Ajatuksia miiteistä vol. 1

[Neiti Heinänen]

"En mä varmaan sais siitä edes mitään."

"Mitä jos siellä on mun naapuri?"

"Mä voin ihan hyvin olla kinky ja silti olla tulematta miittiin."

Kaikki edellä luetellut väittävät voivat olla täysiä tosia. Osa jopa omasta suustani lausuttuja reilu vuosi sitten marraskuussa kun luin toisesta Oulussa järjestetystä miitistä. Silti jostain syystä sisälläni syttyi pieni mielenkiinnon liekki, joka lopulta avasi sellaisen oven elämässäni ettei olisi voinut edes uskoa. Vaikkakin kyseisestä tapahtumasta on kulunut vain se vuosi, sen aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Tokikin kun nyt on tullut aktiivimiittaajana sekä OuSM hallituksen jäsenenä oltua paljon kinky-piireissä, olen saanut kunnian vaihtaa viestejä paikallisten/lähellä asuvien uusien kinkyjen kanssa jotka pohtivat paljon kannattaako osallistua kinkyyden sosiaaliseen puoleen. "Kaapissa" ollessa seuran tarve on kuitenkin olemassa ihan kuin meillä muillakin jotka olemme sieltä tulleet ulos. Sitten pohditaan miksei kukaan vastaa mun deitti-ilmoon? No ei kai vastaakaan, kun kukaan ei edes tunne sinua. Ja mitä sitten jos se naapuri on siellä. Ihan samassa veneessähän te olette- mikäli sinä et juorua hänestä, tuskin hänkään sinusta. Hiljalleen jokainen oppii tämä genren anonymiteetti säännöt jotka tulevat tutuiksi viimeistään bileissä.

Itse olen saanut miiteistä läjän hyviä ystäviä joita ilman tuntuu nykyään orvolta olla, tunteen sille että olen oikeassa paikassa eikä minun tarvitse häpeillä sitä mitä oikeasti olen. Olen saanut valtavasti uusia kokemuksia, sekä kipeitä että suloisia. Olen oppinut, kasvanut ja ehkä jopa oppinut olemaan hetken hiljaa kun joku toinen puhuu. Silti minun matkani tässä kinkyyden landiassa on vielä kesken- ja vaatii teiltä sitä että jaksatte tulla ja viettää kanssani aikaa sen tunnin pari joka keskiviikko. Minä tarvitsen teitä kokeakseni itseni ehyeksi.

On oltava rohkea, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut että pärjää miiteissä. Ja vitut, sanon minä. Meidän porukassa on esimerkkejä sellaisista ihmisitä jotka ovat voittaneen pelkonsa edes sentin verran ja uskaltaneet istua samaan pöytään. Kaikki on sallittua, jopa se hiljaa nurkassa istuminen- Jokainen osallistuu omalla tavallaan ja persoonallaan.
Miiteissä on dominoivia, alistuvia, daddyjä, pikkusia ja Villejä- kaikkia ihania erilaisia persoonia jotka ruokkivat toinen toisiaan. On hyvä vaihtaa kuulumisia, kokemuksia ja fiiliksiä siitä miten tämä meitä niin erilaisia, eri ikäisiä ja tyylisiä ihmisiä yhdistävä asia vaikuttaa jokaisen elämässä. Se rikkaus ja tieto jota voimme toisillemme tarjota takaa uskomattomia ja ainakin minulle ikimuistoisia keskuteluita aiheesta kuin aiheesta.

On siis turhaa kadehtia sitä mitä tuolla on ja minulla ei. Siihen saat kuluttaa vaikka koko loppu elämäsi mikäli haluat. Sinä joka vielä mietit, pakoilet tai emmit. Tule istumaan kanssani miittiin Oulussa, Cafe&bar roosteriin, alakertaan ja sinne kuuluisaan peräpöytään Keskiviikkona 16.12 klo 18.00 alkaen. Mä haluan tavata juuri sinut. Jos mietit mistä tunnistaa sen peräpöydän seurueen niin tule siihen ja kysy rohkeasti, että ollaanko me baarin porukkaa? Jos sua katsellaan kummasti niin oot väärässä pöydässä. Ja jos sinulle hymyillään- Olet tullut kotiin.

Teitä kaikkia vielä ainakin kerran kutsuen

Neiti Heinänen
Tiedottaja OuSM

[tiikki]

Mainio kirjoitus.

