Exät

[Kolumnisti]

Exät…

Exät… Monella niitä on. Exät, joita kaivataan tai sitten ei. Exät, joita vihataan, rakastetaan, yritetään unohtaa tai ollaan jo unohdettu. Exät, joista ollaan ylpeitä ja exät, joiden toivotaan pysyvän unohduksissa. Exät, jotka juoruavat ja toivovat pahaa. Exät, jotka ovat hiljaa ja toivovat hyvää. Exät, jotka haluat tavata uudelleen ja toisaalta ne, joihin et halua törmätä. Exät, joita suositellaan ja exät, joista halutaan varoittaa. Exät, joiden kanssa on exä-sexiä ja exät, joiden ajattelu aiheuttaa haluttomuuden. Exät, joiden kanssa olit turvassa ja exät, jotka aiheuttivat nykyisen turvattomuuden. Exät, joilta opit hyviä asioita ja exät, joilta opit asioita, joita ihmisissä välttää.  Exät, joiden voisit ajatella olevan elämässäsi myös tulevaisuudessa ja exät, joiden poismenoa odotat.  Exät, jotka ovat huomenna jo exiä. Ja jotain tuolta väliltä. Exät.. vaniljaa, kinkyä tai jotain häilyväistä.

Seksisuhde = suhde, johon sisältyy seksuaalista kanssakäymistä. Parisuhde = suhde, johon sisältyy seksuaalista kanssakäymistä ja arkielämää tai muuta seksitöntä tekemistä. Pitkä parisuhde = suhde, johon sisältyy arkea ja joskus seksiä. Ex-suhde = suhde, johon sisältyy vihaa, raivoa, riitoja, oikeudenkäyntejä, vainoamista, panettelua, pelottelua, valehtelua, kaipausta, mustasukkaisuutta, haikeutta, haaveita, ystävyyttä, iloa, hyväntahtoisuutta, ystävyyttä, rakkautta… ja kaikkea siltä väliltä.
Ero. Raskas sana, negatiivinen, häpeällinen, paheksuva, riitaisa, tuomittava, vältettävä.. ja mitä niitä nyt onkaan. Ei pidä erota. Parisuhde on ikuinen. Ei pidä erota. Väärin.

Menen kylään exäni luo perjantaina. Exän kanssa on kivaa ja hauskaa. Hän on siivonnut asuntonsa ja hankkinut lihatonta ruokaa, vaikkei itse rajoita ruokavaliotaan. Vietämme hauskan päivän yhdessä. Ehkä se sisältää seksiä, ehkä ei. Molemmat vaihtoehdot ovat hyviä. Exältäni menen nykyisen subini luo muutamaksi päiväksi. Hän on siivonnut, vaihtanut lakanat ja hankkinut ainekset kasvisruokaan, vaikka syö normaalisti jotain ihan muuta. Kirjahyllyn takana oleva jalkalista on pyyhitty pölystä. Meillä on hauskaa yhdessä. Saatamme tavata yhteisiä tuttuja tai viettää kaiken ajan harrastaen seksiä. Kumpi vain, niin olen tyytyväinen ja iloinen. Nykyinen subini, jonka kanssa asun, viettää kotona normaalia elämää ja on iloinen kun palaan takaisin muutaman päivän kuluttua. Olen iloinen, tyytyväinen ja seesteinen. Rauhallinen ja tasainen elämä täynnä ihania ihmisiä on se mitä kaipaan ja tarvitsen.

Miksi sitten on exiä, joiden haudalle haluan paskoa, kun he vain älyävät kuolla? Missä menee pieleen, kun eron aika koittaa. Miksi ihmiset joihin olen ollut niin tyytyväinen ja joiden seurassa minulla on ollut hyvä olla muuttuvat joksikin ihan muuksi? Muuttuvatko he vai muutunko minä? Vai olenko vain kuvitellut kaiken hyvän?
Ero ei ole aina negatiivinen asia. Ero voi olla hyväksi, jos suhde ei ole sitä mitä molemmat haluavat. Ero voi olla toiselle raskas ja toiselle helpotus. Ero voi olla molemmille raskas ja silti helpotus. Ero voi olla molemmille vaikea ja jäädä kaivertamaan mieltä vuosiksi tai kunnes kuolema erottaa.

