Hyvä blogi kirjoitus naisista☺

[Raippa]

Minä näin tuossa kirjoituksessa paljon yhtäläisyyksiä laajempaan yhteiskunnalliseen arvomaailmaan. Kuten eilen kirjoitin, sen kielitieteilijän dokumentti amerikkalaisesta unelmasta kannattaa katsoa. Ehkä jopa lukea hänen "kerettiläisiä" ajatuksiaan tämän ajan yhteiskunnan yksilöä ja yksikön tarpeita korostavasta ilmapiiristä. Sitten voisi miettiä mistä kaikki johtuu ja on niinkuin on. 

[Chmlnidae]

Noh, mun mielestä blogi oli vaan yksinkertaisesti huono. Niin kovin monella tapaa että tuntuiu uuvuttavalta edes lähteä ruotimaan. En tiedä en tunne kirjoittajaa, ja se mitä hänen tämä yksi kirjoituksensa hänestä kertoo riittää ihan siihen etten enemmästä edes ole kiinnostunut tietämään.

Mitä ylipäänsä sitten tulee johonkin monogamiaan tai polygamiaan, ja niiden vallitsevuuteen ja prosentteihin - joko virallisina tappoina (oho, mikä kirotusvire) tai sitten niin mitä siellä virallisten 'totuuksien' taustalla oikeassa elämässä tapahtuu, niin sekään ei oikeastaan, enää, kiinnosta (juu, sitä on itsekin tullut antropologiassa aikoinaan opiskeltua, eli sinänsä ihan kiinnostavaa ainakin joskus jopa minusta ollut). Mutta se mitä ihmisestä tiedetään ihan satavarmasti ulottuu liian lähelle menneisyyteen. Ja ei, sekään ei enää kiinnosta. Ylipäänsä ei kiinnosta mikään mikä on ollut. Ei vaikka ällöttää se kuinka sillä aina perustellaankin sitä miten tulisi asioiden tilan ja tapain olla. Olivat ne olleet joko patriarkalismia tai matriarkkaalisia niin ihan yhtä huono asia molemmat. Jotain muuta olisi parempi.

Abrahamilaiset (vai pitääkö kirjoittaa abrahamiset....molempiin tapoihin olen törmännyt) noin ylipäänsä uskontoina ovat kaikkein vastenmielisimpiä suhtautumisessaan ihmiseen ja ihmisen mieleen. Naisvihasta puhumattakaan. Ei, enkä siitäkään jaksa, enää, oikein kiinnostua. Ylipäänsä negatiivinen roikkuminen jossain menneessä on kuollutta. Ainakin minulle, ainakin nykyään.
Noh, tämä oli aika negatiivista. Mutta olkoon, ja menköön. Ja tuohan on jo vanha ukko kuka tuon jutun on kirjoittanut. Antaa hänen mennä hautaansa ajatuksineen. Sinne ne kuuluvatkin. Enkä sano etteikö jos oikein separoisi lukiessa niin olisi jotain hyvääkin hänen kirjoituksessaan/ajatuksissaan mutta mitään kovin freessiä niissä ei tod ollut. (Ja Raippa Chomsky on vähän eri tason ukkeli kirjoituksineen.)

[Guide-Master]

Tämähän kirjoitus enemmin kuvaa sitä miten naiset osaavat keskustella, kun itse kohde on nainen, eli jos katsotaan vaikka akateemista tutkimusta sukupuolesta, niin syyllinen on mies ja uhri on nainen. Eli miten voi olla että vieläkin naiset alistuvan tähän uhrin rooliin, sillä on kummallista että eivät ymmärrä miten edes pääsevät ulos tästä roolista.

Se että kirjoittaja otti kohteeksi viidesti eronneen parisuhde neuvolan,  kuvaa myös hyvin sitä kuinka akateemiset väheksyä kokemuksen kautta oppiva asiantuntijoita, tämä ymmärtämättömyys taas menee sitten lävitse julkisenhallinnon,  jossa lasikatto tulee nimen omaan koulutuksen kautta, jossa koko ylinjohto on suojattu akateemisille.

[Chmlnidae]

Miksi sinä Guide olet niin kiinnostunut feminismistä ja naisten asemasta?

[Guide-Master]

Miksi sinä Guide olet niin kiinnostunut feminismistä ja naisten asemasta?

Eikö se mitä ei tutkita ole juuri se mielenkiinnon kohteena hyvä, toisaalta mitä enemmän on näkemystä asiasta, sitä vaikeampi on ymmärtää miksi naiset edelleen uhrituvat. Toisaalta pari pientä tytärtä motivoi siihen, että näiden ei tarvitse uhrituvat,  vaan voivat olla omia itsekään ilman alennuustilaa. Eli minulla on todellakin motivaatiota asiaan, jolloin myös katson asioita aivan toisella kritiikin asteella.

Eli tämän takia ihmettelen tällä suurinta osaa miehistä, jotka antavat naisille anteeksi sen takia että nämä ovat jotain sukupuolta, eikä tämä juuri alenna heidät ihmisistä vain sukupuolen edustajaksi?

