Baarin kannatusmaksut
Olisin jokseenkin kiinnostunut tietämään, keneltä kaikilta on suljettu pois mahdollisuus kilpirauhassairauksiin.
Lainaus käyttäjältä: lambda0 - 20.04.2016, 16:35Olisin jokseenkin kiinnostunut tietämään, keneltä kaikilta on suljettu pois mahdollisuus kilpirauhassairauksiin. Nykyään kilpirauhastesti on (tai ainakin pitäisi olla) rutiinitoimenpide, kun tutkitaan masennusta. Testien mukaan itsellä ei ollut mitään vikaa kilpirauhasarvoissa, vaikka suvussani kilpirauhasvaivaisia onkin. Testasivat samalla labrassa pari muutakin vajaatoimintaa, mutta mitään vikaa ei ollut missään.Alkaa tuntua, että tässä ketjussa on tainnut mennä aikalailla pahasti keskenään sekaisin lievä, keskivaikea ja vaikea masennus, sekä toki kaikki muut sairaudet, jotka vaikuttavat mielialaan.
Mutta koska kyseessä on sairaus, tarvitaan myös hoitoa. Oikeanlaista, ihmiselle räätälöityä hoitoa. Ja sen hoidon piiriin pääseminen ei ole ihan yksinkertainen temppu.Shoutboxissa Viridian kirjoitti:LainausNiinkuin vaikka nämä masennuksen hoidot, toipumiset, voiko toipua, pitäisikö toipua, selviääkö elämästä enää kukaan ilman pitkällisiä terapioita, ja pitääkö kaikki surut lääkitä... mutta koska niistä ei saa puhua ellei muista luetella kuinka jokainen on oman masennuksensa ainut asiantuntija ja päättää itse haluaako edes yrittää ottaa vastaan hoitoa, niin siirrynpä takavasemmalle ja lähden taas aamulla töihin, kun jonkun täytyy vai täytyykö.. jos vaikka katkeis jalka ja ilmottaisin työmaalle, että en usko kipsin auttavan juuri minun murtumaani.Entäs sitten kun sen katkenneen jalan kanssa pääset kuukauden jonotuksen jälkeen lääkärille, joka kirjoittaa burana-reseptin, ja toteaa, että syöpä näitä, eiköhän se siitä parane? Ja kun ei parane, saat uuden lääkäriajan taas kuukauden päähän, ja vähän vahvemmat lääkkeet? Mutta kun eihän se murtuma parane niillä lääkkeillä, niin jälleen kuukauden tai pari kärvisteltyäsi pääset ehkä röntgeniin. Ja kun röntgenlausunto valmistuu, todetaan, että kyllähän tämä tosiaan poikki on, mutta näitä ei hoideta täällä, vaan saat lähetteen erikoissairaanhoidon piiriin. Jono tosin on puoli vuotta. Puolen vuoden kuluttua jalkasi on edelleen poikki, sinä aika mukavassa kipulääkekoukussa ja pääset erikoissairaanhoidon palaveriin. Palaverin perusteella sinulle ehkä suositellaan jatkohoitoa, mutta sitä on haettava erikseen kymmensivuisella kelan kaavakkeella. Ja jollet tuolla kaavakkeella pysty ihan itse, ilman minkäänlaista apua, kertomaan, miksi juuri sinun jalkasi hoito on tärkeää, ja kuinka varmasti pystyt olemaan yhteiskunnan tuottava jäsen hoidon jälkeen, hoito yksinkertaisesti evätään sinulta. Jos satut kuitenkin saamaan myönteisen hoitopäätöksen, kela luonnollisesti korvaa hoidostasi vain 20-30%, joten sinulta on löydyttävä omaa rahaa n. 4300-7200 euroa hoitoa varten.Masennuksen vertaaminen katkenneeseen jalkaan on hieman ontuvaa.Myöskin masennus sairauden vertaaminen normaaliin, ihmiselämään kuuluvaan alakuloon, suruun, väsymykseen, satunnaiseen ahdistukseen, yms. on harhaanjohtavaa. Kuka tahansa voi mennä elämässään hetkellisesti pois tolaltaan ja tarvita vaikkapa viikon saikun akuutin kriisin kohdatessa. Kuka tahansa kärsii silloin tällöin univaikeuksista tai tunteesta, että eipä kyllä yhtään huvittaisi.Masennus on jotain ihan muuta, ja sitä kyllä ei voi käsittää, jollei itse ole kokenut, tai mahdollisesti seurannut erittäin läheltä vierestä.Palaan vielä masentuneen minäkuvaan ja sen muuttamiseen.Aivot ovat monimutkainen ja kompleksinen kokonaisuus. Masennus on vittumainen, koska se sairautena sijaitsee juurikin aivoissa. Aivot on mahdollista opettaa uuteen tapaan ajatella esimerkiksi