Voisiko eroaminen olla helpompaa? Voiko eroon valmistautua? Voiko erosta toipua? Voiko joku auttaa? Onko joku aina onnistunut eroamaan ystävänä? Onko sinulla ratkaisu tai ehdotus parempaan eroon?



Marimintti

[Kettu vinossa]

Eksäpohdintoja lukiessa olen iloinen, että itsellä on vain yksi exä, vaikkakin keskimääräistä hankalampi tapaus. Onneksi en ole häneen törmännyt, kun meinaa jo kadulla bongatusta kaksoisolennoistakin saada sydärin. Vielä, kun saisi hänen kaikki itseäni koskevat nettikirjoitukset pois netistä, niin maailma olisi helpompi paikka elää.


Ja ei, en paskoisi yhdenkään hankalan eksän haudalle, sillä eritesession pitää aina olla palkinto eikä rangaistus.  Toisaalta, kyllä sitä katsottaisiin vinoon myös, jos kävisin oikein hyvän ihmisen haudalle vetämässä sessiot...

[hiz]

Exät ovat hyvästä. Ellei ole ainakin yksi huono exä, niin on vaikeata osata kunnolla arvostaa sitä mitä nykyinen suhde antaa. Ja ellei ole yhtä hyvää exää niin ehkä ei laita seuraavalle rimaa tarpeeksi korkealle. Jokaisesta kokemuksesta oppii jotain.

[Blondie77]

Omasta puolesta en voi sanoa muuta kuin, että en ole siltojen polttelija missään suhteessa, olen sitten ollut jätetty tai jättäjä. En jaksa tuhlata omaa energiaa katkeruuteen vaan enemmänkin käännän nokan kohti tulevaisuutta. Jaksan varmaan hokea kyllästymiseen asti, että meillä ei ole kuin yksi elämä ja ainakaan minä en halua olla kiikkustuolissa mikään katkera ämmä joka suree menetetyn elämän tai päättyneiden suhteiden perään.

Viimeisin isompi ero on keväältä, joilloin erosin 13,5 vuoden suhteesta. Olin se jättäjä. Jättäjän asemassa varmasti "helpompaa" kun asiaa on kerennyt prosessoida päässään, vaikka kyllä se päätös on aina vaikea.. Varsinkin kun mukana on lapset. Onneksemme osasimme hoitaa exän kanssa asiat aikuismaisesti ja lapsetkin välttyivät turhalta draamalta.. Tottakai puolen vuoden aikana exä kävi kaikki tunnekirjonkaaret läpi.. Ehkä tärkeintä on olla provosoitumatta tai provosoida toista.. Kuunnella ja keskustella.. Suunnata katse tulevaisuuteen, elämää on eronkin jälkeen.

Ero ei todellakaan ole aina huono asia, jos kummallakin on huono olo suhteessa. Ainakin meidän tapauksessa toisen piti ottaa se ensimmäinen askel...

[hermit]

Erinomainen eroaja  valmistelee eronsa huolellisesti eikä ryhdy spontaaneihin primitiivireaktioihin. Näin säästyy rahaa ja hermoja. Eron toinen osapuoli kannattaa valmistaa puhumalla etukäteen, joko vihjailemalla leikkisästi : "Mitäs jos erottaisiin...?" tai sitten vähän hermostuneena : "Vittu mä sulle riitä...erotaan sitten...". Onhan toki muitakin käteviä lausahduksia, riippuen vastapuolen kulloisestakin viestinvastaanottokyvystä. Jokusen kerran kun tätä on toistunut, niin vastapuolikin on luultavasti ainakin hieman miettinyt mahdollisen erotilanteen seurauksia ja kenties jopa valmistautunut siihen.

