Polyamorisia ajatuksia

[Alexios]

Petos on intentionaalista toimintaa, josta haluaa välittää puolisolle eri kuvan kuin todellisuus on. Salailu taas voi mielestäni olla muutakin kuin petos - kulissien ylläpitoa, etäisyyttä, asioiden mainitsematta jättämistä..

Mitä eroa näissä on? Kaikissa jälkimmäisissä halutaan välittää eri kuvan kuin todellisuus on.

[Salix]

Kai se on viime kädessä kiinni siitä mitä on luvattu ja sovittu. Siis onko salailu petos. 

[submit]

Kai se on viime kädessä kiinni siitä mitä on luvattu ja sovittu. Siis onko salailu petos. 

Sievä salailu ei olisi petosta jos olisi tarkoitus ylläpitää suhdetta / suhteita?

[Annaleena]

Petos on intentionaalista toimintaa, josta haluaa välittää puolisolle eri kuvan kuin todellisuus on. Salailu taas voi mielestäni olla muutakin kuin petos - kulissien ylläpitoa, etäisyyttä, asioiden mainitsematta jättämistä..

Mitä eroa näissä on? Kaikissa jälkimmäisissä halutaan välittää eri kuvan kuin todellisuus on.

Sellainen esimerkki nyt tulee vaikka mieleen, että kuvitteellinen ystäväni kertoisi, ettei ikinä kehtaisi paljastaa miehelleen, miten epäsiisti henkilö hän OIKEASTI on. Luulen, että pelko taustalla liittyisi omaan riittämättömyyteen, rakastetuksi tulemisen oikeutukseen tms. Rakkautta ansaitakseen, ollakseen oman pään sisäisten asenteiden mukaisesti rakastettava, olisi kova siivoamaan ja pitämään kotia siistinä. Minun mielestäni tämä on jonkin asteista salailua. Sama asia pohjaan asti rehellisellä pohjalla voisi olla jotakin siihen suuntaan, että ystävättäreni kertoisi avoimesti millainen on, millaisena pitää itseään, kenties näyttäisikin - ja kertoisi avoimesti menettämisen pelostaan ja oletuksista, ettei epäsiisteys ole toivottava/rakastettava ominaisuus. Tämän jälkeen kodin pitäminen siistinä ja ahkera siivoaminen voisi olla rakkauden tekoja. Kun siistin ihmisen kulissin ylläpito on epäsiistin luonteen salailua.

Petos taas voisi olla jotakin sellaista, että on sovittu yhdessä, miten ystävättäreni siivoaa kodin vaikkapa tiistaisin ja perjantaisin - vaikka olisi päättänyt, että ei todellakaan halua. Tämän vuoksi hän tilaisi salaa mieheltään ulkopuolisen siivousfirman tiistaisin ja perjantaisin siivoamaan kodin vaikka heillä ei olisi siihen oikeasti varaa. Se olisi petos.

Esimerkki on tarkoituksella seksin ulkopuolelta.. parisuhteesta kuitenkin. 

[Chmlnidae]

Niin, avoimuus ja rehellisyys. Toki käsittävät ihan kaiken ihmisen elämään kuuluvan. Mutta missä on raja, ja onko sitä, että jokin on vain ihmisen oma asia tai että kuuluu suhteen avoimuuden piiriin?

Minusta on jokaisen ihmisen vapauden ja itsemääräämisen kannalta niin että jokainen itse päättä tämän asian. Toki voidaan sopia mutta itsellä on kyllä aikamoisen epäileväinen suhtautuminen tällaiseen.
En kovasti usko mihinkään sopimisiin. Tai kait ihmisten kykyyn käsittää mitä mikin tarkoittaa. Oman ajatteluni lähtökohta kun on siinä ettei pidä muutenkaan takertua kehenkään eikä mihinkään, meidät kaikki on tarkoitettu vapaiksi ja itsenäisiksi. Mutta sitten se polariteetti tuolle on siinä että jotta voimme olla vapaita, aidosti ja terveesti, niin meidän on rakastettava ja kunnioitettava itseämme sillä sille perustuu kykymme rakastaa ja kunnioittaa muita. Rehellisyys perustuu myös rehellisyydelle itseä kohtaan. Ihminen joka ei pysty rehellisyyteen ja itsensä rakastamiseen harvoin, blää siis ei koskaan, kykene myöskään toisia kunnioittamaan ja rakastamaan. Hänen rakkautensa on aina ehdollista, tarvitsevaa, käyttävää.

