Orgasmi/seksiaddiktio?

[Raippa]

Tässä piileekin se pointti, millä saa toisen valtaansa. Orgasmirajoitus. Siihenhän tunnetusti käytetään siveyslukitusta. Silloin se tuo mahdollisuuden todelliseen valtapeliin jota täälläkin olijoista aika iso joukko harrastaa. Se luo mahdollisuuden elämän mittaiseen kumppanuuteen yhteisen ja seikkailuun tärkeän asian kautta. Se vaatii kumminkin antautumista ja tervettä itsetuntoa sekä itsensä tuntemusta. Tai halua itsensä tuntemukseen.

[Kukkanen]

Joo, ehdottomasti mieluummin näin päin, että on "liikaa" haluja kuin liian vähän Tai no, toisaalta en tiedä, millaista olisi elää vaikkapa aseksuaalina, joten paha sanoa. Kenties olisin sillä tavallakin onnellinen. Mut seksuaalisuus on tärkeä osa elämääni ja vaikea kuvitella, millaista elämä olisi ilman sitä.

En usko, että mulle tuollainen orgasmirajoitus sopisi. Mitä oon selibaatteja joskus kokeillut, tuppaa vain laskemaan mielialaa. Joten parempi ottaa orgasmeja sen verran, mikä tuntuu hyvältä

[Chmlnidae]

Juu, ei vaivaa seksiaddiktio eikä orgasmi sellainen sen enempää. Minulle elämä on flirtti. Pieni, tai suurempikin, nälkä on aina hyvä asia. Eikä pidä vetää övereitä, paitsi ehkä opetusmielessä. Ei seksin eikä ruuan eikä minkään muunkaan elämän tarjoaman konvehtirasian äärellä.
Minulle tuskin mitkään orgasmirajoitukset tekis yhtään mitään. Ite voisin rajoitellakin jotakuta joskus jonkin aikaa, ehkä. Tai niillä övereillä, tai vaikka kokonaan poistamalla orgasmit joksikin aikaa, terveydellisestihän asian kyllä voi hoitaa muutenkin, ettei pikkupikkupalleroiset kärsi.
Mutta elämän energiaa voi käyttää niin moneen muuhunkin syvää tyydytystä tuovaan asiaan. Ainakin itse voin. Aika kamalaa olisi jos olisi aina pakko(?) pyllistellä eri asennoissa dildojen ja vemputtimien kanssa että mieliala pysyisi korkealla. En kadehdi. Mutta toisaalta uskon että ihminen on rakennettu mieleltään niin että on happy juuri sellaisena kuin on jos vain on sujut itsensä kanssa. Eli ei tunne tarvetta vertailla muihin ja sen kautta arvioida, ali tai yli. Eli se ja sama onko hyperseksuaalinen vai aseksuaalinen, kyllä elämässä kirjoa tehdä ja olla onnellinen riittää ihan kaikille.

[Kukkanen]

Ihana kommentti Chminidae Noin oon vähän itekin aatellut, et väliäkös sillä vaikka jonkun mielestä olis yliseksuaalinen, jos ite on onnellinen? Ja mulle orgasmit vaan on elämän yks suurimpia nautintoja. On toki muitakin, mut ei orgasmeja oikein voi korvata millään, tai siis ite en voi. Mä kyl tykkään nykyään vetää "överit" mieluummin kuin vajarit. Ihanaa nauttia kipurajalle saakka. Eipä siitä haittaakaan oo tuntunut olevan. En oo pitkään aikaan murehtinut sitä, oonko liian seksuaalinen vai en. Asiasta on hauska vitsailla miehen kanssa, mut miksi ottaa paineita siitä et nainen on tässä suhteessa ylihimokas ja mies vaan "normihimokas", kun ollaan molemmat onnellisia. Oon aika monessa muussakin asiassa se hieman outo lintu. Libido ollut korkea pienestä pitäen eikä se itseäni häiritse, ainoastaan se häiritsee kun joskus olen epäillyt, häiritseekö se kanssaihmisiä.

Kyllä mä pystyn olemaan ilman seksiä, mutta miksi olisin, kun toinen mahdollisuus on nauttia kunnolla? Orgasmi tai useampi päivässä pitää mut onnellisena. Miksi tietentahtoen kiusata itseään selibaateilla, kun on todennut ettei ne itselle sovi.

