D/s-suhteen ja arjen yhdistäminen, 24/7 toimivuus?

[Nick]

Mun nelivuotias on löytänyt metrisen narun ja sitoo dinosauruksen raajoja erilaisiin paketteihin.  Fiilikset on hiukan moniseliteiset. Erityisesti kun kyseessä ei ole ensimmäinen eikä ainoa tapa miten tityt piirteet nousevat esiin. Vai pitäiskö mun riisua pervopinkkilasit tässä suhteessa?

[Raippa]

Joo tuo oli kyllä hyvin sanottu... Nick.

[Raippa]

Näissä keskustelussa aina huomaa sen elämänkokemuksen laajuuden. Tottakait se on ihan selvää että ei kaikkea sänkykamaritouhua tarvitse... eikä saakaan... tuoda lasten näkösälle. Mutta kuten telle ja submit asian oivalsi kaikkee pientä tuhmaa voi viljellä pilesilmäkulmassa jotta vire säilyy. Jos on aivan pakko sitten päästä tuulettamaan itseään kinkyilyn merkeissä niin tehdään se sitten vaikkapa bileissä, jotka on ihan oivallisia paikkoja päästä myös irti arjesta ja niistä "häiritsevistä lapsista". Mutta pääasia on kumminkin se että, pari suhde on kuin virtalähde jossa on tunnetusti kaksi erimerkkistä napaa, joissa on kaksi erimerkkistä toisiaan puoleensa vetävää varausta odottamassa purkausta. Tai kuten magneetit joitten pitää olla erimerkkiset jotta ne voivat vetää toisiaan puoleensa ja kehittää liikkuessaan sähköä johtokelassa.

Tiedän suomessakin pariskuntia jotka iltaa viettämään tai bileisiin lähtiessään eivät vierasta pukeutua fetisistisesti myös lasten nähden. Ja mitä niihin lasten kysymyksiin tulee niin eihän sitä rehellisyyttä tarvitse noin pitkälle viedä kuin tuossa eräs mainitsi. Rehellisys ja suorapuheisuus on kaksi eri asiaa. Asioista löytyy aina monenlaisia totuuksia ja kukaan ei tule väittämään että eikö se minkä siinä tilanteessa lapsellesi sanot ole totta. Se on sinun omatuntosi. Se huppu esimerkin ruotiminen todisti taas kerran sitä että ei kannata takertua pieniin yksityiskohtiin. Pääasia että Jesuiitta-munkkien periaate, "Tarkoitus pyhittää keinot", toteutuu. Ei saa tehdä elämästä liian vaikeeta. Minun mielestäni seksin ja lasten väliltä ei saa valita vain jompaakumpa vaan ne molemmat jos muutoin elämäntilanne antaa myöten.

Isyys ja äitiys ei ole itsetarkoitus. Eikä merkitse automaattisesti kaiken vanhan hylkäämistä. Se 15-16 vuotta menee äärettömän nopeasti jolloin taas voi alkaa tehdä hiukan vapaammin sitä mitä on aikoinaankin tehnyt. Aika toki vaihtelee sen mukaan kuinka monta niitä on tullut saatua aikaan.

Ja sanokaa nuoremmat mitä tykkäätte, mutta olen sitä mieltä, että kun sen ensimmäisen käärön saa syliinsä niin sitä ei unohda ikinä... Se tunne on niin sanoin kuvaamaton.

[TragedyForYou]

Pitäiskö mun, 36-vuotiaan pitkässä parisuhteessa elävän lapsettoman naisen nyt loukkaantua kun rivien välistä voi lukea juuri sen että kun on se lapsonen niin kaikki mitä tekee on itsestäänselvää ja tekee ihmisestä autuaan?
Ja jos ei ole sitä kääröä niin ei voi kritisoida tai kyseenalaistaa mitään lapsiin liittyvää?
En edelleenkään saanut vastausta siihen mikä mieltäni askarrutti, mutta ei varmaan tarvitsekaan koska enhän ole elämää kokenut enkä nähnyt ja kun ei ole niitä lapsiakaan.
Raipan viimeinen teksti oli ihan ok, mutta hyvinkin erilainen kuin se ensimmäinen.

[Lucrezia]

Mun nelivuotias on löytänyt metrisen narun ja sitoo dinosauruksen raajoja erilaisiin paketteihin.  Fiilikset on hiukan moniseliteiset. Erityisesti kun kyseessä ei ole ensimmäinen eikä ainoa tapa miten tityt piirteet nousevat esiin. Vai pitäiskö mun riisua pervopinkkilasit tässä suhteessa?

