Kuinka tärkeää seksi (=paneminen) on kinkyille?

[Awkward]

Yleispervona sanoisin, että paneminen on vanhanaikaista. Sitä harrastettiin nuoruusvuosina baarielämässä, kun kaikki mikä kaatui kelpasi.

Kokonaisvaltainen kokemus on tärkeämpi.

[Amynsomnia]

Mulle seksi on HYVIN tärkeää. Yksi iso osa elämää mulle. En pystyisi enä kyllä edes haluaisi olla ilman sitä.
Kaipaan ja janoan sitä kokoajan mutta ongelma on siinä kun sattuu olemaan tavallista halukkaampi ja kyltymättömämpi nainen.
Ei löydy sellaista seuraa joka olisi samalla viivalla tässä asiassa mun kanssa.
Itselleni ihanne olisi monta kertaa päivässä jokaisena viikonpäivänä jatkumona. Oih..

[submit]

On törkeän tärkeää MULLE 

Kiva, kirjoitin pitkähkösti muutakin, mutta käytin luurin hymiöitä, niin tää jätti koko niitä sisältävän tekstin julkaisematta.

Tässä tämä Perhosen aloitusviesti vielä:

"Täällä on jo käsitelty sitä, kuuluuko paneminen sessioihin ja BDSM:ään, mutta mua kiinnostaa se, kuinka tärkeä asia se paneminen on kinkyille, oli sitten suhteessa tai sinkku ovat olennaisinta kinkymaailmassa, oli sitten suhteessa tai ei, mutta jos miettii ihan vain tavallista panemista, oli se sitten sessiossa tapahtuvaa tai session ulkopuolella tai on se sitten kinky tai vaniljaseksiä, niin kuinka tärkeää se on? Voisitteko olla esimerkiksi parisuhteessa, jossa olisi kyllä sessiointia, mutta itse paneminen olisi vähäistä tai sitä ei olisi ollenkaan? En tosin tiedä kuinka mahdollista edellä oleva olisi, mutta kuitenkin. Tai jos on sinkku, kuinka usein kaipaatte ihan vain pelkkää panemista? Mitä itse paneminen merkitsee kinkylle, joka saa panemisen lisäksi kaikkea muutakin kaupan päälle?"

Jatketaas siis, koska edellinen viestini hävisi lähes kokonaan bittiavaruuteen.

Vaikka ilmoitinkin että paneminen on tärkeää minulle, se on sitä vain jos vastapuolena on henkilö, jota rakastan tai ainakin voisin kuvitella rakastavani - ihan suhteen alkuvaiheessa kun ei aina tiedä, minkälaisiin uomiin suhde asettuu tai muodostuuko pitkäaikaista suhdetta ylipäätään. Panemiseen sinänsä, vaikea saada intohimoista otetta, jos ko. henkilöön ei ole jotain aivan erityistä tunnetta. En siis pane panemisen takia, vaikka olisin kuinka puutteessa, mielummin runkkaan. Eli sinkkuna ollessa mulla ei yleensä ole panoseksiä. S/M -sessiota (ilman sitä panemista) voi olla. Sitä paitsi kaikkien kanssa panoseksi ei vain synkkaa yhtä hyvin. Mun intohimoisin panokumppani on ollut vaniljainen himonussija, mutta siitä sitten jäi puuttumaan se D/s -aspekti, joten suhde kaatui osin siihen, kestettyään jokusen vuoden.

Edellinen ei sisällä arvolatausta siihen, mikä on oikein tai väärin. Itselle toimii.

Jos pitäisi valita suhde, jossa paljon vaniljaseksiä, eikä juuri lainkaan BDSM-juttuja tahi hyvä D/s -suhde vähällä panemisella, valitsisin jälkimmäisen.

Tosin ajattelen nykyään, että vakituisen parisuhteen muodostumiseen vaikuttaa enemmän muut asiat kuin BDSM-suuntaus, ihan jo senkin takia, että kohderyhmässä on niin vähän populaa, joten ei kannata olla liian valikoiva. Elämä on kompromisseja. Ainakin mulle.

