Baarin kannatusmaksut
Miksi sinä Guide olet niin kiinnostunut feminismistä ja naisten asemasta?
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.
Kiitos vastauksesta Guide Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 06.07.2016, 08:37Kiitos vastauksesta Guide Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?
Lainaus käyttäjältä: Guide-Master - 06.07.2016, 09:43Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 06.07.2016, 08:37Kiitos vastauksesta Guide Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?Guide, minä nimenomaan pyrin pois arvostelusta (vertailusta). Se ei minusta johda mihinkään. Ei ainakaan mihinkään hyvään ja tyydyttävään omassa elämässäni. Ja minulla ei ole muuta kuin aina nyt. Ja sekin rajallisen aikaa enkä tiedä missä se raja tulee vastaan.Olennaisin valinta sen suhteen on minulla itselläni suhteessa itseeni, sitten ympäristööni ja lähimpiini. Jos energiaa riittää niin jonkinlainen aktiivinen toiminta sitten laajemmin sen lisäksi.Mutta en hyväksy että tyttäriäni, enkä että yhtään ketään, kohdellaan jollakin aliarvostavalla tai yliarvostavalla tavalla sukupuolensa takia. Mutta ennen kaikkea haluan ja pyrin siihen että he itse osaavat huolehtia siitä kuinka he kohtelevat itseään, ja millaista kohtelua hyväksyvät muilta, ja lisäksi kuinka he kohtelevat ympäristöään ja muita elollisia ja elottomiakin.
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 06.07.2016, 09:55Lainaus käyttäjältä: Guide-Master - 06.07.2016, 09:43Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 06.07.2016, 08:37Kiitos vastauksesta Guide Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?Guide, minä nimenomaan pyrin pois arvostelusta (vertailusta). Se ei minusta johda mihinkään. Ei ainakaan mihinkään hyvään ja tyydyttävään omassa elämässäni. Ja minulla ei ole muuta kuin aina nyt. Ja sekin rajallisen aikaa enkä tiedä missä se raja tulee vastaan.Olennaisin valinta sen suhteen on minulla itselläni suhteessa itseeni, sitten ympäristööni ja lähimpiini. Jos energiaa riittää niin jonkinlainen aktiivinen toiminta sitten laajemmin sen lisäksi.Mutta en hyväksy että tyttäriäni, enkä että yhtään ketään, kohdellaan jollakin aliarvostavalla tai yliarvostavalla tavalla sukupuolensa takia. Mutta ennen kaikkea haluan ja pyrin siihen että he itse osaavat huolehtia siitä kuinka he kohtelevat itseään, ja millaista kohtelua hyväksyvät muilta, ja lisäksi kuinka he kohtelevat ympäristöään ja muita elollisia ja elottomiakin.Eikö tähän ole juuri se tärkeätä, että antaa tukea heidän itsetunnon kanssa, mutta uskaltaa myös heille kysymyksen esittää hän tekee jotain joka ei ole häntä itseään.
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 06.07.2016, 08:37En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.Sisältäpäin tuleva kritiikki on useimmiten täysin tehotonta ja sen aiheuttama muutospaine olematonta. Näin on myös akateemisessa maailmassa, siitä onkin aiheutunut se, ettei suuri osa akateemisista enää työllisty omalle alalleen, koulutus ei vastaa todellisuutta millään tasolla.Akateemisten on aina hyvä vedota siihen, että ovat itse alansa parhaita asiantuntijoita, ja samalla kadottaa täysin perspektiivi siihen mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. Kritiikki vaimenee toinen toistensa selkään taputteluksi, samalla kun ajaudutaan yhä enemmän ja enemmän syrjään siitä tiestä mitä pitäisi kulkea. Näin on käynyt Suomalaisella yliopistomaailmalle.IKRM
Akateemisilta puuttuu laajaalainen ajattelumalli kokonaan, jolloin voidaan todeta että yliopisto yhtä pahasti laitosta kuin vankeinhoitolaitos.
Lainaus käyttäjältä: Guide-Master - 06.07.2016, 15:00Akateemisilta puuttuu laajaalainen ajattelumalli kokonaan, jolloin voidaan todeta että yliopisto yhtä pahasti laitosta kuin vankeinhoitolaitos.Laitostuminen on tosiaankin se suurin ongelma.Yliopistoissa on pääsääntöisesti ihmisiä, jotka on täysin laitostuneita. Ensin ne on päiväkodissa, sen jälkeen ne on koulussa, ja lopulta ne on yliopistossa, ensin opiskelijoina ja sen jälkeen töissä tutkijoina ja opettajina.Missään välissä ei olla oikeassa maailmassa, liikutaan vain yliopistopiireissä, ilman kosketusta siihen maailmaan jonka osasena pitäis toimia. Tuossa ei pääse missään vaiheessa muodostumaan käsitystä muusta kuin siitä pienestä maailmasta, joka yliopistojen sisällä pyörii, ja se on kovin erilainen kuin ympäröivä maailma.IKRM