Baarin kannatusmaksut
Kolmantena pyöränä masennusSopia tapaamisia ja pakottaa itsensä menemään niihin, pakottautua yrittämään nauttia elämästä niin kuin tietää että kuuluu, mutta mihin ei vain jostain syystä tunnu pystyvän vaikka kuinka tahtoisi.Jatkuvista epäonnistumisen ja lannistavan vaikeuden kokemuksista huolimatta monet masentuneet pystyvät yllättävän hyviin yrityksiin pysyä elämässä kiinni, eikä kukaan ulkopuolinen välttämättä osaa aavistaakaan, millaisen kamppailun toinen joutuu käymään vain tullakseen kahville. Silti toistetaan usein vähän syyttäväänkin sävyyn, että varsinkin subin on mielenterveysongelmistaan ehdottomasti D:lle kerrottava. Tarkoitus on tietysti hyvä, mutta huomiotta jää eräs keskeinen seikka: masennusta ei voi dominoida. Se ei ole jokin yksityiskohta, jonka voisi vain ottaa huomioon ja suunnitella sessiot sen mukaan. Vaikka D laittaisi subin laulamaan koko sairaskertomuksensa, voisi tavoittaa vain hataran varjokuvan siitä, mitä masennus toiselle todella on. Kun masennuksen kanssa elää kauan kaksin, siitä tulee kuin rakastettu. Suhde omaan sairauteen on hyvin tiivis ja intiimi, eikä kukaan ulkopuolinen vain voi tulla siihen väliin. Kukaan ei voi oppia tuntemaan sitä niin läpikotaisin, eikä tietää mitä kaikkea sen kanssa joutuu kokemaan. Dominoivan auktoriteetti ei voi tätä hiljaista tietoa ohittaa: mitä tulee masennuksen kanssa toimimiseen, sitä sairastavan sanan on oltava laki. Edes D ei voi tehdä muuta kuin koettaa parhaansa mukaan olla tukena. pikkusisko
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 18.04.2016, 17:31Minusta lääkkeiden määräämisen taustalla, ja lähtökohtana, tulisi olla että niistä pyritään eroon.Täysin samaa mieltä. Ei sillä, että mielialalääkkeet mitenkään olemuksellisesti paha asia olisivat, mutta oireita niillä vain voi lievittää, ei parantaa sairautta. Silti vaikuttaa ikävä kyllä siltä, että niitä tarjotaan meillä ensisijaisena hoitomuotona. Edes satunnainen keskusteluapu on vaivan ja jonottamisen takana, ja mistään psykiatrisesta hoitosuhteesta on turha haaveillakaan ennen kuin on monta vuotta pyörinyt milloin minkäkin yleislääkärin vastaanotoilla. Opiskelijoilla ja työttömillä ainakin näin, en tiedä sitten ovatko ylemmissä kasteissa onnekkaampia Omat kokemukseni niin mielialalääkkeistä kuin masennuksen hoidosta ylipäätään ovatkin enimmäkseen äärimmäisen huonoja. Sitä suuremmalla syyllä tuntuu hyvältä kuulla, että monet ovat kuitenkin tarvitsemaansa apua saaneet. Ehkä se ei olekaan täysin mahdotonta
Minusta lääkkeiden määräämisen taustalla, ja lähtökohtana, tulisi olla että niistä pyritään eroon.
vai masennuskeskustelu, hmm...Oma kuntoutus epäonnistui lähinnä sen takia että terveydenhuolto yritti parantaa masennusta.. ei sen masennuksen syitä. Oon siis yliherkkä ja arka. Se teki musta super ujon ja syrjään vetäytyvän nuorena, se oli tosi tuhoisaa monin tavoin. Siinä väkisinkin masentuu kun huomaa että ei yksinkertaisesti pärjää tässä sosiaalisessa yhteiskunnassa. Masennus oli suojakilpi sitä vastaan, se auttoi kestämään paremmin. tsemppiä kaikille masentuneille, kyl se valoisuus löytyy sieltä jostain.. kannattaa etsiä .
Että onez, jos nyt joku hyvä puoli pitää sinulle keksiä, niin ehkä täällä ja tässä maassa voi vielä toistaiseksi pärjätä herkkänä ja arkana. Ja olla rakastettu juuri sellaisena.Vir
Yleisesti ottaen ihmiset, jotka esittää sairauttaan, kertoo kaikille kuulemishaluisille vaikeista oireistaan sekä on aina valmiita heittäytymään yleisen surkuttelun kohteiksi, eivät ole oikeasti kovinkaan sairaita.
Masennuksesta ei saisi puhua, jos ei ole sellaista itse kokenut. Masennus pitäisi hyväksyä ja kaikki toimintamallit, mitä se aiheuttaa. Itselläni on matkassa koko ajan työkapsäkissä Depressiokäsikirja. Suurin parantava tekijä on ihan vain ihminen itse. Vaikuttavin tekijä on ihminen itse ja oma vastuu, tekemiset, ajatusmallit, tahto. Lääkkeet tukee, terapia auttaa, mutta ilman ihmisen kokemusta ja ajatusta siitä, että olen oman elämäni seppä, toimija, tekijä ja muuttuja kaikki apukeinot on tuhka tuuleen heitettyjä.
Siinä vaiheessa, kun eräänä yönä puhuin hänet alas sillankaiteelta, näin osan siitä surusta ja pelosta.
On puhtaasti arpapeliä kuka saa kantaakseen niin paljon, ettei sitä enää pysty käsittelemään ja kestämään sairastumatta. On äärimmäisen typerää ja vähä-älyistä kuvitella jotain muuta.
Lainaus käyttäjältä: Ms. M - 18.04.2016, 23:03 Siinä vaiheessa, kun eräänä yönä puhuin hänet alas sillankaiteelta, näin osan siitä surusta ja pelosta.Kaverilla oli aikoinaan myös masentunut tyttöystävä, se tuli alas sillankaitteelta kun sanottiin sille että hyppää nyt perkele tai tule alas, tässä alkaa tulla kylmä odotellessa.Siitä se käveli kaikessa rauhassa kotiin kaverin kanssa eikä ole sen koomin uhkaillut itsemurhalla.IKRM