Miellyttämisen ja alistumisen erot?

[IKRM]

Minun käsitykseni on että juuri ihmiset joilla on tarve miellyttää toisia liikaa epäonnistuvat tässä.

Hyvin usein erittäin miellyttämisenhaluisilla suurimmaksi ongelmaksi tulee ketä miellyttää ja ketä ei, jos kumartaa toiselle pyllistää toiselle toteutuu tässäkin asiassa.

Lopputuloksena onkin tilanne, jossa ei miellytä ketään, koska ne jotka nauttii miellytetyiksi tulemisesta on poikkeuksetta itsekkäitä ja haluaa kaiken itselleen.

IKRM

[Chmlnidae]

Minun käsitykseni on että juuri ihmiset joilla on tarve miellyttää toisia liikaa epäonnistuvat tässä.

Hyvin usein erittäin miellyttämisenhaluisilla suurimmaksi ongelmaksi tulee ketä miellyttää ja ketä ei, jos kumartaa toiselle pyllistää toiselle toteutuu tässäkin asiassa.

Lopputuloksena onkin tilanne, jossa ei miellytä ketään, koska ne jotka nauttii miellytetyiksi tulemisesta on poikkeuksetta itsekkäitä ja haluaa kaiken itselleen.

IKRM

Niin. Voihan se noin olla. Tavallaan kun antaa aina sitä mitä toinen näyttäisi haluavan eikä ole itse todellinen/näkyvä voi toinen myös tulla käyttäneeksi hyväkseen, jopa tahtomattaan. Kun kerran aina kaikki on ollut jees, niin on vaikea tietää että jokin ei sitten olekaan jees. Eli riski tulla hyväksikäytetyksi kasvaa roimasti. Jossain kun se raja tulee vastaan, aina. Ja ehkä taustalla voi olla juuri sitä hyväksynnän hakemista, ja kun sitten hakee sitä sellaisilta ihmisiltä jotka nauttivat miellytetyksi tulemisesta tai jonkinasteisesta alistumisesta/masokismista/sadismista (oikeastaan ei ole edes väliä rooleilla, mutta riski on suurempi saavalla puolella) niin sitten jossain kohtaa tulee turpaan ihan pieteetillä.
Minusta dominoivuus on juuri sitä että alistuva antaa itsensä näkyväksi, jotta dominoiva voi kantaa vastuun toisesta. Ei siksi etä minä saisin olla maailmankaikkeuden kovin julmitar vaan siksi että alistuja haluaa a l i s t u a ja minä taivuttaa, alistaa. It takes two to tango.

[Chmlnidae]

No, mut mitäs sit sellaiset joille se pelkkä miellyttäminen riittää ovat? Siis sen lisäksi että ovat itsekkäitä. Ovatko he dominoivia? Vai palvelumassuja ja -dommeja?
...taidetaan lähestyä heikkoja jäitä, ritisee jo....

Kun itse koen asian niin että jos suostun vain miellytettäväksi niin ensinnäkään en saa alistamisen tarvettani tyydytttyä plus lisäksi tunnen itseni hyväksikäytetyksi, ja se taas on nono. Tai siitä tulee sellainen epärehellinen olo. Siis että on epärehellinen itelleen.
Silti voin aivan hyvin toppeilla -siksi aika tarkka näistä termeistä olenkin - sillä silloin voidaan ottaa kevyemmin eikä minun tarvitse mennä ollenkaan alistavalle puolelleni. Mennään enemmän tasa-arvoisesti ja painopiste on tekemisessä.
Mutta erotan aika selvästi nämä.
Sama asia alistumispuolessa. Olen huono alistumaan - ehkä ennen kaikkea sen takia etten kovin helposti luota ihmisiin, plus että minusta alistuminen on se kaikkein vaikein osio paketissa jo ihan sen kannalta että vastakappaleen on oltava sopiva, ja juttu ei ole ihan hetkessä paikoilleen napsuteltavissa.
Mutta olen masokistinen, mikä taas on henkisesti hyvin itsenäinen tila minulle, ja lähinnä fyysinen. Ja bottommeillessa, jälleen, painopiste on tekemisessä ei missään kovinkaan henkisissä sfääreissä toisin sanoen.