[piNaNas]

Omien kumppanien kans paneminen noin niinkun penetraation merkityksessä on kyllä mulle tärkeä asia. Haluan tuntea rakkaani ulkoa ja sisältä. Tää onkin mulle jollain tavalla kans sellain henkinen juttu. Vaniljastakin nautin hyvinä päivinä kunhan on oikean ihmisen kanssa.
En tiedä mikä siinä panemisessa on niin kiehtovaa, kun laukeaminen ja tyydytys tulee usein kombinaationa erilaisista asioista, eikä siihen penetraatio usein edes liity yhtään mitenkään.
Silti suurin osa seksileluistani on erilaisia penetraatiovälineitä, joten valehtelisin jos sanoisin, ettei se olisi mulle tärkeää.

Toisaalta on kans tärkeää saada nauttia seksuaalisuudestaan ilman genitaali-eritteiden kanssa puljaamista. Voin keskittyä eritavalla ja erilaisiin asioihin.

[Raippa]

Jos mies vain sessioisi, eikä ottaisi minua välillä, voisi vaikka joutua käyttämään oman käden oikeutta (oikeudet ne on subillakin)!

Tuo oman käden oikeuskin on pois otettavissa ja siihen on erinomainen tapakin. Siveyslukitus.

[jorma.tulivasara]

Mulle olennaisin asia parisuhteessa ja seksissä on ollut se, että vastapuoli hyväksyy mut sellaisena kuin mä olen - jo pelkästään siksikin, että mulla on helvetisti kaikenlaisia mieltymyksiä, mitkä saa tavallisen vaniljaatikon voimaan lähinnä pahoin ja elämä on aivan liian lyhyt siihen, että olisin sellaisen ihmisen kanssa kimpassa, jolta joutuisin salaamaan "tätä puolta" itsestäni. Siksi lainausmerkeissä, koska mulle kinkyily ei oo jotain, mitä harrastan vaan se on jotain, mitä mä olen.

Mulle ei oo tärkeää se, että onko mun kumppanilla välttämättä juuri samanlaisia mieltymyksiä kuin mulla tai onko sillä omituisia mieltymyksiä ollenkaan. Millaista seksiä sitten kenenkin kanssa harrastaa, riippuu aivan siitä, että miltä osin kahden seksuaalisen ihmisen mieltymyksien rajapinnat kohtaa. Jos tahdon, että kumppanini hyväksyy mut sellaisena kuin olen, pitää mun myöskin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Jos ei huvita muuta kuin pikkasen nusasta saunan jälkeen pimeessä makuuhuoneessa visusti peiton alla lähetyssaarnaaja-asennossa, sekin voi olla hyvinkin tyydyttävää molemmille osapuolille. Seksi kun on muutakin kuin penetraatiota ja orgasmien saamista, se on samanlaista hellyyttä kuin kädestä pitäminen ja suuteleminen. Olennaista ei niinkään ole se, että mitä makuuhuoneessa tapahtuu, olennaista on se, että kemiat kohtaa ja voi luottaa toiseen. Ja kun niin tapahtuu, lähetyssaarnaajasta persefistaukseen on yllättävän lyhyt matka.

Joskus pelkkä pikapano tekee todella terää, ei sitä varten tarvitse alkaa välineitä kaivamaan esiin. Mutta jos alkais näyttämään siltä, että seksi on aina puuduttavan samanlaista ja se muuttuu leikistä joksikin, mikä vaan hoidetaan pois alta, niin kyllä mä vakavasti alkaisin harkitsemaan, että onko elämä liian lyhyt sellaisen ihmisen kanssa elämiseen. Ja useimmiten se on kyllä ollut.

