Kannattaako miesten ottaa vakio naista enään.

[Guide-Master]

Silloin kun vauva on sinappitehdaskehitysvaiheessa ja huomaat että mies on laittamassa vaipan liian löysästi päälle, harva äiti antaa kantapään opettaa, kun silloin siivottaisiin sitä ripulikakkaa vauvasta, sen vaatteista ja kaikesta mikä on kosketuksissa vauvaan kun se kakka tulee. Parempi vaan nätisti sanoa, että vaippa pitää laittaa kireämmälle.

Mutta oikeasti.... Kyllä ne miehet osaa.

Onneksi uusiavuttomuus ei ole sukupuolesta kiinni, sillä näitä joita eivät osaa vaippoja vaihta on kummassakin sukupuolessa.

Toisaalta juuri tämä lutherilaine koulutus perinne on tehnyt naisista näitä jotka pelkäävät tehdä virheitä, jotka myöskin haluavat aina olla varmoja että mitään ei tapahdu, tämä myöskin tulee hyvin esille tässä vaipan vaihto esimerkissä, sillä jos vaippa vuotaa, niin miten se maailman kaataa, sillä niin tiukalle et voi vaippaa laitta että ripuli paskat eivät vaatteita likaisi, toisaalta se että vaippa ei purista lasta on kumminkin tärkeänpää, varsinkin kun tietää ripuli on vain väliaikanen tilanne.

[Raippa]

Feministi on ihminen, joka ajaa kaikkien sukupuolten tasa-arvoa. Henkilö, joka alistaa kumppaniaan ilman tämän suostumusta (molemminpuolisen suostumuksen jälkeen aloitettu 24/7 D/s ei siis kuulu tähän nyt) ja vaikuttaa näin kumppaninsa henkiseen hyvinvointiin alentavasti ei voi olla feministi.

Mutta mitä itse aiheeseen tulee, niin pihalle tollaset hirviöihmiset, sukupuolesta riippumatta. Meressä riittää kaloja, joista osa on jopa oikein hyviä. Kenenkään ei tarvitse sietää kohtelua, joka saa oman olon tuntumaan kurjalta.

Feministi on ihminen, jonka mielestä parisuhteessa on yhteisiä töitä ja miesten töitä. Vai onko kukaan koskaan kuullut feminististä, joka on vaihtanut autonrenkaat tai korjannut lapsen polkupyörän?

Hei minä olen feministi ja olen tehnyt noita (no polkupyörä oli tosin oma). Olen myös korjanut sähkövikaa ja kasanut tietokonetta. 

Kyllä minäkin kokkaan, tiskaan, pesen pyykkiä, siivoan, nukutan lapset, herään kun lapset on yöllä levottomia, anna lääkkeet kun on aika, lämmitän saunan, kylvetän lapset, vaihdan vaipat rintaruokinnan jälkeen ( siihen kun en itse pysty), olen mukana synnytyksessä ja tietenkin siinä vaiheessa kun se lapsi siitetään. Korjaan polkupyörät, sukset, kelkat, tietokoneet, puhelimet, lasten lelut, autot ja jos en pysy niin järjestä korjaukset. Rakennan talon, poltan itseni loppuun. Siitä huolimatta minä vielä hankin koko seitsemänhenkiselle perheelle rahallisen elannon organisaatiossa joka natisee liitoksissaan ja muuttaa muotoaan lähes joka vuosi. Kuuntelen sekä perheen että työpaikkani jäsenten ongelmia ja yritän ratkoa niitä parhaan kykyni mukaan. Kuljen yli viisi vuotta erilaisissa parisuhde terapioissa. Otan vastaan haukut sen takia, että en kulje sosiaalitoimistossa ja kelassa viemässä lippuja ja lappuja ja ole kuuntelemassa "vittumaisia virkailijoita" jotka ei tee niin kuin sanon. Otan vastaan haukut siitä kun appivanhemmat lelli ja että äitini makaa perintörahojen päällä ja "vien ne hautaansa". Puhumattakaan veljestä joka on umpirikas ja ei välitä veljestään. Olen narsisti kun yritän "vääntää rautalangasta" keskusteluissa, miten aisat oikeasti on. Kaikesta tästä "paskasta" huolimatta tulen siihen tulokseen että avioero on kaikista paras ratkaisu. 26v hukkaan heitettyä elämää. Nyt pitäisi aloittaa alusta taas. Toivotan vaan aivan helvetisti onnea uudelle puolisolleen. Mutta viimekädessä "vakka kantensa" valitsee. Enää en keskustele suoraan puhelimessa. Kirjoitan kaiken sanomani jotta tuleen kuulluksi.

