Friends with benefits-suhteet

[Jägermies]

Polylle FWB suhde sopiikin varmasti paremmin kuin monolle joka siinä ei ole parisuhteessa muttei myöskään sinkku.

[Fia]

Tuntuu että ihmisille tulee ja jää helposti huono maku suuhun irtosuhteilusta, fwb-suhteista ja vastaavista sitten kun on elämässään sellaisissa fiiliksissä että tahtois ja tartteis jotain syvempää, ja kevyemmät tapailumuodot rankataan sitten kehnoiksi ja pinnallisiksi ja aletaan vain levittämään syvempien suhdemuotojen ilosanomaa. Mut  jos oot sitä mieltä että esimerkiksi seurustelu tai jaettu arki ei syystä tai toisesta kiinnosta, ei se muutu miksikään jos hakeutuu "parempaan" suhdemuotoon koska niin asioiden kuuluisi kuulemma olla. Sitten ei ainakaan ole kivaa kuin hyvin ohimenevän hetken, kunnes alkaa ahdistaa itsensä pakottaminen väärään muottiin.

Pintapuolisemmille tapailumuodoille löytyy kyllä oikeat paikkansa, eikä ne ole automaattisesti perseestä jos tilanne ei ole se että tyytyy niihin halutessaan enemmän tai tuntiessaan vaan että ne olis jotenkin väärin. Eri elämänvaiheissa saa tarvita ja haluta erilaista kanssakäymistä ja mieltään saa omalla kohdallaan muuttaa niin usein kuin haluaa, ja se mieli voi paremmin kun tekee just sitä mitä milloinkin haluaa ja tarvitsee eikä mitä "pitäisi", eikä edes tietoisesti pyri mitään sellaista kohti.

Tämäpä. Kaikille meistä vars. parisuhde, jaettu arki yms. eivät myöskään vaan ole vaihtoehtoja. Eli vaikka vois periaatteen tasolla kiinnostella ihannemaailmassa, niin oma elämäntilanne voi vaan olla sellainen, että sen tyyppiselle suhteelle ei oo tilaa tai mahdollisuutta. Musta on aika surullista ajatella, että vaihtoehto sitten on "ei mitään". Mieluummin sitten etsin toisen tai toisia ihmisiä, jotka omista syistään ovat vastaavankaltaisessa tilanteessa. Silloin tilanne on puolin ja toisin "reilu"; jaetaan se, mitä on mahdollista jakaa, eikä haikailla turhaan sen perään, mitä nyt ei vaan syystä tai toisesta voida (yhdessä) jakaa.

FWB- ja FB-suhteet ovat huono vaihtoehto silloin, jos pohjimmiltaan oikeasti haikailee seurustelusuhteen tai parisuhteen perään. Mutta jos tiedostaa, että ihan aidosti ei sellaista halua tai sellaiseen pysty (jossain elämäntilanteessa, ehkä tilapäisesti) voi seksin jakaminen ystävyys tai kaveruuspohjalta olla ihan "järkevä" ratkaisu puolin ja toisin.

[SusieQutie]

Näin polyilevalle ihmiselle kaikki erilaiset suhteet on hyviä ja antoisia, eikä fwb:n tarvitse hävitä, vaikka löytyisikin heila tai kumppani. Suhteet, joissa olisi vain seksiä tai leikkiä ilman kiintymystä taas olisivat itselle hankalia🤷🏻‍♀️. Hellyyden ehdoilla💚😈.
Ja on hienoo, että on fwb:n kanssa selvänä ettei juuri tästä suhteesta kumpikaan halua prioriteettiä yli muiden tai rakentaa jotain, mutta pidetään yhteyttä muutenkin kuin sillon kun nähdään ja on lämpimiä tunteita. Ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita, minkä parissa puuhailla myös. Eli omissa kirjoissa oikeasti ystävyyttä😊👌.

[telle]

Näillä kilsoilla ja näillä kokemuksilla sanoisin että ei, ei toimi. Lienee ihmisistä kiinni mutta itsellä kun tuo tunnepuoli aina liittyy vahvasti asiaan niin sessiointi vain pilaa hyvän ystävyyssuhteen. Aina ja joka kerta. Rakkaussuhde ja sessiointi sen sijaan toimii parhaalla mahdollisella tavalla 

[Sabine]

Näillä kilsoilla ja näillä kokemuksilla sanoisin että ei, ei toimi. Lienee ihmisistä kiinni mutta itsellä kun tuo tunnepuoli aina liittyy vahvasti asiaan niin sessiointi vain pilaa hyvän ystävyyssuhteen. Aina ja joka kerta. Rakkaussuhde ja sessiointi sen sijaan toimii parhaalla mahdollisella tavalla 

Samaa mieltä Tellen kanssa olen. Kyllä sitä ilman rakkaussuhdettakin voi tietysti sessioida, mutta parasta, ihan parasta se on kun rakastaa.

[Fia]

Mutta kun siis... Kyllä minä ainakin rakastan ystäviäni. Ihan kaikkia.

