Provosoidaan ja provosoidutaan

[Kolumnisti]

Provosoidaan ja provosoidutaan

Aika aika ajoin täällä Baarissa saa seurata hyvinkin suuria tunteita, joita toisten kirjoitukset kannanottoineen nostattavat. Ei siinä paljoa kursailla, kun vinoillaan puolin ja toisin, kiihdytään ja napsitaan verenpainepillereitä. Kaivetaan kuvitteelliset nyrkkeilyhanskat käteen, kiivetään mielikuvituksen luomaan kehään ja sitten aloitetaan ja ihan kunnolla. Suoraan raskaansarjan taistoon. Kiihdytään ja kirjoitetaan ja ärsyynnytään lisää.  Kirjoitetaan vielä lisää tekstiä ja odotetaan, että mitäs sitten seuraavaksi. Vedetään omat johtopäätökset sen toisen kusipäisyydestä tai ominaisuuksista helvetin huonona Masterina, paskana subina, osaamattomana Dommena, typeränä orjana tai jopa huonona ihmisenä. Aina joskus joku joutuu Baarissa tarkkailtavaksi, kun ei ole käyttäytynyt sääntöjen mukaisesti. On kiehahtanut hiukan liikaa tai tarve ärsyttää on ylittänyt sen tietyn veteen piirretyn viivan. Siellä täällä lukee jonkun profiilissa, että tarkkaillaan 20% ... tarkkaillaan 10% .

Olen usein miettinyt, että miksi joillakin ihmisillä on tarve provosoida, jotkut provosoituvat ja miksi provosoivilla on se mieletön kyky manipuloida tuntemattomia ihmisiä hyvinkin voimakkaisiin tuntemuksiin. Työntää se toinen sinne kehän nurkkaan ja jatkaa takomista. Hyökkäystä ja puolustautumista. Itsekin usein ärsyynnyn ja turhaudun joistakin kommenteista, jotka mielestäni olisivat voineet jäädä kirjoittamattakin vaan sitten olen alkanut miettimään näitä asioita enemmän. On kovin helppoa provosoitua kun provosoidaan. On huomattavasti vaikeampaaa  jättää väliin, olla kommentoimatta, antaa vain olla. Miksi pitää osoittaa olevansa oikeassa, tietävänsä paremmin, tuntevansa sen tuntemattoman vain muutamien kirjoitusten perusteella. Mitä se toisen provosoituminen sitten ruokkii siinä provosoivassa? Joskus tilanne vain jatkuu ja jatkuu ja sitten joku muu viheltää erän tai joskus koko ottelun päättyneeksi. Ehkäpä kaikkivoipaisuuden illuusio on se homman nimi. En tiedä.

Sallittakoon tietenkin erilaiset mielipiteet ja näkemykset, yhdenmukainen hymistely asioissa on turhaa, koska onhan meitä aika monta erilaista ihmistä  täällä Baarissa. Yhdenmukaisuuden merkitys on mielestäni lähinnä turvallisuuteen liittyvissä asioissa tärkeä ja eipä noista täällä juuri kiistelläkään. Eipäs-juupas-kirjoittelu ei kuitenkaan rakenna mitään ja se, jos joku tieten tahtoen haluaa osoittaa sen tuntemattoman baarilaisen itseään huonommaksi mielipiteiltään, ominaisuuksiltaan tai persoonaltaan, niin silloin mennään metsään ja lujaa. Mielipiteet ovat mielipiteitä ja kukapa voi sanoa, että juuri se minun mielipiteeni, näkemykseni ja kokemukseni jostakin asiasta on ainoa oikea ja hyväksyttävissä oleva. Jokaiselle kuitenkin se oma kokemusmaailmansa on todellinen, on se sitten minkälainen tahansa.



Normandie, joka kyllä edelleenkin provosoituu vaan osaa myös jo antaa olla. Ainakin useimmiten.

[Meeri]

Sanon vaan että Mauno koiviston vanha viisaus pitää edelleen paikkansa, ei pidä provosoitua, kun provosoidaan.

[JustForMe]

Provosoituminenkin voi joskus olla ihan hauskaa. Ja oikeassa oleminen on aina. 

Tosin jos oikeasti alkaa kiehua niin, että mennään asiattomuuksiin, on hauskuus todennäköisesti kadonnut kauan sitten, ja siitä tässä kai puhuttiin.