Mä vähän luulen, tai mun tuntuma on, et miellyttäminen herkästi on molemminpuoleista. Silloin voidaan pysytellä tietyllä tavalla 'turvavyöhykkeellä'. Molemmat omissaan. Ei tarvitse ottaa ihmissuhderiskejä. Ku ihmissuhteet nyt on aina riskejä.
Ja sellaiset ihmiset jotka eivät arvosta/rakasta itseään herkemmin sortuvat tällaisiin suhteisiin.
Kun en jotenkin, kuitenkaan, voi enkä halua syyttää miellyttämistarpeisia ihmisiä ketkuiksi ja itsekkäiksi (paitsi jos tekevät juttua tietoisesti, sitten hyihyi, sietääkin hävetä), sillä kun (aivan kuten alunperin jo sanoin) siinä painopiste on toisissa/toisessa ihmisessä. Eli miellyttäjä (kun on pakottavasta miellyttämistarpeesta kyse) on oman itsensä ulkona. Eli ei kykene kohtaamaan -mitä ilmeisemmin - omaa haavoittuvuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Kun vasta kun kohtaa sen niin voi olla rakastettu, ja voi rakastaa myös itseään kokonaisena ihmisenä jossa on aivan kaikenlaisia puolia ilman mitää hyvä paha jaotteluita (joihin sitten voi niissä valtaleikeissä mennä jos rohkeus riittää).

Mut et voisiko sellaisessa miellyttämistarpeeseen pohjautuvassa alistumisesta olla kyse siitä että haluaa säilyttää oman sisäisen statusquon. Eli se on tietyllä tavalla itseään ruokkiva juttu. Ensin on tarve miellyttää toista koska pohjimmiltaan ei hyväksy itseään. Ja nimenomaan alistua tällä mentaliteetilla. Sitten saa ikäänkuin hyväksynnän omalle kuviolleen jos toinen suostuu alistamaan vain itsekkäästi. Riskit on silloin itsellä, kuten on jollain tavalla myös ohjatkin. Eli kyse ei olekaan alistumisesta vaan enemmänkin henkisestä masokismista, jossa 'dominoivaa' käytetään välineenomaisesti...?

Juupa, en tiä. Meni, taas, psykoiluksi. En pyydä anteeksi. Jos luit niin vastuu on itselläsi.

[Radien]

En viitsi lähteä tekemään yleistyksiä muiden ihmisten ajatuksista, joten näin mietin asiaa omalta kohdaltani:

Olen hyvin miellyttämisenhaluinen ihminen ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Mietin todella paljon miten vaikutan muihin ihmisiin. Jos sanon rumasti, minulle jää siitä paha mieli viikoiksi (vaikka olisi ollut aihettakin sanoa rumasti). Omaltani kohdaltani tässä ei ole kyse heikosta itsetunnosta eikä siitä että hakisin hyväksyntää miellyttämällä muita, vaan olen yksinkertaisesti kiltti ja tykkään ihmisistä. Jos teen pienen palveluksen tai saan toisen ihmisen elämän pienellä vaivalla vähän helpommaksi niin miksi ihmeessä en tekisi sitä? Välillä olen saanut ihmisiltä varsin raivoisia reaktioitani "pyllynnuolennasta" tai siitä että kuulemma annan ihmisten hyväksikäyttää itseäni. Vaan enpä voi luonteelleni mitään. Ja kun on parisuhteessa "en miellytä ketään"-miehen kanssa niin parisuhteemme dynamiikka voi näyttää ulkopuolisille vähintäänkin erikoiselta. Olen aivan liian mimosa kyetäkseni osallistumaan koko kinkyskeneen, koska minun luonteellani kinkyskenessä selviäminen vaatisi "panssarin kehittämistä" ja se on uuvuttavaa.

Chmlnidae käytti käsitettä "näkymätön ihminen". Voisin käyttää sitä kai itsestänikin, koska monet ihmiset näkevät minusta vain sen miellyttämispuolen eivätkä oikein muuta. Itseäni se siis ei pätkääkään haittaa, mutta välillä loukkaa kun ensin tulee kohdelluksi kynnysmattona ja sitten yhtäkkiä ääni muuttuukin kun selviää että minussa on muitakin puolia. Kyllä ihmisen "kaikki" puolet näkee kun vaivautuu keskustelemaan ihmisten kanssa eikä vain elä omien ennakkoluulojensa varassa. Jossain vaiheessa suhdettamme miellyttämisenhaluni oli kinkyseksin suhteen varsin iso ongelma, koska en ole naimisissa persoonallisuushäiriöisen kanssa. Koska tietenkin mies näki, että miellyttelen ihmisiä muutenkin niin häntä häiritsi suunnattomasti se, että minulla ei ollut "omia juttuja". Noihin aikoihin omat fetissini eivät olleet vielä tulleet täysin omaan tietoisuuteeni. Ajattelin vain "harrastavani" natseja. Hän koki hyväksikäyttävänsä minua, etenkin koska hänen kinkysuhteensa ennen minua olivat olleet erilaisia.

