Kolmantena pyöränä masennus

[Lunttu]

Niin totta mitä Chmlnidae puhuu tuosta itsestään, teoistaan ja tunteistaan vastuun ottamisesta. Niin monella se itsekeskeisyydessäänkin unohtuu ja siinä on monen ongelman alku ja ydin.

[IKRM]

Kyse on ainoastaan siitä maallikollekin ymmärrettävissä olevasta lähtökohdasta, että keskusteluun osallistuvan on hyvä tietää mistä puhuu, mikäli mielii esittää näkemyksensä tietona. Jos taas tahtoo esittää mutuja ja pohdiskeluja, se on tietysti täysin sallittua, mutta sitä ei hyvän käytöksen nimissä tule tehdä tavalla, joka loukkaa niitä joita asia todella koskettaa.

Tuo tarkoittaa siis sitä, että jokainen masentunut on masennuksien asiantuntija, ja jokainen ei masentunut taas ei tiedä asiasta yhtään mitään.

Jos näin on, miksi tässä maassa on edelleen masentuneita, eikös ne ammattimiehinä ja -naisina olis jo tervehdyttäneet itsensä ajat sitten.

Joskus tekee todella hyvää saada ulkopuolisen näkemystä asiaan, varsinkin jos muistaa ettei täysinäiseen kuppiin voi kaataa. Ja, että ne 'ohjeet' kaikessa suoruudessaan ja karuudessaan voikin olla hyvää tarkoittavia ja kannustavia, vaikka ne sillä hetkellä tuntuukin loukkaavilta nekin.

Aika usein niihin jopa kannattaa tarttua,  vaikka se itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta loukkaiskin omasta mielestä.

IKRM

[Kettu vinossa]

Kettu.. Tiedän kavereita jotka sopivasti kiskovat päivittäin codeeinia, dormicumia, oxycodonia, amfetamiinia,jne.. Eikä ihan mikkihiiri annoksina..://
Päälle viinaa, nuuskaa, ja kaikki dropit pikasustasta venäiseen kasvuhorkkuun.. Jostain syystä moinen vuosien "treeni" ei yhäkään masenna.. mmmm
Ehkä pitäs lisätä cipralex dosettiin.... *virn

Eivät kaikki huumeidenkäyttäjät ole masentuneita.

Kuten muissakin lääkkeissä, myös masennuslääkkeissä on omat mahdolliset haittavaikutuksensa, joten ei niitä kannata kenellekään turhaan syöttää. Lisäksi on aina vaarallista antaa toiselle lääkkeitä ilman että hän itse tietää siitä. Esimerkiksi jos ihminen saa sairaskohtauksen ja joutuu sairaalaan, olisi tärkeää, että potilas tai lähipiiri osaavat kertoa, mitä kaikkia aineita hän on ottanut.

Samoin kaikki masentuneet eivät sorru päihteisiin. Moni masentunut nimen omaan yrittää päästä päihteistä eroon, koska päihteiden käyttö ei paranna masennusta. Päihteet voivat hetkeksi turruttaa, tehdä maailmasta siedettävämmän paikan, mutta lääke ne eivät ole. Päihteiden säännöllisellä käyttäjällä elimistö menee vain jatkuvasti huonompaan kuntoon, mikä masentaa lisää. Alkoholin toimimattomuudesta masennuksen hoitoon onkin jo runsaasti esimerkkejä yhteiskunnassamme, ja olen itsekin ollut useamman kerran aivan liian koukussa viinaan. Yhdysvalloissa määrätään joissain osavaltioissa kannabista "masennuslääkkeeksi", mutta eipä se näytä lääkkeenä toimivan, paljon on netissä tullut vastaan elämänsä helvetillisyyttä valittavia stonereita.

Päihteet yleensä vahvistavat sitä olotilaa, mikä on jo valmiiksi. Jos päihteitä haluaa käyttää, niitä olisi siksi viisainta käyttää vain silloin, kun on jo valmiiksi hauskaa. Tämä koskee sekä terveitä että masentuneita.

Terveelliset elämäntavat yleensä lisäävät mielihyvää aiheuttavien välittäjäaineiden tuotantoa aivoissa, mikä on hyväksi masentuneelle. Tällöin myös mielialalääkkeestä saa otettua kaiken hyödyn irti. Siksi olisi hyvä, jos masennuspotilas saisi harrastettua liikuntaa, vaikka se kuinka epämieluisalta tuntuisikin aluksi.

