Eläimellistä menoa

[Underworld]

Muistelen joitain shamanismi-vaikutteisia (ainakin)fiktiivisiä tarinoita lukeneeni joissa henkilöt ovat ottaneet vähintään mentaliteetin tasolla jonkin eläimen muodon ja myös seksuaalisia akteja kuvailtu. Foorumin keskustelut pyritään pitämään ei-uskonnollisina, mutta kun suoraan aihetta sivuaa....missä kulkee tuo rajapinta, että eläimellisyys on mauste seksin/kinkyilyn harjoittamiseen vs. eläimellisyys on jokin sisältä (tai muualta)kumpuava voima joka ottaa ohjat käsiinsä?

Tästä päästäänkin seuraavaan pointtiin: mitäs jos mukaan heitetään ihmis- ja eläintason ohella vielä jumalallinen taso?
Vaan taidanpa jättää jokaisen oman mielikuvituksen varaan, ennenkuin liian esoteeriseksi menee   

[DareDoll]

Mulla ollu iän kaiken fantasia ihmissudesta, joka brutaalin eläimellisesti silmät kiiluen ja kuola valuen, karvaisena ja hikisenä tulee raiskaamaan pienen punahilkan 
Mutta ämmän kolumniin viitaten, myös itse tunnen kiimaisena eläimellisen puoleni heräävän, ja kun hullussa kiimassa läpimärkänä ja squirttalevana otuksena saan lastit päälleni, tuntuu ettei mitään muuta elämässä hetkeen taas tarvikaan 
Mut naisten kanssa mulla ei ihan näin primitiivistä olotilaa tule, se onki muuten mietinnän paikka...

[Kettu vinossa]

Keskustelusta tuli jotenkin mieleen Maroon 5 -bändin renkutus Animals, jonka sanat löytyvät täältä:
http://www.azlyrics.com/lyrics/maroon5/animals.html
Jos joku haluaa raiskata korvansa (ja silmänsä), kappale ja omituinen video löytyy täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=qpgTC9MDx1o
Bart Bakerin mainio parodia on puolestaan tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=T-8XurAKMkU



Mutta joo, ihminen on eläin, joten itsestäni tuntuu siinä mielessä hieman kornilta kaikki nämä "ihminen muuttuu eläimeksi" -pohdinnat. Kyse on enemmänkin siitä, osaako luopua hetkeksi kulttuurin, yhteiskunnan  ja muun ympäristön asettamista käyttäytymismalleista ja olla oikeasti oma itsensä.

[Chmlnidae]

Heh, ihan hauska parodia. Joo, kompaan vahvasti sua Kettu. Omituista että olemme(ko?) niin degeneroituneita että meidän täytyy oikein erikseen eläimellistää itsemme, ollaksemme sitä mitä kaikki kuitenkin olemme? Aina tuntunut hiukka kornilta, ja vielä kornimmalta tuntuu kun on tajunnut että tällaiselle seksuaalisuudelle on ihan oma alakultturinen genrensä. WTF!

Ja lisäyksenä...taas sitä sanahelinää....

Minua myös hiukan(?) tökkii sellainen konnotaatio mitä välillä olen lukevinani(?) primaliin liittyen, että on kyse jostain originaalista merkityksessä aito ja alkuperäinen, vähän niinku oikea seksuaalisuus.
Konnotaatio ei kiusaa niinkään siksi etteikö primal ole juurikin sitä aitoa, alkuperäistä, ydinseksiä, vaan siksi että siihen on tuotu terminologian ja merkityksellistämisen muassa tällainen "aitousleima". Eli vähän samaa kuin usein keskusteluissa vilahteleva "luonnollinen" muutenkin edustaa minulle: ihimisen kohdalla on aika helv vaikea enää sanoa mikä on luonnollista.
Mutta: allekirjoitan primalin nimenomaan merkityksessä aito jos se koskee (seksi)suhdetta joka on aito ja avoin ja luottamuksellinen niin suuressa mittakaavassa että termi oikeasti täyttyy totetuneessa seksissä (tää taitaa juuri viitata sinne "henkiseen", jonka Ms M mainitsi oleelliseksi osaksi omaa primaliaan).
(selitinköhän riittävän vaikeasti)

