Kun paha olo tuntuu ylitsepääsemättömältä

[Kolumnisti]

Kun paha olo tuntuu ylitsepääsemättömältä
 
Koin tässä jokunen päivä takaperin hyvin vahvaa henkistä pahoinvointia, tutkiskelin sitä ja itseäni, tullen lopputulokseen, että pahasta olosta kirjoittaminen voi olla yksi itselleni toimivimmista parannuskeinoista, joten päätinkin sitten lääkitä itseäni pienoisen pohdinnan voimin. Henkinen paha olo voi johtua mistä hyvänsä, sen voi laukaista mikä tahansa. Joskus paha olo voi olla ennakoitavissa, toisinaan, tai oikeastaan yleisimmin, se iskee kun on pahin mahdollinen hetki, eikä sitä odottanut.
Paha olo ei ole yksinomaan sessioriippuvainen, ja vaikka se mielletäänkin vain subeille ominaiseksi (ks. termi subdrop), se ei koske yksinomaan alistuvia, se koskee jokaista elävää olentoa ja sen voi laukaista vaikka pahasti sanottu asia - jopa pahaa oloa kokevan itsensä sanoma. Pahaa oloa voi tuoda ikävöinti ja ihan täysin luonnollinen suru, sen voi synnyttää läheisen poissaolo tai vaikka se, ettei ole saanut tekstiviestiä koko päivän aikana. Syy voi löytyä niin tuolta ”irl” maailmasta, kuin täältä kinkylandiasta. Ei ole selkeää mekaniikkaa mikä aiheuttaa pahaa oloa, eikä liioin selkeää suoraa ja yksiselitteistä parannuskeinoa, kukin prosessoi oman pahan olonsa omalla tyylillään ja loput jumiutuvat siihen kiinni pitkiksikin ajoiksi, jos keino irrottautua puuttuu.
 
Yksi selitys pahalle ololle on, ehkä se yleisimmin keskuudessamme tunnettu, nimittäin "itku pitkästä ilosta". Muitakin alkusyitä löytyy, tusinoittain jollei jopa tuhansittain, eivätkä suinkaan kaikki liity edes pari- tai ystäväsuhteisiin, mutta tässä nyt kiteytänkin enemmän tuota hetkeä, kun hauskuus päättyy. On vain odotettavissa, että paha olo - sub-, dom- tai "muu"drop - iskee kun takana on mitä ihanin sessio; mitä täydentävämpi ja muun maailman tuon hetken ulkopuolelle sulkevampi on sessio ollut, sitä todennäköisemmin drop iskee kyntensä uhriinsa. Mitä silloin tehdä, mikä auttaa kun omat voimat eivät tunnu riittävän? Mistä edes tunnistaa tuon dropin? Mikä se on?
 
Joskus, kun on kokenut jotain todella hauskaa, ehkä jopa uniikkia ja ainutlaatuista saattaa hauskaa aikaa seurata suru siitä, ettei se hauskuus jatkunutkaan. Seuraa musertavan masentava olo, tässäkö tämä nyt oli, oliko se nyt edes sittenkään niin hauskaa tai sen arvoista? Kyllä oli, nauti muistosta, mutta elä hetkessä, ei kannata jäädä vellomaan harmitukseen. Jos on mahdollista, niin leikkikaveriin on tässä vaiheessa syytä olla yhteydessä, tai edes ystävään, joka voisi ymmärtää – joku, jolle voi puhua voi olla kultaakin arvokkaampi, kaikilla ei ole joko mahdollisuutta tai kykyä pahan olon purkamiseen toisen ihmisen avulla.
 
Jokainen prosessoi omaa pahoinvointiaan omalla tavallaan, ei sinänsä ole oikeaa tai väärää keinoa tuohon prosessiin, pääasia on lopputulos - ei itse työ. Yksi rilluttelee kavereiden kanssa, toinen taas käpertyy itseensä, joku saattaa kirjoittaa ja joku taas lähtee tanssimaan. Apujakin kysyvälle tarjotaan monenlaisia; lähde leffaan, jätskille, *omavalintainen kiva paikka mikä tulee mieleen*; soita hyvälle ystävälle; tee jotain päätöntä; herkuttele; runkkaa kunnes aivot eivät toimi enää tai lempilelu kärähtää. Keinot on yhtä monet kuin kantajansa.
 
Omakohtaisesti osaan sanoa, etten osaa aina prosessoida omaa pahaa oloani. Joskus tarvitsisin ihmisen lähelle, joka tunnistaisi minusta, kun tarvitsisin lohduttavaa sanaa tai halausta (mikä on helpommin sanottu kuin tehty) ja myös antaisi sen pyytämättä. Hautaan oloni sisälleni, rakennan siitä suurta patoa, joka velloo ja myrskyää ääriään myöten täynnä räjähtäen kerralla joka suuntaan joskus jopa tuhoisin seurauksin. Pahan olon kanssa ei pidä elää, se syö ihmistä, se syö kaikkea hyvää mitä kukin meistä voi edustaa. Se syö jopa nautintoa hyvistä, erityisesti niistä pienistä, asioista.
 