[heinrich]

 :cheer:

[Bittersweet]

Olipa ihastuttava kirjoitus 

[hihaton]

Hienosti kirjoitettu! Harmi. etten pääse itse paikalle, mutta onpa ainakin hyvä tilaisuus juoruta mun pervoiluista. Pitäkää hauskaa!

[Draugo]

En nyt taida kuitenkaan... on vähän pitkä matka Tampereelta.

[Pippi Longstocking]

Mut Heinis sun kaa miiteissä onki kivaa 

[mr Kalle]

Höh!

Muuten tulis, mut kuukausi miitin pitopaikka (Oulun Setan toimisto) muuttaa samaan aikaan.

Mut jos homma saadaan jonkinlaiseen kuntoon, voin ehkä loppuillasta piipahtaa...

[iltatähti]

On aikalailla justiinsa meikäläisen päästä tällä hetkellä. Hirveän utelias olo, mutta entä jos joku näkee? Entä jos siellä on joku tuttu? Entä jos siellä _ei_ oo kettään tuttua? Entä jos ne syö minut (purematta)? Ja vaikka itestä tuntuu hirveän erikoiselta ja tuntuu, että otassa lukee isoilla kirjaimilla kaikki, mitä aattelee, nii tuskin kukkaan ulkopuolinen kiinnittää mittään huomiota meikäläiseen. Ja jos kiinnittääki, niin tuskimpa sitä muistelee kuukausien jälkeen, että ai niin, se yks tyyppi meni sinne tapaamaan niitä muita tyyppejä. Ja mikä on pahinta, mitä vois tapahtua? Todennäkösesti vaan tapaan joukon loistavia tyyppejä, joitten kans on kiva viettää iltaa. Mutta se eka kerta on aina eka kerta. Ja jos minussa ei ole sen vertaa naista, että kävisin ees yhessä keksiviikkomiitissä, nii sitte voinki ihan huoleti suksia suoraan sinne, missä pippuri kasvaa. (Tässä välissä on hyvä todeta, että onneksi nyt ennen ja jälkeen joulun on aikataulut ihan täynnä, ettei millään kykene). Joten jos teillä on loppiaisena miitti niin tulen paikalle (tai vaihtoehtoisesti alan ettimään sopivia pippureita kasvatettavaksi).

 

[Dominatrix]

Hei,
Espoossa on ainakin niin, että miittiin tulee porukkaa aikaisessa vaiheessa, joten uuden kannattaa tulla heti alkuun, niin voi rauhassa keskustella. Tai sitten voi tehdä niin, että sopii jonkun paikalle tulijan kanssa, että näkee paikassa aiemmin, niin sitten konkari voi esitellä uutukaisen paikalla olijoille. Jokaisella meillä on se eka kerta miitissä. Eikä kukaan ole ymmärtääkseni tähän mennessä ollut pahoillaan, että miitteihin on tullut. Joten rohkeasti vain mukaan. Eka kerta jännittää, mutta sitten on jo helpompaa.
Dominatrix
ps. Ja ei, minä en ole tulossa Oulun miittiin. Vähän liikaa tuota välimatkaa...

[Ariette]

Mää muistan miten mua jännitti tulla ensimmäiseen miittiin, mutta onneksi oli hyvä ystävä jota saatoin silloin käyttää turvakilpenä. Ja entäs sitten se ensimmäinen miitti ilman tätä ystävää!? Se se vasta oli pelottavaa! Vaan kyllä on kannattanut uskaltaa, oon saanu ihan älyttömästi uusia upeita tuttavuuksia ja kokemuksia omaan elämääni! Nyt en vaihtaisi joka keskiviikkoisia miittejä enää mihinkään muuhun tekemiseen ellei ole ihan pakko

[nuoripoika97]

Oon nytten jonkin aikaa lueskellut näitä foorumeita ja mietiskelly. Miiteistäkin olen jotain juttuja lueskellut. Juurikin noita yllämainittuja asioita olen miettinyt. Ehkä jonnekkin uskaltaudun vielä joku kaunis päivä tulla. Asiasta vaikeeta tekee kun nää piirit on mulle täysin uusi asia ja lisäksi tuntuu että oon tällä foorumilla se kaikkein nuorin Katotaako minuu sit et mikä perkeleen kakara tää oikein on 

[Neiti Heinänen]