Rakkaus on tunne.
Ystävyys ja parisuhde ovat suhdemuotoja.

Parisuhteessa ei mitään automaattisesti ole rakkautta. Ystävyys voi olla hyvin syvä rakkauden muoto.

Ja seksi... Seksi on seksiä. Se on sitten taas ihan oma juttunsa se.

[Unikeko]

Fwb-suhteet on kuin omiin housuihin kuseminen. Ensin on ihanan hauskaa ja lämmittävää, mutta yksin housuja kuivatessa miettii tuliko tyydyttyä liian vähään.

Juurikin noin jos "pelisäännöistä" ei ole sovittu etukäteen ja käykin ilmi että sinkulla on avokki tai mono onkin poly.

Mut sit taas jos miettii tavattuja ihmisiä ja nykuistä tilannetta elämässä ja maailmassa. Parisuhde olisi toivottava, mut jos ei se vaan toimi tai onnistu niin sit voi olla yksin tai miettiä muita vaihtoehtoja.

[Ninuiitti]

Voisko tässäkin olla isona painona se, että ympäristön paine on ikiajat yhdistänyt seksuaalisen toiminnan vain parisuhteisiin, mieluiten tietysti rakkaudella leivottuun monogamiaan? Joillakin sitten piuhat yhdistää hommat automatiolla edelleen?

Mutta meitä on ihan joka lähtöön tässäkin aiheessa, toisilla ei toimi yhtään ja toiset ei näe asiassa mitään ihmeellistä. Itseä esimerkiksi jo hämmentää ajatuskin, että miksi ei toimisi. Tökkii muutenkin kaikki perinteiset kaavat ihmissuhteissa, uskon visusti että tässäkin kommunikoimalla pääsee pitkälle. Ja jos tunteet ja niiden herääminen on joku vaaranmerkki FBW määritelmissä, niin itse koen saman riskin olevan jo sitten vaikka naapuriin tutustumisessa. Naapureihin tosin yritän olla pitämättä pahemmin mitään yhteyttä.

[orgasmikeiju]

Onpas keskustelun sävy tässä ketjussa monogamianormatiivinen. Itse en ainakaan koe, että FWB-suhteesta välttämättä puuttuisi läheisyys ja välittäminen, päin vastoin! Tällaiset suhteet, siinä missä muutkin, tuppaavat mielestäni olemaan sen näköisiä kuin suhteen osapuolet ovat. FWB-suhde voi parhaimmillaan olla mainio ratkaisu läheisyydenkaipuuseen monella eri tasolla. Se voi mahdollistaa intiimiyden eri muotojen kokemisen tärkeän ihmisen kanssa, ilman että tarvitsee ruveta katselemaan rivitaloja kehyskunnasta. Olen itse alkanut hiljattain kyseenalaistaa jokaisesta ilmansuunnasta hiipivän pariutumisen paineen... olen parhaimmillaan saanut kokea FWB-suhteen syvälliseksi siinä missä (entisen) neljä vuotta kestäneen avoliittoni! 

Monesti parisuhdetta mainostetaan jonkinlaisena ainoana henkisen kasvun mahdollistajana. Mielestäni tällaisessa ajattelussa lakaistaan maton alle se, että on täysin mahdollista, ehkä todennäköistäkin olla henkiseltä kasvultaan "jumissa" vuosikymmenestä toiseen sen yhden ainoan kumppanin kanssa. Kuvittele, jos pasisuhteen osapuolet sattuisivatkin ruokkimaan toistensa kauheimpia puolia! En väitä, että huolellinen FWB/irtosuhdesekoilu olisi autuaaksi tekevä ratkaisu, sanonpahan vain, että eri ihmiset tuovat toisistaan esiin erilaisia asioita ja puolia... Henkisen kasvun kasvualusta on itsetutkiskelu.

[humanistifemme]

Mä oon omassa seksuaalihistoriassani kokenut fuckbuddyt ja fwb-jutut kahdeksi ihan eri ihmissuhdekategoriaksi. Ekat ei jotenkin toimi kun tuntuu kolkolta nähdä ihmistä ainoastaan seksin merkeissä, mutta kuuman ystävän kanssa on turvallista ja hauskaa paneskella silloin kun kumpikin sattuu olemaan sinkkuna.

Ei se mitenkään yleistä ole, että jostakusta tykkää tosi paljon ystävänä ja makkarissa tuntematta kuitenkaan romanttista vetoa tai omistushalua, mutta jos jonkun kanssa ihmissuhde vaan luonnostaan kasvaa siihen suuntaan niin kyllä se voittaa imo puhtaat seksisuhteet (:

[risotto]

Hmm, kysymys oli niin laaja ettei oikein tiedä mistä kulmasta sitä pureskelisi…
FWb- kyllä se paino on ainakin itselläni siinä sanassa ystävä ja ystäviäni rakastan ehdoitta, eli en oikein näe sitä miten se voisi olla ilman tunnetta. Olihan siinä jossain kohtaa valtavaa ihastustakin josta puhuttiin, eikä meistä parisuhteeseen olisi.
Yhtälailla parisuhteessani saan olla oma itseni, rakastaa rauhassa, myös ystäviäni.
Ystäväni ihastuminen taas herätti rakkaudellisia fiiliksiä, eihän se minulta pois ole vaan valtavaa onnen tunnetta koin ystäväni puolesta, jotenkin myös koin että siitä ihastumisesta keskustelu avoimesti lisäsi luottamusta.
 