[Ms. M]

Musiikista tuli mieleen, Tv on The Radio -kokoonpanolla on kans yks hyvä biisi, joka sivuaa aihetta. Tosin, hiukan ihmissusi teemaisesti..  Sanat löytyy täältä: http://www.azlyrics.com/lyrics/tvontheradio/wolflikeme.html
Ja itse biisi:
https://youtube.com/watch?v=5R_6aC6m9Xg

Mitä tulee tuohon "aitousleimaan"... Jokainenhan kokee itselleen aidoksi sen, joka tuntuu siltä. Minulle primal edustaa aitoa, raakaa, henkistä, kiimaista, avointa seksiä. Ja se on sitä nimenomaan leikkikaverini kanssa. Siksi se aitousleima siinä on, koska suhde on avoin, perustuu rehellisyydelle ja luottamukselle. Ja ennen kaikkea toimiville kemioille.

Tosin pyrin kaikkiin ihmissuhteisiin saamaan tuon "aitousleiman". Oli seksiä tahi ei.

[Chmlnidae]

Nonni, nyt rupeamme keskustelemaan. Kettu jo pisti sen oleellisimman lainin: " olla oikeasti oma itsensä". Se ON aitoa, se on primalia. Ja ihmisen kohdalla se on jotakin muuta kuin suden, tai kotkan tai kalan, vieläpä yksilötasolla aika monin variaatioin.
Eli hiukan häiritsee kun joskus (tai sitten vain olen huono lukemaan ja tulkitsemaan, c'est bien possible) tuntuu että primalia on se kun heitetään vaatteet nurkkaan ja aletaan erittään kuolaa, spermaa, verta etc ja käyttämään kynsiä, hampaita ja painimaan (toki jollekin juuri tuo on sitä omaa primalia). Minusta kun käsite tosiaan on laajempi ihmisen kohdalla (ja siksi, myös, vastustan tuon sisäisen elukan käyttöä terminologisesti).

Noh, nyt ei oo aikaa syvällisempään.

[Isrika]

Nonni, nyt rupeamme keskustelemaan. Kettu jo pisti sen oleellisimman lainin: " olla oikeasti oma itsensä". Se ON aitoa, se on primalia. Ja ihmisen kohdalla se on jotakin muuta kuin suden, tai kotkan tai kalan, vieläpä yksilötasolla aika monin variaatioin.
Eli hiukan häiritsee kun joskus (tai sitten vain olen huono lukemaan ja tulkitsemaan, c'est bien possible) tuntuu että primalia on se kun heitetään vaatteet nurkkaan ja aletaan erittään kuolaa, spermaa, verta etc ja käyttämään kynsiä, hampaita ja painimaan (toki jollekin juuri tuo on sitä omaa primalia). Minusta kun käsite tosiaan on laajempi ihmisen kohdalla (ja siksi, myös, vastustan tuon sisäisen elukan käyttöä terminologisesti).

Meinasinkin jo kysyä, että entäs jos tuo on Chmlnidaen kertoma tapa on sitä omaa itseäni. Hieman tullut nimittäin mielikuva, että tuo olisi nyt sitten loppujen lopuksi se väheksyttävä tapa "harrastaa" primalia, koska on niin kliseinen tapa. Tapa josta pystyy käyttää termiä eläimellinen. Ei ehkä ollut tarkoitus tuollaista kuvaa luoda, mutta yhtäkaikki, sellainen on tullut.

Itselleni primal on melkein parasta, mitä seksi voi tarjota. Aistien varaista, raakaa, alkukantaista, kiimaista fyysistä kontaktia. Se sisältää itselleni juuri puremista ja raapimista ja painimista, toivon mukaan myös kiimalimoja molemmilta ja sitä vertakin. Ei siinä puhetta tarvita, murahtelu, vingahtelu, toisen fyysinen ohjaaminen riittää. Primalissa läheisyyskin on jotain paljon syvempää kuin vain fyysisesti läheinen kontakti. Se menee pään sisälle.

