Kannattaako miesten ottaa vakio naista enään.

[Guide-Master]

Pidä periaatteesi ja toimi niiden mukaan Raippa. Varmasti löytyy vielä se joku, joka ymmärtää niiden päälle 

 Kiitos kannustuksesta. Jokainen tietää että kun elää vanhaksi niin myös kynnykset nousee... eli jalka sen yli ei tahdo mennä millään. Me jokainen ominen kokemustemme kautta myös nostamme niitä kynnyksiä tajuamattamme sitä. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa lyödään niin alkaahan sitä etsiä suojaa. Ja jossain vaiheessa alkaa pelätä kaikkea mikä liikkuu. ja kynnys sen kun nousee.

 Vaikka minä pidänkin satuttamisesta niin silläkin on rajansa. Satuttaminen ei saa olla semmoista että siitä jää pitkäaikaiset jäljet ja ehkä koko loppuelämän mittaiset arvet sieluun. Muistan sen kun ensimmäisen kerran silloinen tyttöystäväni otti nyrkit avuksi kun en ehkä oikein ymmärtänyt mitä hän halusi. Siitä lähtien mun on ollut vaikea kääntää selkääni "viholliselleni". Koska pelkään hyökkäystä takaapäin. Sen vaan tuntee ilkeänä väristyksenä selkärangassa. Näitä lyöntejä voi tulla myös sanansäilällä. Se ei ehkä jätä näkyviä vammoja mutta jättää vaurioita pään sisälle. Sellaista väkivaltaa vaan on todella vaikea kitkeä parisuhteesta muutoin kuin eroamalla.

Itseäni kun entinen tytsä löi (selonteko,  niinkuin naiset aina lyövät), niin kysyin häneltä joka oli kiivas perheväkivallan vastustaja "oliko toi nytten sitä parisuhde väkivaltaa, jossa toinen joka ei sanallisesti pärjää, siirtyy väkivallan käyttäjäksi", kerroin hänelle että en tästä lähtien hänelle enään selkääni käännä, vaan ajan hänet sellaiseen tilaan sanallisesti että hän ei pysty mitään tekemään. Ensimmäisen kerran kun tämä tapahtu, niin hän nurkassa kyydissä itkua väänsi, kun itse otin tuolin nurkan eteen 1,5 päähän ja join kahvia hänen iskusta piittaamatta. Tämän jälkeen hän tiesi missä kohtaa kannattaa peräänsä,  eli ihminen on hyvinkin oppivainen .

[Pohja]

Aihe: Kannattaako miesten ottaa vakionaista enään?

Ei. Miesten ja naisten ei kuulu elää yhdessä. En tiedä yhtään tapausta, missä se ei olisi päättynyt katastrofiin. Pelkkiä avioeroja vaan kaikkialla. Tai katkeria parisuhteita, joiden pitäisi noin periaatteessa jo olla ohi, mutta käytännön syyt pakottaa pysymään yhdessä. Ja sitten ollaan niin vitun katkeria kaikesta. Miehen tehtävä on ampua mällinsä syvälle naisen vittuun, jotta saadaan se uusi elämä nupulleen. Siinäpä se miehen osuus.

Tämän kuvion sisäistäminen romahdutti maailmankuvani. Sain siitä hetkestä heittää hyvästit haaveille rakkaudesta, luottamuksesta ja kumppanuudesta, joka kantaisi vaikeiden aikojen yli. Kaikki pelkkää paskaa jolla ei ole jalansijaa todellisuudessa. Lakkasin haaveilemasta parisuhteesta, koska totesin sen tavoittelun turhaksi paskaksi, joka ei palkitse. Joskus hyvän runkun jälkeen, kaikesta ihqusta kivasta fantasioituani, istun vain jälkeenpäin sängyn reunalla ja tuijotan tyhjä ilme naamallani seinää tajuttuani, että ei se tästä parane. Että olen jo nyt rakkauselämäni huipulla ja naisen mukaan tuominen vain kurjistaisi status quota, kun saisin alun jälkeen vain kuulla, kuinka kaikki persoonassani ja tekemisissäni on perseestä ja olen oksettava sika, kun minullakin on haaveita. Ja tiedän, etten halua tuhlata parhaita vuosiani sellaisen kuunteluun velkaisessa perheloukussa.

Mutta se kolikon kääntöpuoli? Nyt jään sitten kokonaan ilman haaveitani. Ainoat ÄSÄMmät elämässäni tulevat olemaan niitä, mistä maksetaan. Eikä minulla totta puhuen ole ollut siihenkään kokemukseen kiirettä. Minulla on päiviä, jolloin mielen valtaa täydellinen epäusko siitä ,miten vittumaisella tavalla luonto on persoonamme muokannut. Ei näillä korteilla voi voittaa ja tappiokseen ei kannata pelata.

