Baarin kannatusmaksut
Lainaus käyttäjältä: Guide-Master - 17.01.2016, 21:28Lainaus käyttäjältä: Raippa - 17.01.2016, 18:22Lainaus käyttäjältä: Warguess - 16.01.2016, 23:53Pidä periaatteesi ja toimi niiden mukaan Raippa. Varmasti löytyy vielä se joku, joka ymmärtää niiden päälle Kiitos kannustuksesta. Jokainen tietää että kun elää vanhaksi niin myös kynnykset nousee... eli jalka sen yli ei tahdo mennä millään. Me jokainen ominen kokemustemme kautta myös nostamme niitä kynnyksiä tajuamattamme sitä. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa lyödään niin alkaahan sitä etsiä suojaa. Ja jossain vaiheessa alkaa pelätä kaikkea mikä liikkuu. ja kynnys sen kun nousee. Vaikka minä pidänkin satuttamisesta niin silläkin on rajansa. Satuttaminen ei saa olla semmoista että siitä jää pitkäaikaiset jäljet ja ehkä koko loppuelämän mittaiset arvet sieluun. Muistan sen kun ensimmäisen kerran silloinen tyttöystäväni otti nyrkit avuksi kun en ehkä oikein ymmärtänyt mitä hän halusi. Siitä lähtien mun on ollut vaikea kääntää selkääni "viholliselleni". Koska pelkään hyökkäystä takaapäin. Sen vaan tuntee ilkeänä väristyksenä selkärangassa. Näitä lyöntejä voi tulla myös sanansäilällä. Se ei ehkä jätä näkyviä vammoja mutta jättää vaurioita pään sisälle. Sellaista väkivaltaa vaan on todella vaikea kitkeä parisuhteesta muutoin kuin eroamalla.Itseäni kun entinen tytsä löi (selonteko, niinkuin naiset aina lyövät), niin kysyin häneltä joka oli kiivas perheväkivallan vastustaja "oliko toi nytten sitä parisuhde väkivaltaa, jossa toinen joka ei sanallisesti pärjää, siirtyy väkivallan käyttäjäksi", kerroin hänelle että en tästä lähtien hänelle enään selkääni käännä, vaan ajan hänet sellaiseen tilaan sanallisesti että hän ei pysty mitään tekemään. Ensimmäisen kerran kun tämä tapahtu, niin hän nurkassa kyydissä itkua väänsi, kun itse otin tuolin nurkan eteen 1,5 päähän ja join kahvia hänen iskusta piittaamatta. Tämän jälkeen hän tiesi missä kohtaa kannattaa peräänsä, eli ihminen on hyvinkin oppivainen .Joo... se minua kaduttaa kun en aikoinaan jo ensimmäisestä kerrasta uskonut kunnolla. Ajoinhan hänet pihalle. Silloin seurustelu oli vasta alkuvaiheessa. Otin takas kun tuli ovelle pyytelemään anteeksi. Tyhmä mikä tyhmä.
Lainaus käyttäjältä: Raippa - 17.01.2016, 18:22Lainaus käyttäjältä: Warguess - 16.01.2016, 23:53Pidä periaatteesi ja toimi niiden mukaan Raippa. Varmasti löytyy vielä se joku, joka ymmärtää niiden päälle Kiitos kannustuksesta. Jokainen tietää että kun elää vanhaksi niin myös kynnykset nousee... eli jalka sen yli ei tahdo mennä millään. Me jokainen ominen kokemustemme kautta myös nostamme niitä kynnyksiä tajuamattamme sitä. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa lyödään niin alkaahan sitä etsiä suojaa. Ja jossain vaiheessa alkaa pelätä kaikkea mikä liikkuu. ja kynnys sen kun nousee. Vaikka minä pidänkin satuttamisesta niin silläkin on rajansa. Satuttaminen ei saa olla semmoista että siitä jää pitkäaikaiset jäljet ja ehkä koko loppuelämän mittaiset arvet sieluun. Muistan sen kun ensimmäisen kerran silloinen tyttöystäväni otti nyrkit avuksi kun en ehkä oikein ymmärtänyt mitä hän halusi. Siitä lähtien mun on ollut vaikea kääntää selkääni "viholliselleni". Koska pelkään hyökkäystä takaapäin. Sen vaan tuntee ilkeänä väristyksenä selkärangassa. Näitä lyöntejä voi tulla myös sanansäilällä. Se ei ehkä jätä näkyviä vammoja mutta jättää vaurioita pään sisälle. Sellaista väkivaltaa vaan on todella vaikea kitkeä parisuhteesta muutoin kuin eroamalla.Itseäni kun entinen tytsä löi (selonteko, niinkuin naiset aina lyövät), niin kysyin häneltä joka oli kiivas perheväkivallan vastustaja "oliko toi nytten sitä parisuhde väkivaltaa, jossa toinen joka ei sanallisesti pärjää, siirtyy väkivallan käyttäjäksi", kerroin hänelle että en tästä lähtien hänelle enään selkääni käännä, vaan ajan hänet sellaiseen tilaan sanallisesti että hän ei pysty mitään tekemään. Ensimmäisen kerran kun tämä tapahtu, niin hän nurkassa kyydissä itkua väänsi, kun itse otin tuolin nurkan eteen 1,5 päähän ja join kahvia hänen iskusta piittaamatta. Tämän jälkeen hän tiesi missä kohtaa kannattaa peräänsä, eli ihminen on hyvinkin oppivainen .
