Kipu ja kuritus avuksi elämänhallintaan?

[tempaccount1]

Tervehdys,


ongelmani on motivaation ja/tai itsekurin puute, keho on mennyt plösöksi, kodin remppa ei edisty, jopa työsuoritus on alkanut kärsiä. Olen lukenut kuritussuhteista, jossa toinen auttaa toista rankaisemalla, ehkä joskus myös saamattomuudesta. Ensimmäistä kertaa jännä kyllä anna.fi tai kaksplus sivustolla, vuodelta 2007, joku haku johti sinne ja löysin sen nyt uudestaan http://keskustelu.anna.fi/threads/piiskaus-parisuhteessa.1380768/

Ehkä täälläkin on ihmisiä jotka toimii näin? Ainakin on ihmisiä jotka tietävät jotain kivun antamisesta ja vastaanottamisesta.

No, itselläni ei ole kumppania tällä hetkellä eikä tule ennen kuin saan itseäni niskasta kiinni, joten mieleen tuli "itseflagellaatio", self-flagellation, eli itseään piiskaaminen, kuten tietyt uskonnolliset aikoinaan. Yritin muutamaan otteeseen, ja ongelmana tässä tietysti sama, laiskuus ja mukavuudenhalu, itsekurin puute, lopetan kun alkaa sattumaan. Ei se tälläin etene.

En tiedä onko koko ajatuksessa mitään järkeä, mutta tuntuu että haluaisin kokea "runsaasti" (noviisin asteikolla) kipua, toisen tuottamana, asennoituen siihen rankaisuna saamattomuudesta, velttoilusta. Bdsm ja erityisesti femdom kiinnostaa kyllä, jonkun verran lukenut aiheesta, mutta exää ei kiinnostanut kumpaankaan suuntaan joten kokemusta tai suhteita asiaa harrastaviin ei ole. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin kysymys kurituksesta, rankaisusta ilman seksuaalista viritystä tai suhdetta. Sekä tahalliseen kipuun tutustuminen.

Ystäväni itse asiassa tarjoutui piiskaajaksi, mutta keskustelu oli enemmän läpän puolella, enkä voi kun ajatella, että minut tuomitaan kuitenkin hulluksi/vajaaksi, tai jopa surkimukseksi ongelmieni kanssa, jos paljastan ettei ollut pelkkää huulenheittoa. Muut vaihtoehdot ovat sitten varmaan ammattilainen, jos semmoisia Suomessa on, tai uusien suhteiden luonti. Kurittajan on kuitenkin pakko olla nainen, silloin ei kilpailu/kamppailu/kukkoilu ole rasitteena, toisin kuin miesten kanssa kun kyse on fyysisestä suorituksesta tai kivusta. Luonne ei siis anna periksi että voisin mieheltä vastaanottaa tämmöistä käsittelyä.

Kysyisinkin teiltä, että kuulostaako siltä että olisin pimahtanut täysin, vai voisiko tämmöisestä olla jotain apua ongelmaani?


Niin ja olin kolmekymppinen mies, jos se pitää mainita.

[Mini-piip]

Mäkin joskus haaveilen semmosesta elämän esimiehestä joka kyttäisi että asiat tulee tehtyä... Ei siis kivun pelossa vaan pelkästään hiostamalla muuten... Mut en tiiä, joku siinä ajatuksessa kuitenkin tökkii. Ehkä se, ettei loppujen lopuksi otakaan vastuuta itsestään. Tai kanna vastuuta päätöksistään? Myös pieni pelko tossa on että menee ylisuorittamiseksi kun huomaakin kuinka hyvin homma toimii. Itsensä riistoviljely ei ole fiksua.

En tiedä siis toimisiko tällainen, nuo ylläolevat ajatukset syitä miksen itse ehkä lähtisi tämmöistä kokeilemaan mutta voi hyvin olla että toinen ihminen osaisi suhtautua tilanteeseen paremmin kuin minä...

Itsellä toimii parhaiten ystävän kanssa esim. tsemppikuviot jossa kumpikin "kilpailee" saavutuksistaan esim. koulussa tai urheilussa. Tyypin täytyy olla hyvin samalla tasolla itsensä kanssa ettei kiinnostus lopahda.

[-katy-]

Eikös se kipu tule jo siinä kun yksin yrittää ja epäonnistuu-että mihin sitä lisäkipua vielä tarvitsee? No mä en ole masokisti juurikaan. Jostain ponnahti mieleen Mr Robot sarja-,jossa on muuten jonkinlaista bdsm:ääkin,kuten sitomista ja gägittämistä-,kohtaus,jossa pahis käy hakkaamassa spurgua,antaa siitä rahaa ukolle sitten. Eli käy "heikomman" päälle,vai onko tuo spurgu sittenkin urheampi,en tiä. No se on fiktiota.