Oon nytten jonkin aikaa lueskellut näitä foorumeita ja mietiskelly. Miiteistäkin olen jotain juttuja lueskellut. Juurikin noita yllämainittuja asioita olen miettinyt. Ehkä jonnekkin uskaltaudun vielä joku kaunis päivä tulla. Asiasta vaikeeta tekee kun nää piirit on mulle täysin uusi asia ja lisäksi tuntuu että oon tällä foorumilla se kaikkein nuorin Katotaako minuu sit et mikä perkeleen kakara tää oikein on 

Ei, miittiin on tietty jokainen täysi-ikäinen täysin tervetullut koska ollaan baarissa niin ihan senkin vuoksi. Ja ihan  alusta asti on aina ollut joka 18-19 vuotias mukana joten, mukaan vaan. Ei meillä tuomita.

[Demdem]

Oon nytten jonkin aikaa lueskellut näitä foorumeita ja mietiskelly. Miiteistäkin olen jotain juttuja lueskellut. Juurikin noita yllämainittuja asioita olen miettinyt. Ehkä jonnekkin uskaltaudun vielä joku kaunis päivä tulla. Asiasta vaikeeta tekee kun nää piirit on mulle täysin uusi asia ja lisäksi tuntuu että oon tällä foorumilla se kaikkein nuorin Katotaako minuu sit et mikä perkeleen kakara tää oikein on 

Yleensä porukka on ottanut hyvin vastaan ihmiset. Ei ole häpeä olla uusi piireissä ja kaikki pitää aloittaa joskus. Oma henkilökohtainen kokemus aihepiiristä on aika vähäistä ja suurimmaksi osaksi kokemukset sioittuvat tälle vuodelle. Itsellä on ollut aijemmin lähinnä kiinostusta aihepiiriin koska ei ollut kenen kanssa toteuttaa asioita. Lisäksi kun tutustuin miittiporukkaan, niin on tullut ideoita aiheeseen mitä ei ollut itse ajatellut aijemmin. Miitit ovat täynnä ihania ihmisiä (tai  miksi heitä haluaa nyt kuvata... pervoja. ) ja on aina ilo tavata porukka yhtä uudestaan ja uudestaan

[LehA]

Tällaiselle introvertille, jolle puhuminen on kaikki kaikessa, tuli nyt pakottava tarve kommentoida tuota Neiti Heinäsen kirjoitusta toisesta näkökulmasta. Ouluun asti en ole lähdössä...

"Mitä jos siellä on mun naapuri?"

Olisi ainakin tuttua juttuseuraa, puhutaan vaikka ikkunoiden tiivistämisestä...

"Kaapissa" ollessa seuran tarve on kuitenkin olemassa ihan kuin meillä muillakin jotka olemme sieltä tulleet ulos. Sitten pohditaan miksei kukaan vastaa mun deitti-ilmoon? No ei kai vastaakaan, kun kukaan ei edes tunne sinua.

Meidän porukassa on esimerkkejä sellaisista ihmisitä jotka ovat voittaneen pelkonsa edes sentin verran ja uskaltaneet istua samaan pöytään. Kaikki on sallittua, jopa se hiljaa nurkassa istuminen- Jokainen osallistuu omalla tavallaan ja persoonallaan.

Kun ongelma on karkeasti sanoen se, että enemmän kuin neljä tuntematonta kerralla on liikaa - paitsi jos on ennestään joku tuttu puhekaverina - ja kun ei ennestään tunne ketään, niin kierre on valmis.

En tarkoita tällä sitä, että istuisin illat vain kotona tapaamatta ketään.
Mulle ei tee vaikeaa istua yksin kahvilassa tarkkailemassa vaihtuvia ohikulkijoita tai kierrellä autonäyttelyitä - kun olen vapaa menemään ja tulemaan. Tähän kategoriaan luen myös mm. Hesan viimekesäisen Bondage picnicin, johon olin lähdössä yksin, mutta satuin sairastumaan.
Vaikeuksia mulle tuottaa sekä
- istua yksin hiljaa siellä nurkassa kun muut istuvat omissa pöydissään omiin juttuihinsa uppoutuneena että
- "työntää nokkaani" outoon seuraan jonka huumorintajusta tms. mulla ei ole hajuakaan - miitti, firman saunailta (jossa satunnaisen pöytäseurueen puheenaiheet ei jaksaisi kiinnostaa pätkääkään) jne. Tuossahan voisi yhtä lailla joutua istumaan tuppisuuna.