Kysymys SADISTEILLE lähinnä

[Ms. M]

Ihan vaan näin huutelen täältä, että eikö session jälkeen kummankin osapuolen olisi syytä tarkistaa, että se kumppani on ok? Ja ottaa lähelle ja pitää hyvänä, jos tarve sitä vaatii? Miten helkkarissa sellainen olisi millään tavoin väärin?

Joskus tehdään asioista ihan älyttömän monimutkaisia tällä foorumilla.

[Perhonen89]

En ole koko ketjua lukenut, mutta tähän jälkihoito asiaan. Subitkin ovat erilaisia, kaikki eivät välttämättää kaipaa esimerkiksi halailua tai suukottelua sessioinnin jälkeen. Mielestäni kuitenkin jonkinlainen jälkihoito on tärkeää, mutta senhän ei aina tarvitse olla mitään fyysistä. Se voi olla vaikka juttelua sessiosta ja sen onnistumisesta ja molempien fiiliksiä ja tuntemuksia session jälkeen jne.

Kuitenkin itse liputan aina jonkinlaisen jälkihoidon puolesta tai ainakin sen puolesta liputan, että kysyy edes onko subilla kaikki ok.

[Lady Whip]

Ihan vaan näin huutelen täältä, että eikö session jälkeen kummankin osapuolen olisi syytä tarkistaa, että se kumppani on ok? Ja ottaa lähelle ja pitää hyvänä, jos tarve sitä vaatii?

Kumman tarve vaatii. Subinko vai D:n?
Entä jos D ei halua ottaa lähelle ja pitää hyvänä. Jos s taas haluaa ja omasta mielestään tarvitsee sitä, eikö silloin juuri tämä s ole väärä ja sopimaton tuolle D:lle.
Tai toisinpäin. D haluaa, s ei tunne tarvetta siihen.

[Chmlnidae]

Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.
Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).

En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.

Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.

Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.

[Ms. M]

Ihan vaan näin huutelen täältä, että eikö session jälkeen kummankin osapuolen olisi syytä tarkistaa, että se kumppani on ok? Ja ottaa lähelle ja pitää hyvänä, jos tarve sitä vaatii?

Kumman tarve vaatii. Subinko vai D:n?
Entä jos D ei halua ottaa lähelle ja pitää hyvänä. Jos s taas haluaa ja omasta mielestään tarvitsee sitä, eikö silloin juuri tämä s ole väärä ja sopimaton tuolle D:lle.
Tai toisinpäin. D haluaa, s ei tunne tarvetta siihen.

Nuokin asiat tulisi mielestäni keskustella kuntoon, ennen kuin ryhdytään sessioimaan. Tosin, mielestäni niin D kuin s pakoilee vastuutaan, jos kieltäytyy pitämästä sessiokumppanista huolta session jälkeen, jos siihen ilmenee tarvetta.

Minusta on ihan sama, onko se D vai s, joka ns. suorittaa jälkihoidon (eli antaa hellyyttä, keskustelee, tms.). Sama pätee sadistin ja masokistin kohtaamiseen. Jos sessiokumppani selkeästi ilmaisee, että tarvitsee tukea "päästäkseen takaisin tähän maailmaan", niin kyllä minä ainakin siinä vaiheessa tuen, miten vain pystyn. Sama juttu myös silloin, jos droppi yllättää.

[Alexios]

No sitten sama kinkyseksissä, missä toinen on sadisti ja toinen masokisti, ja asiaan on päädytty yhteisestä sopimuksesta.

Tässä nyt ollaan asian ytimessä. Yhteinen sopimus. Sillä voi kattaa kaiken mahdollisen, mukaanlukien rankankin käytön ja esineellistämisen. Tässä on kuitenkin puhuttu, että sadisti ei halua tuottaa masokistille nautintoa, vaikka masokisti sitä toivoisi. Tällöin mielestäni mennään siihen, että masokistin tunteilla ja haluilla ei ole väliä. Ihminen, jonka mielestä toisen ihmisen tunteilla ja haluilla ei ole väliä session aikana (ilman, että siitä on erikseen sovittu), ei ole sadisti vaan hyväksikäyttäjä. Jos nyt näin rautalangasta vääntää. Tämä on väitteeni ja pitäydyn siinä.

