Baarin kannatusmaksut
Kiitoksia kontribuutioistaein.There's a streak of evil in me.Jotain, joka erottaa tämän siitä kepeänlämpimästä perhehenkisestä "piiskatipiiskati-hehhehhheh" -tunnelmasta joka vallitsee ja joka on aina yhtä ilahduttavaa.Tiedän jänistäväni, koska tämä maailma kaikessa upeudessaan ei ole kaltaisilleni rikkinäisille matelijoille.Kaikki taannoinen "jälkihoidosta" oli toki vain oheishavainto, koska kaanon antaa ymmärtää The fuck I care.Kaikki tämä kertoo mielenmaisemasta jossa nautiskelen päivälliseni ympärilleni seivästettyjen uhrien kitinässä.Ristille jokunen. Tervetuloa. * )
Mutta siis, mikä on se ongelma. Ongelma on se, jos ihmiset olettavat, että BDSM olisi aina jotain hyvien ihmisten puuhastelua ja mustan puolen melkein täysin valkeaksi pessyttä väkeä konsensuaalisesti yhdessä viihtymässä. Varsinkin ne ihmiset, jotka tietävät tarvitsevansa huolellista jälkihoitoa, heidän pitää tajuta, että ei voi olettaa, että jokainen joka näitä harrastaa, olisi itse jo ihmisenä kehittynyt jollekin myyttiselle tasolle. Yleisempää on näihin päätyminen siksi, että on oma halu ja tarve ja himo ja taipumus, eikä se yksin takaa mitään. Seurauksena suhteita ja sessioita, missä toista ihmistä ei aina kohdata edes välttävällä moraalilla, tai edes välttävillä taidoilla havaita toisen tarpeet ja vastata niihin. Ja sitten se osa, minkä moni haluaisi unohtaa: niitä melkein mustia enkeleitä on, ja niille löytyy vastapareja, ja yhdessä he voivat saada mitä kukin haluaa, vaikkapa aitoa julmuutta ja välinpitämättömyyttä muista kuin itsestä.
Mites Hirvaz, oliko sulle toi empatia käsitteenä tuttu millään tavoin? Herättääkö mitään tunnetta esim. jos toinen itkee hädissään, ja tarvitsee ehkä hiukan hellyyttä päästäkseen yli?
Äkkiseltään luettuna kuulostaa jopa vähän pelottavalta tämä teksti.
Lainaus käyttäjältä: Ms. M - 30.04.2016, 10:15Mites Hirvaz, oliko sulle toi empatia käsitteenä tuttu millään tavoin? Herättääkö mitään tunnetta esim. jos toinen itkee hädissään, ja tarvitsee ehkä hiukan hellyyttä päästäkseen yli?mitä hellämielisin kaikenhalaaja
Olin edellisessä elämässäni valtion virassa työskennellyt ammattipyöveli 1500-luvun loppupuolen Pariisissa.Minulla on edelleen muistumia siitä työstä niin paljon, että voisin kirjoittaa asiasta laajan teloittajan ohjekirjan.Toteutin työssäni valtaapitävien julmuutta käytännössä ja päästin nopeasti päiviltä kuolemaan tuomittuja rikollisia.Ammattiini kuului myös kiduttamista, amputaatioita, hirttämistä, ruoskimista ja muita lievempiä rangaistuksia. Useimmiten työkaluinani olivat mestauskirves, suuri miekka ja mestauspölkky, sekä hirsipuu ja iso teilipyörä.Olin ajautunut kyseiseen työhön olosuhteiden pakosta, kun muutakaan ei ollut minunlaiselleni tarjolla. Kenenkään lukijan ei tietenkään tarvitse uskoa tätä kertomusta todeksi, mutta totta se silti kuitenkin on.