Mä olen kanssa joskus toivonut vähän vastaavaa kuin aloituksessa,mutta nyttemmin koen  jotenkin toisin..että eikös musta itsestäni ole mihinkään, muutoin kuin että aina on joku piiskaamassa tai vaikka vittuilemassa.
Mini piip mainitsee ystävyyden.. Tarviiko ystävien kilpailla vai voiko tsempata kavereita ilman ainaista kisaa? Siis jos niitä ystäviä on olemassa.
Voihan sitä yrittää tietty edes turpaanottamalla saada jotain "ihmismäistä"... Hhmmm

[Mini-piip]

Mini piip mainitsee ystävyyden.. Tarviiko ystäviensä kilpailla vai voiko tsempata kavereita ilman aikaista kisaa? Siis jos niitä ystäviä on olemassa.

Ilmaisin itsensä vähän kömpelösti Ajatus tässä takana oli se että paras tsemppisuhde on semmoinen mikä on vuorovaikutteinen, jossa kummatkin voivat kannustaa toista. Semmoinen yksisuuntainen tsemppaus väsyttää helposti ihmisen joka kokee että kaveriansa kyllä tukee paljonkin mutta ei saa siitä kuviosta itse oikeastaan mitään... Joten parhaat tsemppisuhteet itsellä olleet vuorovaikutteisia. Tuo "kilpailu" ei siis suoranaisesti liity tuloksiin "sain paremman arvosanan kuin sä" vaan enemmänkin ryhmäpaineeseen: "minäpä siivosin tänään" -> jolloin ainakin mulla nousee sisu ja haluan näyttää että mäkin pystyn samaan ja hoidan oman osuuteni

Ei siis suoranaisesti kilpailua mutta pientä naljailua jos toinen laiskamato on piirun verran ohittanutkin toisen hoitaessaan pakollisia hommia... Nojoo, tähän aikaan ei kyllä nää kirjotukset oo millään lailla runollisia - toivottavasti joku silti pystyy dekryptaamaan tästä sen pointin...

[tempaccount1]

Ajatus olisi että joku toinen auttaisi ainakin pääsemään alkuun, vaikeamman kohdan ylitse. Ei niinkään että loppuelämäksi joutuisi turvautumaan toiseen. Onhan se aikaisemmin sujunut itseltäni, nyt vaan ajautunut jotenkin tämmöiseen tilaan, että harkitsen voimakeinoja.

[Lady Whip]

...paras tsemppisuhde on semmoinen mikä on vuorovaikutteinen, jossa kummatkin voivat kannustaa toista. Semmoinen yksisuuntainen tsemppaus väsyttää helposti ihmisen joka kokee että kaveriansa kyllä tukee paljonkin mutta ei saa siitä kuviosta itse oikeastaan mitään...

Puhut varmaankin vain omasta puolestasi. Itse olen eri mieltä.
Niitä Dominoivia miehiä sekä naisia löytyy ketkä käskyttävät ja rankaisevat mielellään muita eivätkä voi kuvitellakaan, että joku toinen tekisi heille samaa.
Joka tällaiseen kuvioon lähtee mukaan kasvattajana, löytää kyllä sen motivaationkin jostain.

[Snadistisadisti]

Kyllä se toimii. Kuritus motivointina, apuna, kainalosauvana. Olen saavuttanut sillä tuloksia, joita en usko muilla keinoilla olleen saavutettavissa, auttanut ihmisiä, jotka ovat kokeneet olevansa auttamisen tuolla puolella. Kipu on toki vain yksi osa kokonaisuutta, muu tuki on myös tärkeässä roolissa. Kaikki riippuu siitä, kuinka paljon aikaa, taitoa ja energiaa osapuolilla on käytettävissään ja halua käyttää. BDSM motivaation lähteenä on väkevimpiä voimavaroja mitä tiedän. Toki se voi mennä vakavasti päin helvettiäkin, kuten mikä tahansa, mutta se on sitten eri asia, eikä varsinaisesti liity alkuperäiseen viestiin.

[Kettu vinossa]

Jos elämänhallinta on huonontunut niin että työt ja terveys siitä kärsivät, niin ensiksi kannattaisi ottaa selvää, oletko esimerkiksi masentunut tai kärsitkö burnoutista. Sitten vasta kun se asia on saatu selvitettyä, voi alkaa harkitsemaan kinkyilyä yhtenä hoitokeinona.

[Subtle]

Jotkut on vaan rakennettu jotenkin kummasti, on unohtunut asentaa se ohjelma, joka vastaa motivoitumisesta ihan itsensä takia. Minä olen yksi näistä "onnettomista", jotka kaipaavat ulkopuolista motiivia/motivaatiota tehdä asioita.