[Alexios]

Kumman tarve vaatii. Subinko vai D:n?
Entä jos D ei halua ottaa lähelle ja pitää hyvänä. Jos s taas haluaa ja omasta mielestään tarvitsee sitä, eikö silloin juuri tämä s ole väärä ja sopimaton tuolle D:lle.
Tai toisinpäin. D haluaa, s ei tunne tarvetta siihen.

Onko D:n tarve jotenkin lähtökohtaisesti tärkeämpi kuin s:n? Vai toisinpäin? Mielestäni ei ole. Kumpikin on ihminen eikä kumpikaan ole toista tärkeämpi. Jos tarpeet eivät kohtaa, niin toki ihmiset ovat vääriä ja sopimattomia toisilleen. Jos D kuitenkin siitä huolimatta ryhtyy sessioimaan ja runnoo omat halut läpi toisesta välittämättä, hän on hyväksikäyttäjä.

[Chmlnidae]

Koska en ole varsinaisesti sadisti en ota kantaa ketjun varsinaiseen aiheeseen. Mutta tästä hyväksikäytöstä ja heitteillejätöstä.

Aika moni on sitä mieltä vaniljaseksistä, että kuuluu hyviin tapoihin pitää toista lähellä senkin jälkeen kun itse saanut oman huvinsa. Ja näin kai yleensä tehdään. Mutta jos nyt joku vaikkapa kääntää kylkeä ja nukahtaa heti, tai peräti ilmoittaa kumppanille, että laita ovi kiinni kun menet, aamupalaa ei ole tarjolla, niin onko se heitteillejättö, ja menettääkö ihminen oikeuden kutsua itseään seksin harrastajaksi, tai saako siitä Suomen lain mukaan vankilatuomion? Mielestäni ei ole, eikä siitä saa tuomiotakaan, se on vain monenkin mielestä epäkohteliasta ja lyhytnäköistä ja ikävää kohteelle.

No sitten sama kinkyseksissä, missä toinen on sadisti ja toinen masokisti, ja asiaan on päädytty yhteisestä sopimuksesta. Ehkä ei olla ajateltu settiä edes minään dominointina, vaan seksinä mitä tehdään. Ei kai sadistin tarvitse ottaa dominoijan viittaa ja kaikkia vallan tuomia vastuita ja vaatimuksia vain siksi, että haluaa antaa masokistille jotain mitä pyydetty ja toivottu ja sovittu? Eikö juuri kirjainten s ja m kentällä ole mahdollista olla haluissaan ja tarpeissaan tasaveroisia? Ilman mitään erillistä empatia-jälkihoito-vastuu sähläystä, missä masokisti jäisi odottamaan kaiken koetun jälkeen hetkeä, jossa sadisti kääntäisi sadistisen takkinsa ja osoittaisi, ettei sentään oikeasti olekaan sadisti?

No joo, te oikeat sadistit kuten Alexios, te tiedätte minkälaisia empatioita ja etiikoita piti päänsä sisässä harrastaa, että saa sellaiseksi itseään kutsua, niin pysyn siitäkin lokerosta visusti poissa.

.......

Vir

Hitsi, en huomannut tätä äsken...Joo, musta Vir on tosi hyvin tässä tuonut esille sen miksi pysyttelen mielelläni visusti ulkopuolella tiettyjen lokerointien, ehkä kaikkien jossain määrin; niistä seuraa oletuksia ja odotuksia toiminnann sisällöstä. Aika mälsää. Minusta.
Itellä kun toiminta lähtee aina ihmisistä ja sitten vasta vähitellen tulee esille mikä kaikki resonoi ja minkälaisin kombinaatioin. Jää tilaa uudelle ja tuntemattomalle tulla esille tilanteissa kun kohdataan.