[pikkusisko]

Kyse on ainoastaan siitä maallikollekin ymmärrettävissä olevasta lähtökohdasta, että keskusteluun osallistuvan on hyvä tietää mistä puhuu, mikäli mielii esittää näkemyksensä tietona. Jos taas tahtoo esittää mutuja ja pohdiskeluja, se on tietysti täysin sallittua, mutta sitä ei hyvän käytöksen nimissä tule tehdä tavalla, joka loukkaa niitä joita asia todella koskettaa.

Tuo tarkoittaa siis sitä, että jokainen masentunut on masennuksien asiantuntija, ja jokainen ei masentunut taas ei tiedä asiasta yhtään mitään.

Kertoisitko minulle sen päättelyketjun, jonka perusteella moisen johtopäätöksen muodostit?

Itsekin innostun usein keskustelemaan aiheista, joista minun tietämykseni ja/tai henkilökohtainen kokemukseni on hyvinkin rajallista. Sillä tavallahan sitä tietoa ja ymmärrystä parhaiten lisää saakin. Hassua, mutta minä en ole koskaan tullut silloin kokeneeksi tarvetta halventaa tai mitätöidä niiden näkemyksiä, joilla sitä tietoa ja/tai kokemusta on enemmän. Joskus, monestikin, olen siitä huolimatta ollut eri mieltä tai tulkinnut toisen välittämän informaation toisin. Eipä ole silti tullut sen vuoksi mieleen, että minulla olisi oikeus kohdella ketään epäkunnioittavasti.

[Kettu vinossa]

Kyse on ainoastaan siitä maallikollekin ymmärrettävissä olevasta lähtökohdasta, että keskusteluun osallistuvan on hyvä tietää mistä puhuu, mikäli mielii esittää näkemyksensä tietona. Jos taas tahtoo esittää mutuja ja pohdiskeluja, se on tietysti täysin sallittua, mutta sitä ei hyvän käytöksen nimissä tule tehdä tavalla, joka loukkaa niitä joita asia todella koskettaa.

Et ole ilmeisesti viettänyt netissä tarpeeksi aikaa tajutaksesi, että tämmöisten vaatiminen on mahdotonta, olipa keskustelun aihe mikä tahansa.

Keskustelufoorumin idea on, että jokainen, jolla on tunnukset, saa osallistua keskusteluun, olipa hänellä kuinka suuri tietämys aiheesta tai ei.

Lisäksi on paljon asiantuntijoita, jotka eivät oikeasti tiedä asiastaan kaikkia näkökulmia, mutta eivät itsekään tajua sitä. Varsinkin tiede- ja ympäristökeskusteluissa törmää usein ihmisiin, joilla on kovin yksipuolinen (vaikkakin laaja) tieto asiasta.

Jos taas mietitään loukkantumista, niin sitä tapahtuu, kirjoittipa toinen viestinsä kuinka asiallisesti tahansa. Yksikin tahaton väärä sanavalinta voi suututtaa toisen (hyvänä esimerkkinä esimerkiksi sukupuoli-identiteettiin liittyvät keskustelut). Niinpä jos tahtoo keskustella netissä ketään loukkaamatta, niin ei kannata kirjoittaa yhtään mitään.

Mielestäni keskustelufoorumeita saa ja kannattaa käyttää tiedonhankintaan. Saa kysyä tyhmiä kysymyksiä. Saa kysellä ja kommentoida aroistakin aihepiireistä, vaikka siitä joku loukkaantuisikin. Sillä jos joku asiantuntija vastaa, ja aiheesta syntyy keskustelua, niin aina siitä oppii uutta.

[IKRM]

Eipä ole silti tullut sen vuoksi mieleen, että minulla olisi oikeus kohdella ketään epäkunnioittavasti.

Tarkoittaako tämä, että olet sitä mieltä että olen mielipiteitäni ilmaisemalla kohdellut jotakuta epäkunnioittavasti?

IKRM

[Pulseproto]

Myös parahin IKRM.. Mehän toki tiedämme että kaikenlainen kyseenalaistaminen, anti-mustavalkoinen, rautalangasta piirretty avoin objektiivisuus asiassa kuin asiassa halutaan tässä baarissa ymmärtää provona. Pois omat mielipiteet, koska ne monille edustavat masentavasti universaalia virheellistä ja väärää totuutta sekä pahansuopaa manipulointia..
Pus,pus..halihali ja jeesustelu mieluiten videoklipillä kyynelehtien - se oikea hurmoshenkinen empatia..