Ja se miksi taas avoimuus ja rehellisyys on oleellista liittyy ihan suoraan siihen ettei ihmissuhde kehity ilman niitä. Sillä ei ole mitään kasvualustaa ilman niitä. Ja siksi vain sellainen suhde jossa ollaan molemmin puolin ja myös itselle rehellisiä voi olla antoisa ja dynaaminen. Ja sellaisen saamiseen ei auta se että laaditaan sääntöjä. Säännöt ovat aina ulkokultaisia. Mutta kommunikaatio on oleellista jotta selviää onko lähtökohdat suhteilijoilla sellaiset että mikään yhteinen on mahdollista.

Lisätäänpä sitten vielä hiukan: ja oleellista on varmaan myös miettiä ja tajuta miksi on jossakin suhteessa. Jos käytän itseäni esimerkkinä niin minulle on oleellista se että on hauskaa (kaikilla osapuolilla) ja se että voin oppia niin itsestäni kuin muista jotakin. Ja on kovin vaikea oppia mitään uutta jos ei voi olla avoin ja rehellinen.

[Chmlnidae]

Sellainen ajatus vielä, että...kun Annaleena tuossa ottaa esimerkiksi vaikka tuollaisen jonkin ihmisen ominaisuuden, epäsiisteys, ja sen liittymisen siihen ettei koe olevansa rakastamisen arvoinen koska ei ole siisti. Näin ollen salaa asian saadakseen rakkautta, ollakseen rakastettava.
Niin en katso että ihmisestä tulee rakastettava sillä että hän "tunnustaa" heikkoutensa välttämättä toiselle. Mielestäni raja on ennemminkin siinä että hän "tunnustaa" asian itselleen. Se on sitten hänen päätettävissään onko aiheellista paljastaa muille. Kun voihan se olla niinkin että jos hän tunnustettuaan asian itselleen, hyväksyykin itsensä epäsiistinä ja toteaa että so what, ei se ole oleellista ihmisen arvolle ja rakastettavuudelle kuinka siisti hima on, niin silloin ei ole kovinkaan paljon enää merkitystä sillä mitä puoliso/seurustelukumppani asiasta ajattelee, tai lähinnä hänestä ihmisenä. Ja jos ajattelee ettei hän ole rakastettava epäsiistinä niin ongelma on silloin enemmän kumppanin.

Sitten taas jos on sovittu, ja sopimus on molempien mielestä oikeudenmukainen ja reilusti tehty ja toteutettu, että toinen siivoaa silloin ja silloin, niin toki on valehtelemista jos ei niin tee. Silloin voi olla keskustelun paikka miksei tee, ja siivousfirma tekee. Kun itse taas uskon että ihmiset tekevät asioita eivät pahuuttaan ja laiskuuttaan, vaan ihan siksi kun  kokevat tekemisensä oikeutetuiksi. Eli tilanteessa jo itsessään on jotakin pielessä jos sopimus ei toimi.
ja jos kyse on yhteisestä taloudesta, ei omista fyrkista, niin vastuu niiden käytöstä on molemmilla (siksi ei ole vain toisen asia miten juttu hoidetaan).