Monesti taitaa olla kuitenkin niin, että ero tulee jostain yksittäisestä tapahtumasta, esim. päihteiden  käytöstä ja siitä
seuranneesta pahoinpitelystä tai muusta brutaalista teosta. Oma lukunsahan on parisuhteessa tapahtuva pettäminen, josta jäädään kiinni. Siinähän sitten ajattele asioita järkevästi...(Kannattaisi tästä aiheesta lukea Annikki Kaikkosen väitöskirja)

Jos parisuhteesta on jälkikasvua, niin asiat mutkistuvat toiseen potenssiin. Tai ainakin pitäsi, sillä heppoisin perustein eroa ei omasta mielestäni voi perustella. Ikäväkseni tunnen joitakin pariskuntia, joiden eron syyt ovat helvetin itsekkäitä. Lasten ikä/ymmärrystaso toki vaikuttaa eron aiheuttamiin traumoihin. Ja yhteishuoltajuuden sopiminen.

Parisuhteen sinetöimisen yhteydessä pitäisi enemmän käsitellä myöskin mahdollista erotilannetta. Olikohan se 40 % parisuhteista päättyy eroon...? Siinäpä miettimistä liiton sinetöijille....

Tämä oli vain putkiaivoilla varustetun hermitin jouluähkyssä kirjoittama  vastaus alkuperäiseen kysymykseen....(mikä se oli se kysymys?)

[Pulseproto]

Parisuhteen sinetöimisen yhteydessä pitäisi enemmän käsitellä myöskin mahdollista erotilannetta. Olikohan se 40 % parisuhteista päättyy eroon...? Siinäpä miettimistä liiton sinetöijille....

Jo vuonna 2002 julkaistun tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan jossa selvitettiin sekä ennen vuotta 1975 että sen jälkeen solmittuja avioliittoja - suomessa eroon päättyi 51%.
Samaisessa tutkimuksessa todettiin että avo- ja muut seurustelusuhteet päättyivät n. 30%  useammin eroon kuin papin aameneen perustuvat.

[KalvinK]

Motto: Tulevat exät kannattaa valita huolella.

[hermit]

Omista avo- ja parisuhteistani vain 800 % on tähän mennessä päättynyt eroon.

[chilinen]

Kalvinilla on hyvä pointti. Harva muutenkaan aloittaa suhdetta ihan idiootin ja sopimattoman tyypin kanssa (en nyt viittaa pelkkiin älyllisiin asioihin), eli ei se exä kaikille ole se jumalattoman kamala ja hirveä olento. Ellei sitten ole alunperinkin tehnyt tyhmää valintaa, josta voi olla vastuussa vain itse. Shit happens, toisista voi paljastua ikäviä asioita ja/tai suhde kulkee väärään suuntaan. Niin vain käy, ja sitten taas ei, eli elämä vie ihan eri suuntiin. En yleistäisi, koska jokaisen takana on jokin tarina, joka alunperin toi yhteen, ja sitten taas on niitä painajaisia, jotka toivottavasti opettavat valitsemaan toisin.

[Ailouna]

Kyllähän se niin vähän on, että kaikki osaavat olla hurmaavia ja miellyttäviä halutessaan. Jos parhaiden puolien pohjalta parisuhdetta rakentaa, sopivia olisi runsaasti. Ja ihastuksissaan ihminen yleensä haluaa/kykenee näkemään vain ne toisen parhaat puolet. Mutta niiden huonojenkin puolien kanssa pitäisi tulla toimeen ja niitähän näkee runsaasti etenkin siinä vaiheessa kun jotain erimielisyyttä on tullut, suhde on päättymässä tai jo ohi.

Jos ne huonot puolet ja toisen käytös ja puheet silloin, kun kaikki ei olekaan pelkkää auringonpaistetta, tuntuvat sietämättömiltä, ehkä parempi olla sellaista suhdetta rakentamatta. Nimittäin mitä kauemmin on oltu yhdessä, sen paremmin toisiaan tunnetaan ja sitä enemmän on sitten riidan sattuessa niitä asioita, joilla toista henkisesti lyödä. Toki meitä on monenmoisia, mutta harvemmat kuitenkaan ovat teflonista, mihin mikään ei tartu.