Ja mun 14 -vuotias tulee joskus ottamaan hampaillaan käsivarresta kiinni  Eikä ole eläissään nähnyt minua puremassa ketään.

Mahtaako pervous kulkea geeneissä 

[Queena]

Näissä keskustelussa aina huomaa sen elämänkokemuksen laajuuden. Tottakait se on ihan selvää että ei kaikkea sänkykamaritouhua tarvitse... eikä saakaan... tuoda lasten näkösälle. Se huppu esimerkin ruotiminen todisti taas kerran sitä että ei kannata takertua pieniin yksityiskohtiin. Pääasia että Jesuiitta-munkkien periaate, "Tarkoitus pyhittää keinot", toteutuu. Ei saa tehdä elämästä liian vaikeeta. Minun mielestäni seksin ja lasten väliltä ei saa valita vain jompaakumpa vaan ne molemmat jos muutoin elämäntilanne antaa myöten.

Mä edelleen kuitenkin näen tässä samaa. Eli siis tarkoitus pyhittää keinot? Esileikin voisi siis hyvin tällä periaatteella yhdistää lasten leikkeihin vai? Säästyy kätevästi aikaakin?
Tämän viestin sävy on kuitenkin jo aika erilainen, mutta et mitenkään kerro että kumihuppu juttusi olisivat olleet vitsejä tai huumoria, ja että meidän kaikkien olisi se asia pitänyt ymmärtää heti huumorina. Olen 27 vuotias lapseton ihminen, katsoisin kuitenkin että elämänkokemusta on sen verran, että minulla saa olla mielipide asioihin lapsiinkin liittyen. Tuollaiseen huppu yksityiskohtaan tarttuu todella helposti, koska mielestäni jopa viranomaiset olisivat asiasta kiinnostuneita, jos sattuisivat juttuun törmäämään. Noin yleisesti asioita, joissa seksuaalinen toiminta on millään tavalla yhdistetty lapsiin tai lasten läsnäoloon, ei oteta suomessa kovinkaan kevyesti. Myöskään minä en ota asiaa kevyesti, ja siksi siihen tartuin kun en siitä mitään humoristista sävyäkään löytänyt.

P.s Huomattavaa että lainauksessa on poistettu paljon teksitä lauseiden välistä jotta lainaus ei olisi suhteettoman pitkä.

Muokattu lauserakanteita ja lisätty puuttuvia pilkkuja..

[submit]

Näissä keskustelussa aina huomaa sen elämänkokemuksen laajuuden. Tottakait se on ihan selvää että ei kaikkea sänkykamaritouhua tarvitse... eikä saakaan... tuoda lasten näkösälle. Se huppu esimerkin ruotiminen todisti taas kerran sitä että ei kannata takertua pieniin yksityiskohtiin. Pääasia että Jesuiitta-munkkien periaate, "Tarkoitus pyhittää keinot", toteutuu. Ei saa tehdä elämästä liian vaikeeta. Minun mielestäni seksin ja lasten väliltä ei saa valita vain jompaakumpa vaan ne molemmat jos muutoin elämäntilanne antaa myöten.

Mä edelleen kuitenkin näen tässä samaa. Eli siis tarkoitus pyhittää keinot? Esileikin voisi siis hyvin tällä periaatteella yhdistää lasten leikkeihin vai? Säästyy kätevästi aikaakin?

Ei lapsiperheessä (yleensä) ihan koko ajan leikitä lasten kanssa tai muuten olla yhdessä intensiivisesti - lapsetkin leikkivät ja touhuavat omiaan itsekseen ja kamujen tai sisarusten kanssa, esim. silloin ehtii hyvin vanhempien (/vanhemman) mieli askarella esim. tulevan odotuksessa. Jos ei nyt tehtäisi tästä asiasta liian monimutkaista, kun ei se ole =)

Tässä ketjussa ajatuksenpoikanen esileikistä:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=485.0

[Nepo]

Ehkä pieni kevennys...totuuden poikanen?

Virtasen pariskunta oli lauantai-iltana kiimoissaan ja
päättivät "vetäistä pikaiset". Ongelma oli, että heidän
6-vuotias poikansa oli kotona. Niinpä vanhemmat pyysivät
poikaa menemään parvekkeelle ja kertomaan mitä ulkona
tapahtuu. Itse he menivät makuuhuoneeseen.
.........Poika alkoi raportoida: "Peltoset lähti ulos". "Jaska on taas humalas".
"Näyttäis, että Laineilla nussitaan".
Vanhemmat pelästyy ja keskeyttää aktin.
"Mistä niin luulet?" Isä kysyy arasti.
"Santtukin seisoo parvekkeella!" =D

[brahma]

Ehkä pieni kevennys...totuuden poikanen?