[Loc]

Niin totta mitä Chmlnidae puhuu tuosta itsestään, teoistaan ja tunteistaan vastuun ottamisesta. Niin monella se itsekeskeisyydessäänkin unohtuu ja siinä on monen ongelman alku ja ydin.

Itse lasken tuon lapsen ja aikuisen eroksi. Lapsi kiukuttelee ja miettii että kuka tai mikä teki tämän minulle. Aikuinen miettii mitä minä tein. Eli yksinkertaistaen syiden etsiminen ulkopuolelta vs. syiden etsiminen itsestä.

[Chmlnidae]

Niin totta mitä Chmlnidae puhuu tuosta itsestään, teoistaan ja tunteistaan vastuun ottamisesta. Niin monella se itsekeskeisyydessäänkin unohtuu ja siinä on monen ongelman alku ja ydin.

Itse lasken tuon lapsen ja aikuisen eroksi. Lapsi kiukuttelee ja miettii että kuka tai mikä teki tämän minulle. Aikuinen miettii mitä minä tein. Eli yksinkertaistaen syiden etsiminen ulkopuolelta vs. syiden etsiminen itsestä.

Niin, oleellista siinä mitä kirjoitin ei juuri ollut vain ne teot, vaan ne tunteet.
Kyllä minä olen ihan väsymiseen asti kuunnellut ihmisiä heidän sydänsuruissaan. Kun he pyörittävät ja pyörittävät "miksi se teki niin, mitä se ajatteli, mitä se tunsi, miksimiksimiksi...". Varmaan moni runo ja laulu (täälläkin) on syntynyt juuri niistä vastaamattomista kysymyksistä onnettomien sydänten sisältä kun ei ymmärretä toista, eikä itseä.
Emme voi vaikuttaa ulkopuoliseen maailmaan, mutta voimme vaikuttaa sisäpuoliseen. Siksi on syytä keskittyä siihen. Ja nimenomaan jos haluaa löytää tasapainoa ja rauhaa itsensä kanssa niin keskittyä siihen omaan sydämeen ja sinne kätkettyihin tuskiin.
Me elämme niin materiaalisessa maailmassa että se on hyvin aliarvostettua. Me puhumme jostain "objektiivisesta totuudesta" anteeksi niin kuin mistä.... Ei se totuus ole out there, se on jokaisen sisällä. Kaivakaa sieltä, älkää syytelkö muita ihmisiä tunteistanne ja sanomisistanne saati teoistanne (moniko murha on tehty "siksi kun se oli, teki, sanoi, ajatteli, edusti.....sitä tätätuota ja vielä jotain muuta".

Lisäys: tarkoitan ettei se totuus ole "out there" kenenkään toisen mielipiteessä.
Jos haluatte jonkun objektiivisen totuuden niin miten olisi tämä: maailmassa puolet ihmisistä näkee nälkää tai kärsii huonosta ravitsemusesta. Ruokaa on olemassa riittävästi kaikille, ylikin. Yksi prosentti maailman ihmisistä omistaa yli 70 (vai oliko 60...nyt en jaksa tarkistaa) varallisuudesta. Kuka teki väärin ja mitä?
Materiaaliset ongelmat olisivat täysin ratkaistavissa, ja nopeasti. Silti......

[pikkusisko]

Eipä ole silti tullut sen vuoksi mieleen, että minulla olisi oikeus kohdella ketään epäkunnioittavasti.

Tarkoittaako tämä, että olet sitä mieltä että olen mielipiteitäni ilmaisemalla kohdellut jotakuta epäkunnioittavasti?

IKRM

Ei suinkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että myöskään mielipiteitään ilmaistessa ei ole oikeutta kohdella ketään epäkunnioittavasti. Enkä viitannut yksinomaan sinuun, vain yleisesti ottaen siihen tässäkin ketjussa vienosti tuoksahtavaan eriskummalliseen aivopieruun, että olisi lupa loukkaantua jollei saakaan kaikessa rauhassa olla toisille ilkeä, vaan joku ottaa ja puuttuu siihen.

Mutta tämäpä tästä OT:stä omalta osaltani. En vain voi vastustaa kiusausta, kun IKRM saa minut joka kerta samoista naruista vetämällä aivan roihahtamalla syttymään Enkä oikeastikaan tarkoita sitä millään pahalla, en viitsi edes teeskennellä etteikö minusta olisi hauskaa tästä asiasta tingata kerta toisensa jälkeen. Tämän ketjun aihepiiriin se ei vain kieltämättä varsinaisesti kuulu.