Luin kaikki vapaasti saatavilla olevat tämän terapeutin artikkelit ja haastattelut sekä vielä Meriläisen kolumnin. Allekirjoitan sataprosenttisesti terapeutin havainnot naisista miestensä puolisoina. Ei voi sanoa kuin että voi Simo-parkaa. Katsoin myös sen A2-illan jossa Meriläinen oli poikansa kanssa. En voisi ikimaailmassa kuvitella että oma puolisoni olisi niin itsekeskeinen tyyppi kuin Roosa on. Kiertäkää jo valmiiksi hyvin kaukaa minut jos semmoisia piirteitä itsessänne huomaatte. Tiedostakaa miehet ja naiset itsenne ja miettikää sen pohjalta mikä on tärkeää parisuhteessa. Vedetäänkö yhtä köyttä vai haukutaanko puoliso kun lapset ei tottele. Vaikka kuinka paljon väännetään sääntöjä, ne ovat vain osviittoja ja puolison tehtävä ei ole olla kaiku joka toistaa toisen puolison antamat ohjeet. Jos lapset tarvitsevat käskyihin vahvistusta niin sitten annetaan sitä, mutta muutoin kaikkeen ei tarvitse puuttua.

Minäkin olin suhteen alkuvaiheessa liikaa ja liian kauan jees jess-mies ja mies joka ei osannut sanoa ei. Liian kiltti siis. En osannut osoittaa omaa paikkaani enkä hänen suhdettaan siihen, joten homma karkasi lapasesta. Olen epävarma vieläkin siitä kuinka minun pitäisi olla jotta tyydyttäisin tulevan kumppanini tarpeet. Vai pitääkö minun ollakaan edes varuillani. Nämä kaikki ei tarkoita ettenkö olisi Master, mutta kuten olen parisuhdetta jo aikaisemminkin verrannut sähkövarauksiin jotka ovat erimerkkiset mutta yhtä suuret, jotta ne pitävät tasapainoa yllä, pitäsi ensin löytää se saman suuruinen sähkövaraus. Tai sitten keino jolla ne erisuuruiset varaukset tasoittuvat ajan myötä kutee täyden akun ladatessa tyhjää akkua, tapahtuu. Tai kuten kahden vesisastian pinnat tasoittuu kun niitä lapetaan putkella.

Ennen vanhaan kun elettiin agraarikulttuurissa, oli entistä tärkeämpää että puolisot vetivät yhtä köyttä "niin myötä- kuin vastoinkäymisisä". Koska sen pesueen selviytyminen riippui siitä ja myös vanhenevan pariskunnan selviäminen silloin kun he eivät enää itse jaksa. Ei ole vielä tänäkään päivänä harvinaista että puolisot elävät vain sen aikaa kuin he elävät yhdessä. Kun toinen kuolee niin toinenkin kuolee hetken kuluttua. Olen nähnyt paljon semmoisia kuolinilmoituksia.

Heittäkää helvettiin joutavan päiväinen nahistelu ja keskittykää siihen mitä te haluatte antaa puolisoillenne jos niitä on. Ja ne joilla ei ole, voisivat miettiä, mitä voisivat antaa jos puoliso olisi. Sellaista minä mietin vähän väliä. Mutta ennen kaikkea; uuden suhteen rakentaminen vaatii heittäytymistä ja itsensä liottamista rohkeasti semmoisissa tilanteissa joista ette tiedä mitä on tulossa. Näinhän toimitaan jo silloin kun hakeudutaan työpaikkaan. nuorena joillekin tuntuu olevan se heittäytyminen helpompaa mutta minne se katoaa kun "kasvamme isoiksi"?

[Raippa]

Minä se täällä vaan panssarivaunulla ajelen telaketjut kolisten. Noituutta harjoitan ja miehiä orjuutan.