itsestään. Mutta se on pitkä ja äärimmäisen vaativa prosessi, joka tarvitsee tuekseen ohjausta ja päämäärätietoista työtä. Aivojen on tehtävä lukuisia toistoja uudenlaisesta ajattelumallista, ennen kuin se syrjäyttää vanhan ajattelutavan. Ja tämä on yksi suuri haaste masennuksen hoidossa; koska hoito vaatii hoidettavalta (siltä sairaalta) pitkäjänteistä sitoutumista hoitoprosessiin, ja kykyä ja halua työskennellä oman parantumisensa eteen, niin hoito todellakaan ei tavoita kaikkia masentuneita tasapuolisesti.Täällä oli esitetty myös, että masennusta sairastavan pitäisi vain mennä luontoon, liikkua ja syödä terveellisesti, niin kyllä se siitä. Nämä kaikki ovat toki erittäin hyviä tukevia toimia toipumisessa, mutta eivät ne yksinään sitä sairautta paranna. Vertauskuvana: jos haluan juosta maratonin, on terveellisestä ruokavaliosta ja mielikuvaharjoittelusta iso apu matkalla. Mutta en minä pelkästään niillä tule sitä maratonia juoksemaan, kyllä niitä lihaksiakin on ihan oikeasti treenattava. Samoin masennusta sairastavan on ihan oikeasti treenattava niitä uusia ajattelutapoja.Jokaisesta terveyskeskuksesta pitäisi löytyä tk-psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitoja. Ja heille omat suorat puhelinnumerot. Lääkärit eivät syystä tai toisesta näitä mainosta, mutta näille henkilöille on mahdollista päästä juttelemaan omasta olostaan, yleensä 1-5 kertaa. Jos keskustelu tuntuu sellaiselta, että se voisi toimia apuna, tk-psykologilla on mahdollisuus kirjoittaa lähete edelleen tk-lääkärille, joka voi tehdä lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, josta voi saada puoltavan lausunnon kelan korvaamaa terapiaa varten. Tämän vuoden vaihteessa kela on päivittänyt korvauskäytäntöään niin, että terapiaprosessi on myös taloudellisesti mahdollinen hiukan pienemmilläkin tuloilla.Tämä voi olla yksi väylä kohti elämää, jota masennus ei hallitse.
Niinkuin vaikka nämä masennuksen hoidot, toipumiset, voiko toipua, pitäisikö toipua, selviääkö elämästä enää kukaan ilman pitkällisiä terapioita, ja pitääkö kaikki surut lääkitä... mutta koska niistä ei saa puhua ellei muista luetella kuinka jokainen on oman masennuksensa ainut asiantuntija ja päättää itse haluaako edes yrittää ottaa vastaan hoitoa, niin siirrynpä takavasemmalle ja lähden taas aamulla töihin, kun jonkun täytyy vai täytyykö.. jos vaikka katkeis jalka ja ilmottaisin työmaalle, että en usko kipsin auttavan juuri minun murtumaani.
.. Onko mitään helpompaa kuin saada lääkitys jos psyykensä haluaa kenties sekaisin kuin sepittää soma tarina ja loppukaneetiksi kärsivänsä itsetuhoisista ajatuksista...
Jepjep.. Tiedän kavereita jotka sopivasti kiskovat päivittäin codeeinia, dormicumia, oxycodonia, amfetamiinia,jne .. Päälle viinaa, nuuskaa, ja kaikki dropit pikasustasta venäiseen kasvuhorkkuun.. Jostain syystä moinen vuosien "treeni" ei yhäkään masenna.. mmmm Ehkä pitäs lisätä cipralex dosettiin.... *virn
Kettu.. Tiedän kavereita jotka sopivasti kiskovat päivittäin codeeinia, dormicumia, oxycodonia, amfetamiinia,jne.. Eikä ihan mikkihiiri annoksina..:// Päälle viinaa, nuuskaa, ja kaikki dropit pikasustasta venäiseen kasvuhorkkuun.. Jostain syystä moinen vuosien "treeni" ei yhäkään masenna.. mmmm Ehkä pitäs lisätä cipralex dosettiin.... *virn
Ilmeisesti tässä joutuu yhtä aikaa olemaan sekä se kusipää, joka ei ymmärrä mitään, että se sivullinen, jonka kommentit kuitenkin raahataan keskusteluun, josta ilmoitti ehkä pysyvänsä poissa (ja jonne tuli kun kerta pois pysyminenkin on jonkun mielestä puskasta vittuilua).
Ja oma pointtini liittyi samaan, vaikkei sitä ollutkaan tarkoitus tuoda tähän ketjuun, missä pitää olla asiantuntija.