Jälkihoito on erityisen tärkeää, sen avulla voidaan välttää dropit, mutta jälkihoitoon ei välttämättä ole aina mahdollisuuksia. Esteenä voi olla ihmissuhde tai vaikka aikataulu, ehkä jopa status. Ensisijaisesti subina ei minulla ole ”omaa vakkarilelua” ja saadessani luvan toteuttaa omaa Dominoivaa puoltani, jaksankin aina muistuttaa leikkikavereilleni, että jos paha mieli yllättää jälkikäteen on vain parempi, että ottavat yhteyttä ja kertovat siitä minulle. Voitaisiin sitten yhdessä puida tuota pahaa oloa ja käydä ehkä vaikka niillä jäätelöillä.
 


Jen, joka siirtyy takavasemmalle (lempilelua kärtsäämättä) runkkaamaan, ei niinkään pahaa oloa poistamaan, vaan koska se nyt vaan on niin pirun kivaa.

[-katy-]

.

[Kettu vinossa]

Kannattaa toki aina ottaa selvää, onko kyse masennuksesta. Se on kuitenkin hyvin yleinen vaiva. Moni kärsii turhaan. Hoitoa on useimmilla paikkakunnilla saatavilla ja ammattilaisten keskusteluapua voi saada jopa ilmaiseksi. Myös netistä löytyy itsehoitoon hyviä nettisivustoja, kuten Mielenterveystalo.

Masennuslääkityksiäkin on monenlaisia, osalle niistä on apua ja osalle ei. Mikäli masennus ja ahdistus johtuvat aivokemiallisesta häiriöstä, lääkkeet tuovat siihen parhaan avun. Huonoa henkistä oloaan ei kannata purkaa alkoholiin tai muihin päihteisiin - vaikka ne hetkeksi veisivätkin suurimman terän pois ahdistukselta, ne tuppaavat säännöllisesti käytettyinä olemaan terveydelle haitallisia. Päihteet sopivat satunnaiseen käyttöön juhlistamaan iloa, eivät jatkuvaan käyttöön poistamaan surua.

[Ms. M]

Jälkihoito on must-juttu, muttei se anna takuuta siitä, etteikö droppia tulisi. Droppi johtuu niin monista asioista. Fyysisistä ja psyykkisistä. Ja se voi tulla niin alistuvalle\masokistille\bottomille kuin Dominoivalle\sadistille\topille. Itse olen kokenut droppeja. Olen myös ollut suhteessa, jossa Dominoiva droppasi suht säännöllisesti. Valitettavasti kyseinen D ei halunnut tukeani siinä vaiheessa, koska "ei ole subin tehtävä auttaa D:tä kun D:llä on heikko hetki.". Suhde loppuikin suhteellisen pian, sillä keskinäinen kommunikointi ja luottamus katosi, D:n droppien lisääntyessä.

[catzkiss]

Entä jos ylpeys estää kommunikoinnin ja avun pyytämisen droppivaiheessa? Tai jos noita droppeja alkaa pelätä jo etukäteen niin, että ei osaa päättää, kannattaako edes koko seksiä harrastaa?
Kyselee ultimate epätietoinen

[Kettu vinossa]

Kertokaa nyt tyhmälle minulle, mistä erottaa että kyseessä on droppi, ja missä tapauksessa semmoinen mielenterveysongelma, että kannattaisi mennä juttelemaan ammattiauttajalle?

Kun ei kaikki kinkyt koe mitään droppeja tai tarvitse mitään jälkihoitoja tms.

En nyt yritä tässä provoilla, olen nimittäin aiemminkin vilpittömästi ihmetellyt koko drop-termin tarpeellisuutta ja merkitystä. Yritän vain ymmärtää ilmiötä paremmin.

[Ms. M]

Mulla droppi tulee yleensä noin 48h sisällä sessiosta. Voi tulla myöhemminkin. Ja se tuntuu erilaiselta kuin oma ei sessiosta johtuva ahdistuneisuuteni. Se droppi helpottaa yleensä heti, kun juttelee sessiokumppanin kanssa. Näin siis mulla, muilla toimii varmasti eri tavoin.

[nicolaus]

Ikävä kyllä pahasta olosta joko pääsee yli tai sitten se loppuu kerralla.

[Jen]

Kertokaa nyt tyhmälle minulle, mistä erottaa että kyseessä on droppi, ja missä tapauksessa semmoinen mielenterveysongelma, että kannattaisi mennä juttelemaan ammattiauttajalle?

Kun ei kaikki kinkyt koe mitään droppeja tai tarvitse mitään jälkihoitoja tms.