Seksuaalinen alistuminen taas on eri juttu. Koska olen muutenkin niin miellyttämisenhaluinen, minun täytyy "muussa elämässä" olla äärimmäisen varovainen sen suhteen, etten joudu hyväksikäytetyksi. Se on todella uuvuttavaa ja ärsyttävää. Aina välillä tulee vastaan ihmisiä, jotka tahallaan tai tahattomasti yrittävät hyväksikäyttää kilttejä ihmisiä. Ihan vaikka lähtien esimiehestä, joka kokeili saisiko työruuhkaa valittelemalla sairaan ihmisen töihin. Seksuaalinen alistuminen antaa minulle mahdollisuuden vapautua tuosta varovaisuudesta. Heitän vallan itsestäni niin fyysisesti kuin henkisestikin toiselle ihmiselle ja voin olla luomatta "suoja-aitoja". Kyse ei ole vastuun siirtämisestä vaan henkisestä alastomuudesta. Tämän takia meidän suhteeseemme esimerkiksi turvasanan konsepti ei yksinkertaisesti sovi.  Koska minulla nyt on jo valmiiksi tällainen luonne niin pelkkä "light play" ei ole minulle alistumista vaan miellyttämistä. Tosin 24/7-suhteessa sekin tuntuu alistumiselta, mutta alistumisen tunne tulee rankemmista sessioista. Kevyemmät sessiot tuntuvat palkinnoilta.

Minulle fyysinen vastustelu, vittuilu tai selkeiden vaatimusten esittäminen on kovin vierasta. Ensinnäkään minulla ei ole fyysistä voimaa vastustella oikeasti (joten se olisi lähinnä teatteria), en vittuile ihmisille muutenkaan ja jos vaadin tiettyjä juttuja niin silloin mitä asetan raamit. Tietysti siis minullakin on rajoja, mutta jos kuolleet, alaikäiset ja eläimet jätetään ulkopuolelle niin kyllä ne liittyvät enemmänkin esimerkiksi välineitä puhtauteen tai oikeaan käyttöön. Esim. tykkään kovasti kepeistä, mutta minua ei todellakaan kukaan tule lyömään bambukepillä. Alistumistapani rajoittaa myös joitakin asioita, mutta se on enemmänkin yhteensopivuuskysymys. Esim. olisin huono match sadistin kanssa, koska en ole bottom vaan sub/slave.  Minulle se "ultimatejuttu" on olla kangas, jolle alistaja voi maalata omat rajansa. Esimerkiksi mieheni (tai Master miten ikinä) kiihottuu itkevistä naisista, mutta minä en itke kovinkaan helposti. Sen eteen saa nähdä vaivaa. Hän saa omistajan oikeudella itkettää minua niin kuin katsoo parhaaksi, mutta hän samalla tietää itkettäneensä vaimoaan ja lapsensa äitiä. Hänen täytyy itse määritellä miten pitkälle hän itse on valmis minun kanssani menemään. Kuitenkin hänen täytyy mennä riittävän pitkälle, jotta minä kokisin alistuvani (tai edes itkisin). En osaa itkeä käskystä, ja käskystä itkeminen olisi muutenkin näyttelemistä. Aina välillä kumpikin mokailee, mutta se on luonnollista. Minäkin siis olen mokannut kun en ole kommunikoinut riittävän selkeästi. Sitten niistä vain jutellaan session jälkeen ja siirrytään eteenpäin. Sen takia en oikein osaa suhtautua vakavasti alistajiin, jotka mainostavat etteivät ole koskaan mokanneet. Tajuan kyllä, että sessiosuhteissa ei ehkä voi itseään kauheasti haastella koska mokan sattuessa voi mennä maine skenessä.

