Baarin kannatusmaksut
Ihan vaan näin huutelen täältä, että eikö session jälkeen kummankin osapuolen olisi syytä tarkistaa, että se kumppani on ok? Ja ottaa lähelle ja pitää hyvänä, jos tarve sitä vaatii?
Lainaus käyttäjältä: Ms. M - 15.03.2016, 00:51Ihan vaan näin huutelen täältä, että eikö session jälkeen kummankin osapuolen olisi syytä tarkistaa, että se kumppani on ok? Ja ottaa lähelle ja pitää hyvänä, jos tarve sitä vaatii? Kumman tarve vaatii. Subinko vai D:n?Entä jos D ei halua ottaa lähelle ja pitää hyvänä. Jos s taas haluaa ja omasta mielestään tarvitsee sitä, eikö silloin juuri tämä s ole väärä ja sopimaton tuolle D:lle.Tai toisinpäin. D haluaa, s ei tunne tarvetta siihen.
No sitten sama kinkyseksissä, missä toinen on sadisti ja toinen masokisti, ja asiaan on päädytty yhteisestä sopimuksesta.
Kumman tarve vaatii. Subinko vai D:n?Entä jos D ei halua ottaa lähelle ja pitää hyvänä. Jos s taas haluaa ja omasta mielestään tarvitsee sitä, eikö silloin juuri tämä s ole väärä ja sopimaton tuolle D:lle.Tai toisinpäin. D haluaa, s ei tunne tarvetta siihen.
Koska en ole varsinaisesti sadisti en ota kantaa ketjun varsinaiseen aiheeseen. Mutta tästä hyväksikäytöstä ja heitteillejätöstä.Aika moni on sitä mieltä vaniljaseksistä, että kuuluu hyviin tapoihin pitää toista lähellä senkin jälkeen kun itse saanut oman huvinsa. Ja näin kai yleensä tehdään. Mutta jos nyt joku vaikkapa kääntää kylkeä ja nukahtaa heti, tai peräti ilmoittaa kumppanille, että laita ovi kiinni kun menet, aamupalaa ei ole tarjolla, niin onko se heitteillejättö, ja menettääkö ihminen oikeuden kutsua itseään seksin harrastajaksi, tai saako siitä Suomen lain mukaan vankilatuomion? Mielestäni ei ole, eikä siitä saa tuomiotakaan, se on vain monenkin mielestä epäkohteliasta ja lyhytnäköistä ja ikävää kohteelle.No sitten sama kinkyseksissä, missä toinen on sadisti ja toinen masokisti, ja asiaan on päädytty yhteisestä sopimuksesta. Ehkä ei olla ajateltu settiä edes minään dominointina, vaan seksinä mitä tehdään. Ei kai sadistin tarvitse ottaa dominoijan viittaa ja kaikkia vallan tuomia vastuita ja vaatimuksia vain siksi, että haluaa antaa masokistille jotain mitä pyydetty ja toivottu ja sovittu? Eikö juuri kirjainten s ja m kentällä ole mahdollista olla haluissaan ja tarpeissaan tasaveroisia? Ilman mitään erillistä empatia-jälkihoito-vastuu sähläystä, missä masokisti jäisi odottamaan kaiken koetun jälkeen hetkeä, jossa sadisti kääntäisi sadistisen takkinsa ja osoittaisi, ettei sentään oikeasti olekaan sadisti?No joo, te oikeat sadistit kuten Alexios, te tiedätte minkälaisia empatioita ja etiikoita piti päänsä sisässä harrastaa, että saa sellaiseksi itseään kutsua, niin pysyn siitäkin lokerosta visusti poissa........Vir
Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 15.03.2016, 07:41Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.Niin kuin Ikaros, ihminen joskus ylimielisyydessään tavoittelee liikaa eikä koskaan pääse perille. Jumalan olemassaolosta en tiedä, mutta tiedän sen että jos hän olisi olemassa, puhuttaisiin kaikkien aikojen suurimmasta sadistista.
Lainaus käyttäjältä: nagor - 15.03.2016, 10:27Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 15.03.2016, 07:41Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.Niin kuin Ikaros, ihminen joskus ylimielisyydessään tavoittelee liikaa eikä koskaan pääse perille. Jumalan olemassaolosta en tiedä, mutta tiedän sen että jos hän olisi olemassa, puhuttaisiin kaikkien aikojen suurimmasta sadistista. Myytistä ymmärretään usein vain tuo puoli, virheellisesti. Daidalos varoitti poikaansa molemmista; lentämästä liian korkealle, eli tavoittelemasta jumalallisuutta (sillä tuli sulattaa siipien vahan ja poika putoaa, kuten sitten kävi kun poika innostui ja unohti isänsä neuvot). Mutta toinen isän neuvo oli vielä tärkeämpi; ei pidä tyytyä lentämään liian matalalla, siis tyytyä liian vähään, sillä silloin siivet kastuvat ja myös kuolee.
No tää näyttääki olevan vähän hankala aihe jopa tälläsellä foorumilla, ehkä jätän nää pohdinnat suosiolla sikseen