Eläimellistä menoa

[Aino]

Vorona on aika hyvin kiteyttänyt minunkin ajatuksiani, komppailen täältä.

Minulla on ollut ilo kohdata elämäni aikana muutamia ihmisiä, joiden kanssa seksuaalisuus näyttäytyy raakana, pitelemättömänä, intohimoisena ja vaistonvaraisena. "Eläimellinen" ei terminä miellytä kaikkia "primalin" suomenkielisenä käännöksenä, ja minusta yhtähyvin voisi sanoa myös esimerkiksi "alkukantainen". Sanat kantavat eri kuulijoille mukanaan erilaisten merkitysten taakkaa, ja se haittaa kirjallista viestintää toisinaan. 

Ketun kanssa olen alkuhuumapohdinnoista aikalailla eri mieltä. Itse koen, että mitä paremmin tunnen kumppanini, mitä syvempi on luottamus, sitä enemmän uskallan pudota vaistojen varaan. "Kemia" on varmaan joillekin yhtä ärsyttävän epämääräinen kuin "eläimellinenkin", mutta kemiaksi ja intuitioksi minä sitä kutsuisin, jolla omat primal-kumppanini ovat löytyneet. Tai ne ihmiset, joiden kanssa seksuaalinen kanssakäymiseni on mm. sellaista, millaisena primal playn tässä yhteydessä ymmärrän. 

*

Yleisesti muuten: nykyihminen on minusta arkipäiväisissä toiminnoissaan aika kaukana luontaisten reaktioidensa toteuttamisesta. Esimerkiksi stressin yleisyyttähän selitetään sillä, että joudumme päivittäin tilanteisiin, joissa adrenaliini kehossamme huuta "taistele tai pakene!", ja me teemme päin vastoin, me hillitsemme, odotamme, keskustelemme, katsomme silmiin, hymyilemme. Minusta on jotenkin itsestään selvää, että jonkinlaiset normit ohjaavat seksuaalista kanssakäymistämme samoin kuin ihan kaikkea muutakin. Primal playn voi nähdä hetkellisenä hulluuskohtauksena, suojamuurien tiputtamisena, avoimuutena, haavoittuvuutena, vaistojen - ei oletusten ja tottumusten - varassa toimimisena. Toisille sellainen on varmasti helpompaa kuin toisille, jotkut sanoittavat sen intohimoksi tai rakkaudeksi, ja toiset primal playksi.

Primal play fetissinä sisältää minusta ajatuksen siitä, että tahtoo hakea sitä alkukantaista tilaa, ruokkia sitä ja myös tietoisesti heittäytyä sen mukaan.

[Ms. M]

 

[Karhukolmonen]

Niin, siis, asiaan; primal vs. ei-primal seksissä on mun kirjoissani kyse aste-eroissa, niikuin niin monessa muussakin asiassa, ei vastakkainasettelusta.

Nisäkäskanssaeläjämme ovat kauhean paljon parempia olemaan läsnä hetkessä, reagoimaan intuititolla ennemminkin kuin toimimaan harkiten. Siinä ne asteikon ääripäät ovat mulle, hiukan kärjistäen. Kun vastapuolella on sellainen kumppani jonka kanssa pääsen sellaiseen tilaan, että fysiikka ja tuntemukset ovat tärkemmät kuin ajatukset niin sitten mä koen olevani primal.

Silloin tilanteet kehittyvät osanottajien tekojen ja tuntemusten pohjalta, ei sanojen ja ajatusten, ja ne voivat kehittyä kynsiin, hampaisiin, kiimaan ja vereen tai vaikka sitten siihen että päivä kuluu lusikassa; pesässä peittojen alla, hipelöiden, nuuskien, nukkuen ja heräten, nuollen, naiden, syöden ja juoden. Tai mihin vaan, kunhan pääasiassa on omasta ja toisen fysiikasta nauttiminen, ilman  arkisen ihmiseläimen päähän punkeavaa kognitiota.