[Rölli]

Voin vastata tähän vain omalta osaltani enkä sanoa mikä on jonkun muun kokemus näistä FWB-suhteista. Minulla on ollut yksi tällaiseksi luokiteltava ihmissuhde erään kanssa joskus muinoin. Mitä voin sanoa siitä...

Siitä tuntui puuttuvan jotain, kun vertaan sitä ns. normaaliin parisuhteeseen. Normaali parisuhde on paljon täyttävämpää, ja minua raastoi se kuilu että toisaalta harrastetaan hyvää seksiä, mutta sitten ei ole hellyyttä, tunnesidettä josta pidetään huolta jatkuvasti ja aktiivisesti, jne. Mulle tämä tunneside on tärkempää kuin se kenen kanssa harrastan seksiä. Seksi suurentaa kaikkea energiaa ja siksi onkin hyvä harrastaa sitä silloin kun asiat on paremmin tai kun on joku jonka kanssa voi kokea nautinnollisia tunteita, yhteenkuuluvuutta jollain merkityksellisellä tasolla.

Olen puhunut.

[Routalempi]

Olen juuri aloittanut friends with benefits suhteen läheisen avoimessa suhteessa elävän ystäväni kanssa, joten en puhu millään laajalla kokemuksella, mutta sanoisin että tässä elämäntilanteessa tämä on yksi parhaista mahdollisista suhdemuodoista minulle. Tunteemme ovat läheisiä, mutta eivät samalla tasolla kuin hänen ja pesäkumppaninsa kanssa, mutta tällä hetkellä se ei minua haittaa. Olemme olleet toistemme kanssa jo puheiden tasolla hyvin seksuaalisia ja keskustelleet hyvinkin intiimeistä asioista platonisesti, joten tavallaan tämä kehitys tuntuu vain luonnolliselta. Ainoa mikä tästä puuttuu parisuhteeseen verrattuna ovat julkiset hellyydenosoitukset ja muutenkin se että olisimme julkisesti yhdessä, mutta tunnetasolla en koe että tämä suhteemme olisi mitenkään vähäisempi kuin perinteinen parisuhde.

[Johnnyboy]

Ei ole kokemuksia asiasta, joten joudun lähestymään teoreettisesti asiaa. Tämä oli se keskustelu jonka aikoinaan löysin netistä ja siten löysin Baarin. Tuolloin tulin pohtineeksi paljonkin kertomuksia FB ja FWB kokemuksista. Itse tulin sitten siihen tulokseen, että en  tykkäisi FB-jutuista jotka menee tyyliin rimputetaan ovikelloa-tervehditään-riisutaan vaatteet-nussitaan-vaatteet päälle-ja soitellaan taas kun panettaa-moido .
Kyllä itsellä se tarvitsisi sen FWB ominaisuuden, missä tuntee jotakin ystävyyttä/kaveruutta toista kohtaan ja että tuntuu turvalliselta. Voisi tehdä myös kaverillisia palveluksia tyyliin: kun typy on flunssassa niin käy ruokakaupassa hänen puolestaan. Ja tietenkin yrittää helpottaa hivenen hänen tukkoista oloa...kun on sängyssä vatsallaan niistämässä räkäistä nenää, niin voi samalla puksutella takaapäin. 🐇🐰
No, haaveensa kullakin, minullakin.

[Sumutar]

Mulle on fwb-suhteen on olleet aina ihan luontaisia. Mulla on ystäviä joista välitän tosi paljon, ja joidenkin kanssa niistä olen joskus saattanut tehdä muutakin kuin vain halata. Toisten kanssa ne puuhat on jatkuneet pidempään ja toisten kanssa olleet kertaluontoisia. Ei ne silti oo ainakaan negatiivisesti ystävyyteen vaikuttaneet. Mulle on muutenkin demiseksuaalina helpompi puuhastella ystävän kanssa ketä kohtaan mulla on tunneside, kuin aloittaa esim sessiosuhdetta jonkun ihan uuden tyypin kansssa.

Musta muutenkin ystävyssuhteet on huomattavasti helpompia kuin seurustelusuhteet. Oon vähemmän v-pää niitä ihmisiä kohtaan keiden kanssa en jaa arkeani, eikä arjen stressit aiheuta yleistä vitutusta ko. ihmistä kohtaan. Silloin kanssakäyminen on muutenkin paljon rennompaa ja helpompaa, niin pystyy heittäytymään ihan eri tavalla.