Kannattaako miesten ottaa vakio naista enään.

[Chmlnidae]

Täytyy kyllä olla kädet kyynärpäitämyöten ristissä onnellinen kun omalle kohdalle on sattunut oikeastaan pelkästään reiluja, mukavia, rehellisiä, empaattisia, rakastettavia ja kaikin puolin yhteistyökykyisiä ihmisiä sukupuolesta riippumatta sekä punkassa, parisuhteissa, pervoillessa, töissä että vapaalla. Sen verran reilusti kun tuntuu olevan maailmassa monipuolisesti ikäviä ihmisiä.

Hear hear. Vaikka se ns. vanha kansakin on varmasti oikeasti ollut joku ilkeä ja narsistinen suvakki, niin jotain se taisi tietää muotoillessaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. 

Mä kerran törmäsin aika veemäiseen muijaan. Siitä on tosin jo aikaa reilut kuusi vuotta. Meinas käydä köpelösti kun en osannut ollenkaan tajuta että oli niin ketku kuin oli.

[Maaria]

Ei sitten pidä paikkaansa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, jos tuota vanhan kansan viisautta soveltaa naisten ilkiömielisyyteen esim toisia naisia kohtaan. Vastaus metiköstä takaisin päin voi olla ihan mitä sattuu. Riippuen moodista tai kollektiivisesta hyväksynnästä tai pahennuksesta. Jos metsä vastaisi niin kuin sinne huudetaan, niin vastaus olisi jotenkin ennakoitavissa jollakin suht loogisella kaavalla.

Eikä siinä mitään. Tiedän, että en vain itse tuota logiikkaa näe enkä osaa olla naisten kanssa naisten säännöillä. Moni ja usea nainen osaa. Olen yleensä kateellinen naisille, joilla on toisensa. Mutta jostain pienestä näkövinkkelistä pystyn aistimaan, miksi jotkut miehet pyörittelevät silmiä puhuttaessa naisten ärsyttävistä piirteistä.

[Chmlnidae]

Niin, en minä halua kieltää jos kerran jollain on tuollaisia kokemuksia naisista niin toki he itse sen parhaiten tietävät. Ja olen sellaisesta toki kuullutkin.
Itse muistan vain kun lapsuuteni bestis oli kundi tuonne murrosikään saakka, ja sitten muutettiin ja vaihtui koulu ja tuli uudet frendit ja ympyrät, niin eräs muistikuva on kun meitä muotoutui sellainen mimmiporukka (joka edelleen pitää yhteyttä) kun eräs meistä kerran halusi jättää kolmannen ulkopuolelle kun olimme kahden. Se fiilis jäi mieleen, ja hämmennys kun en oikein osannut toimia tilanteessa vaikka tuntui pahalle. Tytöillä taitaa usein olla sellaista kahdenkeskistä bestismeininkiä, liittoutumista, kun taas pojilla usein porukoita. Toisaalta omat kokemukset tukee sellaista näkemystä että sukupuoleen liittymättä on sekä että, niin kahdenkeskistä kuin porukkaoleilua ja menemistä.

Itse olen työskennellyt sekä ainoana naisena osittain keikkaduunissa kundien kanssa, sitten sellaisessa duunissa missä on kolmeneljäsosaa miehiä ja vielä sellaisessa missä on suurin osa naisia ja vain muutama mies.
Ikuna ei ole kummoisempia ongelmia ollut jotka olisin voinut laittaa muun kuin ihan vain yksilöllisyyden piikkiin.
Silloin kun oli vain miehiä niin hengattiin myös vapaalla ainakin keikoilla, ja välillä pitkien työpäivien lomassa joko oluella tai lunchilla tmv, välillä hippaamassa. Silloin kun taas porukasta selkeä vähemmistö oli naisia niin meillä oli kundien (hyväntahtoisesti) nimittämä muu-muu-klubi ja käytiin mimmien kesken reissaan ja ulkoileen aina välillä ilman porukan kundeja, välillä sitten ihan sekameininkiä. Ja sit kun naisenemmistöinen työyhteisö niin sekä mimmien että sekaporukoissa on tullut liikuttua.