Tämä motiivi sitten varmasti vaihtelee, mikä toimii kenelläkin. Minulla se pääasiallinen vaikutin on varmasti miellyttämisenhalu. Halu kuulla ne sanat, kehut: "hyvä tyttö". Miellyttää toista, saada hyväksyntää. Se helpotus, kun ei ole itse enää "vastuussa", joku toinen pitää huolta ja varmistaa, että asiat tulee tehtyä. Jotenkin siitä tulee vaan niin kevyt, hyvä olo. Ja miellyttämishalun vastapainona toimii se rangaistus. Ilman rangaistuksen uhkaa, ja sitä rangaistusta, minä vaan lipsuisin. Tuntuisi, että ei sillä nyt sitten kuitenkaan ole niin väliä, kun pääsee kuin koira veräjästä. Se on ikäänkuin minun huomioni kohdistamista niihin oleellisiin asioihin, kun itsekseni minä tahdon jäädä kiinni kaikkeen epäoleelliseen sijaistoimintaan, kuten esimerkiksi täällä foorumissa notkumiseen  , joka tuntuu paljon kivemmalta, kuin ne "pakolliset" velvollisuudet.

Eli et ole ihan yksin motivaatio-ongelmiesi kanssa. Se on vain kokeiltava, mikä itselleen sopii. Voi olla, että sinun juttusi on juuri tuo rangaistuksen uhka, eikä siihen liity sitä miellyttämisen halua. Kokeilemalla se selviää. Sopivan henkilön löytäminen sitä toteuttamaan onkin sitten jo ihan eri juttu, valitettavasti. Onnea etsintään, jos sille tielle lähdet.

-Subtle-

ps. kettu vinossa on kyllä oikeassa, tämä "saamattomuus" voi johtua kyllä masennuksestakin, tai muusta sairaudesta joka oireilee tuolla tavalla, minulla ongelmat ovat huomattavasti helpottaneet sopivan lääkityksen avulla. Vaan kun on aivot nyt sitten sillä tavalla vinksahtaneet, niin ei niistä täydeksi pelastukseksi ollut, silti kaipaan sitä käskyttäjää.

[Chmlnidae]

Jos elämänhallinta on huonontunut niin että työt ja terveys siitä kärsivät, niin ensiksi kannattaisi ottaa selvää, oletko esimerkiksi masentunut tai kärsitkö burnoutista. Sitten vasta kun se asia on saatu selvitettyä, voi alkaa harkitsemaan kinkyilyä yhtenä hoitokeinona.

Kettu ehti laittaa aivan saman mikä itselleni tuli mieleen. Ja jos tosiaan on niin että taustalla on masennusta, uupumusta, burnoutia tmv niin aika pahalta vaihtoehdolta kuulostaa lisätä ulkoinen piiskuri tilanteeseen.

[Pikkusaurus]

Minä voin kyllä myöntää sen, että saisin ihan naurettavan vähän asioita aikaiseksi ilman Daddya. Tässäkin toimii sopivassa suhteessa nuo Subtlen mainitsemat miellyttämisenhalu ja pelko rangaistuksesta. Ne lempeät kehut ja toisinaan ihan vilpitön, suuri ylpeys Daddyn ilmeessä vaan saavat minut niin hirmuisen onnelliseksi Olen hirveän huono tekemään asioita pelkästään itseni takia ja minusta tuota D/s:ää on helppo soveltaa myös noihin arjen pulmiin, jos kummastakin osapuolesta siltä tuntuu. Toimii varmasti hyvin monenlaisissakin asetelmissa ja suhteissa.

Päätin sitten pyytää itse valvontaa tiettyihin asioihin (esim. tarpeeksi vettä päivässä, tarpeeksi liikuntaa) että saisin pidettyä niistä ihan oikeasti kiinni kun havaitsin tuon keinon toimivaksi. Tarpeeksi kun tekee hyvin niin saa kehuja ja ehkä pieniä palkintoja, huonosti kun menee niin rangaistaan. Helpottanut mun elämää ja toimeliaisuutta huomattavasti

Toki toisella pitää olla sellainen huolehtiva ja vähän äidillinen/isällinen luonne, muuten tuo voi olla vain hyvin puuduttavaa. Onnea siis etsintään!

[Mini-piip]

Puhut varmaankin vain omasta puolestasi. Itse olen eri mieltä.
Niitä Dominoivia miehiä sekä naisia löytyy ketkä käskyttävät ja rankaisevat mielellään muita eivätkä voi kuvitellakaan, että joku toinen tekisi heille samaa.
Joka tällaiseen kuvioon lähtee mukaan kasvattajana, löytää kyllä sen motivaationkin jostain.