[submit]

Yksi hyvä vaihtoehto voisi olla parisuhteessa asumatta jatkuvasti yhdessä. Kummallakin olisi oma asunto, joissa voitaisiin oleskella pitkiäkin aikoja yhdessä. Siten kummallakin olisi kuitenkin tarvittaessa oma rauha. Isäni noudatti tätä mallia toisessa liitossaan, joka ehti kestää yli 40 vuotta kunnes kuolema erotti. Eka liitto kesti yli 20 vuotta sekin, mutta perheen kanssa yhdessä asuen. Sisareni noudattaa samaa mallia kolmannessa liitossaan, joka on nyt kestänyt yli 20 vuotta ja hyvin näyttää toimivan.

Edellinenkään ei sovi kaikille. Eikä tietenkään ole kovin ekologista pitää kahta asuntoa, mutta vähemmistö sinkuistakaan asuu kommuuneissa, joten...

[Kettu vinossa]

Yksi hyvä vaihtoehto voisi olla parisuhteessa asumatta jatkuvasti yhdessä. Kummallakin olisi oma asunto, joissa voitaisiin oleskella pitkiäkin aikoja yhdessä. Siten kummallakin olisi kuitenkin tarvittaessa oma rauha.

Tuo olisi kyllä hieno. Siihen vielä päälle avoin suhde, niin kaikki olisi täydellistä.

Terry Pratchettin Kiekkomaailma-kirjoissa oli muistaakseni hahmo, jonka pitkän avioliiton salaisuus oli se, että hän itse teki töitä yövartiostossa ja vaimo teki päivätöitä. Pariskunnalla oli yhteinen asunto, mutta jatkuvan työnteon vuoksi he tapasivat toisiaan hyvin harvoin. Niinpä keskeinen kommunikointi tapahtui pääasiassa paperilappusilla, eikä riitaa päässyt juuri syntymään. 

[Blondie77]

Yksi hyvä vaihtoehto voisi olla parisuhteessa asumatta jatkuvasti yhdessä. Kummallakin olisi oma asunto, joissa voitaisiin oleskella pitkiäkin aikoja yhdessä. Siten kummallakin olisi kuitenkin tarvittaessa oma rauha...

...Eikä tietenkään ole kovin ekologista pitää kahta asuntoa, mutta vähemmistö sinkuistakaan asuu kommuuneissa, joten...

Näin me olemme eläneet koko tämän meidän suhteen ajan ja kumpikin ollut täysin tyytyväisiä tähän .. Juu.. Kustannuspuolella tulisi varmaan edukkaammaksi heittää hynttyyt yhteen, mutta uskon, että mahdollisuudella viettää noin 1-2 yötä viikko/joka toinen viikko on sen oman rauhan ja parisuhteen kannalta isompi merkitys..

[Nick]

Komppaan, kaksi kämppää osoittatui erittäin toimivaksi. Stadin hinnoilla ei vaan ole halpaa tuokaan.


Näkökulma: Mies, mielipiteesi on tärkeä, mutta lopulta nainen päättää

http://yle.fi/uutiset/nakokulma_mies_mielipiteesi_on_tarkea_mutta_lopulta_nainen_paattaa/8604851

A-studio

Onko suomalainen mies tossun alla? A-studio maanantaina kello 21. Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi)

[Karhukolmonen]

Nyt olisi otollinen hetki perustaa tukiryhmä Alistetuille Mastereille. Voisivat kokoontua marttakerhon tiloissa.

Ette perkele tule tänne! Tai jos tulette niin vähintään tukevan juomapuolen kanssa. Ja jos sitä märkää löytyy niin voisin tehdä teille jotain syötävää. Ja sitten voitaisiin kelailla noita pahoja ämmiä. Laitetaan vaikka kinuskijuustokakkua niin ei ole ihan niin paha mieli.

Asiallisesti ottaen nyt on joko korkeaoktaanisinta keskustelua sitten kaapista tuloni tai lähes täydellinen lapasesta lähtö!

[Sinisukka]

Ei kannata enään. Ihmiset ovat muuttuneet niin hankaliksi, että nykytietämyksen mukaan vain esine on suositeltava kumppani ihmiselle.

[Ailouna]

Ei kannata. Mutta toisaalta mikäpä nykyään kannattaisi...

[Raippa]

Ei kannata. Mutta toisaalta mikäpä nykyään kannattaisi...

Kannattaa pyrkimys 63:ksi maailmassa.

[Raippa]

Pidä periaatteesi ja toimi niiden mukaan Raippa. Varmasti löytyy vielä se joku, joka ymmärtää niiden päälle 

 Kiitos kannustuksesta. Jokainen tietää että kun elää vanhaksi niin myös kynnykset nousee... eli jalka sen yli ei tahdo mennä millään. Me jokainen ominen kokemustemme kautta myös nostamme niitä kynnyksiä tajuamattamme sitä. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa lyödään niin alkaahan sitä etsiä suojaa. Ja jossain vaiheessa alkaa pelätä kaikkea mikä liikkuu. ja kynnys sen kun nousee.