   

[Raippa]

Joskus täällä Suomessa kuullut kerrottavan, että naiset synnyttävät, kasvattavat lapset,käyvät töissä, tekevät ruokaa, käyvät kaupassa ja siivoavat kodin..jotain tuosta saattaa puuttua,mutta. Siis että jos nainen kasvattaa lapset, niin miten se nainen ne poikalapset kasvattaa. Tätä ollaan mietitty perheenjäsenen ja hänen + mun lähipiirin kanssa muutamiakin kertoja.
 Kasvattaako nainen sittenkin pojat ja tytöt jotenkin eri tavalla, ihan vaan niinku vaistomaisesti ja miksi,jos niin on. Nimittäin kun ketä sitten syyttää siitä, että pojasta onkin kasvanut ns. kusipää tai erkaantunut tästä elämästä ja arjesta- ei olla kyllä päästy puusta pitkään tässä keississä-

Sekin,että "miksi naiset aina rakastuvat renttuihin"- No itepä on kasvattanut renttunsa,vaiko ei.

Toisaalta ihannetapauksessa vanhemmat yhdessä hoitavat ja kasvattavat- Ken on niin suuri oikeasti, että arvelee selviävänsä aivan yksin yhdestä vaikeimmista asioista elämässä- kun on paljon niitäkin hetkiä, että teet miten vain, niin aina jonkun mielestä teet päin helvettiä- siinä on orastava vanhemmuus kovasti paljon koetteella-

Ei tarvi mennä kovinkaan pitkälle ajassa taaksepäin, kun "kasvatus" oli pakon sanelemaa sähköttömissä ja vesijohdottomissa talouksissa. Lapset osallistuivat kotitöihin. Ei ollut vaihtoehtoja. Lukeminenhan oli joutavanpäiväistä hömppää kun sitten jäi oikeat työt tekemättä. Käytännön syistä oli naisten ja miesten tehtävät. Summasummarum; Miten voidaan muuttaa muutamassa vuosikymmenessä satoja/tuhansia vuosia käytössä olleet toimintamallit, jotka ovat ihmiskunnan alitajunnassa? Voipi mennä vielä jokunen vuosi...Feministinen/sovinistinen ajatusmaailma nykymuodossaan on omasta mielestäni varsin kotikutoista ja vähän huvittavaakin. Oliskohan se olevinaan tavallaan vallanhimoa?

Niin ja se vakionainen otetaan perinteitä kunnioittaen (tai voiskos ottaa useamman )

Täytyypä signeerata. Hymiöt vaan ei toimi Edgessä.

[Raippa]

Tiedän paljon tapauksia joissa nainen omii vauvan/lapsenhoidon ja ei anna miehelle mahdollisuutta osallitua. Joko tietoisesti tai tahattomasti.

Ei nimittäin montaa kertaa tarvitse miehelle tehdä selväksi miten väärin hän vaihtaa vaipan tai pukee/ruokkii vauvaa niin hän ymmärtää pysyä poissa. Alkaa entistä useammin työpäivät venymään ja vapaa-aikanakin puuhastellaan siellä autotallissa tai kavereiden luon eri harrastuksissa, poissa kotoa.

Tiedän myös tuon tyypin. Sitten valitetaan kun mies ei auta lasten hoidossa ja kun etäännytään miehestä. Miksei nuo äidit voi vain hellästi opastaa miestä isyysasioissa, eihän kukaan ole seppä syntyessään...

Ehkä paras olisi äidin kääntää omat silmänsä pois siitä isän osuudesta (varsinkin jos ei osaa olla sivusta neuvomati). Kyllä miehet handlaa lasten ja vauvojen hoidon siinä missä naisetkin. Eikä ne mukelot niin helpolla rikki mene, tai vahingoitu hiukan erilaisista tavoista käsitellä. Luottamusta ja kunnioitusta enemmän sekä keskittymistä siihen tasapuoliseen vanhemmuuteen. Se on lastenkin kannalta paras juttu.

Sgneeraan tämänkin. Tälläkrtaa puhelimella jossa hymiöt toimii.  :peukku:

[LeatherM]

Kannattaa ehdottomasti kunhan ottaa hyvän naisen ja miksikäs ei vaikka useampiakin.

[Guide-Master]

Kannattaa ehdottomasti kunhan ottaa hyvän naisen ja miksikäs ei vaikka useampiakin.

Eli naiset kannattaa valita tarkasti, joka vaatii sen että tiedostaa heidän vaaralliset puolensa. Tämän taas oppii kun riittävästi heitä vaihtelee, eli jos ei toimi joku, niin vaihtaa tämän mahdollisimman nopeasti. Tällöin kun Masterit ovat täälä toimineet, niin yleisesti katkera nainen vol lottaa tästä oman ketjussa,  jossa suurinpiirtein on hyväksikäyttö,  vaikka yhdessä olo oli niin ihanaa. Eli naiset eivät voi hyväksyä sitä kovin helpolla, että ovat vain johonkin kanssakäymisen alueeseen tarkoitettuja.