Sama ongelma on kaikilla keskustelupalstoilla. Aikoinaan hengailin eräällä homojen saitilla ja siellä oli jatkuvana kiistan aiheena uskonto. Ja on varmaan edelleen. Ongelma oli muutamat, samat, usein genren ulkopuoliset, jotka kävivät huutelemassa uskonnollisia mietteitään keskustelijoille, ja aina niihin tartuttiin, usein riidaksi asti. Niitä, joita juttu ärsytti, tietysti ärsytti se, että asia saa niin paljon huomiota, koska juuri silloinhan se jatkuu. Toisaalta oli niitä, joita aihe oikeasti kiinnostaa ja jotka tahtoivat vääntää siitä. Ja iso osa varmaan lähinnä provosoitumisen uhreja. Itse ajatelen lähinnä, että niin kauan kun keskustelu kuitenkin pysyi sille varatuissa ketjuissa uskonnot-osiossa, niin olkoon siellä. Ehkä tännekin pitäisi perustaa jokin oma alueensa jonne käännetään esim. kaikki viestit joissa mainitaan termi truu-jotain.  Muu keskustelu pysyy siistinä ja kaikille on tilaa hengittää. Vai olisiko se syrjintää?

[IKRM]

Olen usein miettinyt, että miksi joillakin ihmisillä on tarve provosoida,

Suurella osalla täällä provosoituvista ihmisistä on tarve tulla provosoiduiksi, tarve loukkaantua, tarve pöyristyä tai löytää jokin kirjoitus josta loukkaantua.

IKRM

[Alexios]

Jos täällä ei olisi väittelyä asiasta kuin asiasta, foorumi varmaan olisi kuollut jo aikoja sitten.

Heitänpä tähän vielä pari kysymystä ihan yleisesti. Millä perusteella kaikki mielipiteet olisivat yhtä arvokkaita? Millä perusteella kaikki mielipiteet pitää hyväksyä? Varsinkin tietyistä ryhmistä tulee aina välillä jotain tyyliin "suvakit eivät suvaitse erilaisia mielipiteitä". Mutta millä perusteella pitäisi?

[Perhonen89]

Uskon itse myös, että tähän vaikuttaa sama asia kuin internetissä yleisesti. Nimimerkin takaa anonyyminä on niin helppo provosoida ja jopa vittuilla, koska nimimerkin takaa kirjoittajaa ei voida välttämättä tunnistaa. Anonyyminä esiintyminen mahdollistaa yllättävän hyvin kaikenlaisen provosoivan keskustelun.

[Loc]

Jos täällä ei olisi väittelyä asiasta kuin asiasta, foorumi varmaan olisi kuollut jo aikoja sitten.

Heitänpä tähän vielä pari kysymystä ihan yleisesti. Millä perusteella kaikki mielipiteet olisivat yhtä arvokkaita? Millä perusteella kaikki mielipiteet pitää hyväksyä? Varsinkin tietyistä ryhmistä tulee aina välillä jotain tyyliin "suvakit eivät suvaitse erilaisia mielipiteitä". Mutta millä perusteella pitäisi?

Samalla logiikalla kuin kaikki uskonnot nähdään samanarvoisiksi. Kaikki ihmiset, jne. Rajanveto puuttuu. Ei ole yhteistä arvopohjaa mille voisi vetää kaikkien hyväksymiä rajoja. Kaikki mielipiteet eivät minusta ole yhtä arvokkaita, mutta kun puuttuu yhteinen arvopohja niin ei voida keskustella niistä koska ääritapauksessa kuten nyt yhteiskunnallisessa polarisoitumisessa ihmiset eivät yksinkertaisesti puhu samasta asiasta.

Keskusteluyhteyden katkaisu johonkin ryhmään tarkoittaa radikalisoitumista. Siksi niin natsit kuin anarkosuvakit pitäisi saada laihaankin sopuun. Molemmilla puolilla on asia-argumentteja mutta ne hukkuvat terapiakirjoitustulviin. Siksi kannattaisi suvaita mielipiteitä sen verran että kuuntelee toisen näkemyksiä ja korjaa omiaan jos niissä osoitetaan perustavanlaatuisia vikoja. Tietysti on ihmisiä jotka eivät pysty käymään normaalia keskustelua. Silti heidätkin on parempi pitää osana yhteiskuntaa kuin hylätä sen ulkopuolelle.