[Amunet]

Balthazar, jos joskus tavataan nin haluan paiskata kättä. Sä toit tässä kirjoituksessasi esille sen ytimen, missä masentunut velloo.Masennus ei ole laiskuutta, eikä tyhmyyttä. Se on musta aukko, joka imee voimat. Ja peikko, joka kuiskuttaa korvanjuuressa, että ei susta oo mihinkään. Kukaan ei sitä itselleen aiheuta.

Kuvitelkaa, jos pystytte, seuraavanlainen tilanne.

Heräät, vaikket ole varma oletko edes nukahtanut. Haluttaisi nousta kuselle, mutta on kuin sinut olisi runkonaulaimella ammuttu kiinni samaan paikkaan ja asentoon kuin mihin edellisenä päivänä kaaduit... vai oliko se toissapäivänä, viime viikolla? Et enää muista, missä kävit mutta jossain oli pakko käydä hoitamassa jokin asia. Ehkä se oli jokin kirjeasia, tuosta postipinosta tuossa lattialla? Veitkö roskat, vai haitko jotain jostakin? Sälekaihtimien välistä näkyy päivänvaloa, olisipa ihana avata parvekkeen ovi ja saada raitista ilmaa. Kunpa jaksaisin nousta ja kävellä avaamaan oven.

Päätä kivistää, jos olenkin nukahtanut niin unta on ollut niin vähän tai unen laatu niin huonoa, että päänsärky tuntuu vain etäisenä sirinänä väsymyksen läpi, joka saa ilman tuntumaan siirappimaiselta, paksulta nesteeltä. Mietit taas kerran, kuten joka kerta herättyäsi, että olisiko tänään voimia nousta ja kävellä vaikka junan alle. Jos pääsisi ylös ja liikkeelle, varmasti jaksaisin rautatielle asti. Mutta entä jos juna ei juuri silloin tulekaan? Jos joudunkin odottamaan ja miettimään, ehdinkö tulevan junan alle? Mitä jos jään henkiin? Veturinkuljettaja ei varmasti halua ajaa ylitseni, täytyy keksiä jotain muuta.

Jos vaan jaksaisin nousta ylös. Paljonkohan kello on? Mikähän päivä nyt on? Minun piti jonakin päivänä mennä jonnekin, minne en päässyt. Sen jälkeen en ole uskaltanut pitää puhelinta päällä. Jos joku soittaa, niin en pysty kyllä esittämään reipasta. Kaikki saavat tietää missä kunnossa asuntoni on, etten ole siivonnut tai tehnyt ruokaa kuukausiin. Jos jaksaisin siivota niin voisin lähteä ulos. Jos jaksaisin ensin nousta ylös. Pakko minun on nousta vessaan, sen jälkeen kyllä tartun toimeen ja tiskaan edes tiskit.

Voi vittu, olen taas sängyssä, miten tässä näin kävi? Jaksoin juuri ja juuri käydä vessassa ja juoda vähän vettä, sitten taas jotenkin kaaduin sänkyyn. Likaisiin lakanoihin... miksen jaksa edes pestä näitä lakanoita? Ei minusta ole mihinkään, parempi olisi kuolla pois, mutta sen pitäisi tapahtua kerralla ja varmasti. Eloonjääminen pelottaa liikaa. Sitten viimeistään kaikki saavat tietää, ettei minusta ole mihinkään.

Välillä tuntuu että muistat ajan jolloin et ollut tässä. Olit ulkona, olit muiden ihmisten kanssa ja sinulla oli ihan mukavaa. Puhuit muiden ihmisten kanssa ja he puhuivat sinulle. Vai kuvittelitko vain sen kaiken? Et ole enää varma. Ainut asia josta olet varma, on se ettet jaksa nousta ylös. Vaikka haluaisitkin.


Oma masennukseni ei koskaan mennyt näin pahaksi. Vaikka olinkin vakavan masennuksen kourissa ja itsetuhoinen, en koskaan lakannut toimimasta ja se pelasti minut. Mutta tarina on yhtälailla tosi, tapahtuu tälläkin hetkellä. Kevät on aikaa, jolloin talvella syvemmin masentuneet saavat viimein energiaa päättää päivänsä. Viikkojen, kuukausien tahdonvoima puristetaan pieneen hetkeen että saadaan lopetettua oma kärsimys ja loputtomalta tuntuva helvetti.