Lainaus käyttäjältä: Warguess - 16.01.2016, 23:53Pidä periaatteesi ja toimi niiden mukaan Raippa. Varmasti löytyy vielä se joku, joka ymmärtää niiden päälle Kiitos kannustuksesta. Jokainen tietää että kun elää vanhaksi niin myös kynnykset nousee... eli jalka sen yli ei tahdo mennä millään. Me jokainen ominen kokemustemme kautta myös nostamme niitä kynnyksiä tajuamattamme sitä. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa lyödään niin alkaahan sitä etsiä suojaa. Ja jossain vaiheessa alkaa pelätä kaikkea mikä liikkuu. ja kynnys sen kun nousee. Vaikka minä pidänkin satuttamisesta niin silläkin on rajansa. Satuttaminen ei saa olla semmoista että siitä jää pitkäaikaiset jäljet ja ehkä koko loppuelämän mittaiset arvet sieluun. Muistan sen kun ensimmäisen kerran silloinen tyttöystäväni otti nyrkit avuksi kun en ehkä oikein ymmärtänyt mitä hän halusi. Siitä lähtien mun on ollut vaikea kääntää selkääni "viholliselleni". Koska pelkään hyökkäystä takaapäin. Sen vaan tuntee ilkeänä väristyksenä selkärangassa. Näitä lyöntejä voi tulla myös sanansäilällä. Se ei ehkä jätä näkyviä vammoja mutta jättää vaurioita pään sisälle. Sellaista väkivaltaa vaan on todella vaikea kitkeä parisuhteesta muutoin kuin eroamalla.
Pidä periaatteesi ja toimi niiden mukaan Raippa. Varmasti löytyy vielä se joku, joka ymmärtää niiden päälle
Ei kannata enään. Ihmiset ovat muuttuneet niin hankaliksi, että nykytietämyksen mukaan vain esine on suositeltava kumppani ihmiselle.
...ainakin kärsivällisyys paranee jos ex-vaimoa puikotetaan siinä viereisessä huoneessa ja arjessa pitää kuitenkin tulla toimeen
Lainaus käyttäjältä: Pimentola - 20.01.2016, 08:36...ainakin kärsivällisyys paranee jos ex-vaimoa puikotetaan siinä viereisessä huoneessa ja arjessa pitää kuitenkin tulla toimeen Ot.. Väittäsin että itse olen ammentanut paljon aikoinaan kimppa-ym. sessioista -"kuinka toiset miehet panee".. En tiedä millainen tietotaso "keskivertomiehellä" on aiheesta.. Luulen että monet naiset voisivat valaista miehiään.. Harmi että aihe tuntuu monille olevan tabu.. Eikä moni nainen voi/halua sanoa rakkaalleen -btw. " olet listani 142 hoito..." esm."Vakipanolle" lol -ehdoton kyllä! Itse haluan vain sen yhden paketin josta löytymän ne kaikki puolet.. En voisi kuvitella kovin pitkään olevani yhdessä naisen kanssa joka tyydyttäisi vain tarpeita "sieltä täältä" ajatus etsiä osasia polysti on täysin skitsofreeninen - Se on aina ollut "kokopaketti" tai sit ei mitään.Ja ehdoton YES -sille kolmannelle kämpälle joka jaetaan yhdessä.
Tossa kun juttelin yhden sossutantan kanssa, kun siitä että naiset eivät tarvitse miehiä, mutta eivät ymmärrä oman narsistisen ajatus maailman takaa sitä, että lapset tarvitsevat isänsä.