Exälle kinkyinta oli se, että otettiin hänen hieromasauvansa mukaan leikkiin ja hänen kanssaan olin kyllä hyvin varma siitä, että jos mä kertoisin yhtääkään enempää, että mitä mä haluaisin hänen kanssaan itseasiassa tehdä, se ei ois antanu mulle mitään enää ikinä. Nykyisen kanssa, kun alettiin tutustumaan, otin melkosen riskin ja kerroin suoraan, et silläkin hetkellä satuin istumaan koneen ääressä vaipat jalassa. Hän ei ollut moksiskaan. Eipä mennyt sitten kauaa, kun jo kosinkin - ei sellasta naista saa pakoon päästää .

Kymmeneen vuoteen on mahtunut hyvinkin vilkkaita kausia ja välillä kuiviakin kausia. Molemmat ovat tässä matkan varrella löytäneet uusia puolia itsestään ja toisesta ja en voi sanoa, etteikö meidän seksielämä tyydyttävää olis, vaikkei hän ihan kaikkeen mukaan lähdekään, mitä ehdotan. Mikäs siinä, voin minä kinkyillä yksiksenikin, mä saan tehtyä itse itselleni todella rajuja orgasmeja tarvittaessa.

Olennaista on se, että mä voin aivan hyvin tehdä niitä vaikka hänen edessään, eikä mun tarvitse pelätä, että meidän parisuhde kriisiytyisi pelkästään sen takia. Me ei olla seksin takia yhdessä, eikä parisuhde seksin takia ole vaarassa.

Toki kuiva kausi saattaa olla viesti siitä, et parisuhteessa on nyt jotain sellasta ilmassa, mikä aiheuttaa niin voimakkaan jännitteen, että se sotkee keskinäisiä kemioita. Sen voi aiheuttaa jokin asia, mikä ei edes ole parisuhteesta kiinni. Mutta sen oon huomannu, että kun nuo kuivat kaudet jaksaa yli, seksi on sen jälkeen aivan uskomatonta, kun molemmilla alkaa taas sytyttämään.

Eli toki paneminen on tärkeää, oman seksuaalisuuden toteuttaminen kaikissa väreissä on tärkeää, hyväksytyksi tuleminen on tärkeää, mutta joskus on tärkeää malttaa olla panemattakin.

[Underworld]

Kai tuokin henkilökemioista kiinni. Suurin osa oma sessioistani sisältänyt penetraatiota, tai no toisinaan on penetroitu vain nyrkillä tai muilla apuvälineillä. En ehkä ajattele itseäni erityisen panemiskeskeisenä ihmisenä, sessiot saattaisi oll hauskaa muutenkin, mutta miksei toisaalta myös panna? 
Laukeaminen ei taas toisaalta mikään keskeinen juttu itselle, suht usein tulee jätettyä tuo osuus väliin

[Mr Glencairn]

Seksi on tärkeää. Minulle se meinaa suuseksiä tai panoja. Jos nyt sessioidaan niin lähes poikkeuksetta sitä tattia piilotetaan johonkin reikään. Enkä usko että touhuilisin naisen kanssa joka kavahtaisi ajatusta että leikkiessä hän joutuu myös tarpeeni tyydyttämään, enkä sellaisiin ole myöskään törmännyt. Minulle ainakin on siis tärkeää.

Loppukaneettina sanoisin että emmeköhän kaikki (ainakin lähes kaikki) täällä omaa hiukan normaalia korkeamman libidon ja näin ollen se seksi lienee mielessämme jatkuvasti. Olemme siis siunattuja

[cterror]

On se. Pakollista. Mun kiinnostus parisuhteisiin lopahtaa ilman panemista=laukeamista puolin ja toisin.
Sen jälkeen ollaan sitten kavereita ja siihen pätee taas ihan omat säännöt.

[Riverlady]

Mulla alkoi viime loppukesällä kuiva kausi, mitä yleensä ei mulla pimeään vuodenaikaan esiinny vaan oikeastaan päinvastoin - pimeässä ihminen nauttii pimeistä puuhista Tuntuu että menossa on jonkinlainen siirtymävaihe, tietäis vaan mihin, vai tätäkö on nyt sitten loppuelämä? Aika näyttää.