[bdsm_m]

Miten nainen osaa kasvattaa pojan. Väliheittona. Olisikohan ollut Sinkkonen, joka viittasi kirjassaan johonkin amerik tutkimukseen (nyt en muista). Tilastollisesti merkittävä osuus adhd pojista on kasvanut ilman isää.

Ei sillä etteikö kumpikin vanhempi osaisi tai kumpikin sukupuoli osaisi kasvattaa, mutta vaikutusta sillä on jonkinlaista, kumpi sukupuoli kasvattaa ja kumpi sukupuoli puuttuu kasvatuksessa.

Se, että ADHD-pojissa on yliedustus isättä kasvaneissa, voi johtua (ja arvelen, että todennäköisimmin johtuu) siitä, että ADHD-ihmisillä on myöskin yliedustus impulsiivisesti ja lyhytjänteisesti elävien joukossa. Näin ollen heidän parisuhteensakin kariutuvat keskimääräistä helpommin, jolloin niitä isättä kasvavia lapsiakin tulee enemmän. ADHD saattaa olla merkittävässä määrin perinnöllinen ominaisuus. Voi tietysti olla niinkin, että poika, jolla on ADHD:lle altistava geeniperimä, ei ilmennä sitä yhtä herkästi, jos hänellä on ollut kasvatukseensa aktiivisesti osallistuva isä.

[bdsm_m]

Jos tuo artikkeli saa jonkun (Masterin) ajattelemaan ja pohdiskelemaan, kannattaako naista pitää tai edes hankkia, sanoisin, että siinä tapauksessa kannattaa miettiä, onko itse kuitenkin enemmän se tossu, jonka ominaisuuksiin ei oikeasti kuulu dominoivuus.

No saa kai joku masterikin pohdiskella asioita yleiseltä kantilta.

On yleisesti tiedossa, että useimpien naisten on vaikea tulla toimeen liian kilttien ja periksiantavien miesten kanssa. Tämä johtuu siitä, että naiset maksimoivat seksikumppaniensa laatua, toisin kuin useimmat miehet, jotka voivat periaatteessa laskea pahimassa puutteessa rimaa yllättävänkin alas. Mies, joka myöntyy liikaa naisensa toiveisiin, yleensä menettää naisensa kunnioituksen ja sitä myöten ennen pitkää rakkauden ja kaiken muunkin. Miehet taas ovat yleensä ihan aidosti tyytyväisiä, jos heillä on myöntyväinen nainen. Pervot ovat erikseen.

Tätä asiaa ei voi kuitenkaan yksilötasolle pelkistää. Miehen auktoriteettiin parisuhteessa vaikuttaa miesten yleinen auktoriteetti tai arvostus yhteiskunnassa. Se on pikku hiljaa alentunut, kun yhteiskunta on vaurastunut, sivistynyt ja muuttunut turvallisemmaksi. Miehiset ominaisuudet, kuten riskinotto, aggressiivisuus, luovuus ja pyrkimys totuuteen ja objektiivisuuteen ovat haitaksi pitkälle kehittyneessä holhousyhteiskunnassa, jollaisia kaikista moderneista yhteiskunnista vähitellen kehityksen myötä tulee. Miehet ovat täysin korvaamattomia, kun yhteiskuntaa kohtaa jokin ulkoinen uhka. Siksi ei ole yllättävää, että kolmannen aallon feminismi löi läpi vasta 1990-luvulla kylmän sodan päätyttyä. Miehet tietenkin ylläpitävät koko teknistä infraa, jonka varassa koko yhteiskunta on, mutta yksilöinä he ovat näkymättömiä työmuurahaisia, joiden tekemää työtä on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä.

Kun miesten yleinen arvostus laskee mutta naisten tunnetason tarpeet eivät muutu, yksittäisen tavismiehen on aikaisempaa vaikeampaa vastata niihin varsinkin, kun vertailukohdat ovat koko ajan näkyvillä tiedotusvälineiden kautta. Ja juuri kuten siinä kirjoituksessakin todetaan, avioeron tapauksessa lapset kuuluvat oletusarvoisesti äidille, jolla on laajat mahdollisuudet vieraannuttaa heitä isästään, naiset käyvät yleisesti ansiotyössä ja he ovat oikeutettuja yhteiskunnan taloudelliseen apuun (molemmat hyviä asioita itsessään), jolloin naisilla on kohtalaisen hyvät mahdollisuudet tarvittaessa kiristää miehiään yhteisiä lapsia käyttäen. Väkivaltaan turvautumaan valmiit miehet ovat pieni vähemmistö, joten keinoja pitää puolensa on tosipaikan tullen aika vähän.