[Kettu vinossa]

Me ihmiset olemme aina ihmisiä, ja jos joku kokee seksileikeissään olevansa jokin muu eläin kuin ihminen, on silloin kyse rooliin eläytymisestä, roolileikistä.

Se on toki filosofinen kysymys, mikä sitten on aitoa ihmisyyttä. Myös kaikki ympäristön asettamat roolit ja käyttäytymismallit ovat ihmisille luontaista käytöstä, koska suurin osa ihmisistä niitä noudattaa, joko tiedostaen tai tiedostamattaan.

Siinä mielessä siis sekä se metsän keskellä kuolaava ja kiljuva kumppaniaan viiltelevä primal play -tyyppi sekä puhtaissa valkeissa lakanoissa pyörivä lähetyssaarnaajapariskunta ovat ihan yhtä aitoa ihmisyyttä molemmat. Ja kaikki muutkin tavat harrastaa seksiä siltä väliltä.

Olisi kovin surullista, jos joku toinen tulisi neuvomaan, mitä on olla oikeasti ihminen alkukantaisimmillaan. Sekin olisi omituista, että joku tarvitsisi toisten neuvoa siihen, miten olla ihminen alkukantaisimmillaan. Jokaisella kun on omat tapansa olla ihminen. Toki onhan se besserwisserinä toimiminen ja toisten neuvominen, sekä se ettei uskalla tehdä mitään ennen kuin on kysynyt neuvoa toisilta, myös sangen inhimillistä...

[vorona]

Eli hiukan häiritsee kun joskus (tai sitten vain olen huono lukemaan ja tulkitsemaan, c'est bien possible) tuntuu että primalia on se kun heitetään vaatteet nurkkaan ja aletaan erittään kuolaa, spermaa, verta etc ja käyttämään kynsiä, hampaita ja painimaan (toki jollekin juuri tuo on sitä omaa primalia). Minusta kun käsite tosiaan on laajempi ihmisen kohdalla (ja siksi, myös, vastustan tuon sisäisen elukan käyttöä terminologisesti).

Disclaimer alkuun: en millään muotoa ota itteeni mitään primalisti-leimaa, sen paremmin kun mitään muutakaan pervostelustämppiä muuten kuin keinona pitää keskustelua yllä.  Kun minusta leiman ottaminen aina sulkee jotain pois, ja oon silleen ahne ja/tai vempula että sitähän en aio tehdä kun on kyse asioista joista voi saada kiksejä.

Niin, siis, asiaan; primal vs. ei-primal seksissä on mun kirjoissani kyse aste-eroissa, niikuin niin monessa muussakin asiassa, ei vastakkainasettelusta.

Nisäkäskanssaeläjämme ovat kauhean paljon parempia olemaan läsnä hetkessä, reagoimaan intuititolla ennemminkin kuin toimimaan harkiten. Siinä ne asteikon ääripäät ovat mulle, hiukan kärjistäen. Kun vastapuolella on sellainen kumppani jonka kanssa pääsen sellaiseen tilaan, että fysiikka ja tuntemukset ovat tärkemmät kuin ajatukset niin sitten mä koen olevani primal.

Silloin tilanteet kehittyvät osanottajien tekojen ja tuntemusten pohjalta, ei sanojen ja ajatusten, ja ne voivat kehittyä kynsiin, hampaisiin, kiimaan ja vereen tai vaikka sitten siihen että päivä kuluu lusikassa; pesässä peittojen alla, hipelöiden, nuuskien, nukkuen ja heräten, nuollen, naiden, syöden ja juoden. Tai mihin vaan, kunhan pääasiassa on omasta ja toisen fysiikasta nauttiminen, ilman  arkisen ihmiseläimen päähän punkeavaa kognitiota.

Joskus  primal-tilaan pääseminen vaatii kipua, mulla ainakin; antaen ja ottaen, koska kipu nyt vaan on semmoinen fyysinen tuntemus joka aika tehokkaasti laittaa keskittymään hetkeen, fiilikseen ja toimintaan mutta ei suinkaan aina.

[Chmlnidae]

Allright vorona (et ollut ensimmäisenä mielessäni kun leimasinta asettelin yksinomaan primalin kohdalle).