Minulle siis miellyttämisen halu/tarve on jo ihan luonteessa, joten sen täytyy laukaista aivoissani jotakin jo tuottaa mielihyvää. Se on minun luonteeni, enkä voi sille mitään. En koe sitä itsekkääksi, koska en tee sitä jotta tulisin hyväksytyksi. Miellyttelen ihan kaikkia ihmisiä, mutta tosiaan ainakaan minun kohdallani kyse ei ole itsetunnosta. Pidän itsestäni.  Sen sijaan seksuaalinen alistuminen on valinta. Valitsen ihmisen, jonka seurassa voin olla juuri niin mimosa kuin oikeasti olenkin.

[Chmlnidae]

Kiitos, jälleen, Radienille erittäin hyvästä avaamisesta.

Olen samaa mieltä tuosta että mokaamista on mahdotonta välttää. Vaikka toinen kykenisi siihen alastomuuteen. Silloin kun joku on alistuva, ja tehnyt sen päätöksen alistua jollekin, niin jo sessio/suhdedynamiikka vie siihen.
Mutta juuri siksi se subin alastomuus on niin tärkeätä dominoivalle. Koska siellä mokaamisen rajoilla on ne pahimmat kohdat itselle.
En ole - käsittääkseni- mokannut pahasti. Ja uskon että saan tiedon asioiden tilasta kyllä. Mutta ollut sellaisissa kohdissa joissa olen seisonut kuilun reunalla ja tajunnut että se on hyvin todellinen ja mahdollinen tilanne. Siis tajunnut j ä l k i k ä t e e n keskustellessa että olipas hiinähiinä. Subini on myös sanonut, ja todellakin uskon häntä, ettei voisi sessioida sadistin kanssa.

[Guide-Master]

En viitsi lähteä tekemään yleistyksiä muiden ihmisten ajatuksista, joten näin mietin asiaa omalta kohdaltani:

Olen hyvin miellyttämisenhaluinen ihminen ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Mietin todella paljon miten vaikutan muihin ihmisiin. Jos sanon rumasti, minulle jää siitä paha mieli viikoiksi (vaikka olisi ollut aihettakin sanoa rumasti). Omaltani kohdaltani tässä ei ole kyse heikosta itsetunnosta eikä siitä että hakisin hyväksyntää miellyttämällä muita, vaan olen yksinkertaisesti kiltti ja tykkään ihmisistä. Jos teen pienen palveluksen tai saan toisen ihmisen elämän pienellä vaivalla vähän helpommaksi niin miksi ihmeessä en tekisi sitä? Välillä olen saanut ihmisiltä varsin raivoisia reaktioitani "pyllynnuolennasta" tai siitä että kuulemma annan ihmisten hyväksikäyttää itseäni. Vaan enpä voi luonteelleni mitään. Ja kun on parisuhteessa "en miellytä ketään"-miehen kanssa niin parisuhteemme dynamiikka voi näyttää ulkopuolisille vähintäänkin erikoiselta. Olen aivan liian mimosa kyetäkseni osallistumaan koko kinkyskeneen, koska minun luonteellani kinkyskenessä selviäminen vaatisi "panssarin kehittämistä" ja se on uuvuttavaa.

Chmlnidae käytti käsitettä "näkymätön ihminen". Voisin käyttää sitä kai itsestänikin, koska monet ihmiset näkevät minusta vain sen miellyttämispuolen eivätkä oikein muuta. Itseäni se siis ei pätkääkään haittaa, mutta välillä loukkaa kun ensin tulee kohdelluksi kynnysmattona ja sitten yhtäkkiä ääni muuttuukin kun selviää että minussa on muitakin puolia. Kyllä ihmisen "kaikki" puolet näkee kun vaivautuu keskustelemaan ihmisten kanssa eikä vain elä omien ennakkoluulojensa varassa. Jossain vaiheessa suhdettamme miellyttämisenhaluni oli kinkyseksin suhteen varsin iso ongelma, koska en ole naimisissa persoonallisuushäiriöisen kanssa. Koska tietenkin mies näki, että miellyttelen ihmisiä muutenkin niin häntä häiritsi suunnattomasti se, että minulla ei ollut "omia juttuja". Noihin aikoihin omat fetissini eivät olleet vielä tulleet täysin omaan tietoisuuteeni. Ajattelin vain "harrastavani" natseja. Hän koki hyväksikäyttävänsä minua, etenkin koska hänen kinkysuhteensa ennen minua olivat olleet erilaisia.