Haistakaa vittu kaikki, jotka kehtaatte ajatella ettei masentunut ole vahva.
Haistakaa vittu kaikki, jotka ajattelette että masennus on jotenkin ansaittua tai omaa syytä.
Haistakaa vittu te kaikki, jotka olette saaneet osaksenne vain vastuksia joista olette itse selvinnyt ja siitä voimaantuneena viisastelette ja kuvittelette olevanne vahvempia ja parempia. Teillä terveillä ei olisi päättäväisyyttä tai tahdonvoimaa tappaa itseänne, vaikka haluaisittekin. Toivottavasti teillä ei ole silloinkaan, jos sairastutte joskus masennukseen.

Kukaan ei ole ansainnut sitä, että oma psyyke ja persoonallisuus alkaa käymään sotaa itseään vastaan ja alat toimimaan oman etusi vastaisesti. Jokainen joka minut tuntee, tietää että jos vain on syytä epäillä että joku kokee jääneensä yksin, jos saan aavistuksen että joku on vajoamassa tuohon helvettiin, niin laitan vähintäänkin viestin, että onko kaikki ok, voinko auttaa jotenkin? Koska vaikka masentunut yrittäisikin esittää että kaikki on hyvin eikä koskaan myöntäisi olevansa avun tarpeessa, niin sillä viestillä on suurtakin suurempi merkitys sille, joka kuvittelee olevansa yksin. Vaikka siitä ei olisi edes mitään apua, niin ei siitä kyllä ole ollut mitään haittaakaan.


balthazar, joka toivoisi että olisi mahdollista, että aivan jokainen voisi olla onnellinen ja saisi rakastaa.

[Chmlnidae]

...en ihan hiffaa mitä hienoa on päättäväisyydessä ja tahdonvoimassa tappaa itsensä?

Kun juurikin siitähän masentuneiden auttamisessa on kyse ja että yritetään tässä haarukoida että mitkä ne oikeat työkalut on ettei kukaan tapa itseään. Kun eikö noin ylipäänsä siinä että voidaan elää mahdollisimman hyvin ja täydesti ole kyse siitä että löydetään ne oikeat työkalut joilla parhaaseen tulokseen päästään ja elämä kukoistaa?

[Kettu vinossa]

...en ihan hiffaa mitä hienoa on päättäväisyydessä ja tahdonvoimassa tappaa itsensä?

Koska elämällä ei ole tarkoitusta, ihmisiä on muutenkin aivan liikaa ja kukaan ei ole korvaamaton. Jos ihminen ei myöskään tee opiskele tai tee työtä, hänestä on yhteiskunnalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Harva haluaa olla pelkkä taakka.

Käännetäänpä kysymys toisinpäin: mikä on hienoa elämisessä?

[Chmlnidae]

...en ihan hiffaa mitä hienoa on päättäväisyydessä ja tahdonvoimassa tappaa itsensä?

Koska elämällä ei ole tarkoitusta, ihmisiä on muutenkin aivan liikaa ja kukaan ei ole korvaamaton. Jos ihminen ei myöskään tee opiskele tai tee työtä, hänestä on yhteiskunnalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Harva haluaa olla pelkkä taakka.

Käännetäänpä kysymys toisinpäin: mikä on hienoa elämisessä?

Parhaimmillaan kaikki. Joka ikinen hetki. Elämä. (siinä sen tarkoitus)
Lisään vielä sen verran että riippumatta siitä mitä itsen ulkopuolella tapahtuu. Siinä on tarkoitus, kaiken elämän tarkoitus. Siksi elämää kaikissa muodoissa tulee kunnioittaa ja suojella, siksi toisia ihmisiä tulee kohdella myötätuntoisesti, siksi kaikki se minkä suustaan (tai näppiksestään) päästää pitäisi olla miellyttävää ja ympäristöstä miellyttävän paikan olla myös muille tekevää (jos se ei ole niin sen lähteen sisällä on jotakin paskaa joka tulisi tutkia ja sitten hutkia).
Ja ei, en ole, vielä, itse aivan niin onnellinen että olisin päässyt täysin tuohon pisteeseen itseni kanssa (mutta yrittää todella aion).

[quipu]

Mä en ole oikein koskaan tullut kaveriksi tuon Chimin mainitseman kärsimyksen kanssa. Sitä on ollut ja paljon,mutta en mä siihen ole tottunut milloinkaan.
Toki jos ajattelisi,että elämästä loppuisi kaikki kipu ja kärsimys,tulisiko elämästä liian tylsää ja vähän sellaista yhden tekevää. Se että jos kaikki yritetään "lääkitä pois",on ehkä tuota kärsimyksen kieltämistä ja että kärsimyksen ei tulisi kuulua ideaaliin elämään ja länsimaiseen hyvinvointiin