Suomalainen yhteiskunta on tietyllä tapaa vielä melko tervejärkinen. Puolisolle maksettava elatusapu (jonka maksamatta jättämisestä joutuu vankilaan) on Suomessa harvinaisuus ja täällä miehiä ei heitetä putkaan helposti pelkästään naisten puheiden perusteella. Täälläkin silti nuorissa miehissä on havaittavissa kasvavaa haluttomuutta ryhtyä parisuhteisiin saati naimisiin. Yhä useammat ovat kokeneet vanhempiensa, nähneet kaveriensa tai muiden lähisukulaisten avioeron ja sen kuinka heikossa asemassa ex-miehet voivat olla. Varmaan avoimemmilla seksiasenteilla, ubiikilla nettipornolla, hormonihäiritsijöinä toimivilla muovinpehmennysaineilla tms. ja (suur)kaupungistumisella sekä sinkkuelämäntavan yleistymisellä on asian kanssa tekemistä.

Nuorten miesten ei kannattaisi olla yhtään pahoillaan tästä kehityksestä eivätkä he yllätyksekseni usein olekaan. Moni keskittyy harrastuksiinsa ja työelämään. Useimmat vakituisissa töissä olevat sinkkumiehet suorastaan kylpevät rahassa, koska miehet tulevat tarvittaessa hyvinkin vähällä toimeen. Useimmilla tavisnaisilla näyttäisi olevan periaate, että miehen tienaamat rahat ovat yhteisiä rahoja ja naisen tienaamat rahat naisen rahoja. Seksiä saa baarista ja tarvittaessa vaikka rahalla. Naiset eivät varsinaisesti miehiä edes rakasta vaan sitä mitä miehet heidän hyväkseen tekevät. Sen on saanut moni mies kokea, kun on työpaikka lähtenyt alta ja sitä myöten kyky elättää perhettä.

[Guide-Master]

Jos tuo artikkeli saa jonkun (Masterin) ajattelemaan ja pohdiskelemaan, kannattaako naista pitää tai edes hankkia, sanoisin, että siinä tapauksessa kannattaa miettiä, onko itse kuitenkin enemmän se tossu, jonka ominaisuuksiin ei oikeasti kuulu dominoivuus.

No saa kai joku masterikin pohdiskella asioita yleiseltä kantilta.

On yleisesti tiedossa, että useimpien naisten on vaikea tulla toimeen liian kilttien ja periksiantavien miesten kanssa. Tämä johtuu siitä, että naiset maksimoivat seksikumppaniensa laatua, toisin kuin useimmat miehet, jotka voivat periaatteessa laskea pahimassa puutteessa rimaa yllättävänkin alas. Mies, joka myöntyy liikaa naisensa toiveisiin, yleensä menettää naisensa kunnioituksen ja sitä myöten ennen pitkää rakkauden ja kaiken muunkin. Miehet taas ovat yleensä ihan aidosti tyytyväisiä, jos heillä on myöntyväinen nainen. Pervot ovat erikseen.

Tätä asiaa ei voi kuitenkaan yksilötasolle pelkistää. Miehen auktoriteettiin parisuhteessa vaikuttaa miesten yleinen auktoriteetti tai arvostus yhteiskunnassa. Se on pikku hiljaa alentunut, kun yhteiskunta on vaurastunut, sivistynyt ja muuttunut turvallisemmaksi. Miehiset ominaisuudet, kuten riskinotto, aggressiivisuus, luovuus ja pyrkimys totuuteen ja objektiivisuuteen ovat haitaksi pitkälle kehittyneessä holhousyhteiskunnassa, jollaisia kaikista moderneista yhteiskunnista vähitellen kehityksen myötä tulee. Miehet ovat täysin korvaamattomia, kun yhteiskuntaa kohtaa jokin ulkoinen uhka. Siksi ei ole yllättävää, että kolmannen aallon feminismi löi läpi vasta 1990-luvulla kylmän sodan päätyttyä. Miehet tietenkin ylläpitävät koko teknistä infraa, jonka varassa koko yhteiskunta on, mutta yksilöinä he ovat näkymättömiä työmuurahaisia, joiden tekemää työtä on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä.

