Kysymys SADISTEILLE lähinnä

[Snadistisadisti]

Käsittääkseni patologinen sadismi ja kinky-sadismi ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainittu on sitä että nauttii toisten kärsimyksestä ihan riippumatta siitä, miten ne toiset sen kokevat. Mikä edellyttää tietysti empatiakyvyttömyyttä ja muuta mielen häiriintyneisyyttä. Sellainen voi liittyä esimerkiksi antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.

Sen sijaan jälkimmäinen eli ei-patologinen kinky-sadismi tarkoittanee sitä, että nauttii kivun/tuskan/kärsimyksen tuottamisesta kohteelle, joka haluaa sitä. Joka nauttii siitä, tavalla tai toisella. Ja siitähän voi toki nauttia eri tavoilla: Voi nauttia silkasta kivusta, endorfiinihuuruista, niistä jäljistä mitä piiskauksesta jää, itsensä ylittämisestä, siihen kohteluun alistumisesta ja sadistin miellyttämisestä, tms. Syitä on erilaisia.

Väittäisin, että sadismia on sekä tervettä että syvästi epätervettä laatua. Ja tekisin erottelun näiden välillä sen perusteella, kiinnostaako sadistia bottomin kokemus vai ei.

Mietin tätä lukiessani, että onko tämä jaottelu tosiaankin näin jyrkkä. Jos tykkäät leikkiä sadistia, se on tervettä, jos olet sadisti, se on sairasta. Itse näkisin epäterveen ja terveen rajan kulkevan pikemminkin teoissa kuin mieliteoissa.

[Pulseproto]

seurailee topiiccia :popcorn:

Pulse joka ei tajua koko sadismia/masokismia kinkyilynä ( paitsi ehkä konsensuaalisena, tosin silloinkin mietityttäis nuo IKRM aatokset - voiko "oikea sadisti" saada tyydytyksen masosta joka nauttii saamastaan käsittelystä?! - snadi pähkinä tässä myös allekirjoittaneelle eettisesti)...
Jos olisin maso, ehkä harrastaisin jotain kamppailulajia ja ottaisin turpaan reeneissä päivittäin..
Jos olisin sadisti hmm.. ehkä värväytyisin vaikka Isiksen riveihin..

Joskus jotkut ovat kyllä kuvailleet määrättyjä "sessiotoimiani" sadistisiksi.. No, itselleni kyse on enempi subin "kiusoitteleusta"..( koittaa toimia uhkaavasti ja niin että subi luulee masterin olevan tosissaan ja alkaa pelkäämään.. - Mutta harmikseni voin todeta tuon olevan puhtaasti näyteltyä ja käsikirjotettua = siis valovuosien päässä toimista jota itse miellän "sadismiksi" ( lue= toisen tarjoitukselliseksi satuttamiseksi). Entä onko sitten olemassa "karkkikauppa/wannabe sadisteja"..- heitä jotka näin kaiketi vain tuottavat näyteltyä kipua masokistille, saamatta itse.. " olisko se nyt sitten- seksuaalista nautintoa.." ?!
Noh, ehkä kysymys on yhtä vaikea kuin vanilja kontra kinky... "vanilja ei >ehkä< ymmärrä kuinka kinky voi saada kiksejä esim. sitomalla naisen ennen panemista.
*paljon huomionarvoisia pointteja.. esim. edellisetkin - snadin ja miriamin

[MasterOpie]

IMHO: Jos sessio pysyy konsensuaalisena huolimatta siitä nauttiiko kivun kohde kivusta, niin kaikki on hyvin. Voihan olla tilanne, että kipua on tarjolla muista syystä kuin vaan masokistisen nautinnon vuoksi, vaikka nyt rangaistuksen välineenä. Tällöinhän kivun kohde ei välttämättä saa mitään kiksejä kivusta, mutta nauttii ja hyväksyy sen dynamiikan mikä hänet on tähän tilanteeseen ajanut. 

Jos taas konsensuaalisuus ohitetaan vaikka oikeasti pakottamalla (=väkivalloin) tai vaikka humalatilan voimin, niin kyseessä on jonkinmoinen rikos ja aina väärä teko.