Virtasen pariskunta oli lauantai-iltana kiimoissaan ja
päättivät "vetäistä pikaiset". Ongelma oli, että heidän
6-vuotias poikansa oli kotona. Niinpä vanhemmat pyysivät
poikaa menemään parvekkeelle ja kertomaan mitä ulkona
tapahtuu. Itse he menivät makuuhuoneeseen.
.........Poika alkoi raportoida: "Peltoset lähti ulos". "Jaska on taas humalas".
"Näyttäis, että Laineilla nussitaan".
Vanhemmat pelästyy ja keskeyttää aktin.
"Mistä niin luulet?" Isä kysyy arasti.
"Santtukin seisoo parvekkeella!" =D

toi oli kyllä paha...

[n4103xxl]

Kuinkahan moni, kellä lapsia on, on joutunu lastensa yllättämäks, kesken jonkun intiimin puuhan, minä ainakin tunnustan, eikä todellakaan tarkotuksella. Lapset oli viereisessä huoneessa pelaamassa jotain kavereidensa kanssa, ja meillä ovi kiinni makkariin, mutta kuinka ollakaan, niimpä vaan tenava poukkas koputtamatta sisälle kysymään jotain "tärkeetä" ei nyt ihan aktista yllättäny, mutta kuitenkin. Ja olempa itsekin yllättänyt vanhempani, ihan keskellä päivää, petipuuhista.
Ja niin se vaan menee, ettei ne lapset nyt NIIN elämän keskipiste ole, etteikö vanhemmilla joskus ne himot hyrräis, ja jotain muutakin tekis mieli, kun lasten kanssa puuhastelua. Aika hankalaa on jos ei voi mitenkään, jo ennen lasten nukkumaanmenoa alkaa herätellä ajatukseen illan puuhista, vaikka nyt sillä anustapilla, joka ei lapsille näy, tms.  Tottakai jokainen järjestää lapsille hoitopaikan, jos kinkymmästä puuhasta on kyse, niin minäkin aikoinaan tein, ja muistampa joskus katsoneeni  naapurinkin lasten perään, kun vanhemmat halus "kahdenkeskistä aikaa" 

[Kunzmann]

Vaikkapa jos lapset jo pienestä pitäen oppivat siihen että äiti ja isä pukeutuu joksus kumiin ja muoviin... tai vaikka 24/7... siitä tulee heille luonnollista. Eivätkä he myöhemminkään pidä sitä kovin erikoisena kun alkavat jo itse ajatella. Kumi- ja nahkahuppujakin voi yhdistää leikkeihin erilaisten satuolentojen muodossa ja jos äiti pukeutuu isän mielestä seksiskkäästi vaikkapa lumikiksi voi se olla lapsista erityisen mieluista ja mikä sen parempaa kuin jos se sadun metsästäjä vielä suutelee äitiä ja pitää häntä muutoinkin hyvästä. Se kertoo onnellisuudesta lapsille, vaikka se kertoo ihan jostain muusta puolisoille.

Minusta tämä ei sisältänyt huumoria. Vai käsitinkö ihan väärin?

Et käsittänyt, tämä ei sisällä huumoria!
Lapset ja pervoilut pidetään erillään piste
(tiukkapipo kunz)

[Queena]

Näissä keskustelussa aina huomaa sen elämänkokemuksen laajuuden. Tottakait se on ihan selvää että ei kaikkea sänkykamaritouhua tarvitse... eikä saakaan... tuoda lasten näkösälle. Se huppu esimerkin ruotiminen todisti taas kerran sitä että ei kannata takertua pieniin yksityiskohtiin. Pääasia että Jesuiitta-munkkien periaate, "Tarkoitus pyhittää keinot", toteutuu. Ei saa tehdä elämästä liian vaikeeta. Minun mielestäni seksin ja lasten väliltä ei saa valita vain jompaakumpa vaan ne molemmat jos muutoin elämäntilanne antaa myöten.

Mä edelleen kuitenkin näen tässä samaa. Eli siis tarkoitus pyhittää keinot? Esileikin voisi siis hyvin tällä periaatteella yhdistää lasten leikkeihin vai? Säästyy kätevästi aikaakin?