Joskus  primal-tilaan pääseminen vaatii kipua, mulla ainakin; antaen ja ottaen, koska kipu nyt vaan on semmoinen fyysinen tuntemus joka aika tehokkaasti laittaa keskittymään hetkeen, fiilikseen ja toimintaan mutta ei suinkaan aina.

Mielestäni tähän sopii erään arvostamani ihmisen osuva vertaus liukukytkimestä. Sitä säädettäessä intensiteetti kasvaa, mutta selkeää rajaa ei ylitetä koska sellaista ei välttämättä ole. Lusikassa nukkuminen ja ja täyden voiman käyttö seksissä, suoranainen riehuminen, löytyvät samalta vektorilta omassa ajattelussani. Ääripään tuntevat tai ainakin tunnistavat kaikki, mutta niiden välillä ei ole selkeää siirtymää vaniljasta primaliin, vain tuntemuksian vahvistuminen halutun tehon myötä.

Freudhan väitti, että yhdynnässä on aina vähintään neljä ihmistä; ne jotka yhtyvät ja ne joihin nämä yhtyjät luulevat yhtyvänsä. Viisas äijä ja hyvä ajatus, mutta minulle primal play, tai siis sopivaisuusrajoja rikkova intensiivinen seksi on tilanne, jossa ei enää tietoisesti mietitä toista ihmistä jäävuoren huippuna vaan mennään pinnan alle, vaikka puremaan kaikkea sitä jota muut eivät näe. Ja tämä heijastaa ajatteluuni vastakohdan primalille. Se ei ole vanilja, vaan epäaito ja jännittynyt tilanne jossa vain freudilaiset ihmisten hologrammit harrastavat seksiä pääsemättä kiinni toisiinsa. Ensitreffit?

"Mitäseajatteleejosmäteennäinjamitenmunpitäissanoovaisaanksmäeespuhuu...?!"

[-katy-]

Tuli tuosta suhteiden kestävyydestä mieleen:  http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2014/ssaaty_2014_2015-04-21_tie_001_fi.html
Vuonna 2014

Avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa,

Eli sehän se vasta primaalia taitaisi olla, jos ihmiset jaksaisivat vielä liiton loppuvaiheissa kokeilla eläimellisesti,että onko mitään mahdollisuuksia.(Luonnostaan tietysti voi olla aika intensiivisiä riitoja, I assume) Toisaalta, onko se jokin arvo, että liitot kestävät ikuisesti. Itse arvostan kyllä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä,sitä ettei heti anneta periksi- Onko se sitten eläimellistä vai ihan vanilijaa en osaa sanoa. Lyhyemmät suhteet vastaan pitkäaikaiset- ei oikeastaan pahemmin kokemuksia, mutta veri vetää vieläkin kestävään kehitykseen yksistäänkin 

[Chmlnidae]

Tuli tuosta suhteiden kestävyydestä mieleen:  http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2014/ssaaty_2014_2015-04-21_tie_001_fi.html
Vuonna 2014

Avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa,

Eli sehän se vasta primaalia taitaisi olla, jos ihmiset jaksaisivat vielä liiton loppuvaiheissa kokeilla eläimellisesti,että onko mitään mahdollisuuksia.(Luonnostaan tietysti voi olla aika intensiivisiä riitoja, I assume) Toisaalta, onko se jokin arvo, että liitot kestävät ikuisesti. Itse arvostan kyllä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä,sitä ettei heti anneta periksi- Onko se sitten eläimellistä vai ihan vanilijaa en osaa sanoa. Lyhyemmät suhteet vastaan pitkäaikaiset- ei oikeastaan pahemmin kokemuksia, mutta veri vetää vieläkin kestävään kehitykseen yksistäänkin 

Noh, mun mielestä suora puhuminen ja myös raaka riitely on primalia (mun varmaan pitää kohta ruveta kaivaan mitä tämä primal-luokittelu sisältää ja tarkoittaa tässä skenessä).