Kun miesten yleinen arvostus laskee mutta naisten tunnetason tarpeet eivät muutu, yksittäisen tavismiehen on aikaisempaa vaikeampaa vastata niihin varsinkin, kun vertailukohdat ovat koko ajan näkyvillä tiedotusvälineiden kautta. Ja juuri kuten siinä kirjoituksessakin todetaan, avioeron tapauksessa lapset kuuluvat oletusarvoisesti äidille, jolla on laajat mahdollisuudet vieraannuttaa heitä isästään, naiset käyvät yleisesti ansiotyössä ja he ovat oikeutettuja yhteiskunnan taloudelliseen apuun (molemmat hyviä asioita itsessään), jolloin naisilla on kohtalaisen hyvät mahdollisuudet tarvittaessa kiristää miehiään yhteisiä lapsia käyttäen. Väkivaltaan turvautumaan valmiit miehet ovat pieni vähemmistö, joten keinoja pitää puolensa on tosipaikan tullen aika vähän.

Suomalainen yhteiskunta on tietyllä tapaa vielä melko tervejärkinen. Puolisolle maksettava elatusapu (jonka maksamatta jättämisestä joutuu vankilaan) on Suomessa harvinaisuus ja täällä miehiä ei heitetä putkaan helposti pelkästään naisten puheiden perusteella. Täälläkin silti nuorissa miehissä on havaittavissa kasvavaa haluttomuutta ryhtyä parisuhteisiin saati naimisiin. Yhä useammat ovat kokeneet vanhempiensa, nähneet kaveriensa tai muiden lähisukulaisten avioeron ja sen kuinka heikossa asemassa ex-miehet voivat olla. Varmaan avoimemmilla seksiasenteilla, ubiikilla nettipornolla, hormonihäiritsijöinä toimivilla muovinpehmennysaineilla tms. ja (suur)kaupungistumisella sekä sinkkuelämäntavan yleistymisellä on asian kanssa tekemistä.

Nuorten miesten ei kannattaisi olla yhtään pahoillaan tästä kehityksestä eivätkä he yllätyksekseni usein olekaan. Moni keskittyy harrastuksiinsa ja työelämään. Useimmat vakituisissa töissä olevat sinkkumiehet suorastaan kylpevät rahassa, koska miehet tulevat tarvittaessa hyvinkin vähällä toimeen. Useimmilla tavisnaisilla näyttäisi olevan periaate, että miehen tienaamat rahat ovat yhteisiä rahoja ja naisen tienaamat rahat naisen rahoja. Seksiä saa baarista ja tarvittaessa vaikka rahalla. Naiset eivät varsinaisesti miehiä edes rakasta vaan sitä mitä miehet heidän hyväkseen tekevät. Sen on saanut moni mies kokea, kun on työpaikka lähtenyt alta ja sitä myöten kyky elättää perhettä.

Hyvin on kiteytetty se miksi miesten todellakin kannattaa naisensa valita tarkasti, sillä huono valita on henkisesti, fyysisesti ja rahallisesti todella huonoja asioita miehelle tekeviä☺

[bdsm_m]

Hyvin on kiteytetty se miksi miesten todellakin kannattaa naisensa valita tarkasti, sillä huono valita on henkisesti, fyysisesti ja rahallisesti todella huonoja asioita miehelle tekeviä☺

Se valitseminen onkin korkeampaa tiedettä. Puolisokandidaatin todellinen luonne olisi hyvä saada selville jo seurusteluaikana. Se on haastavaa, koska seurusteluaikana useimmat hankalatkin tyypit ymmärtävät käyttäytyä kunnolla. Ongelmatapaukset pitää osata seuloa heikoista signaaleista ja harvalla on siihen kovin nuorena riittävästi elämänkokemusta.