Edellisen vuodenvaihteen molemmin puolin ja keväällä olin parhaassa kinkysuhteessani, joka minun track recordillani ei ole paljon sanottu mutta kuitenkin. Jatkuvan kiihotustilani johdosta tuli harrastettua myös irtopanoja tavallista suuremmalla tarmolla. Kinkysuhde päättyi vappuna ja onneksi löysin heti seuraavana yönä, tai siis minua tuli musiikkibileissä iskemään, hyväkroppainen ja muutenkin söpö nuorisolainen. Nähtiin kesän mittaan muutama kerta, kunnes hän rupesi etsimään omanikäistään tyttökaveria, rumempikin kuin mä kelpaisi jos vain hän edes sellaisen löytäisi hehheh, huonolta näyttää Kaverilinjalle jäätiin kuitenkin. Joka tapauksessa pian tulee mulla puoli vuotta ilman sessiota tai vaniljaa täyteen muutamaa masturbaatiota lukuun ottamatta. Kun sydän ei ole mukana niin ei. Haitat tuntuvat suuremmilta kuin hetkelliset hyödyt.

Pitkäaikaisin seurustelusuhteeni / ainoa avioliittoni oli todella vähäseksinen, joka oli tärkein syy siihen että katkaisin parisuhteen. Edelleen ollaan parhaat ystäväiset, joten mitä tästä voi päätellä? Sen että kinkymielessä neutraalin ulkomuotoni takaa löytyy seksuaalisesti kaikki tai ei mitään. Toisinaan ei muuta tekiskään ja toisinaan sitten taas ei mitään. Aika bipolaarinen seksuaalisuus, jonka "maanisessa" vaiheessa tekemisen tarkka laatu riippuu siitä onko tekemisen kohde kinky vai ei. Mieluummin on.

[Masteriem]

Mulle paneminen on osa bdsm:ää, ei ehkä aivan joka kerta mutta useimmiten. bdsm ei välttämättä aina kuulu panemiseen, ihmisiä ja fiiliksiä on erilaisia. Joskus on ihana subin kanssa kanssa olla ihan hellä vanilla  Jos ei muuten niin yllättääkseen.

[Mortifer]

Laadukas seksi on mielestäni enimmäkseen paljon muuta kuin vain panemista. Naisethan ovat niin kokonaisvaltaisia olentoja, ettei pelkkä paneminen yleensä riitä heille alkuunkaan.
Ymmärrän sen oikein hyvin, koska ei se riitä minullekaan, tapoihini nimittäin kuuluu tehdä seksistä suuren luokan monipuolista taidetta, tavalla ja toisella, vaniljaa ja kinkyä sekoittamalla.

[Miriam]

Tykkään seksittömästä leikistä ja leikittömästä seksistä. Erityisen onnessani olen jos noita pääsee yhdistelemään. Tarkemmin en nyt välttämättä osaa ryhtyä erittelemään. Kummastakaan en luopuisi. Vaikka vaniljaseksi on useimmiten kokemukseni mukaan ollut kyllä tylsää.

Niin ja siis: En erottele toisistaan seksiä ja panemista. Mun kielenkäytössä ne on pitkälti synonyymejä. Ja molemmat voivat siis viitata muuhunkin kuin vain penetraatioon.

[Masturborg]

Vaniljasuhteessa ollessani paneminen tuntui usein enemmän työltä kuin huvilta. Osasyynä tähän oli varmaan naisen itseäni tuplasti korkeampi libido ja minun miellyttämisenhalustani johtuva kyvyttömyys kieltäytyä mistään. Nyt parin seksittömän kuukauden jälkeen tosin panettaa välillä ihan helvetisti. Ehkä se sittenkin on melko tärkeää.

[Chmlnidae]

Miriam määritteli niin hyvin että tyydynpä komppailemaan. Osaisin varmaan eritellä tarkemminkin mutten nyt tähän viitsi.