[DareDoll]

Täytynee tunnustaa että oon ihan sysipaska valitsemaan exiäni!

[hermit]

Lupaan olla valitsematta tulevia exiäni...

[Warguess]

Lainaus Ailounalta
"Jos ne huonot puolet ja toisen käytös ja puheet silloin, kun kaikki ei olekaan pelkkää auringonpaistetta, tuntuvat sietämättömiltä, ehkä parempi olla sellaista suhdetta rakentamatta. Nimittäin mitä kauemmin on oltu yhdessä, sen paremmin toisiaan tunnetaan ja sitä enemmän on sitten riidan sattuessa niitä asioita, joilla toista henkisesti lyödä."

Tämäpä on joskus se liima, joka pitää väkisin kiinni. Sitä pelkää ja häpeää liikaa mahdollisia seurauksia, irrottautuakseen huonosta suhteesta/liitosta, joka saattaa olla pitkä, on lapsia, yhteisiä bisneksiä ja omaisuutta. Liikaa jakamista ja eriteltävää, kuten joskus joku minulle sanoi.

Samaan syyllistyin itsekin vuosia, kunnes mitta tuli niin täyteen ja muuta vaihtoehtoa en nähnyt eloonjäämiselle, kuin eron. Mahdollisimman pikaisen ja rajun.
Siinä ei ehtinyt exä kissaa sanoa, kun tein asiani selväksi. Tämän tajusin itsekin vasta jälkikäteen. Olisi sen voinut ehkä hienovaraisemminkin tehdä, mutta tehty mikä tehty. Vain lopputulos oli minulle tärkein ja on yhä. Viis rahanmenosta tai muusta sellaisesta. Jos se liitto olisi vielä jatkunut, jompikumpi meistä olisi lähtenyt siitä puupalttoossa.
Eroissa on se vaikeaa, kun yleensä eroavat ovat niin kovin eri kohdassa eroa omilla puolillaan. Tunteet ja tunnekuohut vaikeuttavat objektiivista suhtautumista asioiden hoitoon. Lapset kipuilevat herkästi ja tuovat omat haasteensa omilla mielipiteillään.

Tällä hetkellä exän kanssa ollaan jonkinlaisissa puheväleissä. Tosin minä haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä, hän taas tuntuu keksivän yhtä sun toista pikkuasiaa, jotta ottaisi yhteyttä.
Onneksi puhelimeen vastaaminen on vapaaehtoista vieläkin.
Jouluna yllätin itseni ajatuksesta, että olisin exän pyytänyt aattona syömään meille. Mutta se oli vaan ohimenevä ajatus.
Jotenkin ajattelin, että se olisi voinut olla lapsille mukava(?) yhteinen hetki. Kaikki keskenään sana ruokapöydän äärellä rauhassa syömässä.
Tarkemmin asiaa ajateltuani totesin, että vielä ei ole sellaisen aika.

Päivä kerrallaan, tunti kerrallaan, eteenpäin mennen.
Onneksi on rakkaita tukemassa ja ottamassa kiinni, jos vielä kaadun

Se on selvää, että suhteissani, en enää suostu vapaaehtoisesti ihan mihin vaan, koska toinen niin haluaa.
Enää en ole niin helposti ohjailtavissa ja harhautettavissa, jotta menettäisin itseni uudestaan.
Tietty ylivarovaisuus on nyt läsnä, enkä osaa heittäytyä helpolla, mutta niin elämä opetti.



 

[Tkuisäntä]

Lainaus Warquessilta:

"Tämäpä on joskus se liima, joka pitää väkisin kiinni. Sitä pelkää ja häpeää liikaa mahdollisia seurauksia, irrottautuakseen huonosta suhteesta/liitosta, joka saattaa olla pitkä, on lapsia, yhteisiä bisneksiä ja omaisuutta. Liikaa jakamista ja eriteltävää, kuten joskus joku minulle sanoi."

