Kovasti paljon olen tätä aihetta "joutunut" miettiä tykönäni..
Eli että milloin ihminen on riittävän itsenäinen, eikä vain yksi harmaa naama mölisevässä miljaardisessa laumassa-
Voihan olla, että itsenäisyys kulminoituu siinä, kun ei ole enää yhtään vertaista ystävää esimerkiksi, on melkein ja liki erakkona-
mikäs sen suomalaisen kalastajan nimi olikaan...
Miten tämä aihe omasta mielestäni liittyy "kinkyyn"-
No vaikka siten, että kuinka kykenet elää tukehtumatta toisen ihmisen kanssa 24/7 tai ylipäätään missään suhteessa, jos et ole ikinä "itsenäistynyt", löytänyt jossain määrin omille siivillesi, hahmottanut persoonaasi ydinpiirteiltään,tietänyt, että mitä toivot,haluat tai jopa vaadit ihmisiltä ja elämältä-että siis olet sinä ite, etkä vain ulkoisten toiveiden, nimenomaan ruumiillistuma, etkä kehollistuma-
Tää on ehkä melkoinen trippi, matka itseen ja sieltä pois- kun siis koen, että jos jää vain itseensä kiinni, niin se saattaa sairastuttaa toimintakyvyttömäksi,makaamaan sairasvuoteeseen kasvot seinään päin,lopullisesti.
Tekisi mieli lainata kaikenlaisia suuria oppineita, elämän viisauksia, nykyistä tieteellistä tietoa jne., mutta en jaksa juuri nyt, ei huvita tms.
Mitä arvelet, kuinka pitkälle ihminen kykenee mennä itsenäisyyden hakemisessa tai sen välttämisessä?
Melkoinen absurdi tai ristiriitainen tilanne, imho