En nyt pidä niin ihailtavana, tai toivottavana, helppoa ihastumista. En edes rohkeutena. Spontaani voi olla vaikkei helposti ihastukaan, samoin rohkea. Voi olla spontaani ihan kaikessa vuorovaikutuksessa, myös itsensä kanssa. Ja rohkea sitten sen suhteen että toimii oman sisäisen tunteensa mukaisesti.
Oleellisempaa on että, kuten Jacinta yllä sanoi, on se mitä on. Tekee niin kuin itsestä oikeimmalta tuntuu. Joskus tuntuu että on parempi olla ihastumatta johonkuhun. Joskus tuntuu ettei voi luottaa, ettei ihminen ole turvallinen. Vaistoaan kannattaa kuunnella. Sitten tietenkin jos ei ollenkaan kykene viehättymään ja tutkimaan toisia niin voi miettiä onko blokki itsessä. Onko sattunut jotain sellaista ettei voi ja osaa luottaa itseensä ja omiin tuntemuksiinsa.