Seksuaalinen alistuminen taas on eri juttu. Koska olen muutenkin niin miellyttämisenhaluinen, minun täytyy "muussa elämässä" olla äärimmäisen varovainen sen suhteen, etten joudu hyväksikäytetyksi. Se on todella uuvuttavaa ja ärsyttävää. Aina välillä tulee vastaan ihmisiä, jotka tahallaan tai tahattomasti yrittävät hyväksikäyttää kilttejä ihmisiä. Ihan vaikka lähtien esimiehestä, joka kokeili saisiko työruuhkaa valittelemalla sairaan ihmisen töihin. Seksuaalinen alistuminen antaa minulle mahdollisuuden vapautua tuosta varovaisuudesta. Heitän vallan itsestäni niin fyysisesti kuin henkisestikin toiselle ihmiselle ja voin olla luomatta "suoja-aitoja". Kyse ei ole vastuun siirtämisestä vaan henkisestä alastomuudesta. Tämän takia meidän suhteeseemme esimerkiksi turvasanan konsepti ei yksinkertaisesti sovi.  Koska minulla nyt on jo valmiiksi tällainen luonne niin pelkkä "light play" ei ole minulle alistumista vaan miellyttämistä. Tosin 24/7-suhteessa sekin tuntuu alistumiselta, mutta alistumisen tunne tulee rankemmista sessioista. Kevyemmät sessiot tuntuvat palkinnoilta.

Minulle fyysinen vastustelu, vittuilu tai selkeiden vaatimusten esittäminen on kovin vierasta. Ensinnäkään minulla ei ole fyysistä voimaa vastustella oikeasti (joten se olisi lähinnä teatteria), en vittuile ihmisille muutenkaan ja jos vaadin tiettyjä juttuja niin silloin mitä asetan raamit. Tietysti siis minullakin on rajoja, mutta jos kuolleet, alaikäiset ja eläimet jätetään ulkopuolelle niin kyllä ne liittyvät enemmänkin esimerkiksi välineitä puhtauteen tai oikeaan käyttöön. Esim. tykkään kovasti kepeistä, mutta minua ei todellakaan kukaan tule lyömään bambukepillä. Alistumistapani rajoittaa myös joitakin asioita, mutta se on enemmänkin yhteensopivuuskysymys. Esim. olisin huono match sadistin kanssa, koska en ole bottom vaan sub/slave.  Minulle se "ultimatejuttu" on olla kangas, jolle alistaja voi maalata omat rajansa. Esimerkiksi mieheni (tai Master miten ikinä) kiihottuu itkevistä naisista, mutta minä en itke kovinkaan helposti. Sen eteen saa nähdä vaivaa. Hän saa omistajan oikeudella itkettää minua niin kuin katsoo parhaaksi, mutta hän samalla tietää itkettäneensä vaimoaan ja lapsensa äitiä. Hänen täytyy itse määritellä miten pitkälle hän itse on valmis minun kanssani menemään. Kuitenkin hänen täytyy mennä riittävän pitkälle, jotta minä kokisin alistuvani (tai edes itkisin). En osaa itkeä käskystä, ja käskystä itkeminen olisi muutenkin näyttelemistä. Aina välillä kumpikin mokailee, mutta se on luonnollista. Minäkin siis olen mokannut kun en ole kommunikoinut riittävän selkeästi. Sitten niistä vain jutellaan session jälkeen ja siirrytään eteenpäin. Sen takia en oikein osaa suhtautua vakavasti alistajiin, jotka mainostavat etteivät ole koskaan mokanneet. Tajuan kyllä, että sessiosuhteissa ei ehkä voi itseään kauheasti haastella koska mokan sattuessa voi mennä maine skenessä.

Minulle siis miellyttämisen halu/tarve on jo ihan luonteessa, joten sen täytyy laukaista aivoissani jotakin jo tuottaa mielihyvää. Se on minun luonteeni, enkä voi sille mitään. En koe sitä itsekkääksi, koska en tee sitä jotta tulisin hyväksytyksi. Miellyttelen ihan kaikkia ihmisiä, mutta tosiaan ainakaan minun kohdallani kyse ei ole itsetunnosta. Pidän itsestäni.  Sen sijaan seksuaalinen alistuminen on valinta. Valitsen ihmisen, jonka seurassa voin olla juuri niin mimosa kuin oikeasti olenkin.