Mä en kyllä ymmärrä, mitä konkreettista haittaa orgasmiövereistä olisi? Ite en oo ainakaan huomannut. Liikaa herkkuja jos syö, lihoo, mutta mitä haittaa on liioista orgasmeista? Ihana leijuva fiilis jälkeenpäinkin hyvän tovin ja toki se, että totuttaa itsensä maksiminautintoon, mut enpä siitäkään ole haittaa huomannut. Paitsi ehkä sen, että nyt kun on tottunut näin hyvään, en helpolla enää tyytyis suhteeseen, jossa olisi vain pikapanoja ja yhden orkun seksiä. Pitää etsiä kumppanit, jotka tykkää nauttia ja miellyttää pitkään, mut ei tästä muuta haittaa ole

Ja joo, varmasti aseksuaalikin voi olla onnellinen. Jos ei kaipaa seksiä, tuskin sen puutekaan häiritsee. Sen sijaan jos korkean libidon omaava "pakottaisi" itsensä aseksuaaliin elämäntapaan, vaikeaa vois olla. En osaa ainakaan omalle kohdalle kuvitella. Eli tosiaan, olkoon kukin sitä mitä on ja nauttikoon itsestään ja elämästään sillä lailla minkä hyväksi kokee

[Annaleena]

Minäkin jäin miettimään, missä menee överiksi vetämisen raja.. Lienee HYVIN yksilöllistä! Ei kukaan voi tulla sanomaan, missä määrin orgasmeja on sopivasti vajaa tai missä kohtaa menee aivan överiksi.

..onhan se toki totta, että kauneimmat laulut ja koskettavimmat runot syntyvät kaipuusta, puutteesta.. Enkä ole itse juuri ehtinyt runoilla tai laulujen sanoja kirjoitella.  Hyvä että osa ihmisistä haluaa käyttää energiansa sanataiteen kerryttämiseksi tuleville sukupolville! Ja jos joku haluaa kieltäytyä orgasmeista tai välttää nautintoa ihan vain sen vuoksi, että varmasti jää vajaaksi - niin mikäs siinä.

Korkeassa libidossa on kyllä ollut korvaamaton merkitys parisuhteellemme! Takana on 16 vuotta, johon mahtuu hyviä, loistavia ja taivaallisia aikoja mutta myös niitä ei niin loistokkaita vaiheita. Kaikkien kriisienkin keskellä seksi on pitänyt meidät yhdessä, liimannut sopiviksi toisillemme silloinkin, kun suunnittelimme konkreettisesti eri teille lähtemistä. Onnea on yhteensopivuus, leikkihalut, uteliaisuus uuden suhteen ja uskallus heittäytyä. Meillä tuo kaikki on melko vahvasti sidoksissa seksiin ja orgasmeihin. Jollakulla muulla muihin aiheisiin.

[Chmlnidae]

Kukkanen: Överi on tila jossa voi huonosti. Eli mulle tollanen määre ku 'orgasmiöveri' on enempi henkilökohtainen ku yleinen. Eli mun överi voi olla sun rankka vajaus. Ja sun överi mun kuolema.
Eli mulle överi voi olla jo se yks. Sillä matkallakin on väliä, pelkkä mittayksikkö 'orgasmi' on aika vajaa kertomaan kokemuksesta yhtään mitään. Jos on oikein pieteetillä matkustettu sinne reunalle, ja vielä mahdollisesti monta kertaa, ja sit oltu siellä pitkiä aikoja, niin yksikin voi olla enemmän kuin tarpeeksi ja tärinä ja heikotus melkoisia.
Outous määrittyy suhteessa ympäristöön. Kulttuureissa taas on omat ideaalinsa, jos sun nyt kellekin ja millekin, joille ei niin kannata energiaansa antaa. Oman itsensä mukaisesti jos menee ja vielä on seuraakin ni paskankos väliä sitten muulla/muilla on.

[Autumn1827]

Itse olen huomannut aika radikaalia mielialan muutosta itsessäni jos olen "pitemmän" aikaa saamatta. Vai pitäisikö sanoa tulematta? Neljässä päivässä huomaa jo mielialassa todella nopeaa ja jyrkkää laskua. Mutta itselle masturbaatio on vain lievitys hoito, eikä poista kasvava nakerrusta kokonaan. Toisaalta myös oma "libidoni" on varsin suuri, joten hyvin usein joudun tyytymään vähempään mitä tahtoisin. Mutta en ole kokenut asiaa varsinaisesti huomattavana ongelmana, lähinnä vain pienenä häiriöntekiänä. Tosin jos viikonkin joutuisin ilman sesiä olemaan, tai edes runkkaamatta -alkaisi päässä suhista ja nousta savu korvista. Vaikea sanoa, kun ei hetken ole joutunut olemaan pitempään kuin 4-5 päivää ilman. Ja tuokin jo minusta aivan liian pitkä aika, kyllä seksiä pitäisi vähintäin päivittäin olla