Mutta kun näin vapaalla tulee ihan ajateltuakin, siis sillä kongnitiolla, kun on aikaa ja puuhastelee kaikkea muuta vaikka aika fyysistä siinä samalla.
Ja saatan hieman jopa kallistua sille kantille ettei edes se kognitio, eikä sanat, ole se raja, vaan juurikin ei-rakenteellisuus ja spontaanius. Eli primal on aika lähellä termiä leikki (siis minulle). Siksi ehkä tätä hieman tahdon vängätäkin. Ja ihminen leikkii toisin kuin muut nisäkkäät, toki myös monilla hyvin  samankaltaisila tavoilla.
Kun tulee herkästi sellainen vaikutelma kun me ihmiseläimet merkityksellistämme, ja karsinoimme, tekemisiämme erialaisiin lokeroihin, niin siinä samalla teennäistämme niitä (teemme luonnollisista, argh, asioista artefakteja). Ja kun määrittelemme mitä on primal niin silloin juuri karsinoimme ja laitamme ne rakenteet johonkin joka on perimmiltään sellaista minkä kuuluisi olla rakenteista vapaata.
Eli kun sanomme että elukkailemme niin luomme jonkin sellaisen mieleikuvan (kynnet, hampaat, kuola, paini etc.) joka rupeaa karsinoimaan jotakin joka meille on ihan omana lajiina jo olemassa hieman tosin erilailla kuin millään toisella nisäkäslajilla.

Ugh, olinkohan taas liian epäselvä....

Olen käsittänyt että tämä on aika tuore määritelmä tässä skenessä. Mutta samaa on laajemminkin nähtävissä ihmisen määrittelyissä. Eli kaiketi on ns. primal-urheilua ja muuta toimintaa. Jotenkin siis tulee vaikutelma että kyse on tarpeesta "palata juurille", johonkin sellaiseen tapaan elää jonka olemme kadottamassa, ja jonka kadottamisen myötä olemme jopa sairastumassa. Eli kyse on jonkinlaisesta vastareaktiosta hyvin kiireiselle ja tiukkarakenteiselle elämäntavallemme. Se sama linja näkyy siis myös täällä (onhan kyse yhdestä kulttuurin alueesta tässäkin). Eli onko kyse siitä että olemme skenessä niin suuresti ja laajasti jo määritelleet kaiken, että nyt pitää sitten kaivaa kolo jollekin niin luontaiselle asialle kuin primal...?

[vorona]

juuemmää Chlmi aatellukkaan että sie miusta puhut, kunhan nyt vaan nappasin sanas ingressiksi; reilunakerhona irti kontekstista

Samoilla linjoilla oon, tuon liippaamasi kuoliaaksimäärittelyn kanssa - siitäpä syystä juuri en itse ihan kauheasti jaksa enkä viitsi pohtia miksi ja mimmoisista tempuista oma seksuaalisuuteni rakentuu. Tiedän mitä fiiliksiä haen, mutta sitten se mistä ne tulevat... noh, tänään tosta ja huomenna jostain muusta.

Elukkailu taas: no, mulle se ei tarkoita kynsiä ja verta, johtunee siitä että oon käytännössä kasvanut erilaisten elukkeiden kanssa, ellen jopa jossain määrin kasvattamana (mm. saksanpaimenkoira lastenvahtina) ja mulle elukkailu meinaa pyrkimystä - esimerkkinäni koirat ja kissat ja muut tuntemani lajit - välttää fysiikkani ja halujeni ja tarpeideni ja niiden toteuttamisen arvottamista. Koiraa ei hävetä tai pohdituta onko arvolleni sopivaa nuolla munia, tapella, vinkua, rähistä, leikkiä, kerjätä, dominoida, alistua, kuseskella, naida, syödä, olla läski tai vanha, tai nuori ja kokematon, kiimainen, hellä, huolehtiva, julma, ottaa ja antaa, haistella perseitä ja genitaaleja. Se tekee mitä voi ja tahtoo ja mikä tuntuu hyvältä ja oikealta.