Monesti juuri kilttien ihmisten kohdalla se että heidän moninaisuuttaan ei nähdä vaatii silmää, juuri näille voi olla se että heitä kohdellaan kovasti paljon helpompaa,  kuin pakottaa vaikka vain istumaan sylissä. Eli kiltit ihmiset usein juuri luulevat alistumisen olevan sitä että antavat jonkun käsitellä heitä huonosti, mutta heihin kumminkin kaikkein parhaiten juuri se heidän hyvänä pitäminen on monesti se rankempi juttu.

Eli se kun kiltin ihmisen ei anneta olla kiltti, vaan hänet itsensä nostetaan huomion keskipisteeseen ja keskitytään vain häneen on se paljon rankempi juttu, sillä eivät ole tottuneet olemaan huomion keskipisteenä. Siksi monesti juuri herkät alistuvan naiset ovat niitä hankalinpia, sillä he miellyttääkseen kestävät kovaa käsittelyä, mutta arvostus heihin tehdään hellimällä, joka voi olla myös todella alistavaa, sillä näitä tunteita nämä ihmiset pelkäävät enemmin kuin mitään muuta, sillä joutuvat itsensä avaamaan täysin, joka kun eivät pääse perääntymään, on heille täysin vierasta maaperää, sillä joutuvat olemaan sitä mitä oikeasti ovat.

Eli normaalisti juuri nämä kiltit ihmiset ovat niitä jotka ovat tunne puolella yliherkkiä, jotka myös suojelevat tunteitaan juuri miellyttävältä,  mutta näiden seksuaalinen alistaminen on mielenkiintoista, sillä heille juuri se että heidät pidetään keskipisteenä, on se mitä moni ei ymmärrä, sillä heidän kanssa kaikki välineet ovat vain rekvisiitta ja he itse se keneen kohdistuu kaikki huomio. Tämän takia juuri nämä ihmiset myös reagoivat siihen todella voimakkaasti, että heille annetaan aikaa alistua.

[telle]

Pakko kuitenkin ottaa kantaa sen verran,  että hyvin harvat ymmärtävät tuota totuutta.  Guide-Master puhuu asiaa.

[Chmlnidae]

Guide puhuu asiaa minunkin mielestäni. Mutta ei kiltteys ja tunneherkkyys ole vain joidenkin alistuvien naisten ominaisuus, vaan aivan yhtälailla on tunneherkkiä kilttejä alistuvia miehiä joiden herkkyys voi olla sen tunnetun lauseen "ei puhu eikä pussaa" takana.

[Chmlnidae]

Edelleen minua häiritsee sellainen asia kuin "on luonteessa". Mikä on se luonne?

Jos ihminen kokee "uuvuttavana ja ärsyttävänä" sen että esim esimies yrittää saada kiltin ihmisen töihin sairaana. Eli "hyväksikäyttää", niin mistä siinä on kyse? Siitäkö että esimies on ilkeä, itsekäs, manipuloiva, toisen rajojen yli menevä, ei näe toista ihmistä....? Miksi?

[Chmlnidae]

Vastaan ihan itse.

Minusta ihmisellä  jolla on hankaluuksia toimia oman hyvinvointinsa mukaisesti on ongelmia nimenomaan omien rajojensa kanssa. Ja yleensä kyse on niin itsetuntemuksen heikkoudesta kuin itsetunnon heikkoudesta, taustalla itsearvostus (tai sen puute). Luonne on muuttuva juttu, ei mikään korvien väliin kirjoitettu kivitaulu.
Omien tarpeiden kuuntelu on osa tunnetaitoja. Jos ei kykene, tai tuntee uuvuttavana ja rasittavana, ulkoa tulevien 'vaatimusten' painon, on syytä pysähtyä miettimään kuinka ulkona itsestään on.
Sairas ihminen tarvitsee lepoa. Sen tajuaminen ilman syyllistymistä, uhriutumista ja uuvuttamista ja ärsyttämistä, on nimenomaan omien rajojen selvää näkemistä.
Tulee kyetä jämäkkään vastaamiseen jos jokin uhkaa omia rajoja, omaa hyvinvointia (fyysisesti tai psyykkisesti tai henkisesti), sillä myös kiltillä on vastuu omasta kiltteydestään. Se että haluaa sijoittaa ärsytyksen ja uuvutuksen kohteen itsensä ulkopuolelle toisiin ihmisiin, niihin 'hyväksikäyttäjiin' on osoitus siitä että paljon on vielä työmaata omassa mielessä. Tai siinä 'luonteessa'. Se ärsyttävyys ja uuvuttavuus on itsessä, ei muissa ihmisissä (vaikka kivampihan se sinne muihin on laittaa, helpottaa omaa oloa). Ylipäänsä kaikki mitä meillä on omassa mielessämme on jotakin sellaista jonka olemme ihan itse sinne laittaneet tai laskeneet. Kukaan muu ei ole siitä vastuussa mitä omien korviemme välissä on.