Minä nautin kivun tuottamisesta, mutta kovin eri tavoin tilanteesta riippuen. Masokistin kanssa jäljet, äänet, voihkaisut, anelutkin ja toisen nautinto tuo minulle kokonaisvaltaisen nautinnon. Jos taas kyseessä on vaikka se rangaistuspiiskaus, niin nautinto tulee siitä punaposkisesti ehkä hieman häpeilevästä tytöstä joka kertoo olevansa jatkossa kiltti.

t. Karwis

[Miriam]

Käsittääkseni patologinen sadismi ja kinky-sadismi ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainittu on sitä että nauttii toisten kärsimyksestä ihan riippumatta siitä, miten ne toiset sen kokevat. Mikä edellyttää tietysti empatiakyvyttömyyttä ja muuta mielen häiriintyneisyyttä. Sellainen voi liittyä esimerkiksi antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.

Sen sijaan jälkimmäinen eli ei-patologinen kinky-sadismi tarkoittanee sitä, että nauttii kivun/tuskan/kärsimyksen tuottamisesta kohteelle, joka haluaa sitä. Joka nauttii siitä, tavalla tai toisella. Ja siitähän voi toki nauttia eri tavoilla: Voi nauttia silkasta kivusta, endorfiinihuuruista, niistä jäljistä mitä piiskauksesta jää, itsensä ylittämisestä, siihen kohteluun alistumisesta ja sadistin miellyttämisestä, tms. Syitä on erilaisia.

Väittäisin, että sadismia on sekä tervettä että syvästi epätervettä laatua. Ja tekisin erottelun näiden välillä sen perusteella, kiinnostaako sadistia bottomin kokemus vai ei.

Mietin tätä lukiessani, että onko tämä jaottelu tosiaankin näin jyrkkä. Jos tykkäät leikkiä sadistia, se on tervettä, jos olet sadisti, se on sairasta. Itse näkisin epäterveen ja terveen rajan kulkevan pikemminkin teoissa kuin mieliteoissa.

Nyt en ole ihan varma mitä tarkoitat, ja ollaanko me edes lopulta eri mieltä?

Tarkoitin sanoa, että lienee kai psykologiselta kantilta katsottuna ihan oikeasti patologista, jos henkilö nauttii kärsimyksen tuottamisesta toiselle vaikka toinen ei sitä haluaisi eikä siitä millään tavalla eikä missään muodossa nauttisi.

Vai onko nyt kyse fantasian ja todellisen teon erottelusta? Siinä tapauksessa olen kyllä valmis olemaan ihan samaa mieltä, eli haluttoman kohteen kiduttamisesta fantasioiminen ei mielestäni itsessään ole (välttämättä) mitenkään sairasta. Jos kuitenkin ymmärtää jättää sen fantasiaksi.

On mullakin toisinaan vähän vähemmän todellisuudessa toteutuskelpoisia fantasioita. Ne jääkööt ihan silkan mielikuvituksen tasolle.

[Nick]

Joskus jotkut ovat kyllä kuvailleet määrättyjä "sessiotoimiani" sadistisiksi.. No, itselleni kyse on enempi subin "kiusoitteleusta"..( koittaa toimia uhkaavasti ja niin että subi luulee masterin olevan tosissaan ja alkaa pelkäämään.. - Mutta harmikseni voin todeta tuon olevan puhtaasti näyteltyä ja käsikirjotettua = siis valovuosien päässä toimista jota itse miellän "sadismiksi" ( lue= toisen tarjoitukselliseksi satuttamiseksi).

Toissapäivänä, osin tämän ketjun innoittamana lueskelin hiukan siitä miten kiduttamisen psykologia toimii. Tutustuin asian lähinnä uhrin kannalta ja vaikutelmakseni jäi että se on tehokkaimmillaan silloin kun kohteelle luodaan uhkatila. Sen toteuttamisen jälkeen peli on tavallaan menetetty. Uhri huomaa kestävänsä tilanteen ja on sen jälkeen vahvempi. Tietysti jos tarkoituksena on tehdä dementikkoja, se ei pelkällä pelottelulla onnistu. Veikkaan.

Kidutus on tietysti eri asia kuin sadismi tai sadismi seksuaalisessa mielessä mutta varmaan joitain yhtymäkohtia löytyy.