[Feird]

Välillä on kyllä aikoja kun mikään ei tunnu riittävän...mutta ei koko ajan sentään, ehkä ei addiktiosta voi puhua kuitenkaan..tai no, en mä ilmankaan pystyis olemaan kovin kauaa  . Selibaatti taas...what a waste of life 

[Kukkanen]

Olisi kiva, jos saisi vertaistukea täältä tai jostain. Pikkuhiljaa alan tajuta, että oikeasti seksiaddiktio on minulle ongelma :/ Kaikki on hyvin, kun seksiä on, mutta jos syystä tai toisesta tulee taukoa, tulee aivan kamala olo. En tiedä ovatko ihan fyysisetkin oireet orgasminpuutteesta johtuvia -vaikeus nukahtaa, levoton olo, vähän kuin olisi "levottomat jalat" koko kehossa, keskittymisvaikeuksia, mieli mustuu ja mikään muukaan ei tunnu innostavan. Sit kun hyvää seksiä taas on, kaikki valoistuu ja tuntuu, että muutkin ongelmat on paljon pienempiä. Muutos on nopea. Ja mulle kun ei se yks tai kaks orkkua riitä siihen, että unohtaisin kaikki huolet ja murheet, vaan tarvitsee paljon jotta tulee sellainen täydellinen nollaus. Mikään muu keino ei tunnu olevan yhtä tehokas.. No, itkeminen toisen sylissä pitkään ja kunnolla auttaa myös, mut siinäkin vien toisen aikaa. Tarviisin kipeästi keinoja saada kurja mieli pois, joihin ei liity kumppanini. Metsä ym. auttaa vähän, mutta eivät vie kokonaan pahaa oloa, hyvä seksi ja kosketus ovat ainoita, jotka vievät pahan mielen kertaheitolla, siksi kai niihin on niin koukkuun jäänytkin.

Nykyään on kääntynyt niin, et jos en saa seksiä yli kahteen päivään, myös halut katoaa  Alan tuntea itseni niin epähalutuksi ja epähaluttavaksi (vaikka seksittömyyteen olisi jokin aivan luonnollinen syy, silti nuo tunteet nousee pintaan). Kosketus ja hyvä seksi on mulle jotenkin viestejä rakkaudesta ja välittämisestä, mikä menee perille eri tavoin kuin sanat. Vaikka toinen miten sanoo rakastavansa, se ei "tunnu", mut sit kun saan paljon orgasmeja, maailma on taas hetken valoisampi paikka..

Jotenkin tätä pitäis lähteä työstämään, koska mies on sanonut et on alkanut ahdistaa miten suuri "vastuu" hänellä on mun hyvinvoinnista. Kun mulla on vielä niin, et en halua ketään muitakaan jos meillä ei jostain syystä seksi suju. Nyt on ollut niin paljon mieliala alhaalla, että se on aiheuttanut välillä häikkää seksiin ja se taas pahentaa oloa entisestään. Vertaistuki olisi tarpeen..
Seksi on niin valtavan ihana asia elämässä, mutta en halua, että siitä tulee pakko, haluaisin voida hyvin ilmankin seksiä, ettei se olis "ehtona" hyvinvoinnilleni. Traumoja työstän koko ajan terapiassa, tosin hitaasti etenee ja välillä tuntuu junnaavan kokonaan paikoillaan.

Olis kaikki avaimet olla todella onnellinen, mutta mm. hylkäämisenpelko estää nauttimasta siitä kaikesta hyvästä mitä on, täysillä. Silloin kun pääsee muihin "tiloihin" nautinnon kautta, unohtuu kaikki pelot ja hetken tuntuu, että kaikki on hyvin, on rakastettu olo, oon hetken täysin sovussa itseni kanssa eikä traumat paina. Mut vaikutus on vain sen hetken, seuraavana tai viimeistään sitä seuraavana päivänä tarvitsee jo seuraavan "annoksen". Oon aika neuvoton jo asian suhteen, koska psykoterapeuttikaan ei ole oikein antanut vinkkejä, enemmänkin seksuaalisuus tuntuu olevan tabuaihe, josta vaihtaa usein seuraavaan, joten itsekin nolostelen ja välttelen ottaa asiaa puheeksi. Toisekseen, en voi kertoa hänelle koko totuutta, koska pelkään että heräis esim. kateutta lukuisista orgasmeista. Mut jos kerron osatotuuden, hän ei voi ymmärtää asian kaikkia puolia. Kun oliskin joku, jonka kanssa voisi asiaa työstää. Kertoa niin valtavan ihanat puolet, kuin vaikeudetkin.