[Kettu vinossa]

Tuli tuosta suhteiden kestävyydestä mieleen:  http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/2014/ssaaty_2014_2015-04-21_tie_001_fi.html
Vuonna 2014

Avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa,

Eli sehän se vasta primaalia taitaisi olla, jos ihmiset jaksaisivat vielä liiton loppuvaiheissa kokeilla eläimellisesti,että onko mitään mahdollisuuksia.(Luonnostaan tietysti voi olla aika intensiivisiä riitoja, I assume) Toisaalta, onko se jokin arvo, että liitot kestävät ikuisesti. Itse arvostan kyllä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä,sitä ettei heti anneta periksi- Onko se sitten eläimellistä vai ihan vanilijaa en osaa sanoa. Lyhyemmät suhteet vastaan pitkäaikaiset- ei oikeastaan pahemmin kokemuksia, mutta veri vetää vieläkin kestävään kehitykseen yksistäänkin 

Toisaalta seksielämältään väljähtäneeseen parisuhteeseen voi kokeilla piristykseksi avointa suhdetta. Ja tokihan moni päätyy pettämäänkin. Uuden seksikumppanin kanssa homma voi olla hyvinkin "primaalia".



Joo, anteeksi jos nämä pohdinnat häiritsevät. On vain itse hankala kuvitella primal playtä, kun siitä ei ole kokemusta. "Uuden ihmissuhteen alkukiima" -mielikuva vain oli ensimmäinen, joka siitä tuli mieleen ihmisten kuvailujen perusteella.  Hyvä toki, jos joku kykenee olemaan yhä erittäin primaali sen saman ihmisen kanssa, jonka kanssa on yhdessä samaan peittoon piereskelty jo viimeiset 10 vuotta ja ylikin.

[vorona]

Ja tämä heijastaa ajatteluuni vastakohdan primalille. Se ei ole vanilja, vaan epäaito ja jännittynyt tilanne jossa vain freudilaiset ihmisten hologrammit harrastavat seksiä pääsemättä kiinni toisiinsa. Ensitreffit?

"Mitäseajatteleejosmäteennäinjamitenmunpitäissanoovaisaanksmäeespuhuu...?!"

No just näin. 

[Pulseproto]

Toisaalta seksielämältään väljähtäneeseen parisuhteeseen voi kokeilla piristykseksi avointa suhdetta. Ja tokihan moni päätyy pettämäänkin. Uuden seksikumppanin kanssa homma voi olla hyvinkin "primaalia"

Itsellä seksin määrä tai frekvenssi ei koskaan onneks ole ollut "suhteen kestosidonnaista"..(toki väliin on suvantoja) mutta kyllä ns. D/ s alla harjotettu toiminta suhteen ikääntyessä on aina mennyt "primaalimmaksi" (jos moista termiä osaisin käyttää) rajummaksi.. Jos vertaa täällä mainostettuun "uuden suhteen alkukiimaan.." (=lue en mä ainakaan uuden suhteen kanssa harrastaa "sitä roisia menoa, jota sellaisen kanssa jonka ihon alle on kunnolla päässyt "voi ja uskaltaa" tehdä ) 

[Chmlnidae]

"Me ihmiset olemme aina ihmisiä, ja jos joku kokee seksileikeissään olevansa jokin muu eläin kuin ihminen, on silloin kyse rooliin eläytymisestä, roolileikistä."

Kirjaili Kettu tuonne aiemmin. Ja tämä ehkä on kanssa minulle se joka jotenkin vie ajatuksen oudoksi: puhumme primalista, jonka etymologisesti käsitän että tarkoitamme primate-haaraa nisäkkäistä. Jolloin oloni tulee vielä kummallisemmaksi kun keskusteluun tulee niitä susia ja karhuja ja koiria ja kissoja (ja kettuja, hehheh, puhumattakaan ihmissusista, mistä tuli mieleeni että jossain kohtaa harkitsin vaihtavani nikkini NaarasSusieksi mutta tämä primal.....en halua konnotaatiota siihen).
Eli olenko nyt sanallisen tiukkapipoisuuteni vankina niin pahasti että tämä menee sen tähden minun pääkopassani aivan parodian puolelle heti lähtölaskennassa?

(sori aspergerisuuteni)

[stoge]

Tää paskanjauhamisen määrä kertoo sen kuinka primaalia jengi sit oikeesti o. 

