen töihin. Seksuaalinen alistuminen antaa minulle mahdollisuuden vapautua tuosta varovaisuudesta. Heitän vallan itsestäni niin fyysisesti kuin henkisestikin toiselle ihmiselle ja voin olla luomatta "suoja-aitoja". Kyse ei ole vastuun siirtämisestä vaan henkisestä alastomuudesta. Tämän takia meidän suhteeseemme esimerkiksi turvasanan konsepti ei yksinkertaisesti sovi. Koska minulla nyt on jo valmiiksi tällainen luonne niin pelkkä "light play" ei ole minulle alistumista vaan miellyttämistä. Tosin 24/7-suhteessa sekin tuntuu alistumiselta, mutta alistumisen tunne tulee rankemmista sessioista. Kevyemmät sessiot tuntuvat palkinnoilta. Minulle fyysinen vastustelu, vittuilu tai selkeiden vaatimusten esittäminen on kovin vierasta. Ensinnäkään minulla ei ole fyysistä voimaa vastustella oikeasti (joten se olisi lähinnä teatteria), en vittuile ihmisille muutenkaan ja jos vaadin tiettyjä juttuja niin silloin mitä asetan raamit. Tietysti siis minullakin on rajoja, mutta jos kuolleet, alaikäiset ja eläimet jätetään ulkopuolelle niin kyllä ne liittyvät enemmänkin esimerkiksi välineitä puhtauteen tai oikeaan käyttöön. Esim. tykkään kovasti kepeistä, mutta minua ei todellakaan kukaan tule lyömään bambukepillä. Alistumistapani rajoittaa myös joitakin asioita, mutta se on enemmänkin yhteensopivuuskysymys. Esim. olisin huono match sadistin kanssa, koska en ole bottom vaan sub/slave. Minulle se "ultimatejuttu" on olla kangas, jolle alistaja voi maalata omat rajansa. Esimerkiksi mieheni (tai Master miten ikinä) kiihottuu itkevistä naisista, mutta minä en itke kovinkaan helposti. Sen eteen saa nähdä vaivaa. Hän saa omistajan oikeudella itkettää minua niin kuin katsoo parhaaksi, mutta hän samalla tietää itkettäneensä vaimoaan ja lapsensa äitiä. Hänen täytyy itse määritellä miten pitkälle hän itse on valmis minun kanssani menemään. Kuitenkin hänen täytyy mennä riittävän pitkälle, jotta minä kokisin alistuvani (tai edes itkisin). En osaa itkeä käskystä, ja käskystä itkeminen olisi muutenkin näyttelemistä. Aina välillä kumpikin mokailee, mutta se on luonnollista. Minäkin siis olen mokannut kun en ole kommunikoinut riittävän selkeästi. Sitten niistä vain jutellaan session jälkeen ja siirrytään eteenpäin. Sen takia en oikein osaa suhtautua vakavasti alistajiin, jotka mainostavat etteivät ole koskaan mokanneet. Tajuan kyllä, että sessiosuhteissa ei ehkä voi itseään kauheasti haastella koska mokan sattuessa voi mennä maine skenessä. Minulle siis miellyttämisen halu/tarve on jo ihan luonteessa, joten sen täytyy laukaista aivoissani jotakin jo tuottaa mielihyvää. Se on minun luonteeni, enkä voi sille mitään. En koe sitä itsekkääksi, koska en tee sitä jotta tulisin hyväksytyksi. Miellyttelen ihan kaikkia ihmisiä, mutta tosiaan ainakaan minun kohdallani kyse ei ole itsetunnosta. Pidän itsestäni. Sen sijaan seksuaalinen alistuminen on valinta. Valitsen ihmisen, jonka seurassa voin olla juuri niin mimosa kuin oikeasti olenkin.
Luonne on muuttuva juttu, ei mikään korvien väliin kirjoitettu kivitaulu.Omien tarpeiden kuuntelu on osa tunnetaitoja. Jos ei kykene, tai tuntee uuvuttavana ja rasittavana, ulkoa tulevien 'vaatimusten' painon, on syytä pysähtyä miettimään kuinka ulkona itsestään on. Sairas ihminen tarvitsee lepoa. Sen tajuaminen ilman syyllistymistä, uhriutumista ja uuvuttamista ja ärsyttämistä, on nimenomaan omien rajojen selvää näkemistä.Tulee kyetä jämäkkään vastaamiseen jos jokin uhkaa omia rajoja, omaa hyvinvointia (fyysisesti tai psyykkisesti tai henkisesti), sillä myös kiltillä on vastuu omasta kiltteydestään. Se että haluaa sijoittaa ärsytyksen ja uuvutuksen kohteen itsensä ulkopuolelle toisiin ihmisiin, niihin 'hyväksikäyttäjiin' on osoitus siitä että paljon on vielä työmaata omassa mielessä. Tai siinä 'luonteessa'. Se ärsyttävyys ja uuvuttavuus on itsessä, ei muissa ihmisissä (vaikka kivampihan se sinne muihin on laittaa, helpottaa omaa oloa). Ylipäänsä kaikki mitä meillä on omassa mielessämme on jotakin sellaista jonka olemme ihan itse sinne laittaneet tai laskeneet. Kukaan muu ei ole siitä vastuussa mitä omien korviemme välissä on.