Ei lapsiperheessä (yleensä) ihan koko ajan leikitä lasten kanssa tai muuten olla yhdessä intensiivisesti - lapsetkin leikkivät ja touhuavat omiaan itsekseen ja kamujen tai sisarusten kanssa, esim. silloin ehtii hyvin vanhempien (/vanhemman) mieli askarella esim. tulevan odotuksessa. Jos ei nyt tehtäisi tästä asiasta liian monimutkaista, kun ei se ole =)

Tässä ketjussa ajatuksenpoikanen esileikistä:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=485.0

Alkuperäinen kirjoittaja ei ole kyllä missään vaiheessa sanonut kirjoittaneensa tekstiä jollakin tavalla huumorilla. Mielestäni on erikoista että minä saan valistusta esileikeistä, ja lähinnä minun reaktiotani tähän pidetään erikoisena. Alkuperäisessä tekstissä sanotaan juuri niin että kumiasujen yhdistäminen lasten leikkeihin vaikka satuhahmojen muodossa on täysin ok. Ja korostetaan että jos lapset opetetaan pienestä pitäen siihen että aikuiset pitää kumiasuja he pitävät sitä iän myötä normaalina. Lisäksi tekstissä sanotaan, että lapsille ei tulisi näyttää mitään kivun tuottamista tms. ainakaan ennen kuin he ymmärtävät mikä on nautintoa ja mikä ei. Pistää suoraan sanottuna miettimään, että kuka ihminen ajattelee niin että se olisi missään tilanteessa millään tavalla hyväksyttävää vaikka piiskata vaimoaan lasten edessä?

 Olen myös tietoinen siitä että lapsiperheissä ei leikitä lasten kanssa taukoamatta, eikä minulla ole harhaisia mielikuvia lapsiperheiden elämästä jatkuvana leikkimisenä. Eikä tämä nyt mun mielestä ole mikään vitsailun paikkakaan, kunnes alkuperäinen kirjoittaja vaikka vahvistaisi jo nämä esitetyt huumori epäilyt. Jos tämä oli vaan huumoria, tai tapa esittää asioita jotenkin mauttomasti ja ylikärjistäen, myönnän oikein mielelläni että olen ylireagoinut ja suurennellut asiaa huumorintajun vajavaisuuteni vuoksi.

Eikä mielestäni kyllä ole milllään tapaa tiukkapipoisuutta sitä, jos sanoo ääneen että ei hyväksy sitä että lapsia yhdistetään johonkin kumiasu leikkeihin, jossa vanhemmat ovat kiihottuneita. Mielestäni jokaisen aikuisen pitäisi pystyä siinä vaiheessa sanomaan että toiminta ei ole hyväksyttävää. Vaikka täällä suvaitsevainen tulee ollakkin, on joitakin asioita joita ei pidä eikä saa suvaita, ja yksi niistä on alaikäisten sekoittaminen näihin leikkeihin missään muotoa. Ja kunnes toisin vahvistetaan, oletan että kirjoituksessa ei ollut huumoria, koska siinä ei mielestäni ole minkäänlaista humoristista sävyä havaittavissa.

[Glori]

Tässä asiassa komppaa Queenaa täysin. Minulle jäi samanlainen kuva alkuperäisestä tekstistä. Luin sen useampaan otteeseen kun ajattelin ymmärtäneeni sen väärin. Tai ehkä ymmärsin, en tiedä.

Tuo kumiasuihin pikkuhiljaa tottuminen ja niiden yhdistäminen satuhahmoihin oli aika makaaberia. KumiTuhkimo tai pvcMuumi - huhhuh!

Minulla on elämänkokemusta reilun neljänkymmenen vuoden ajalta. En tiedä onko se riittävän laaja ilmaisemaan mielipidettäni. Kaksi lasta tekaisin siinä ja yksinhuoltajanakin olen ollut. Meillä valistus kaikenlaisiin asioihin on hoidettu puhumalla, ja hyvin ovat lapset kasvaneet suvaitsevaisiksi (ilman totuttelua mihinkään).

[Hasse.W]

"Ja kunnes toisin vahvistetaan, oletan että kirjoituksessa ei ollut huumoria,
 koska siinä ei mielestäni ole minkäänlaista humoristista sävyä havaittavissa. "
Queena



Ei tuossa alkuperäisessä tekstissä ollut huumorin häivääkään.
Ja Queena puhuu viesteissään täyttä asiaa.

Ps. vaikka onkin ”kärttyisä vanhapiika”.

[Queena]

"Ja kunnes toisin vahvistetaan, oletan että kirjoituksessa ei ollut huumoria,
 koska siinä ei mielestäni ole minkäänlaista humoristista sävyä havaittavissa. "
Queena



Ei tuossa alkuperäisessä tekstissä ollut huumorin häivääkään.
Ja Queena puhuu viesteissään täyttä asiaa.

Ps. vaikka onkin ”kärttyisä vanhapiika”.

Heiii...en kai mä vielä vanhastapiiasta mene sentään . Kärttyisä kyllä olen