Ikäihmisten seksuaalisuudestaUsein ja ymmärtämättömästi me monet ihmiset ajattelemme seksuaalisuuden kuuluvan vain nuorille ihmisille. Millä sitten määritellään se nuoruus, se onkin jo toinen asia, mutta ainakaan ikääntyneille se ei missään nimessä sovi. Se on omituista, hämmentävää, noloa, jos ikäihminen osoittaa seksuaalista kiinnostusta toiseen ihmiseen. Olkoon se sitten vaikka oma puoliso. Keski-ikäiset lapset katselevat vaivautuneina poispäin, kun isä taputtelee lempeästi äitiä takamukselle ja sanoo jonkun tuhman sanan ja äiti vastaa erilaisella katseella, sellaisella, jonka keski-ikäiset lapset tulkitsevat makuukamarikatseeksi. Siinä sitten istutaan sunnuntain ruokapöydässä kaikki sukupolvet ja mietitään, että mitähän täällä huushollissa sitten tapahtuu, kun me lapset lähdemme täältä pois. Ihanko ne meinaavat aloittaa niitä petihommia. Siinä meinaa mennä pojalla karjalanpaisti väärään kurkkuun ja tyttärellä meni ruokahalu. Kuinka ne voivat tuolla tavalla, vanhat ihmiset! Niin ja hetkinen, mitähän ne sitten sillä köydennäköisellä meinaavat tehdä ... ja oli siellä jonkinlainen piiskakin ... Sisarukset vilkaisevat merkitsevästi toisiaan ja pojaltakin katoaa ruokahalu.
Pitkään yhdessä olleet pariskunnat saatetaan erottaa toisistaan kaupungin eri laitamilla sijaitseviin palvelutaloihin. Sellaiset pariskunnat, jotka ovat jakaneet 60 vuotta sen yhteisen arjen. Rakastaneet, riidelleet, perustaneet perheeen, olleet itsellisiä ihmisiä ja tulleet yhdeksi, koska niin siinä usein käy kun tarpeeksi pitkään ollaan yhdessä. Ei tuossa ole tietenkään kyse pelkästään seksuaalisuudesta, vaan läheisyydestä, toisen ihosta, läsnäolosta. Siitä tutusta ja turvallisesta. Äärimmäisen julmaa toimintaa päättäjiltä, siis meidän ikäluokaltamme, erottaa nuo pariskunnat toisistaan. Vihkivalassakin sanotaan jotenkin näin...Kunnes kuolema erottaa.
Aina ei tietenkään ole kyse pitkään yhdessä olleista pariskunnista, vaan yhtälailla leskeytyneistä ja sinkuista ja lyhyissä parisuhteissa olleista. Jokaisella ihmisellä on oikeus seksuaalisuuteensa jo itsemääräämisoikeutensa kautta. Tietenkin silloin tilanne on eri, jos ikäihminen on dementoitunut ja hän on vaarassa tulla seksuaalisesti hyväksikäytetyksi tai toisaalta, jos oman sairautensa vuoksi ei kykene ymmärtämään omien seksuaalisten toimintojensa seurauksia.
Nuorena hoitajana olin jonkin aikaa työssä vanhusten parissa. Tiedättehän, sellaisia vuoteeseen hoidettavia vanhuksia, joita autetaan liki kaikissa elämisen perustoiminnoissa. Oli aamuvuoro, aamupesut. Minä ja kokeneempi hoitaja työparinani menimme pesemään erästä iäkästä miestä. Siellä sitten peiton alla meitä odotti miehen komea erektio ja käsi sen erektion päällä. Pysähtynyt hetki, hiljaisuus. Miehen hilpeä katse ja hymy, minä punastuneena ja toinen hoitaja kyllästyneenä. Toinen hoitaja nalkutti tottuneesti, jotta mitä-sinä-nyt-taas-täällä-itsesi-kanssa-leikit-häpeäisit-nyt-vanha-mies ja työnsi miehen käden pois. Miehen hymy katosi ja hän meni takaisin sinne kuoreensa, jossa hänen oletettiin olevan, seksuaalittomana vanhana miehenä. Tänäkään päivänä hoitotyössä olevia ei mielestäni riittävästi kouluteta kohtaamaan ikäihmisten seksuaalisuutta, se on edelleenkin jollain lailla tabu tai oikeammin, sitä ei ole olemassa välttämättä tuon tabunkaan verran.
Yhtälailla ikäihmisten lapset, lapsenlapset, ystävät, kaverit, harrastuspiirit saattavat kokea heidän seksuaalisuutensa hämmentävänä ja häiritsevänä.
Jonakin päivänä tilanne toivottavasti muuttuu. Ihminen on kautta koko elämänkaarensa seksuaalinen olento. Seksuaalisuuden muoto ja toteuttaminen toki muuttuvat, mutta eivät ne koskaan kokonaan katoa. Ei ole yhteiskunnan eikä myöskään läheisten tehtävä arvostella, arvottaa ja tuomita. Joku nauttii heterovaniljaseksistä pitkälle vanhuuteensa, joku toinen nauttii ikääntyneenä miehenä toisen miehen kosketuksesta ja joku toinen taas haluaa alistua alistajalleen edelleenkin, vielä vuosikymmenien jälkeen.
Itse toivon kovasti, että kun itse olen vanha ja kukaties palvelutalopaikan tarpeessa, niin minulta kysytään, jotta vaniljapuolelle vaiko BDSM-siipeen asumaan. Sinne beedeeäsämmään tietenkin. Saisin sitten nauttia kahleiden kilinästä, kevvyestä piiskaamisesta silloin tällöin. Iltapuhteina ei tarvitsisi väsäillä jotakin patalappuja tai joulukortteja vaan saisin valmistaa kunnon piiskoja kunnon materiaaleista. Merkityksellistä tekemistä vanhalle kinkylle. Tärkeää olisi myös, että saisin olla kaltaisteni parissa ja omalla tavallani edelleenkin seksuaalinen minä, ihminen, nainen. Avoimesti ja hyväksyttynä.
Normandie, joka miettii seksuaalisuutta ns. pitkän kaavan mukaan ja toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää 2015!