Samasta syystä pyrin omat sessioni vieraamman kohteen kanssa toteuttamaan kevyemmin koska pelko uuden edessä nostaa kertomia enkä sinänsä halua mennä yli. Mut siis mähän en ole sadisti vaikka kykenen erilaisia fiiliksiä tuottamaan.

IKRM on arvostettava koska hän on lähes aina täysin oikeassa eikä seikkaa heikennä se ettei valtaosa kommentoijista  kykene asiaa näkemään.

[-katy-]

Könsönsööliäisisessä sadismissa ei satuteta, siinä tuotetaan nautintoa, joko uhrille tai tekijälle.
Siinä toisenlaisessa sitten taas on sadisti vallassa ja sillon ainoastaan tekijän haluilla on merkitystä.

Häiritseekö sua jotenkin tuo konsensuaalisuus, ihan oikeasti? Entäpä sitten toisin päin, että jos kuvittelisit itsesi masokistin asemaan, jota kai olet jossainmäärin(?)- olisiko silloinkin sadisti "täydessä vallassa, täysin välinpitämättömänä" sun kokemusista? 

Oletko koskaan syönyt lihaa ? Ootko nähny kun lehmä teurastetaan ? Katsonut sitä silmiiin kun ne sammuu? Eikö sussa ole tippaakaan inhimillisyyttä ? Häpeäisit! 

 

Olitkin kommentoinut tuota kysymystä kysymyksillä.
 Mä en tajua,että miten ne liittyvät seksuaaliseen sadismiin,jota toteutetaan ihmisten kesken..oma pointtini oli siinä, että tullut tunne,että mielestäsi muut toteuttavat sadismiaan lässyin tempuin, kun  taas omasi on enemmän oikeampi. Lisäksi en ole nähnyt kovinkaan monen arvostelevan sitä sinun tyyliäsi.

Olen mää vienyt mm. kissani lopetettavaksi, nuorukaisen vielä, ja kyllä se sattui. Annoin kissan tieteelliseen tutkimukseen..kesti vuoden ennen kuin selvisin jotenkin tuosta tilanteesta- ihan kun oisi lapsen vienyt lopetettavaksi. Muutoin voin ollakin aika tekopyhä (=

[Ms. M]

Jotenkin tuntuu, että joillekin toi konsensuaalisuus on kirosana.

[LeatherM]

Haluaisin edelleenkin puolustaa tuota "täysipäinen sadisti"-määritelmää jonkinlaisena hajurakona rikollisesti toimivalle sadistille. Kokonaan riippumatta jonkun trollin mielipiteestä. Trolli ei välttämättä edes ole aina sieltä kaikkein terveimmästä päästä, noin niinku päästään.

https://www.stara.fi/2016/01/25/nettitrollaajat-ovat-sadisteja/

Meitä sadisteja on niin kovin moneen lähtöön, ihan arjen sadisteista, esim. puolison / lasten henkisistä nujertajista aina tosielämän Hannibal Lectereihin, sekä sitten meitä suoraselkäisiä sadomasokistisen seksin harrastajia. Nimenomaan harrastajia, emme rakentele talomme alle salaisia kellareita pahat mielessämme. Tosin onhan mökillä kyllä perunakellari. 
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1453692596434.html

Vaikka vaimo ei masokisti valitettavasti olekaan, on hän avarakatseinen ihminen ja siksipä meille siunaantunutkin muutamia ystäviä jotka ovat. Laitan kyllä masokistin ihan ykkösvaihtoehdoksi leikkikaverina, lainkaan rangaistavaa subiakaan väheksymättä. Ja aina konsensuaalisena, muistakaapas se lapset.

[submit]

Kyllähän BDSM on aina enemmän tai vähemmän konsensuaalista, muutenhan se on jotain muuta.

Täytyy myöntää, että minua henkilökohtaisesti kiehtoo eniten concensual non-consent -tyyppinen parisuhde. Tiedä sitten, löydynkö vielä sopivalle vastakappaleelle ja jos niin onnistuuko/kestääkö suhde miten.

Mun kokemukset seksuaalisesti sadisteista on hyviä - ovat olleet myöskin rakastavia ja huolehtivia suhteessa.