[vorona]

Tää paskanjauhamisen määrä kertoo sen kuinka primaalia jengi sit oikeesti o. 

rapsuti-rapsuti 

[Blondie77]

Minulle primal-play näyttäytyy kahdella tavalla mitä tulee seksuaalisuuteen..

On olemassa sitä eläimellistä/alkukantaista himoa, "verta, hikeä ja kyyneleitä" -fiilistä, mihin saattaa liittyä kipua ja ns. saaliin näkökulmasta alistumista tilanteen armoille enemmän fyysisellä puolella koettuna. Toisaalta myös koen hyvinkin alkukantaista tunnetta esim. orkkuleikeissä/rajummissa sessioissa (mihin ei liity kipua välttämättä juurikaan), joissa olen sillä hetkellä henkisesti täysin alaston.. on olemassa vain se hetki ja kaikki muu jää ulkopuolelle.. ainoa mitä pystyt ymmärtämään on vain kosketukset kehossa ja tietyllä tavalla oman kehon hallitsemattomuus (esim. orkkuja vaan tulee eikä niitä voi kontroloida)..

Koska en itse ole mikään kipuihminen suuremmin niin nautin suunnattomasti enemmän tästä "henkisestä" primal playsta 

En ole itse ikinä yhdistänyt primal play:tä tai sen elementtejä "oikeiden" eläinten käyttäytymiseen/roolileikkeihin .. Voisitko HerraE huomenna karjua mulle kuin leijona  ? NOT 

[Aino]

puhumme primalista, jonka etymologisesti käsitän että tarkoitamme primate-haaraa nisäkkäistä.

Englanti - suomi sanakirja kääntää termin "primal" tarkoittamaan "alkukantainen", "tärkein" ja "perus-".  Ei siis puhuta nisäkäshaarasta, vaan sanan alkukanta taitaa olla"prime". Auttaisiko tämä? 

Edit. lähde: http://m.sanakirja.org/search.php?id=203526&l2=17

[Chmlnidae]

puhumme primalista, jonka etymologisesti käsitän että tarkoitamme primate-haaraa nisäkkäistä.

Englanti - suomi sanakirja kääntää termin "primal" tarkoittamaan "alkukantainen", "tärkein" ja "perus-".  Ei siis puhuta nisäkäshaarasta, vaan sanan alkukanta taitaa olla"prime". Auttaisiko tämä? 

Edit. lähde: http://m.sanakirja.org/search.php?id=203526&l2=17

Ei se nyt erityisesti auta. Ihan osaan kääntää sanan ilman sanakirjaakin. Ja nykyään jokapuolelta tulee tätä primalia..."go primal sitä ja tätä..." kyllä se on ihan ymmärryksessä. Mutta kun skenessä puhutaan jostain "eläimellisestä" ja sit just mennään ihan omituisiksi, ruvetaan ulvoon ja raapiin ja murisemaan (okei,mä ja myös mun lapset ihan pienistä on murissut et ehkä se on lajityypillistä käytäytymistä), kun ei ihmisen eläimellisyys ole sellaista (katsottuna juuri siihen meidän alkuperäämme eli primaliin eli primateihin (kädellisiin, jotka jakautuu puoliapinoihin ja apinoihin).
Mutta "alkukantainen" on huomattavasti parempi käännös kuin "eläimellinen".
Kiitos kuitenkin.

[Chmlnidae]

Niin ja siis lisäyksenä Ms M:lle: en pidä ollenkaan huonona keskustelunavausta aiheesta. Päinvastoin. Jos kerran on niin että tällainen alkuperäisyyden hakeminen seksuaalisuuden(kin) alueella on tärkeätä ihmisille, niin hyvähän se on tuoda esille jotta joku kenties voi "löytää" itsestään jotakin sellaista mitä ei joko ole ymmärtänyt tai muuten vain ihmettelee.
Enkä muutenkaan pidä pahana koko trendiä kaikkinensa. Se varmasti on tarpeen kun katsoo maailman menoa ja vilskettä etc.