[Mimiel]

Ei kaikki kiltit ja mieölyttämisenhaluiset ihmiset ole mitään hyväksikäytettävissä olevia hönöjä. Itse miellän itseni kiltiksi ja tykkään miellyttää, mutta tunnen omat rajani ja osaan ilmaista mielipiteeni asioista. Kuka tahansa, oli kiltti tai ei, kokee varmasti syyllistämisen, manipuloinnin ja painostamisen rasittavana ja uuvuttavana. Totta toki se, että jokainen on itse vastuussa siitä, miten asioihin suhtautuu ja mitä niille mahdollisille tuntemuksille tekee.

[Ride]

"Luonne on muuttuva juttu, ei mikään korvien väliin kirjoitettu kivitaulu."

Kyllä se on kivitaulu, tosin kivikin voi hajota. Toimintamalleja ja reagointitapoja voi muuttaa, mutta se ei tarkoita, että luonne muuttuu. Tarvitaan jokin voimakas ulkopuolinen tekijä, joka vaikuttaa joko pitkällä aikavälillä tai jokin hyvin raju tässä ja nyt tekijä, ennen kuin voidaan edes puhua luonteen muuttumisesta. Itse sitä ei voi muuttaa.

Ihminen voi ottaa opikseen ja alkaa toimimaan niin, että se ulkopuolisista voi tuntua jonkinlaisena luonteen muutoksena. Se vaatii kuitenkin myös jo luonteen piirteissä tiettyjä vahvuuksia tai tekijöitä, minkä avulla tai seuruksena oma toiminta ulospäin muuttuu. Toisilta se onnistuu helpommin kuin toisilta. Kuitenkaan kyseessä ei ole luonteen muutos, vaan joko jo olemassa olevien tekijöiden painopisteen muutos tai puhdas rooli, jolla piilotetaan se todellimem minä. Pitkällä aikavälillä tuo rooli voi muuttua niin automaattiseksi, että se alkaa olemaan ikään kuin osa minuutta ja silti siellä takana on kuitenkin vain se pieni ihminen, joka tuntee ja reagoi sisimmässään aivan samoin kuin ennenkin. Se vain piilotetaan muilta ja yritetään työntää myös omassa pääkopassa sivuun.

 

[Solitaire]

Luonne on muuttuva juttu, ei mikään korvien väliin kirjoitettu kivitaulu.

Omien tarpeiden kuuntelu on osa tunnetaitoja. Jos ei kykene, tai tuntee uuvuttavana ja rasittavana, ulkoa tulevien 'vaatimusten' painon, on syytä pysähtyä miettimään kuinka ulkona itsestään on.
Sairas ihminen tarvitsee lepoa. Sen tajuaminen ilman syyllistymistä, uhriutumista ja uuvuttamista ja ärsyttämistä, on nimenomaan omien rajojen selvää näkemistä.
Tulee kyetä jämäkkään vastaamiseen jos jokin uhkaa omia rajoja, omaa hyvinvointia (fyysisesti tai psyykkisesti tai henkisesti), sillä myös kiltillä on vastuu omasta kiltteydestään. Se että haluaa sijoittaa ärsytyksen ja uuvutuksen kohteen itsensä ulkopuolelle toisiin ihmisiin, niihin 'hyväksikäyttäjiin' on osoitus siitä että paljon on vielä työmaata omassa mielessä. Tai siinä 'luonteessa'. Se ärsyttävyys ja uuvuttavuus on itsessä, ei muissa ihmisissä (vaikka kivampihan se sinne muihin on laittaa, helpottaa omaa oloa). Ylipäänsä kaikki mitä meillä on omassa mielessämme on jotakin sellaista jonka olemme ihan itse sinne laittaneet tai laskeneet. Kukaan muu ei ole siitä vastuussa mitä omien korviemme välissä on.