Ymmärsin jotenkin aloittajasta että kyse olisi ei-seksuaalisesta motivaation hakemisesta? Yleisesti elämässä sanoisin että ystävyyssuhteet perustuvat vuorovaikutukseen... Toki jos toimintaan lisää seksuaalielementtejä niin asia on ihan toinen mutta siitä en nyt keskustellut.

Jos elämänhallinta on huonontunut niin että työt ja terveys siitä kärsivät, niin ensiksi kannattaisi ottaa selvää, oletko esimerkiksi masentunut tai kärsitkö burnoutista. Sitten vasta kun se asia on saatu selvitettyä, voi alkaa harkitsemaan kinkyilyä yhtenä hoitokeinona.

Harvoin olen Ketun kanssa samaa mieltä mutta nyt komppaan täysin! Ihminen jolle perusaskareet jo tuottavat vaikeuksia tms voi tarvita ensisijaisesti toisenlaista apua kuin kuritusta... Jos on pienintäkään riskiä masennuksesta niin ulkopuolelta tuleva painostus voi pahentaa tilannetta.

[Guide-Master]

Itse joskus olen motivoinut toista, mutta tällöin motiivina on ollut rankaisun  pelko, joka on hyvin henkilökohtaisesti toiselle suunniteltu. Toisaalta vasta voimana on ollut palkinto, joka on myös ollut hyvin motivoiva, jolloin näiden kahden välinen ristiriitaisuus on motivaatiota yllä pitänyt. Eli kun pikkasen myllertää toisen päänsisällä, luoden sinne vastavoimia,  silloin kun tietää asian olevan niin tärkeä, että toinen myös haluaa sen itse suorittaa.  Eli jos toisella ei ole itse lähtöistä motiivia, niin sitä on myös häneen hyvin vaikea saada motivoitumaan sellaisesta.

[Lady Whip]

Puhut varmaankin vain omasta puolestasi. Itse olen eri mieltä.
Niitä Dominoivia miehiä sekä naisia löytyy ketkä käskyttävät ja rankaisevat mielellään muita eivätkä voi kuvitellakaan, että joku toinen tekisi heille samaa.
Joka tällaiseen kuvioon lähtee mukaan kasvattajana, löytää kyllä sen motivaationkin jostain.

Ymmärsin jotenkin aloittajasta että kyse olisi ei-seksuaalisesta motivaation hakemisesta? Yleisesti elämässä sanoisin että ystävyyssuhteet perustuvat vuorovaikutukseen... Toki jos toimintaan lisää seksuaalielementtejä niin asia on ihan toinen mutta siitä en nyt keskustellut.

Kyllä, aivan. Ei-seksuaalisesta. Näin sen minäkin käsitin ja siitä puhuin.

Hieman kyynisesti suhtaudun muutoin elämänhallintaan jos siihen tulee käsky ulkoapäin.
Pysyviä tuloksia saadaan mielestäni vain sisäistämällä itse tarve muuttua ja pyrkimällä muutosta kohti.
Saattaa toimiakin tai sitten ei -jonkun toisen valvonnassa.
Esimerkit mitä muistelen historiani kautta ovat tyyliin:"Saan ottaa kaksi kaljaa iltaisin, mutta mitä tapahtuu jos otankin kolme kaljaa." ...ja perään hihitystä.
Melko lannistavaa. Kasvattajan näkökulmasta katsottuna.

[Mini-piip]

Kyllä, aivan. Ei-seksuaalisesta. Näin sen minäkin käsitin ja siitä puhuin.

Hieman kyynisesti suhtaudun muutoin elämänhallintaan jos siihen tulee käsky ulkoapäin.
Pysyviä tuloksia saadaan mielestäni vain sisäistämällä itse tarve muuttua ja pyrkimällä muutosta kohti.
Saattaa toimiakin tai sitten ei -jonkun toisen valvonnassa.
Esimerkit mitä muistelen historiani kautta ovat tyyliin:"Saan ottaa kaksi kaljaa iltaisin, mutta mitä tapahtuu jos otankin kolme kaljaa." ...ja perään hihitystä.
Melko lannistavaa. Kasvattajan näkökulmasta katsottuna.

Hmm selvä Itselleni ei tulisi mieleenkään holhota ketään vapaaehtoisesti... Mutta toki hienoa jos joku siitäkin tykkää, se ei ole multa pois

Ja yleisesti oon sitä mieltä että kukaan toinen ihminen ei sua voi parantaa vaan muutos lähtee itsestään. Näitä näkee kun yrittää sälyttää oman onnensa vastuun toiselle (esim parisuhteissa) ja sit itketään kun ei toiminutkaan kun toinen ei olekaan "täydellinen".... Mutta joo, elämänhallinta voi olla vähän lievempi tilanne ja ehkä toimiikin jollain semmonen käskytys.