En nyt yritä tässä provoilla, olen nimittäin aiemminkin vilpittömästi ihmetellyt koko drop-termin tarpeellisuutta ja merkitystä. Yritän vain ymmärtää ilmiötä paremmin.

Itse koin ensimmäisen droppini vasta ehkä ½-1 vuotta sessioilun aloittamisen jälkeen.. Ja vähän ihmettelinkin tuota droppia ennen sitä itsekin.

Ehkä mielenterveysongelmien ja dropin suurin ero lienee siinä, että mto:n aiheuttama paha olo ei välttämättä poistu millään ja droppi taas yleensä voi laantua jopa itsekseen. En oikeastaan äkkiseltään "järkevämpää" keksi.. Jos keksin niin kerron kyllä sitten.

[Zina]

Voisiko olla niin, että droppaava on HSP ja/tai päästänyt partnerin "ihon alle"? Jostain syystä kokee tunteet session aikana voimakkaammin ja aidompina kuin sellainen joka ei droppaa?

[nicolaus]

Tyhmä kysymys: Onko droppi se kun jää lenkkipolulle viimeistään pyhänä kahdenkymmenen kilometrin kohdalle?

[Ms. M]

Voisiko olla niin, että droppaava on HSP ja/tai päästänyt partnerin "ihon alle"? Jostain syystä kokee tunteet session aikana voimakkaammin ja aidompina kuin sellainen joka ei droppaa?

Ihan ekana... En lähtisi HSP:tä sekoittamaan tähän. Toki kinkyissä varmasti on erityisherkkiä. Mutten liittäisi sitä droppaamiseen. Ja toiseksikin, miten toinen voi kokea tunteet aidompina? Eikö tunne ole aina aito? 

[Zina]

Hain ehkä sitä, että toiset ottaa sessiot enemmän leikkinä tai roolipelinä, toiset taas uppoavat niihin syvemmälle, kokonaisvaltaisemmin. Ja kyllä mun uskoakseni HSP:t varmasti kokee nämäkin asiat eri tavoin kuin ei-HSP:t. Koko väestöstä näitä erityisherkkiä on kuulemma n. 20%. Olisipa jännä tietää miten suuri osuus BDSM-ihmisistä...

[Jen]

Voisiko olla niin, että droppaava on HSP ja/tai päästänyt partnerin "ihon alle"? Jostain syystä kokee tunteet session aikana voimakkaammin ja aidompina kuin sellainen joka ei droppaa?

Ihan ekana... En lähtisi HSP:tä sekoittamaan tähän. Toki kinkyissä varmasti on erityisherkkiä. Mutten liittäisi sitä droppaamiseen. Ja toiseksikin, miten toinen voi kokea tunteet aidompina? Eikö tunne ole aina aito? 

Mä olen yks näistä erityisherkistä, enkä silti alkanu droppaamaan kuin vasta myöhemmin, Tunnetta uskoisin että on paljonkin pelissä, kun droppiin asti "päästään", mutta mene ja tiedä mihin asti se ulottuu tai mistä asti.

Hain ehkä sitä, että toiset ottaa sessiot enemmän leikkinä tai roolipelinä, toiset taas uppoavat niihin syvemmälle, kokonaisvaltaisemmin. Ja kyllä mun uskoakseni HSP:t varmasti kokee nämäkin asiat eri tavoin kuin ei-HSP:t. Koko väestöstä näitä erityisherkkiä on kuulemma n. 20%. Olisipa jännä tietää miten suuri osuus BDSM-ihmisistä...

Tuossakin jotain omaa ajatusta kyl hieman. Jos sessio on "vähän enemmän" droppi on herkempi, mitä enemmän sessio vie mennessään sitä todennäköisemmin itse koen jonkinasteisen morkkiksen nykyään. Suurimman osan aikaa tietty toi oma morkks on tasoa "no toi ehkä nauratti eilen enemmän, nyt hymy riittää" jos tiiätte mitä tarkoitan.

[-katy-]

Voisiko olla niin, että droppaava on HSP ja/tai päästänyt partnerin "ihon alle"? Jostain syystä kokee tunteet session aikana voimakkaammin ja aidompina kuin sellainen joka ei droppaa?

Olisihan se aika asiallista saada jopa ihan tieteelliset määritelmät erityisherkkyydestä,saati subdropista ja subspacesta muunmuassa. Eli vaikka heidän vuoksi,joilla ei ole mitään hajua aiheista,mutta ne esitellään hänelle kuin tieteellisenä faktana. Tai sitten niin, että BDSM:ssä ja D/s:ssä pätee aivan toisenlaiset "inhimillisyyden" ja "Ihmisyyden" lainalaisuudet kuin ns. rivi-ihmisillä 

(Yritin sovittaa itteeni erityisherkäksi henkilöksi,mutta en sovi, kun siedän kaikenlaisia "häiritseviä" tekijöitä,sekoamatta)