[Raippa]

Tuosta tulikin mieleen juuri nuoret. Useimmitenhan juuri pojat käyttäytyy noin. Testataa, että "sopiiko tuo mulle".  Se on yksi asia jota olen omalla kohdallani harmitellut. Mun harjoitussuhteiden määrä jäi melkoisen pieneksi olosuhteiden pakosta ennen kuin menin naimisiin.

[Guide-Master]

Tuosta tulikin mieleen juuri nuoret. Useimmitenhan juuri pojat käyttäytyy noin. Testataa, että "sopiiko tuo mulle".  Se on yksi asia jota olen omalla kohdallani harmitellut. Mun harjoitussuhteiden määrä jäi melkoisen pieneksi olosuhteiden pakosta ennen kuin menin naimisiin.

Tämän takia olen aloittamassa kirjoittamaan pikkasen toisenlaista opasta Mastereille, sillä onha se hyvä että ei tarvitse samaa kivistä polkua kulkea.

Eli moni kun luulee että naista hallitaan miellittämällä, menevät tässä metsään, sillä naista hallitaan kysymällä häneltä mitä hän on oikeasti mieltä, sekä tuomalla tähän vielä ne näkökulmat joita hän ei ole osannut edes ajatella.

[Raippa]

Tuosta tulikin mieleen juuri nuoret. Useimmitenhan juuri pojat käyttäytyy noin. Testataa, että "sopiiko tuo mulle".  Se on yksi asia jota olen omalla kohdallani harmitellut. Mun harjoitussuhteiden määrä jäi melkoisen pieneksi olosuhteiden pakosta ennen kuin menin naimisiin.

Tämän takia olen aloittamassa kirjoittamaan pikkasen toisenlaista opasta Mastereille, sillä onha se hyvä että ei tarvitse samaa kivistä polkua kulkea.

Eli moni kun luulee että naista hallitaan miellittämällä, menevät tässä metsään, sillä naista hallitaan kysymällä häneltä mitä hän on oikeasti mieltä, sekä tuomalla tähän vielä ne näkökulmat joita hän ei ole osannut edes ajatella.

Juuri näin. :peukku:

[Warguess]

"Kyllä minäkin kokkaan, tiskaan, pesen pyykkiä, siivoan, nukutan lapset, herään kun lapset on yöllä levottomia, anna lääkkeet kun on aika, lämmitän saunan, kylvetän lapset, vaihdan vaipat rintaruokinnan jälkeen ( siihen kun en itse pysty), olen mukana synnytyksessä ja tietenkin siinä vaiheessa kun se lapsi siitetään. Korjaan polkupyörät, sukset, kelkat, tietokoneet, puhelimet, lasten lelut, autot ja jos en pysy niin järjestä korjaukset. Rakennan talon, poltan itseni loppuun. Siitä huolimatta minä vielä hankin koko seitsemänhenkiselle perheelle rahallisen elannon organisaatiossa joka natisee liitoksissaan ja muuttaa muotoaan lähes joka vuosi. Kuuntelen sekä perheen että työpaikkani jäsenten ongelmia ja yritän ratkoa niitä parhaan kykyni mukaan. Kuljen yli viisi vuotta erilaisissa parisuhde terapioissa. Otan vastaan haukut sen takia, että en kulje sosiaalitoimistossa ja kelassa viemässä lippuja ja lappuja ja ole kuuntelemassa "vittumaisia virkailijoita" jotka ei tee niin kuin sanon. Otan vastaan haukut siitä kun appivanhemmat lelli ja että äitini makaa perintörahojen päällä ja "vien ne hautaansa". Puhumattakaan veljestä joka on umpirikas ja ei välitä veljestään. Olen narsisti kun yritän "vääntää rautalangasta" keskusteluissa, miten aisat oikeasti on. Kaikesta tästä "paskasta" huolimatta tulen siihen tulokseen että avioero on kaikista paras ratkaisu. 26v hukkaan heitettyä elämää. Nyt pitäisi aloittaa alusta taas. Toivotan vaan aivan helvetisti onnea uudelle puolisolleen. Mutta viimekädessä "vakka kantensa" valitsee. Enää en keskustele suoraan puhelimessa. Kirjoitan kaiken sanomani jotta tuleen