Tahtoa ymmärtää oikein. 10% toisen puheesta ymmärtävänkin kanssa voi tulla toimeen. Kohtelee häntä kuten muitakin ihmisiä.

Kun ei ole yhteisiä arvoja, jokainen määrittää ne itse ja siksi ne ovat jokaiselle yhtä hyvät ja oikeat kuin kenelle toiselle hyvänsä. Kuitenkinkin hyperindividualismi on yksinäisten yhteiskunta. Siksi parempi etsiä niitä kohtia missä arvot ovat yhteisiä. Turvallisuus, työ, vähäosaisten avustaminen, jne. Yhteisiä lähtökohtia löytyy jos löytyy halua keskusteluun kentän yli.

[Kettu vinossa]

Osa provosoituu, koska ymmärtää viestin väärin. Kenellä tahansa voi olla vaikeuksia luetunymmärtämisessä, eivätkä kaikki osaa aina kirjoittaa tarpeeksi selkeästi.

Osa provosoituu, koska on social justice warrior. SJW kokee aina olevansa sorrettujen asialla, mutta menee siinä pahasti yli. SJW kokee esimerkiksi, ettei jostain sukupuolisuuden tai seksuaalisuuden osa-alueesta saa lainkaan keskustella foorumilla, ei edes asiallisesti, "koska se on loukkavaa". Tai että jos joku käyttää vahingossa tietämättömyytensä vuoksi loukkaavaa termiä, niin sehän on tottakai SJWn mielestä tahallinen teko aina, ja siitä pitää provosoitua ja haukkua toinen lyttyyn suvaitsemattomaksi paskiaiseksi.

Osa provosoituu, koska eivät ymmärrä, että keskustelufoorumit ovat keskustelua varten ja että niillä saa täysin vapaasti olla eri mieltä toisten kanssa eri asioista. Erilainen mielipide ei ole henkilökohtainen loukkaus. Erilainen mielipide ei tarkoita, että muiden pitäisi olla samaa mieltä. Jos kaikki olivat samaa mieltä kaikesta, ei keskustelufoorumeilla olisi keskustelua lainkaan.

[Tkuisäntä]

En tiedä, että olenko liian laiska mutta en nyt vain jaksa provosoitua nettikeskusteluissa. Se on vähän sama kuin provosoituisi steissillä hilluvan hihhulin takia. Lopputuloksena on vain kaksi hilluvaa hihhulia. Siis kaikella kunnioituksella provosoituvia kohtaan.

Asiallinen ja kovakin väittely ovat eri asioita, kunhan vain pysytään asiassa ja edes yritetään kuunnella ja ymmärtää. Miksi sitä paitsi nähdä vaivaa jonkun mielipiteen muuttamiseksi? Varsinkaan jos ei tunne tätä ihmistä ns IRL, kuten muodikkaasti sanotaan. Ja jos tuntee, niin eiköhän ole muitakin vaihtoehtoja kuin tsättipalstalla kinastelu.

Jonkun omaksumaa käsitystä on vaikea muuttaa, koska ihminen välttelee tiedollista ristiriitaa. Siis tilannetta, jossa pitäisi laittaa omat näkemykset uusiksi, koska ne perustuvat virheelliseen käsitykseen ja sitä kautta päättelyyn. Pöh, tuuleen on turha huutaa. Kunnon kähinä on silti hyvää viihdettä, joten eipä siinä mitään:-)

J

[Amunet]

Sehän siinä on, että jossain vaiheessa keskustelu jumittuu ja muuttuu jankkaamiseksi. Viisaampaa sillon vaan todeta, että ei nyt olla samaa mieltä ja se siitä. Joskus pienikin tauko kinastelussa tekee hyvää. Vaikka yön yli nukkuminen. Rauno Repomiehen sanoin: "Aamu on iltaa viisaampi. Yö on iltaa pimeämpi. Ja viimeinen tippa tulee aina housuun".

[IKRM]

"suvakit eivät suvaitse erilaisia mielipiteitä". Mutta millä perusteella pitäisi?

Sillä perusteella että jos sanoo olevansa jotain, pitäis olla sitten sitä, eikä päinvastaista.

Vähän kuin, jos sanoo olevansa rehellinen, olis sitten oltava rehellinen, eikä valehdella kaikesta koko ajan.