[Chmlnidae]

Kiitos vastauksesta Guide 
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.

Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.

Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.

[IKRM]

En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.

Sisältäpäin tuleva kritiikki on useimmiten täysin tehotonta ja sen aiheuttama muutospaine olematonta. Näin on myös akateemisessa maailmassa, siitä onkin aiheutunut se, ettei suuri osa akateemisista enää työllisty omalle alalleen, koulutus ei vastaa todellisuutta millään tasolla.

Akateemisten on aina hyvä vedota siihen, että ovat itse alansa parhaita asiantuntijoita, ja samalla kadottaa täysin perspektiivi siihen mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. Kritiikki vaimenee toinen toistensa selkään taputteluksi, samalla kun ajaudutaan yhä enemmän ja enemmän syrjään siitä tiestä mitä pitäisi kulkea. 
Näin on käynyt Suomalaisella yliopistomaailmalle.

IKRM

[Guide-Master]

Kiitos vastauksesta Guide 
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.

Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.

Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.

Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?

[Chmlnidae]

Kiitos vastauksesta Guide 
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.

Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.

Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.

Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?

Guide, minä nimenomaan pyrin pois arvostelusta (vertailusta). Se ei minusta johda mihinkään. Ei ainakaan mihinkään hyvään ja tyydyttävään omassa elämässäni. Ja minulla ei ole muuta kuin aina nyt. Ja sekin rajallisen aikaa enkä tiedä missä se raja tulee vastaan.
Olennaisin valinta sen suhteen on minulla itselläni suhteessa itseeni, sitten ympäristööni ja lähimpiini. Jos energiaa riittää niin jonkinlainen aktiivinen toiminta sitten laajemmin sen lisäksi.
Mutta en hyväksy että tyttäriäni, enkä että yhtään ketään, kohdellaan jollakin aliarvostavalla tai yliarvostavalla tavalla sukupuolensa takia. Mutta ennen kaikkea haluan ja pyrin siihen että he itse osaavat huolehtia siitä kuinka he kohtelevat itseään, ja millaista kohtelua hyväksyvät muilta, ja lisäksi kuinka he kohtelevat ympäristöään ja muita elollisia ja elottomiakin.

[Guide-Master]

Kiitos vastauksesta Guide 
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.

Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.

Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.

Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?

Guide, minä nimenomaan pyrin pois arvostelusta (vertailusta). Se ei minusta johda mihinkään. Ei ainakaan mihinkään hyvään ja tyydyttävään omassa elämässäni. Ja minulla ei ole muuta kuin aina nyt. Ja sekin rajallisen aikaa enkä tiedä missä se raja tulee vastaan.
Olennaisin valinta sen suhteen on minulla itselläni suhteessa itseeni, sitten ympäristööni ja lähimpiini. Jos energiaa riittää niin jonkinlainen aktiivinen toiminta sitten laajemmin sen lisäksi.
Mutta en hyväksy että tyttäriäni, enkä että yhtään ketään, kohdellaan jollakin aliarvostavalla tai yliarvostavalla tavalla sukupuolensa takia. Mutta ennen kaikkea haluan ja pyrin siihen että he itse osaavat huolehtia siitä kuinka he kohtelevat itseään, ja millaista kohtelua hyväksyvät muilta, ja lisäksi kuinka he kohtelevat ympäristöään ja muita elollisia ja elottomiakin.

Eikö tähän ole juuri se tärkeätä, että antaa tukea heidän itsetunnon kanssa, mutta uskaltaa myös heille kysymyksen esittää hän tekee jotain joka ei ole häntä itseään.

[Chmlnidae]

Kiitos vastauksesta Guide 
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.

Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.

Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.

Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?

Guide, minä nimenomaan pyrin pois arvostelusta (vertailusta). Se ei minusta johda mihinkään. Ei ainakaan mihinkään hyvään ja tyydyttävään omassa elämässäni. Ja minulla ei ole muuta kuin aina nyt. Ja sekin rajallisen aikaa enkä tiedä missä se raja tulee vastaan.
Olennaisin valinta sen suhteen on minulla itselläni suhteessa itseeni, sitten ympäristööni ja lähimpiini. Jos energiaa riittää niin jonkinlainen aktiivinen toiminta sitten laajemmin sen lisäksi.
Mutta en hyväksy että tyttäriäni, enkä että yhtään ketään, kohdellaan jollakin aliarvostavalla tai yliarvostavalla tavalla sukupuolensa takia. Mutta ennen kaikkea haluan ja pyrin siihen että he itse osaavat huolehtia siitä kuinka he kohtelevat itseään, ja millaista kohtelua hyväksyvät muilta, ja lisäksi kuinka he kohtelevat ympäristöään ja muita elollisia ja elottomiakin.

Eikö tähän ole juuri se tärkeätä, että antaa tukea heidän itsetunnon kanssa, mutta uskaltaa myös heille kysymyksen esittää hän tekee jotain joka ei ole häntä itseään.