Oon jopa miettinyt, olisiko mun syytä mennä seksuaaliterapeutille :O Yleensä sinne kai menee ihmisiä, joilla on orgasmivaikeuksia, joten tuntuisi aika kiusalliselta mennä "yliorgastisena" sinne valittamaan sitä, että seksi on liian hyvää, eikä mikään muu asia tuo samaa tyydytystä ja iloa, mitä teen ? Mut jostain pitäis neuvoa/apua saada vaikka aihe onkin tabu, koska tuntuu että muuten tämä vain pahenee ajan myötä, en itse tiedä mitä tehdä. Jos pitää taukoa seksistä, mieliala menee mustaksi ja sitten kun taas saa, ottaa "vahingon takaisin" ja seksintarve on entistä suurempi. Pienempiin "annoksiin" oon koettanut totuttaa itseäni, se on ihan ok, vaikka tuntuukin karulta joutua karsimaan nautinnon määrää ja seksin kestoa Kun olis ihana nauttia niin paljon kuin nautintoa voi saada, mut mun tapauksessa se tarkoittais lähes joka kerta orgasmeja siihen asti, että paikat on kipeät ja on ihan jo fyysisesti tosi väsynyt, monta tuntia nautiskelua ja sit vielä n. 30min lepäily sängyssä sen jälkeen, koska jalat ei kanna heti. Joskus kanssa tulee sydänoireita seksin jälkeen, jos on ollut todella intensiivistä ja paljon vahvoja orgasmeja. Ei kai se ihan normaalia ole, että mielen tarve saada nautintoa äärimmilleen on niin suuri, että keho pistetään äärirajoille?  Vähän vastaavaa, kuin että söisi niin kauan, kunnes oksentaa. Selkeästi mulla on jokin tarve tai muu, mitä täytän seksillä ja hukutan surut nautintoon. Kai se olis ihan ok jos ei menisi näin yli. Nyt esim. kahteen päivään en oo lauennut ja aivan kamala olo. Eilen yritin masturboida, mut siitä ei tule mitään, tuntui vastenmieliseltä enkä ois kyennyt laukeamaan siinä mielentilassa kun stimulointi tuntui epämiellyttävältä ja liki kivuliaalta. Nyt tarviisin kosketusta, hellyyttä ja rakkautta, jotta pystyn sen jälkeen taas rakastamaan itseäni.. Tarvitsen nykyään usein toisen sytyttämään mut ja saamaan mut sopuun itseni kanssa. Sen jälkeen taas himot hyrrää ja usein seksin jälkeen masturboinkin vielä. Mut sit taas kun on seksistä vähänkin taukoa, alan kokea itseni niin vastenmieliseksi ja arvottomaksi, että masturboinnistakaan ei tule mitään. Parhaimmillaan masturbointi on tosi ihanaa, rakastelua itseni kanssa, mut en voi rakastella jos en ole rakastavassa mielentilassa ja siihen taas on tosi vaikea päästä jos on ehtinyt mennä lukkoon.

Tänä kesänä on ollut jotenkin erityisen vaikeaa :/ Muutenkin. Mut ehkä toivoa on.

[momoi36]

On addiktio, molemmat. Orkkuaddiktio että on pakko saada päivässä vähintään yks ennen unia, siks orkkukiellot on ihan tuskaa. Mieliala ei laske mutta ärtyisyys lisääntyy potenssiin kymmenen. Sama seksin kans, jos mä en ole tyytyväinen ja saa tarpeeksi mä oon sietämätön.

Ja kyl siitä on fyysisiäkin oireita, unettomuutta jos en saa iltaorkkua ja levottomuutta jos oon kiimassa kokoajan enkä syystä tai toisesta pääse helpottaa oloani. Sama addiktio on kipuun, siinä missä toiset vetää kännit joka/joka toinen vkl mun on saatava piiskaa.

Mut kuitenkin tiedostan addiktioni ja teen parhaani pitääkseni ne aisoissa, sitten kun alkaa työnteko häiriintyy tiedän että on aina hommata apua.