[Chmlnidae]

Ja nagorille: naiset ovat läsnä paremmin tunteissaan, sydämessään. Miehet kompastuvat aivoihinsa. Yleistys, jep, mutta tendenssi on näin, poikkeuksia ja hajontaa on paljon yksilötasolla. Ja pitää muistaa että meissä kaikissa on niin feminiinistä kuin maskuliinista, joten mitään estettä erilaisille tietoisuuden käytöille ei ole (noh, joillain ego sitten on tiellä niiden aivojen kanssa, sellaista toimintaa ja ajattelua varsinkin tämä kulttuurimme juuri tukee).
Toiminta, siis seksuaalinen toiminta, ei ole aivoilla ja älyllä tapahtuvaa. Toki niitä voi hyödyntää, esim juuri nöyryyttämisessä (ja ihan kaikessa muussakin, niiden aika ja paikka on kyllä olemassa), mutta kyllä sekin lähtee sitten sydämestä ennen kuin voi oikeasti olla toimivaa (eli osua mutta ei satuttaa liikaa).

[nagor]

Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.
Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).

En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.

Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.

Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.

Niin kuin Ikaros, ihminen joskus ylimielisyydessään tavoittelee liikaa eikä koskaan pääse perille. Jumalan olemassaolosta en tiedä, mutta tiedän sen että jos hän olisi olemassa, puhuttaisiin kaikkien aikojen suurimmasta sadistista.

[Chmlnidae]

Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.
Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).

En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.

Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.

Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.

Niin kuin Ikaros, ihminen joskus ylimielisyydessään tavoittelee liikaa eikä koskaan pääse perille. Jumalan olemassaolosta en tiedä, mutta tiedän sen että jos hän olisi olemassa, puhuttaisiin kaikkien aikojen suurimmasta sadistista.

Myytistä ymmärretään usein vain tuo puoli, virheellisesti. Daidalos varoitti poikaansa molemmista; lentämästä liian korkealle, eli tavoittelemasta jumalallisuutta (sillä tuli sulattaa siipien vahan ja poika putoaa, kuten sitten kävi kun poika innostui ja unohti isänsä neuvot). Mutta toinen isän neuvo oli vielä tärkeämpi; ei pidä tyytyä lentämään liian matalalla, siis tyytyä liian vähään, sillä silloin siivet kastuvat ja myös kuolee.

[nagor]

Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.
Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).

En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.

Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.

Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.

Niin kuin Ikaros, ihminen joskus ylimielisyydessään tavoittelee liikaa eikä koskaan pääse perille. Jumalan olemassaolosta en tiedä, mutta tiedän sen että jos hän olisi olemassa, puhuttaisiin kaikkien aikojen suurimmasta sadistista.

Myytistä ymmärretään usein vain tuo puoli, virheellisesti. Daidalos varoitti poikaansa molemmista; lentämästä liian korkealle, eli tavoittelemasta jumalallisuutta (sillä tuli sulattaa siipien vahan ja poika putoaa, kuten sitten kävi kun poika innostui ja unohti isänsä neuvot). Mutta toinen isän neuvo oli vielä tärkeämpi; ei pidä tyytyä lentämään liian matalalla, siis tyytyä liian vähään, sillä silloin siivet kastuvat ja myös kuolee.

Aivan, kultainen keskitie, kohtuullisuus. Voimme ajatella asioita hyvinkin pitkälle, mutta teoissamme kohtuullisuutta ei pidä unohtaa.

[Feird]

No tää näyttääki olevan vähän hankala aihe jopa tälläsellä foorumilla, ehkä jätän nää pohdinnat suosiolla sikseen  tuppaa muutenki jo menevän vähän turhan korkeelentoseks joiltain osin, mut jatkakaa toki filosofista keskustelua 

[submit]

No tää näyttääki olevan vähän hankala aihe jopa tälläsellä foorumilla, ehkä jätän nää pohdinnat suosiolla sikseen 

Varmasti on muitakin, jotka ajattelevat samansuuntaisesti kuin sinä (ainakin osasta harjoittamastaan sadomasokistisesta toiminnasta), mutta eivät osallistu keskusteluun. Koska en ole sadisti, en itsekään osallistu tähän ketjuun enempää.

[IKRM]

No tää näyttääki olevan vähän hankala aihe jopa tälläsellä foorumilla, ehkä jätän nää pohdinnat suosiolla sikseen 

Tässä ketjussa osa selvistä sadisteista yrittää puhdistaa omaatuntoaan ja tehdä itsestään parempia kuin ovatkaan, käymällä metakeskustelua, sekä mainitsemalla aina sivulauseessa oman erinomaisen inhimillisen tapansa toimia. Epäilyttävä tapa toimia, kerrassaan.

IKRM