 Vaikka minä pidänkin satuttamisesta niin silläkin on rajansa. Satuttaminen ei saa olla semmoista että siitä jää pitkäaikaiset jäljet ja ehkä koko loppuelämän mittaiset arvet sieluun. Muistan sen kun ensimmäisen kerran silloinen tyttöystäväni otti nyrkit avuksi kun en ehkä oikein ymmärtänyt mitä hän halusi. Siitä lähtien mun on ollut vaikea kääntää selkääni "viholliselleni". Koska pelkään hyökkäystä takaapäin. Sen vaan tuntee ilkeänä väristyksenä selkärangassa. Näitä lyöntejä voi tulla myös sanansäilällä. Se ei ehkä jätä näkyviä vammoja mutta jättää vaurioita pään sisälle. Sellaista väkivaltaa vaan on todella vaikea kitkeä parisuhteesta muutoin kuin eroamalla.

Itseäni kun entinen tytsä löi (selonteko,  niinkuin naiset aina lyövät), niin kysyin häneltä joka oli kiivas perheväkivallan vastustaja "oliko toi nytten sitä parisuhde väkivaltaa, jossa toinen joka ei sanallisesti pärjää, siirtyy väkivallan käyttäjäksi", kerroin hänelle että en tästä lähtien hänelle enään selkääni käännä, vaan ajan hänet sellaiseen tilaan sanallisesti että hän ei pysty mitään tekemään. Ensimmäisen kerran kun tämä tapahtu, niin hän nurkassa kyydissä itkua väänsi, kun itse otin tuolin nurkan eteen 1,5 päähän ja join kahvia hänen iskusta piittaamatta. Tämän jälkeen hän tiesi missä kohtaa kannattaa peräänsä,  eli ihminen on hyvinkin oppivainen .

Joo... se minua kaduttaa kun en aikoinaan jo ensimmäisestä kerrasta uskonut kunnolla. Ajoinhan hänet pihalle. Silloin seurustelu oli vasta alkuvaiheessa. Otin takas kun tuli ovelle pyytelemään anteeksi. Tyhmä mikä tyhmä.

[-katy-]

A-studio

Onko suomalainen mies tossun alla? A-studio maanantaina kello 21. Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi)

Häkellyin kyllä hieman tuosta varsinaisesta keskustelusta, että "onko mies tossun alla".
http://areena.yle.fi/1-3062118?autoplay=true

No ylipäätään, en ole elänyt miehen kanssa saman katon alla sitten vuoden 1993 jälkeen. Silloin mies oli työtön ja mä töissä. Sitten kun erottiin, löytyi töitä ja hyväliksaista löytyikin. Ehkä en ollutkaan noita-akka vaan onnetar jatkoon elämässä- tai olin vaan vähän hööpötettävä...Mutta muistan tosiaan jäkättäneeni aika monesta asiasta- että kun ei ollut oikeastaan mitään yhteistä, mutta yritin vaan pitää jotain ihme illuusiota yllä,huh huh- Sittemmin en ole enää jäkättänyt kenellekään, kun vissiin yksin vanhempana pisti polvilleen ja melko nöyräksi- itseasiassa en siedä kenenkään jäkätystä enää, oli sukupuoli tai ihon väri mikä hyvänsä  (saati seksuaalinen suuntatuminen taipumuksineen) -(tai uskonto maailmankatsomuksineen)
Jäkätys on merkki epävarmuudesta ja toki epämukavasta olosta suhteissa-

Itseasiassa se on mun mielestä merkki siitä, että kannattaa laittaa leiripaikka eri osoitteeseen.

[mauje]

Kyllä mä olen vakkarin tai useamman kannalla. Mutta en yhteisasumisen.

[Isrika]

Kyllä mä olen vakkarin tai useamman kannalla. Mutta en yhteisasumisen.

+ 1

Mulla tosin tuo tulee eniten just siitä oman ajan tarpeesta. Vaikka en nyt mies olekaan. Menee tässä jo samanlaiset topicitkin sekaisin.

[Mr Glencairn]

Omassa pitkässä vaniljasuhteessani päästin asiat aika huonoon jamaan. Annoin vain olla ja mennä omalla painollaan, ajattelin että parempi olla riitelemättä. Tietyssä vaiheessa kuitenkin alkoi keittää yli, vaikka olin myönnytellyt paljon niin en ole kuitenkaan kynnysmatto. Kun aloin pitämään pääni ja tekemään kuten itse parhaaksi näin meni suhde persiilleen ja tuli ero (asiaan saattoi tosin vaikuttaa se etten voinut olla yksiavioinen) . Nyt kun asutaan erillään on ex varsin mielinkielin ja tahtoisi minut takaisin, vaan enpä taida itse tahtoa.

Joka tapauksessa vastaukseni kysymykseen kuuluu että kannattaa. Minulla on sessiokavereita ja ne antavat paljon, pääsen toteuttamaan itseäni ja kyllähän ne paineetkin helpottavat. Vakituinen parisuhde kuitenkin antaa paljon sellaista mitä vaille jää muutoin. Ideaali olisi tietysti kumppani jonka kanssa voitaisiin avoimesti puhua asioista ja saisi toteuttaa itseään. Minulle kun täysi yksiavioisuus on ruma sana. Normien mukaan parisuhteiden ulkopuolinen seksi on kuitenkin pahasta, mistä siis löytyisi nainen joka ymmärtäisi miehen tarpeet ja olisi lisäksi luonteeltaan ja ajatusmaailmaltaan sopiva.