Ja sama tilanne kuin NG:llä yllä. Silti yritän ajatella ja pitää käytännössä miehiä naisten kanssa tasa-arvoisina, ja myös haluan kyetä suhtautumaan miehiin yksilöinä, en sukupuolensa edustajina siitos, seksi yms ominaisuuksineen (en laittanut sitä taloudellisen tuen ja perheen pään rooli tähän kun sellaisia ei omalla kohdalla ole pahemmin hyvinä esimerkkeinä näkynyt, vaikka varmaan sellaisiakin miehiä on olemassa).
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 21.01.2016, 08:19Ja sama tilanne kuin NG:llä yllä. Silti yritän ajatella ja pitää käytännössä miehiä naisten kanssa tasa-arvoisina, ja myös haluan kyetä suhtautumaan miehiin yksilöinä, en sukupuolensa edustajina siitos, seksi yms ominaisuuksineen (en laittanut sitä taloudellisen tuen ja perheen pään rooli tähän kun sellaisia ei omalla kohdalla ole pahemmin hyvinä esimerkkeinä näkynyt, vaikka varmaan sellaisiakin miehiä on olemassa).Ja nykyaikana mielestäni tuo "perheen pää" -ajattelu on jo todella vanhanaikaistakin. Vaikka naisen euro taitaa edelleenkin olla 80 senttiä, niin siitä huolimatta on myös perheitä, joissa nainen tienaa huomattavasti enemmän kuin puolisonsa. Mielestäni varsin ilahduttavaa tietää, että on myös perheitä, joissa ikäänkuin taloudellisen vetovastuun on ottanut nainen ja joissa mies huolehtii mielellään kodista ja lapsista. Onneksi lainsäädäntö on myös mahdollistanut tasa-arvoisemmat mahdollisuudet perhevapaiden jakamiseen.
Lainaus käyttäjältä: NaughtyGorgeous - 21.01.2016, 08:27Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 21.01.2016, 08:19Ja sama tilanne kuin NG:llä yllä. Silti yritän ajatella ja pitää käytännössä miehiä naisten kanssa tasa-arvoisina, ja myös haluan kyetä suhtautumaan miehiin yksilöinä, en sukupuolensa edustajina siitos, seksi yms ominaisuuksineen (en laittanut sitä taloudellisen tuen ja perheen pään rooli tähän kun sellaisia ei omalla kohdalla ole pahemmin hyvinä esimerkkeinä näkynyt, vaikka varmaan sellaisiakin miehiä on olemassa).Ja nykyaikana mielestäni tuo "perheen pää" -ajattelu on jo todella vanhanaikaistakin. Vaikka naisen euro taitaa edelleenkin olla 80 senttiä, niin siitä huolimatta on myös perheitä, joissa nainen tienaa huomattavasti enemmän kuin puolisonsa. Mielestäni varsin ilahduttavaa tietää, että on myös perheitä, joissa ikäänkuin taloudellisen vetovastuun on ottanut nainen ja joissa mies huolehtii mielellään kodista ja lapsista. Onneksi lainsäädäntö on myös mahdollistanut tasa-arvoisemmat mahdollisuudet perhevapaiden jakamiseen.Erittäin samaa mieltä. Meillä oli niin että mies oli kotona minä välttämättämän ajan lasten synnyttyä kotona ja taas takaisin töissä.
Lainaus käyttäjältä: Guide-Master - 21.01.2016, 07:56Tossa kun juttelin yhden sossutantan kanssa, kun siitä että naiset eivät tarvitse miehiä, mutta eivät ymmärrä oman narsistisen ajatus maailman takaa sitä, että lapset tarvitsevat isänsä.Tähän väliin vähän off-topic -pointti, mutta minusta olisi ainakin kasvanut huomattavasti mielenterveydellisesti terveempi ilman isää, kuin isän kanssa. Tästä lausunnosta huolimatta en kuitenkaan leimaa kaikkia miehiä kykenemättömäksi olemaan hyviä ja rakastavia vanhempia.
Lainaus käyttäjältä: NaughtyGorgeous - 21.01.2016, 08:14Lainaus käyttäjältä: Guide-Master - 21.01.2016, 07:56Tossa kun juttelin yhden sossutantan kanssa, kun siitä että naiset eivät tarvitse miehiä, mutta eivät ymmärrä oman narsistisen ajatus maailman takaa sitä, että lapset tarvitsevat isänsä.Tähän väliin vähän off-topic -pointti, mutta minusta olisi ainakin kasvanut huomattavasti mielenterveydellisesti terveempi ilman isää, kuin isän kanssa. Tästä lausunnosta huolimatta en kuitenkaan leimaa kaikkia miehiä kykenemättömäksi olemaan hyviä ja rakastavia vanhempia.Kuinka monesta lapsesta kasvaa terveempiä ilman äitiään, sillä eikö monella sarjamurhaajalla ole juuri huono äitisuhde☺