[Annaleena]

Sellainen ajatus vielä, että...kun Annaleena tuossa ottaa esimerkiksi vaikka tuollaisen jonkin ihmisen ominaisuuden, epäsiisteys, ja sen liittymisen siihen ettei koe olevansa rakastamisen arvoinen koska ei ole siisti. Näin ollen salaa asian saadakseen rakkautta, ollakseen rakastettava.
Niin en katso että ihmisestä tulee rakastettava sillä että hän "tunnustaa" heikkoutensa välttämättä toiselle. Mielestäni raja on ennemminkin siinä että hän "tunnustaa" asian itselleen. Se on sitten hänen päätettävissään onko aiheellista paljastaa muille. Kun voihan se olla niinkin että jos hän tunnustettuaan asian itselleen, hyväksyykin itsensä epäsiistinä ja toteaa että so what, ei se ole oleellista ihmisen arvolle ja rakastettavuudelle kuinka siisti hima on, niin silloin ei ole kovinkaan paljon enää merkitystä sillä mitä puoliso/seurustelukumppani asiasta ajattelee, tai lähinnä hänestä ihmisenä. Ja jos ajattelee ettei hän ole rakastettava epäsiistinä niin ongelma on silloin enemmän kumppanin.

Tässä oli aika olennaista settiä. Mä uskon, että toiseen ihmiseen rakastuessaan hyväksyy hänet kokonaisuutena, ominaisuuksineen - ei vain parempiin puoliin hänessä. Rakastaa koko ihmistä sellaisena kuin hän on. Siksi on minun mielestäni vähän epäolennaista, kuinka siisti tai epäsiisti oikeasti on. Jos olisin äärimmäisen epäsiisti ihminen, tuskin haluaisin puolisoa, joka arvostaa siisteyttä yli kaikkien muiden ominaisuuksieni.. jotta en päätyisi jakamaan päivittäistä arkeani vääränlaisen ihmisen kanssa, tulee minun olla minä, sellainen kuin olen. Avoimesti. Pätenee myös polyphiliaan ja multiamoriaan. Kai..

[bin_hki]

Lisätäänpä sitten vielä hiukan: ja oleellista on varmaan myös miettiä ja tajuta miksi on jossakin suhteessa. Jos käytän itseäni esimerkkinä niin minulle on oleellista se että on hauskaa (kaikilla osapuolilla) ja se että voin oppia niin itsestäni kuin muista jotakin. Ja on kovin vaikea oppia mitään uutta jos ei voi olla avoin ja rehellinen.

Tässä on vähän omaa ajatustani.

Läheiset ihmiset kasvattavat kukin tavallaan, saan tukea, rakkautta, läheisyyttä, vaihtelevaa seksiä (ei mitenkään pienin jutuista ). Eri kumppanien kanssa voi tehdä erilaisia juttuja ja toisaalta jokaisen kanssa muodostuu omat harrasteet, rituaalit ja maailmat. Se on todella kaunista, mutta tilaa mustasukkaisuudelle ei ole: Mielestäni on tärkeää, että pystyy olemaan onnellinen toisten onnesta. Ei se vesi soutamalla kulu. Se on suorastaan perwåa ja panettavaa, kun saa joskus kuulla toisen seikkailuista.

Periaatteessa kukaan ei omista ketään ja harvoin tulee ajateltua vakikumppaneista, että mitä, jos tuo tuosta lähtee. Niitäkin hetkiä tosin on, varsinkin, jos kumppanilla on primäärisuhde. Vaikea sanoa, kun on monta vuotta mennyt näin, että osaisiko sitä sopeutua monojuttuun. Nykyiset kumppanit ovat kuitenkin niin rakkaita ja itselle sopivia, että eipä juuri huvita muuttaa tätä, kun on tavallaan saavuttanut jonkinlaisen kauhun tasapainon, elämä rullaa ja kalenteri pysyy vielä järjestyksessä. Tai no aina sitä voi olla kuitenkin avoin uusille ideoille ja ihmisille, jos joskus jotain hyvää sattuu kohdalle...

Mun mielestä termistöä tärkeämpää "polyamoriassa" on tunnistaa minkälainen monisuhde sopii itselle ja mitä kumppaneiltaan toivoo et vice versa. Tai ainahan se on tsägä, minkälainen tyyppi sattuu tupsahtamaan eteen, joka tietysti on aika lähellä parasta elämässä.