Samaa olin tulossa sanomaan kuin edellinenkin eli ns. luonne eli persoona ei kyllä muutu. Voihan sitä yrittää olla rohkeampi, avoimempi ja ystävällisempi mutta kyllä se enempi vähempi yritykseksi jää.
Tuo jälkimmäinen osuus taas kuulostaa al anon:n oppaalta, jossa alkoholistin omainen aivopestään ajattelemaan että kaikki älyttömyydet mitä sen elämässä tapahtuu, kiitos alkoholistin, ei kosketa alkkiksen läheistä lainkaan vaan se pystyy asettumaan kaiken sen ylä- tai ulkopuolelle. Yritys on varmaan al anon ryhmäläisillä hyvä 10+ mutta enpä ole nähnyt sen toimivan käytännössä. Yleensä kaikki tyytyväiset alkoholistin kumppanit on yhdessä EX alkoholistin kanssa. Ei sillä, kannatan kaikenlaisia mind itseopiskeluoppaita, kohti päänsisäistä harmoniaa. Tuli niitä itsekin nuorena luettua.
Vaikeuksiinhan onnistuu kaikenlaiset persoonat pääsemään, jos niikseen tulee. Kiltit, pahat, alistuvat, mielistelevät ja dominoivat.

[Chmlnidae]

En näemmä kuulu 'kuka tahansa' klubiin sitten, enää.

Ja olen tavannut, tai elän lähipiirissä, erään ihmisen, enoni, joka elää onnellisena itse ex-alkkiksena vaimonsa kanssa joka täytti juuri 60 ja tulee kuolemaan ennen 70-kymppisiään viinaan, sillä "minä juon niin kauan kuin haluan koska se on hauskaa". Ja tottahan tuo on. Ei aikuisia voi pakottaa, ja valinta on jokaisen oma.
Noh, poikansa tarjosi vanhemmilleen syntsälahjamatkan etelään. Just siks ku mamman elimistö tuskin enää montaa vuotta kestää (siskonsa kans vetää,veli kuollut, samoin isä viinaan).
Aikuiset tosiaan tekee ihan itse valintansa. Myös ne alkkisten läheiset sen suhteen kuinka paljon antavat asian vaikuttaa. Siinä voi elää onnellisena rinnalla jos on tehnyt asian selväksi itselleen. Sen olen nähnyt kyllä. Sen uskon että harva sellaiseen kykenee. Totta. Mutta niinhän se on muutenkin ihmisissä ja elämässä. Että sen suhteen ihan olen samalla linjalla kanssasi. Valinnan vapaus on kaikilla, voimaa ja kykyä harvoilla.
Ite en mitään selfhelppejä oo koskaan lukenu. En voi sietää niitä. Yksi poikkeus oli joskus parikymppisenä: Anthny de Mello(?) Herääminen. Se oli ihan fiksu kirja kyllä.

[Radien]

Guide-Master: Tuo on varmasti aika lailla yksilöllistä. Seksuaalisuuden rakentuminen on kuitenkin aika monimutkainen prosessi, ja minusta on vähän vaarallista lähteä yleistämään ihmisten seksuaalisuuksia edes luonteen perusteella. Tuohon hyvin/huonosti kohteluunkin varmaan vaikuttaa sekin millaisista parisuhteisesta ihmisellä on kokemusta. Itselläni ei ole huonoja parisuhdekokemuksia. Tunnen toki naisia joilla on samanlainen luonne kuin minulla, ja joillakin heistä on kokemuksia myös niistä pahoista suhteista. Eräs kiltti ystäväni (joka on kinky) aikanaan hylkäsi koko kinkyytensä raiskausfantasian muututtua oikeaksi raiskaukseksi, hän on mieluummin seksiongelmaisessa suhteessa vaniljamiehen kanssa kuin alistaisi itsensä taas kinkyilylle. Hän "juttunsa" ovat sen verran rankkoja, että kinkymiehen etsintä olisi aika pahaa arpapeliä. Siinä mielessä analyysisi kyllä pitää minunkin kohdallani paikkansa, että parisuhteessa (seksin ulkopuolella) tarvitsen aika paljon kiltteyttä. Ehkä käyttäisin mieluummin sanaa "kunnioitus". Tosin en kyllä näe sitä kilttien ihmisten tarpeena vaan kyllä ihan kaikki ihmiset tarvitsevat kunnioitusta. Kaikkien pitäisi kohdella toisiaan hellästi ja kunnioituksella