Heittäkää helvettiin joutavan päiväinen nahistelu ja keskittykää siihen mitä te haluatte antaa puolisoillenne jos niitä on. Ja ne joilla ei ole, voisivat miettiä, mitä voisivat antaa jos puoliso olisi. Sellaista minä mietin vähän väliä. Mutta ennen kaikkea; uuden suhteen rakentaminen vaatii heittäytymistä ja itsensä liottamista rohkeasti semmoisissa tilanteissa joista ette tiedä mitä on tulossa. Näinhän toimitaan jo silloin kun hakeudutaan työpaikkaan. nuorena joillekin tuntuu olevan se heittäytyminen helpompaa mutta minne se katoaa kun "kasvamme isoiksi"?
[/quote]

Joo, tuo viimeinen kirjoittamasi kappale on täyttä asiaa. Itse "hylkäsin" 25 vuotta avioelämää. Nyt koetan tehdä juuri noin: puhua tuntemuksistani ja asioista suoraan. Kysyä suoraan, jos joku asia mietityttää tai on epäselvä. Heittäytyminen on vaikeaa, mutta palkitsee kyllä.

Minä annoin tehdä itseni kynnysmatoksi avioliitossa, kun annoin toisen aivopestä itseni luulemaan, etten ole minkään arvoinen, ellen tee kaikkea, kuten hän halusi. Mutta jossain vaiheessa oli pakko hyväksyä se, että teinpä mitä tahansa, en koskaan kelpaa. Pitkässä suhteessa helposti tottuu kaikenlaisiin juttuihin pikkuhiljaa, asioihin, jotka eivät ole oikein.

Pidä periaatteesi ja toimi niiden mukaan Raippa. Varmasti löytyy vielä se joku, joka ymmärtää niiden päälle 

[Mortifer]

Jahas, täällä on taas ylläpidon iso luuta heilunut ja mielipidesensuuri iskenyt, mutta kyllä mä saan silti olla helvetinmoinen sovinisti, jos vaan haluan.

[Pulseproto]

poistetaan itse nää loput .. ://

[Dante79]

Minun ainakin alustava "ratkaisu" tuohon miten onnistuisi välttämään ihmissuhteet, joissa toinen osapuoli ei näe minua ihmisenä ja kohtelee kuin halpaa paskaa, on aika yksinkertainen. Olen tarkkaavainen ihan alusta asti onko potentiaalinen kumppani kiinnostunut minusta ihmisenä. Osoittaako ylipäätänsä oma-aloitteisesti aitoa kiinnostusta tietää ja välittämistä siitä mitä ajattelen, tunnen, jne. Kokemukseni on että tuo on todella harvinaista. Mutta eipä tuo mitään, sinkkuna on parempi olla kuin paskassa suhteessa.

[Raippa]

Pidä periaatteesi ja toimi niiden mukaan Raippa. Varmasti löytyy vielä se joku, joka ymmärtää niiden päälle 

 Kiitos kannustuksesta. Jokainen tietää että kun elää vanhaksi niin myös kynnykset nousee... eli jalka sen yli ei tahdo mennä millään. Me jokainen ominen kokemustemme kautta myös nostamme niitä kynnyksiä tajuamattamme sitä. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa lyödään niin alkaahan sitä etsiä suojaa. Ja jossain vaiheessa alkaa pelätä kaikkea mikä liikkuu. ja kynnys sen kun nousee.

 Vaikka minä pidänkin satuttamisesta niin silläkin on rajansa. Satuttaminen ei saa olla semmoista että siitä jää pitkäaikaiset jäljet ja ehkä koko loppuelämän mittaiset arvet sieluun. Muistan sen kun ensimmäisen kerran silloinen tyttöystäväni otti nyrkit avuksi kun en ehkä oikein ymmärtänyt mitä hän halusi. Siitä lähtien mun on ollut vaikea kääntää selkääni "viholliselleni". Koska pelkään hyökkäystä takaapäin. Sen vaan tuntee ilkeänä väristyksenä selkärangassa. Näitä lyöntejä voi tulla myös sanansäilällä. Se ei ehkä jätä näkyviä vammoja mutta jättää vaurioita pään sisälle. Sellaista väkivaltaa vaan on todella vaikea kitkeä parisuhteesta muutoin kuin eroamalla.