[Ms. M]

Tuo ylianalysointi ja lokeroituminen ei minullakaan ollut mielessä, kun kirjoitin tekstiäni. Kun olen primal-playsta lukenut, olen löytänyt paljon yhtymäkohtia omaan seksuaalisuuteeni teksteistä. Ja halusin kirjoittaa aiheesta, koska se on minulle läheinen. En itse enää tiedä mihin kaikkiin "lokeroihin" itse kuulun. Siksi suuntautuminen on profiilissa määrittelemätön. Riippuu aina niin siitä kumppanista, mitä herää minussa.

Primal-sessiossa ajatukset hiljenee. Sitä pääsee kiinni juuri siihen hetkeen. Nauttii, on vaan. Eikä tarvitse miettiä valta-asetelmia. Vähän sama kuin kunnon s&m-sessiossa, tosin s&m:ssä pääpaino on aina kivussa.

D\s-sessiossa taas ajatuksia on paljon, ainakin aluksi. Ne hiljenevät jos\kun Dominoiva saa kunnon otteen.

Sinänsä en halua eritellä sessioita, laittaa niitä eri lokeroihin. Ajattelin vain, että ehkä tuo selventäisi mitä primal minulle on. Loppujen lopuksi kinkyily on tapa olla kumppanin kanssa seksuaalisessa kontekstissa. Ja jokaisella parilla\kokoonpanolla se tapa on erilainen ja ainutlaatuinen. Ehkä tuo lokerointi, leimojen lyönti vaan auttaa muita ja itseä hahmottamaan mikä omassa ja muiden kinkyssä on se juttu. Ja lisää näin ymmärrystä, toivottavasti.

[Kettu vinossa]

Miten tuo primal vaikuttaa näiden kuvailujen perusteella siltä, kuin millainen joku astetta kinkympi pariskunta on rakastumisen alkuhuumassa, kun vain tekee koko ajan mieli olla toisen kimpussa, eikä arki ole vielä iskenyt ja tehnyt yhdessäolosta tylsää... 

[Ms. M]

Miten tuo primal vaikuttaa näiden kuvailujen perusteella siltä, kuin millainen joku astetta kinkympi pariskunta on rakastumisen alkuhuumassa, kun vain tekee koko ajan mieli olla toisen kimpussa, eikä arki ole vielä iskenyt ja tehnyt yhdessäolosta tylsää... 

No, kyynikko voi ajatella noin. Minä en ajattele tuolla tavoin. Se on ihan siitä kiinni, antaako arjen iskeä vai ei. Ja omasta asenteesta tietenkin. Jos asennoituu niin, että kaikesta tulee välttämättä arkista ja tylsää, niin varmasti tulee arkista ja tylsää.

[Chmlnidae]

Mä en nyt halunnut varsinaisesti kritisoida sitä että analysoidaan (musta analysoiminen on ihan huippujees), vaan sitä että kun irroitellaan asioita omiksi lokeroikseen niin se toimii jonkinlaisena vieraannuttavana ja keinotekoisena suhteessa juuri siihen kyseiseen asiaan.

En oikein taida osata muotoilla ajatuksiani....Mutta kyse on mielestäni laajemmasta ilmiöstä. Ihan siitä että olemme siirtyneet luonnosta matrixiin ja siinä siirtymässä menettäneet jotakin joka on hyvin olennaista terveelle ihmisluonnolle: kyvyn leikkiä ja olla ihmisiä suhteessa kaikkeen, koko hela maailmaan. Olemme kadottaneet luonnollisen kosketuksen ja yhteyden luontoon ja olemme samalla kadottaneet kosketuksen ja luonnollisen yhteyden omaan luontoomme (niin psyykkiseen, fyysiseen kuin henkiseen).
Minulle tämä primalien hakeminen sitten eri ihmiselämän alueilla on juuri merkki siitä. Seksuaalisuus on vain yksi osa sitä kadotusta.

(Ps. Vorona, niin on minuakin koirat valvoneet ja hoitaneet kun olin kersa. Ja nukuin usein niiden kanssa, joko kotona tai farmari-Ladan takapaksissa kun aikuiset oli ravustamassa tai metsästämässä, tai kalassa ja mun oli kylmä ja jo väsytti. Hienoja muistoja.)