IKRM

[JustForMe]

Tahallista mielensäpahoittamista tuntuu tapahtuvan varsin paljon silloin, kun on jo valmiiksi ärsyyntynyt johonkin ihmiseen. Sitten vain uhriutumaan, jotta kaikki muutkin näkisivät, miten paha se on. 

Mä oon itsekin saanut joskus hupia tietyllä trollaamisella, lähinnä haluttaa trollata trolleja. Siis niitä, jotka ei oo liian itsestäänselviä, vaan jotka on hauska "paljastaa" ja saada vaikka joku tahallaan hankala ihminen esim. heitetyksi ulos chatista (ei tällä palstalla) sillä, että tökkii sitä vähän niin, että se menettää sen muka-asiallisen roolinsa ja tulee paljastaneeksi itsensä kokonaan. Sadisti minussa.. Suhtaudun siihen harmittomana valtapelinä, joka voi olla oikeasti hauskaa. Sen sijaan en saa mitään tyydytystä siitä, että häiritsen niitä, jotka tahtovat olla rauhassa.

Alexios, niinpä. Eihän esim. suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että on samaa mieltä kaikkien kanssa, vaan sitä että kannattaa suvaitsevaisuutta aatteena, ts. vastustaa suvaitsemattomuutta. Samalla logiikalla, jolla suvakkien pitäisi hyväksyä suvaitsemattomuus, voidaan koko suvaitsemattomuus kaataa omaan epäloogisuuteensa. Mitä epäsuvakkiutta se sellainen on, jossa kuitenkin kannatetaan jotain, kuten omia mielipiteitä?  Piilosuvakit, pahimmat kaikista.. 
Ja eihän se nyt ihan niin mene.

Keskustelupalstojen idea on tuoda yhteen erilaisia näkemyksiä yhteisestä aiheesta, ja jos kaikki vain nyökyttelevät samalle asialle, harvoin syntyy mitään kiinnostavaa. Juuri ihmisten erilaiset näkemykset ovat kiinnostavia, silloinkin kun ne ärsyttävät.

[heinrich]

Boooooriiiingggg!

[Chmlnidae]

Provosointi voi olla myös positiivista, jopa aika huomaamatonta (parhaimmillaan) yllyttämistä johonkin haluttuun suuntaan. Joskus voi prvosoitua vain toisen iloksi ja mieliksi, katsoa minne mennään jos lähtee mukaan.
Välillä voi olla hankala erottaa mikä ero on keskustelulla ja provosoinnilla ja provosoitumisella...ehkä toisen keskustelu on toisen provo....Ylipäänsä kun on kyse mielipiteistä niin vaikka sanotaankin että jokaisella on omansa, niin kaikki on jo sanottu moneen kertaan, kovin suurta omistusoikeutta ei ole kenellekään mihinkään sanalliseen. Eli erityisen henkilökohtaisesti ei kannata suhtautua. Ja sanat ovat muutenkin niin kovin kykenemättömiä. Kiviä, kuolleina elämän virtaan uppoavia. Emme koskaan osaa emmekä pysty sanoittamaan kokemuksia. Ei ole edes tarkoitus. Siksi on turhaa suhtautua sanoihin kovin vakavasti. Mutta millä muullakaan me täällä leikkisimme?
Oleellisena, itse, pidän sitä mistä vastaa. Siis vastaako tietoisesti vai vain reagoiden kun joku tökkää - tahallaan tai tahattomasti, sillä ei niin ole väliä - johonkin herkkään kohtaan. Englanniksi termit react ja respond kuvaavat eroa hyvin. (http://zenhabits.net/respond//)

[Kettu vinossa]

Miksi sitä paitsi nähdä vaivaa jonkun mielipiteen muuttamiseksi?

Mikäli toisen ihmisen mielipide on perusteltu virheellisellä tiedolla, on se hyvä korjata.

Näin toimimalla ehkä torjutaan se, että joku toinenkin alkaa olemaan samaa mieltä, koska uskoo että virheellinen väite on totta.


Esimerkiksi vaihtoehtolääkinnästä, rokotteista, ydinvoimasta, geenimuuntelusta ja luomusta liikkuu netissä runsaasti väärää mutu-tietoa. Tekee ihan hyvää yleissivistykselle korjata pahimmat ihmisten harhaluulot.