En tiedä kummat ovat ei-vapaaehtoisen parisuhteettomuuden takia onnettomampia, miehet vai naiset. Epäilen, että ainakin keski-ikää lähestyttäessä naiset, koska naiset ovat parisuhteissa ainakin ulkoisilla mittareilla yleensä enemmän saamapuolella (elintaso, status, perheelliseksi pääseminen - miesten lienee helpompi yleensä sopeutua lapsettomuuteen kuin naisten, toisaalta nainen voi hankkia lapsen ilman parisuhdettakin, mutta se ei ole mitään herkkua).

[Guide-Master]

Hyvin on kiteytetty se miksi miesten todellakin kannattaa naisensa valita tarkasti, sillä huono valita on henkisesti, fyysisesti ja rahallisesti todella huonoja asioita miehelle tekeviä☺

Se valitseminen onkin korkeampaa tiedettä. Puolisokandidaatin todellinen luonne olisi hyvä saada selville jo seurusteluaikana. Se on haastavaa, koska seurusteluaikana useimmat hankalatkin tyypit ymmärtävät käyttäytyä kunnolla. Ongelmatapaukset pitää osata seuloa heikoista signaaleista ja harvalla on siihen kovin nuorena riittävästi elämänkokemusta.

En tiedä kummat ovat ei-vapaaehtoisen parisuhteettomuuden takia onnettomampia, miehet vai naiset. Epäilen, että ainakin keski-ikää lähestyttäessä naiset, koska naiset ovat parisuhteissa ainakin ulkoisilla mittareilla yleensä enemmän saamapuolella (elintaso, status, perheelliseksi pääseminen - miesten lienee helpompi yleensä sopeutua lapsettomuuteen kuin naisten, toisaalta nainen voi hankkia lapsen ilman parisuhdettakin, mutta se ei ole mitään herkkua).

Tossa kun omia kavereita katselen, jotka ovat lähestyneet 40 ikää, ovat saman ikäisen naisen pistäneet kiertoon ja ottaneet 10-15 nuoremman emännän, jonka kanssa ovat sitten perustaneet perheen. Niin näiden kanssa kun juttelee, niin hyvin paljastuu se että eivät olleet vielä valmiita perheen perustamiseen aikaisemmin, toisaalta myös ovat oppineet katsomaan minkälainen on naisen luonne. Tästä kun ollaan juteltu, niin yksi asia on tullut yhtenäisenä esille mikä nostaa seinän pystyyn välittömästi, jos nainen vetoaa jossain asiassa "kun olen nainen niin...", eli näille näytetään ovea. Eli kyllä sitä oppii iän myötä valikoimaan heinäkasasta niitä neulojakin, sillä oppii tuntemaan milloin ihmissuhde voi toimia tämän vaikeasti ymmärrettävän sukupuolen kanssa, jossa avain asemassa on laittaa heidät ymmärtämään jotain muuta kuin itseään.

[MasterOpie]

Vakio nainen on ainakin minulle haastava termi. Osaisikohan joku, vaikka ketjun aloittaja, kertoa mikä on vakio naisen vastakohta, niin voisin onnistua vastaamaan kysymykseen.

T. Karwis

[DareDoll]

^^ varmaan joku millä ei oo turvatyynyy eikä sitä nopeudensäädintä 

[Guide-Master]

Eikö vakio naisen vasta kohta ole väliaikainen nainen, eli nainen johon ei tarvitse sitoutua millään riituaalilla☺

[Guide-Master]

Tuppla poistin☺

[Alexios]

Eikö vakio naisen vasta kohta ole väliaikainen nainen, eli nainen johon ei tarvitse sitoutua millään riituaalilla☺

Jos nämä on ainoat vaihtoehdot, niin kyllä on aika köyhää. Miten olisi vakionainen, johon ei tarvitse sitoutua millään rituaalilla, vaan jolla on ihan oma erillinen elämäkin?

[submit]

^ Karwis kysyi vastakohtaa

[IKRM]

^ Karwis kysyi vastakohtaa

Ei tuota trollia kannata ruokkia, se on vaan tyytymätön omaan elämäänsä ja etsii täältä hiukan jännitystä.

IKRM