[Snadistisadisti]

Tarkoitin sanoa, että lienee kai psykologiselta kantilta katsottuna ihan oikeasti patologista, jos henkilö nauttii kärsimyksen tuottamisesta toiselle vaikka toinen ei sitä haluaisi eikä siitä millään tavalla eikä missään muodossa nauttisi.

Vai onko nyt kyse fantasian ja todellisen teon erottelusta? Siinä tapauksessa olen kyllä valmis olemaan ihan samaa mieltä, eli haluttoman kohteen kiduttamisesta fantasioiminen ei mielestäni itsessään ole (välttämättä) mitenkään sairasta. Jos kuitenkin ymmärtää jättää sen fantasiaksi.

On mullakin toisinaan vähän vähemmän todellisuudessa toteutuskelpoisia fantasioita. Ne jääkööt ihan silkan mielikuvituksen tasolle.

Itse en koe oman nautintoni olevan riippuvaista vastaanottajan halukkuudesta tai haluttomuudesta ottaa kipua vastaan. Ajatuksen tasolla haluton kohde on jopa houkuttelevampi, mutta moraali ja eettiset pidäkkeet ovat esteenä moisten ajatusten toteuttamiselle. Näin ollen ne jäävät fantasiaksi. Koen siis olevani sadisti, mutta en kuitenkaan rinnastaisi itseäni pidäkkeettömään Hannibal Lecteriin.

[Perhonen89]

Sitä paitsi, ei opi ikinä mitään jos on "aina oikeassa" -, "parempi kuin te muut" - ja vielä "alistuvat akat hiljaa" -asenteella liikenteessä koko ajan?

Päinvastoin, sitä oppii silloin ihan koko ajan asioita, sekä itsestään että muista.

Elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun ei anna toisten vaikuttaa omiin tekemisiin, tekee itse omat päätöksensä, analysoi itse itsensä ja muut, eikä anna muitten mielipiteiden vaikuttaa tekemisiinsä.

IKRM

Tässä pitää tietää se että tekemällä itse omat päätöksensä, ei ole sama asia kuin se, että pitää itseään muita parempana ihmisenä.

[Leccare]

Olen ehkä joskus aiheuttanut kipua siitä mahdollisesti pitävälle ja se on saattanut olla kivaa ja jopa seksuaalista.
Sitten on niitä henkilöitä, joiden ei halua nauttivan, ja heidän tuskansa on henkisesti hyvin tyydyttävää vaikkakaan ei yleensä seksuaalista.

[Jouni]

Aiheesta ja sen käsittelystä voisi melkein tehdä vaalikonemaisen sovelluksen kaikkine variaatioineen.
Minä vain pidän satuttamisesta. Eri tavoin omasta mielentilastani riippuen. Tai kohteesta ja sen mielentilasta. Tai pukeutumisesta. Tai käytöksestä. Muuttujia on lukematon määrä, joten tästä on aika vaikea saada muuta mustavalkoista, kuin se, että Minä pidän satuttamisesta. En edes yritä tuoda esiin omaa parempaa tietämystä muiden tapojen oikeellisuudesta tai kaikkitietävien yleistyksestä asioiden ja niiden toteuttamisen suhteen.
Minä olen sadisti, joka nauttii kivun antamisesta vastaanottajalle riippumatta siitä, mikä vastaanottajan asenne kipuun on. Mikä Minut siis erottaa väkivaltaisesta hullusta?

R

[IKRM]

Tässä pitää tietää se että tekemällä itse omat päätöksensä, ei ole sama asia kuin se, että pitää itseään muita parempana ihmisenä.

Toki.

Mutta ei ihmiset siltikään ole tasa-arvoisia keskenään, ja on aivan normaalia pitää itseään jotakuta parempana.

Siihen 'syyllistyy' ihan jokainen, tavalla tai toisella.

IKRM

[Pulseproto]

...Mikä Minut siis erottaa väkivaltaisesta hullusta?

R

hahah.. niin, ehkä olet vain välttynyt (satuttanut hellästi tai sessioinut varoiks truemasoja..?!) "tuomioilta" -- muutaman vuoden ehtoollinen.. kenties keikka kivitaloon..  tai niuvanniemeeen  erottaa...