Tuossa kulminoituu virhe, jonka itse tein. Vuodesta toiseen sinnittelyä kaikenlaisilla tekosyillä. Todellinen syy suhteessa jatkamiseen oli muutoksen pelko, joka on helppo naamioida lasten, talouden, omaisuuden sun muiden syiden avulla.

Kun tekosyiden avulla jatkaa suhdetta liian pitkään, tulee mitta täyteen äkillisesti ja reaktio on lopulta raju. Itse varoitin toistuvasti, että jos asiat ei muutu, niin mä lähden. Eivät muuttuneet, ja siipan yllätykseksi korjasin kamani ja lähdin. Kuulemma tosiaan ihan yllättäen. Parisuhdeterapeutti nosti kädet pystyyn ekan viiden minuutin jälkeen, joten eipä tuossa ollut paljoa ulkopuolisenkaan silmissä taputtelemista:-)

Kysymys on loppupelistä arvoista: mitkä ovat ne arvot, joille perustaa elämän ja nimenomaan hyvän elämän. Siis ne arvot, jotka ohjaavat päätöksiä, jotka vanhempana koskevat väistämättä myös lapsia. Talouden pitää palvella omaa jaksamista ja kykyä välittää toisista. Aikuisten etu on loppupelistä lasten etu. Omaisuudesta ei ole iloa, jos tuupertuu vitutukseen ennen aikojaan. Oikeastaan kun kaikki epäoleellinen menee, niin jäljelle jää se oleellinen.

Jälkikäteen ajatellen ero oli ainoa oikea vaihtoehto. Se vain olisi pitänyt ottaa viisi vuotta aikaisemmin, koska tuolloin asiat olisivat olleet vähemmän kärjistyneitä ja ero ehkä helpompi. Huvittavaa on, että lähipiirissä ero oli helpotus. Totta kait lapset ja muut oireilivat ja eksä oli osapuilleen psykoosissa, mutta tuosta toivuttuaan vaikuttaa hänkin tyytyväiseltä elämäänsä.

Olen tyytyväinen itseeni siitä, että repäisin kuvion tuhannen hajalle. Pystyin olemaan se aikuinen, joka kantoi vastuun ja otti kiltisti niin lasten kuin eksänkin raivon vastaan. Vastaamalla vain ymmärryksellä ja tukemisella, vaikka välillä olisi tehnyt mieli kyllä reagoida aivan toisin. Männyn hakkaaminen metsässä helpotti kummasti. Toki itsekin oli kovilla, mutta tuo ymmärtäminen on palkinnut erityisesti lasten kautta. En ole sanonut pahaa sanaa eksästä ja lapset tajusivat lopulta, että rauhallinen ja harkitseva mies on loppupelistä turvallinen ja ok isukki.

Avioliiton jälkeinen avoliitto puolestaan päättyi siihen, että eksä poltti osan tavaroistani näyttävänä kokkona, mutta se on ihan eri tarina:-) Intohimoista menoa loppuun saakka. Aivan mahtavaa, vaikka sen fikuksen olisin toivonut säästyvän:-)

J

[Chmlnidae]

Heh, Tkuisäntä kirjoitti kuin omasta elämästäni. On tosin ollut kohtia kun on meinannut usko ja jaksaminen siihen omaan arvostelukykyyn ja valintoihin olla hiuskarvan varassa. Lopulta aina kuitenkin ollut tyytyväinen ettei ole luovuttanut ja sulkenut korviaan itseltään.

Mutta on plakkarissa yksi exä johon en erityisesti välitä törmätä. Hän kilahti toooosiiii pahasti. Enkä edes väitä olevani täysin syytön asiaan. Huomioni oli vähän toisaalla, eli en tahallisesti toiminut "väärin", en vain enää osannut korjata tilannetta kun se räjähti silmille, ja aiemmin en ollut tajunnut missä mennään, ne pienet vihjeet eivät saaneet riittävästi huomiotani. En edes ammattiavun kanssa kyennyt ratkaisemaan tilannetta. Sen siitä oppi ettei ehkä pidä hengailla suhteissa jos ei ole niihin aikaa ja energiaa ihan aidosti.