[Meeri]

Voiko edes olla seksiaddiktiota, jos on vain yks mieskumppani päivässä, mietin. Eihän normaali mies kuitenkaan pysty panemaan kovin montaa kertaa päivässä. Taitaa olla omalla kohalla parhaimmillaan vaan 8 kertaa päivässä mies pystynyt.
Addiktion määritelmänä on kai touhun pakonomaisuus, mut jos touhu on pakonomaista, silloinhan sitä pyrkii toteuttamaan keinolla millä hyvänsä, turvallisuudesta ja muusta välittämättä. Ja naisen nyt ei oo kovin vaikea saada munaa. Tosin tiedän mä seksiaddikti miehiäkin, jotka käy panemassa 3-4 naista päivässä, siis eri naisia joka kerralla.

No, en koe vastaavani kuvausta, enää.  Tuntuu vaan vähän hassulta lukea "jos en saa seksiä kahteen päivään alkaa ahdistaa" kun oikea seksiaddikti miettii lähinnä "jos en saa seksiä kahteen tuntiin, alkaa ahdistaa".
Tosin näissähän se kai menee niin, että jos asia tuntuu itsestä ongelmalta, niin silloin se on ongelma. Ja se mitä määrää sitten kukin pitää paljona tai liiallisena. Tälläselle vanhalle ja väsyneelle 2-3 kertaa päivässä on ihan passeli määrä.
Addiktio pornoon ja runkkaamiseen taitaa olla yleisempää, runkata voi niin monta kertaa päivässä kun paikat kestää ja pornoa tulee joka tuutista, ilman että sen hankkimisen eteen täytyy nähdä mitään vaivaa, toisin kun oikean seksin kohdalla.

[Meeri]

Lisään vielä kommenttiini.
Seksistä nauttiva nainen edelleenkin on yhteiskunnassa jonkinlainen tabu. Syyllisyydentunne ja häpeä saa ehkä liian helposti ajattelemaan "olenko addikti olenko sairas" vaikka olisikin normaali seksistä nauttiva, halukas nainen.
Lisänä viel medikalisaatio, jokaisesta normaalistakin asiasta tehdään sairaus.
Jos pystyy käymään töissä, harrastaa turvaseksiä turvallisissa olosuhteissa, tuntemansa kumppanin kanssa, niin harvemmin on addiktiosta kyse.
Se toinen ääripää, seksiaddiktit, kärjistettynä esimerkkinä, panevat rappukäytävässä tuntemattoman kanssa, välittämättä tyypin iästä tai ulkonäöstä, tai siitä onko kortsu nyt sattunut mukaan.

[stoge]

Se seksiaddiktio on sitä, että sä saalistat jonkun ihan saman jostain, ja ku sä roudaat sitä jonneki, ainoo mitä sä mietit on se. että mistä sä löydät seuraavan.
Ei siinä oo kontrollia, se on addiktio.

[Kukkanen]

Kai addiktioitakin on aika monentasoisia. Joka tapauksessa itseäni asia häiritsee, sillä en haluaisi että onnellisuuteni olisi niin riippuvaista seksistä. On myös vähän ikävää, jos apua tai vertaistukea saa vasta, kun addiktio on jo pahana -itse ainakin haluaisin kontrolloida sitä jo ennen kuin menee pahemmaksi. Se on vähän sama kuin sanoisi, että alkoholisti on vain se, joka on ryypännyt itsensä katuojaan ja saanut töistä potkut ja asunnottomana. Ei, addiktioita on monentasoisia. Yhtälailla alkoholisti on myös se, joka käy töissä normaalisti, mutta tissuttelee iltaisin töiden jälkeen, koska ei osaa rentoutua muutoin. Vaikka kukaan ei asiaa huomaisi tai selviytyisi normaalielämästä, silti voi olla addiktio, jos jokin asia hallitsee elämää yli muiden.

[stoge]

Joo, pakkohan sun on käydä paskallakin. Voit pidättää, mutta kyllä se sieltä tulee. 
Ei sitä voi kontrolloida.


*edit*

Tarkoitus ei ole siis vittuilla.

Tarkoitin sitä, että jos on joku tarve ja siitä oikeasti haluaa eroon, ainoa tapa on torjua se tarve kun se tulee. Koska, jos puhutaan niin kovasta tarpeesta, että sitä sanotaan addiktioksi, se tulee.

Sitten taas jos vaikka syö liikaa parmesananibroileripastaa, no sen syöntiä voi vähentää.
On syömättä.

Jos taas syömisen rajottamiseen tarttee apua, no siitäpä sit hakee.