[Chmlnidae]

Sellainen ajatus vielä, että...kun Annaleena tuossa ottaa esimerkiksi vaikka tuollaisen jonkin ihmisen ominaisuuden, epäsiisteys, ja sen liittymisen siihen ettei koe olevansa rakastamisen arvoinen koska ei ole siisti. Näin ollen salaa asian saadakseen rakkautta, ollakseen rakastettava.
Niin en katso että ihmisestä tulee rakastettava sillä että hän "tunnustaa" heikkoutensa välttämättä toiselle. Mielestäni raja on ennemminkin siinä että hän "tunnustaa" asian itselleen. Se on sitten hänen päätettävissään onko aiheellista paljastaa muille. Kun voihan se olla niinkin että jos hän tunnustettuaan asian itselleen, hyväksyykin itsensä epäsiistinä ja toteaa että so what, ei se ole oleellista ihmisen arvolle ja rakastettavuudelle kuinka siisti hima on, niin silloin ei ole kovinkaan paljon enää merkitystä sillä mitä puoliso/seurustelukumppani asiasta ajattelee, tai lähinnä hänestä ihmisenä. Ja jos ajattelee ettei hän ole rakastettava epäsiistinä niin ongelma on silloin enemmän kumppanin.

Tässä oli aika olennaista settiä. Mä uskon, että toiseen ihmiseen rakastuessaan hyväksyy hänet kokonaisuutena, ominaisuuksineen - ei vain parempiin puoliin hänessä. Rakastaa koko ihmistä sellaisena kuin hän on. Siksi on minun mielestäni vähän epäolennaista, kuinka siisti tai epäsiisti oikeasti on. Jos olisin äärimmäisen epäsiisti ihminen, tuskin haluaisin puolisoa, joka arvostaa siisteyttä yli kaikkien muiden ominaisuuksieni.. jotta en päätyisi jakamaan päivittäistä arkeani vääränlaisen ihmisen kanssa, tulee minun olla minä, sellainen kuin olen. Avoimesti. Pätenee myös polyphiliaan ja multiamoriaan. Kai..

Eli tosin sanoen: miksi käyttäisin sen ainoan asian, ainoan oleellisen asian, mitä minulla elämässä on: aikani, sellaisiin ihmisiin joiden kanssa en voi olla todellinen oma itseni. Eli sellaisten ihmisten kanssa joille minun pitää valehdella. (tai joiden pitää valehdella minulle jostain syystä, ihan yhtä turhaa vaikkei niin omakohtaisen onnetonta ja surkeata)

Tässä on syy miksi ihmiset jotka joutuvat valehtelemaan ovat onnettomia ja surullisia; he joutuvat antamaan itsestään sellaista jota ei voi korvata yhtään millään: oman elämänsä. Siksi valehtememinen on synneistä suurin, se on  perimmäisin synti mitä elämässä voi tehdä, se on elämän hukkaus ja haaskaus. Se ei ole väärin toisia ihmisiä kohtaan niinkään vaan itseä ja koko elämää kohtaan. Siksi valehteleminen tekee ihmisestä aivan kaikkinensa maailman surkeimman otuksen. Se jolle valehdellaan ei menetä ollenkaan niin paljon, hän ei menetä itseään, hän menettää vain kuvitelmansa toisesta ihmisestä (toki voi miettiä sen yhteisen ajan ja kokemusten merkitystä sitten tuolta pohjalta....). Silti minusta on turha marinoida itseään sillä että joku toinen valehtelee, miettikää mieluummin sitä joka niin tekee ja jatkakaa omaa elämäänne, ja olkaa onnellisia omasta rehellisyydestänne ja rohkeudestanne elää totuudessa.

Ja kaikella edellisellä ei ollut mitään tekemistä polyamorian, monogamian, polyfilian, multiamorian, hereroseksuaalisuuden, homoseksuaalisuuden, biseksuaalisuuden eikä edes kinkyyden kanssa....tai sitten niiden kaikkien kanssa. Aivan miten haluatte.