Myöhäisheränneen tilityksiäOlin aina se Mr.Nice guy. Joo, juuri se tyyppi joka taluttaa mumelit kadun yli ja joiden ex-tyttöystävien äidit edelleen sanoo:"On se vaan niin kohtelias ja ei kyllä koskaan lyönyt meidän tyttöä edes avokämmennellä."
Kelailin tuossa päivänä eräänä: "Enkö siis tosiaan ikinä lyönyt naista ennen bdsm-skeneen tuloa?" Hmm no en muista ainakaan, en ainakaan silleen kunnolla, jotain läpsäyksiä pepulle panemisen aikana ei lasketa.
Lyömistä tai ei lyömistä ei ole tietystikkään se pointti, mutta varmaan vielä vähemmän oli mitään dominoivaa (ei myöskään alistuvaa) tendenssiä.
Päivänä eräänä miehelle jonka intiaaninimi "Taluttaa- mummuja- kadun- yli"paljastui, että naapurissa asuva puolituttu neiti sitoo miehiä ja pukeutuu kumiin. Tutustuin neidin muutamiin tuttaviin netin välityksellä. Niillä oli kaapit täynnä ruoskia ja ties mitä. Maailma tai ainakin Suomi on aika pieni. Ei mennyt montaa kuukautta kun aika moni puolituttu paljastui jonkin tason pervoksi. No en kyllä pervoillut kenenkään vanhan tutun kanssa, mutta blaa blaa...1,5v vuotta myöhemmin monenmoista oli tapahtunut.
Itselle kinkyily on eräänlaista arki-minän toiselle puolelle astumista. Vaikka monenlaista elämänkokemusta löytyy, myös seksuaalisella saralla, niin asiat eivät vain aikaisemmin johtaneet bdsm-maailmaan. Tuttavapiiri harrasti tantra-pehmoiluita ja varsinkin muutamien vuosien ajan juttu oli, että seksin piti olla mahdollisimman söpöä ja hellää.
Olihan se vaan niin mahtava tunne todeta:" On tämä naisen lyöminen vaan mukavaa! Verbaali alistaminen oli ehkä vielä isompi juttu, kun aina tottunut olemaan hyväkäytöksinen ja hyväsanainen, naisen kutsuminen "vitun anaalihuora-panolelu":ksi ollut kyllä avartavaa.
Laitoin kerran haasteketjuun: "Onko kinkyilysi luontaista toimintaa vai rajojen ylitystä?" Ei kai noi loppupeleissä ole mitenkään vastakkaisia asioita. Tai koen, että rajojen ylittäminen on ollut monissa asioissa luontaista itselleni. Monenlaiset kaavamaiset käytösmallit ovat ahdistaneet ja miettinyt kuin toimia toisin, vaikka keksin ylittää tiettyjä seksuaalisia rajoja suhteellisen myöhään.
On saunottu monien hippineitien kanssa ja harjoitettu kimppakivaa, mutta sadismi/dominointi tulivat vasta skenestä kiinnostumisen myötä
Ajattelen ihmistä ja siten myös itseäni muuttuvaisena ja vaikutuksille alttiina olentona. Hyväkäytöksinen pehmo-minä tulee ehkä pysymään aina yhtenä osana itseäni, mutta konsensuaalisesti naista hakkaamalla ja nimittelemällä olen ehkä myös löytänyt toisen minäni, jonka olemassaolosta en aiemmin tiennyt, toinen minäni oli jossain syvällä haudattuna. Tai no varsin humoristisella otteellahan nuo sessiot monesti on, mutta monet kerran kokenut vapauttivia tuntemuksia:"Olenpas aika vittumainen, mutta se olen minä, ja se on kivaa ja se on ok."
Itse ajattelen, että kinky-taipumusten herääminen on aina seurausta jostain, mitään ei tapahdu täysin randomina. Joillakin taipumukset ovat selviä jo varsin nuorena, mutta taustalla on aina jokin vaikuttava tekijä. Itse en usko, että pervous tulisi pelkästään äidinmaidossa.
Itselläni ollut vuosien varrella varsin erilaisia vaikuttimia ympärilläni. Musiikki-, elokuva- ja taide-rintamalla on toisaalta ollut nuoresta lähtien erilaista taipumusta synkistelyyn, pahisteluun ja pervoilua sivuaviin teemoihin, mutta näiden yhdistyminen makuuhuoneeseen tapahtui verrattain myöhään.
Ehkä siirtyminen kinkyilyyn oli myös yhdenlainen alitajuntainen vastareaktio ympäristön liiallisesta pehmoilusta ja söpöilystä. Ne ahdistuksen hetket kun olet harjoittanut seksiä suht kivan näköisen naisen kanssa ja fiilis on:" en vaan tunne oikein mitään? Olenko vanha ja onko nämä jutut liikaa nähty?"
Ei minusta varmaan oikeaa pahista tai sadistia tule vaikka yritän joskus esittää, mutta on tuo vain niin antoisaa seilata uusilla kinkyillä vesillä.
-Pimentola