No, he ovat hyvin suuresti ihan itensä laisia. Hyvällä itsetunnolla. Ja lisäksi kovin erilaisia ja tosiaankin hiovia, kuin myös minua  . Ja jo sen ikäisiä että suhteemme on enemmän keskustelevaa arvopohjallisesti.
Sen verran vielä lisään, että mitä tulee tuohon "tekee jotakin joka ei ole häntä itseään" niin olen kovin varovainen siinäkin arvostelmassa: minun maailman- ja ihmiskäsitykseni mukaan jokainen vain itse voi kokea oman olemassaolonsa ja näin ollen mahdollinen arvioimaan mikä on häntä itseään. Eli tietoisuus on aina subjektiivinen kokemus (ja mitään muuta täysin varmaa ei maailmankaikkeudessa sitten olekaan).

[Guide-Master]

En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.

Sisältäpäin tuleva kritiikki on useimmiten täysin tehotonta ja sen aiheuttama muutospaine olematonta. Näin on myös akateemisessa maailmassa, siitä onkin aiheutunut se, ettei suuri osa akateemisista enää työllisty omalle alalleen, koulutus ei vastaa todellisuutta millään tasolla.

Akateemisten on aina hyvä vedota siihen, että ovat itse alansa parhaita asiantuntijoita, ja samalla kadottaa täysin perspektiivi siihen mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. Kritiikki vaimenee toinen toistensa selkään taputteluksi, samalla kun ajaudutaan yhä enemmän ja enemmän syrjään siitä tiestä mitä pitäisi kulkea. 
Näin on käynyt Suomalaisella yliopistomaailmalle.

IKRM

Akateemisilta puuttuu laajaalainen ajattelumalli kokonaan, jolloin voidaan todeta että yliopisto yhtä pahasti laitosta kuin vankeinhoitolaitos. Eli jos ihminen on hyvin kapeaalaisen alan asiantuntija,  niin voi käydä että tarve tämän alan asiantuntijoihin loppuu kokonaan. Jolloin heillä on huonompi koulutus kuin on alalle tulevilla ammattikoulun käyneille. 

Toisaalta yhteiskunta kun automatisoitu,  niin juuri näillä väliportaan paperinpyörittäjilät loppuu työt, eli missäs ne silloin sen ammattikokemuksen hankkivat ☺

[IKRM]

Akateemisilta puuttuu laajaalainen ajattelumalli kokonaan, jolloin voidaan todeta että yliopisto yhtä pahasti laitosta kuin vankeinhoitolaitos.

Laitostuminen on tosiaankin se suurin ongelma.

Yliopistoissa on pääsääntöisesti ihmisiä, jotka on täysin laitostuneita. Ensin ne on päiväkodissa, sen jälkeen ne on koulussa, ja lopulta ne on yliopistossa, ensin opiskelijoina ja sen jälkeen töissä tutkijoina ja opettajina.

Missään välissä ei olla oikeassa maailmassa, liikutaan vain yliopistopiireissä, ilman kosketusta siihen maailmaan jonka osasena pitäis toimia.

Tuossa ei pääse missään vaiheessa muodostumaan käsitystä muusta kuin siitä pienestä maailmasta, joka yliopistojen sisällä pyörii, ja se on kovin erilainen kuin ympäröivä maailma.

IKRM

[Guide-Master]

Akateemisilta puuttuu laajaalainen ajattelumalli kokonaan, jolloin voidaan todeta että yliopisto yhtä pahasti laitosta kuin vankeinhoitolaitos.

Laitostuminen on tosiaankin se suurin ongelma.

Yliopistoissa on pääsääntöisesti ihmisiä, jotka on täysin laitostuneita. Ensin ne on päiväkodissa, sen jälkeen ne on koulussa, ja lopulta ne on yliopistossa, ensin opiskelijoina ja sen jälkeen töissä tutkijoina ja opettajina.

Missään välissä ei olla oikeassa maailmassa, liikutaan vain yliopistopiireissä, ilman kosketusta siihen maailmaan jonka osasena pitäis toimia.

Tuossa ei pääse missään vaiheessa muodostumaan käsitystä muusta kuin siitä pienestä maailmasta, joka yliopistojen sisällä pyörii, ja se on kovin erilainen kuin ympäröivä maailma.

IKRM

Toisaalta hehän ovat järjestelmään kasvaneet, jolloin jos lukevat Kafkan teoksia eivät ymmärrä olevan niitä joista kirjoitetaan, eli kun kupla puskee 30v pullossa olemisen jälkeen jalkojen maahan osuminen on kovin traumaattinen kokemus☺

[Ms. M]

Upeaa päättelyä. "Jos on käynyt yliopiston, ei tiedä mitään oikeasta elämästä". Todella upeaa päättelyä...  Voi ny yhen jos toisen kerran, maalaisjärkikin kyllä sanoo ihan muuta. Kuplassa nyt voi elää ihan kuka tahansa. Riippuu täysin ihmisestä ja hänen asenteestaan.

t.nimim. Ammattikorkean käynyt, joka elää omassa "nilkka murtui, vituttaa"-kuplassaan juuri nyt.